lapset kaupassa

Minusta ei ole mikään ihme, että kaupassa lapset kiukuttelevat. Useimmiten ollaan juuri tulossa päiväkodista (ja vanhemmat töistä), väsyttää, nälättää ja muutenkin kiukuttaa. Sitten pitää venyä ja vanua äitin ja isin perässä ostoksilla, kai se ottaisi päähän ketä hyvänsä!



Ymmärrän kyllä, että aina ei ole mahdollisuutta jättää lapsia kotiin/hoitoon siksi aikaa kun käy kaupassa, mutta eikö sellaisilla kauppareissuilla, joilla lapsetkin ovat mukana, voisi tehdä vähän pienempiä ostoksia? Onko siellä kaupassa pakko ostaa kärryllinen ruokaa ja kierrellä 40 minuuttia? Vähemmästäkin ne lapset kyllästyvät ja alkavat kitisemään. Vanhemmille järki käteen! Turha siellä sitten valittaa, huutaa ja ihmetellä, kun lapset kiukuttelevat.



Toki lasten tulee oppia myös kärsivällisyyttä ja sen, ettei aina voi olla tekemässä jotain kivaa, mutta vanhempienkin täytyy myös olla kärsivällisiä, ja ymmärtää, että kiukuttaahan se lapsia. Naurettavaa kun vanhemmat valittavat kaupassa lapsilleen siitä kun eivät jaksa olla paikoillaan, kulkea hitaasti hyllyjen välissä ja tylsistyä! Lapsen luontoon kuuluu uteliaisuus ja halu tutkia, joten jos lähdetään jonnekin niinkin jännittävään paikkaan, kuin isoon supermarketiin, täytyy ymmärtää, että tottahan he haluavat juosta siellä tutkimassa ja ihmettelemässä! Jos sitten haluaa opettaa lapsille kärsivällisyyttä, täytyy itsekin pysyä kärsivällisenä, kun lapset sitten kitisevät tylsyyttään.



En syyllistä vanhempia lastensa mukaan ottamisesta kauppareissuille, joillekin perheille ne voivat olla kivoja yhteisiä tapahtumia, joista nauttivat niin lapset kiun vanhemmatkin! Täytyy kuitenkin muistaa, että lapsi on lapsi, eikä jaksa kiinnostua samalla tavalla siitä, otetaanko Oltermannia vai Edamia vaan tahtoo mielummin juosta marketin laidasta toiseen ja esim. laskea, montako hyllyä kaupassa on, mistä löytyvät kaikki lelut ja onko kaupassa hyviä piiloja.

Haluaa aina päästä isänsä mukan kauppaan ja joka paikkaan.

Minun mielestä turhaa yleitämistä tuo et lapset tuskastuisivat kaupassa,en usko että olemme ainoa perhe jonka lapset viihtyy kaupoilla!

Meillä yleensä joko mies tai minä hoitaa kaupassa käynnin. Mutta välillä kun kysymme pojilta (alle 3v) mitä haluatte tehdä on vastaus: mennä pripsmaan. Tykkäävät olla autokärryjen kuskeja ja huutelevat toisilleen eri hyllyjen välistä. Ehkä tämä on heille nautinto, koska eivät aina ole ruokakaupassa mukana ja ovat kotihoidossa eli kauppaan ei tarvitse lähteä rankan hoitopäivän jälkeen. Vaatekauppoja inhoavat, mutta joskus innostuvat ihan rattaissakin ihmettelemään kauppakeskusten ihmisjoukkoja. Ehkä tämä johtuu siitä, että ekan vuotensa joutuivat elämään keskosuuden takia kotosalla ja siitä, että ovat edelleen kotihoidossa ja kaupassa käynti on vaihtelua.

En tarkoittanut, etteivätkö kauppareissut voisi olla mukavaa yhdessäoloaikaa, mutta tarkoitin, että monille lapsille (varsinkin siis niille, jotka ovat päivät päivähoidossa ja ovat väsyneitä ja nälkäisiä kun kotiin lähdetään ja vielä kaupan kautta) kauppareissut ovat kaikkea muuta kuin mukavia. Ja tämäkin vain silloin, jos/kun vanhemmat eivät anna lasten nauttia niistä reissuista omalla tavallaan. Pistetään vaan lapsi kulkemaan kiltisti kärryn vieressä kun kierrellään lihatiskit ja vihannesosastot. Äkkiä siihen kyllästyy.



Jos taas lapsi saa vapaammin olla, kuten esim. kipittää edellä tai perässä, olla juuri niissä autokärryissä tai työntää omia lasten pikkukärryjä (ovat muuten somia!) he viihtyvät taatusti! Eivät varmaan poiskaan haluaisi. Mutta tämä kaikki riippuu niin paljon vanhempien asenteesta.



Taisi olla tekstini turhan tiukkaa :) En minä soimaa niitä vanhempia, jotka ottavat lapsensa mukaan kauppaan. Ja vielä vähemmän soimaan niitä, joille kaupassakäynti on yhteistä mukavaa (ja lapsetkin siis viihtyvät). Mikäs se kivempaa, kuin nauttiminen niinkin tavallisten asioiden, kuin kaupassakäynnin hoitamisesta.

Oikeesti ymmärsin kyllä tuon perimmäisen pointin, ja monet vanhemmat eivät ajattele lapsia ollenkaan, mutta...

Aina ei ole vaihtoehtoja. Esim. meillä nyt, kun mies on reissussa, mun on pakko käydä kaupassa tytön kanssa, piti hän (tai kanssaihmiset) siitä tai ei.



Samalla logiikalla busseihin ja juniin ei saisi viedä lapsia ennen kuin ne osaavat käyttäytyä; ravintoloista, kirjastoista ja muista julkisista paikoista puhumattakaan. Mutta missäs ja miten opetat, jos ei koskaan saisi harjoitella? Kaikki ei aina voi olla nautintoa.

Olishan se tietysti kiva jos äiti sais käydä yksin aina kaupassa, mutta tämä kun ei ole aina mahdollista. Meillä lapset on useimmiten mukana kauppareissuilla, teinpä sitten pelkät ruokaostokset tai kiertelen ja katselen kaikkea muuta.. Useimmiten lapset juoksee ja lapsilla on tosi hauskaa. Äiti huutaa ja juoksee perässä. Toisinaan tiuskin kovastikin ja toisinaan en. Ja olen kyllä selittänyt sen sata kertaa pikku riiviöilleni kuinka täytyy käyttäytyä ja ei saa juosta, mutta eipä se aina tehoa. Ja olen kyllä miettinyt sen sata kertaa, että en enää koskaan ota lapsia mukaan, kun hermot menee. Mutta sitten kun on niitä kertoja, että kaikki sujuu niin hienosti ja lapset auttavat ostosten kanssa ja käyttäytyvät. Liikun paljon ja mielelläni lasten kanssa, vaikka se ei aina niin hiljaa ja sujuvasti menekään. Itse en henk. koht välitä pätkääkään jos toisten lapset (ja vanhemmat) kaupassa kiukuttelee. En jää tuijottamaan tai arvostele toisten toimintatapoja.

minkäs teet, jos mies on viikkotolkulla reissussa? Meillä ei ole ilmaisia hoitajia kahdelle lapselle. Vanhemman lapsen vielä voisi viedä kaverille tunniksi-pariksi, että pääsisi ruokakauppaan, mutta nuorempaa ei vapaaehtoisesti katso kukaan. Toiset isovanhemmat asuvat kaukana ja lähellä asuvat isovanhemmat ovat niin huonokuntoisia, etteivät kykene vahtimaan lapsia (etenkään sitä nuorempaa). MLL:n hoitajia en pelkän ruokakauppareissun takia hanki ja yleisestikin MLL:n hoitajien saaminen on todella hankalaa, vaikka tarve olisi kuinka akuutti.



Joskus lapset ovat kiltisti kaupassa, joskus ei. Ne ruokakauppareissut ja apteekissa käynnit on pakko hoitaa. Omat ja lasten vaateostokset hoidan sitten, kun mies on kotosalla ja voi katsoa ainakin toisen lapsen perään. Ja välillä sitä on itse flunssassa yli 38 asteen kuumeessa kahden lapsen kanssa ruokakaupassa, kun mies on töissä ja apua ei muualta saa.



Hyvästä käytöksestä kaupassa lapset saavat aina kehuja. Mutta aina ei lapset käyttäydy mallikkaasti, eikä minun mielestä voi esim. 3-vuotiaalta sitä vielä odottaakaan. Lisäksi kiukun aste riippuu paljon lapsen luonteesta. Nuorimmaiseni kiukku kaupassa herättää varmasti paljon katseita, kun on kovaääninen ja vilkas poika ja omaa tahtoakin löytyy runsaasti.



Aina kun se vain on mahdollista, jätän lapset kotiin, kun lähden kaupaan tai laitan miehen kauppaan yksin. Mutta silloinkin, kun mies on työmatkalla, omat ja lasten jokapäiväiset asiat sekä oma työ on hoidettava.

aloitus kirjoituksessa laitoinkin et koko perhe eli isä ja äiti ja lapset.toki ymmärrän et jos toinen vanhempi ei ole käytettävissä on lapset otettava kauppaan.ja mikäs siinä,jos perhe nauttii yhteisistä kauppareissuista,mut ihmettelen perheitä jotka tulevat kauppaan kiukuttelemaan toisilleen.itse ajattelin poikani kanssa katsella kauppareissulla kenkiä,kun viereen tuli perhe:tyttö halusi kengät ja ilmoitti et nämä on hyvät ja äiti raivoamaan lapselle et ei käy me otetaan nämä.miksi lapsi ei saa valita omia kenkiä(olivat molemmat tarjouskorissa)meni into ostaa kengät ja lähdimme poikani kanssa kotiin.(poikani on nyt 10v.ja pääsee kauppaan mukaan).

savisto:

kun viereen tuli perhe:tyttö halusi kengät ja ilmoitti et nämä on hyvät ja äiti raivoamaan lapselle et ei käy me otetaan nämä.miksi lapsi ei saa valita omia kenkiä(olivat molemmat tarjouskorissa)

toi oli nyt jo aika turhaa.

Jospa kengissä oli nauhat, joita lapsi ei osaa solmia?

Jospa tarrat, joista huonoja kokemuksia?

Jospa kovat tönkköpohjat, joilla ei hyvä kävellä?

Jaspa joku sauma rikki tai tahroja?

Jospa ihan pilipalit?

Jospa kengät oli väärän kokoiset?

Jospa on ennenkin tehnyt " huonoja omavalintaostoksia" ?

Jospa kengät olivat eksyneet tarjouskoriin olematta tarjouksessa tai niin hyvässä tarjouksessa?

Jospa hankintalistalla oli tietynväriset kengät?

Jospa ei haluttu ostaa esim. valkoisia kenkiä kun ovat niin arat?

Jospa oltiin vailla tietyntyylisiä kenkiä ja toinen pari ei niitä edustanut?

Sun mielestä ja viestinketjun pointti on että on hölmöä käydä huudattamassa lapsia kaupassa ja ok, en minäkään tykkää kuunnella huutoa, kitinää ja valitusta. Ikävä kyllä se on joskus myös minun lapseni, joka niin tekee.

Siihen en tähtää, se ei ole tarkoitus ja on valitettavaa.

En aio kasvattaa lastani kotona neljän seinän sisällä, joskaan en myöskään raahata koko ajan joka paikkaan.

Ääntä lähtee, kun tahtoa testataan ja sääntöjä opetellaan (ei saa juosta kaupassa vaan istutaan kärryissä ja kaikkeen ei voi koskea..)

Me ollaan kuitenkin perhe ja teemme asioita yhdessä, joskus myös kaupalla käynti on sellainen asia.

Omille kaupunkiturneille lähden toki mieluiten yksin.

ja minä en ostanut 6lk pojalleni kalliita, valkoisia kenkiä vain koska hän halusi. Ei kiljunut ja heitellyt tavaroita.. ;)

Tottunut kai iän ja kokemuksen myötä kaupassa käyntiin?

Yleensä kauppaan mennään prjantaisin matkalla mökille. Autoonko muu katras pitäisi jättää, kun kauppaan menen??



Ostan vähintään viikon ruuat, vessa ja talouspaperit jne kerralla. (tuoretavarat tietenkin haetaan erikseen) Eiväthän ostokseni edes mahdu yhteen kärryyn. Ovat kassaneidit vähän nyreissään ollet, kun olen vienyt joskus eka kärryn kassan luokse ja pyytänyt vähän katsomaan perään, kun täytän toista kärryä.



Juniori on enimmäkseen gentleman ja tilanteen tasalla eli ei aiheuta ongelmia äidille tai kanssaihmisille.

Täytyypi sanoa, että meidän perheemme lähtee AINA yhdessä ruokakauppaan. Siis isä, äiti ja kolme lasta. Ja kertaakaan ei ole käynyt mielessä, että tässä tavassa olisi jotain pahaa/väärää!

Välillä lapset jaksavat paremmin ja käyttäytyvät kuin enkelit, mutta joskus saattaa harmittaakin.

Meidän lapsillemme on opetettu, että kärryissä istutaan ja vieressä kävellään. Sekin onnistuu välillä paremmin välillä huonommin.



Perheemme käy kerran viikossa kaupassa ja ostokset myös tämän kokoiselle perheelle ovat suuret. Kaksi kärryä täyttyy helposti. Eli lapset pitäisi laittaa kauppareissujen ajaksi hoitoon, kun kärryjen työntämiseen tarvitaan kuitenkin kaksi..

Mutta ei! Meidän perheemme tahtoo tehdä yhdessä ne vähän tylsemmätkin asiat. Ei se aikuisenkaan elämä ole pelkästään mielekkäitä hetkiä, miksi siis lapsella pitäisi olla?

Ja kyllä ääntä maailmaan mahtuu, jos kiukuttaa alkaa.

Suurin ongelma lapsiperheille lienevätkin suvaitsemattomat kanssaihmiset!



Ensi kerralla, kun lapsemme ovat pahalla päällä kaupassa, minä iloisesti hymyilen kaltaisellesi ihmiselle!

siinä ei totisesti ole pahaa,jos perhe lähtee kauppaan,jos se on kaikille nautinto.pointti oli että miksi sinne tarvitsee lähteä riitelemään???jos mulla oli poika mukana,kun pieni oli niin sai hän valita itse jugurtit ja hedelmät joita haluaa syödä enkä raivonnut naama punasena koko marketin kuuluvuus alueella et minä päätän mitä syöt.mutta minusta oli mielekkäämpää tehdä isot ostot ihan yksinäni ja vapaa päivinä voitiin yhdessä lapsen kanssa mennä ostoksille(molemmat pirteitä)ja silloin poika sai tasavertaisesti osallistua ruuan ja muun valintaan.

ilta-aikaa.

meidän ruokakauppan on nyt tullu tv missä pyörii lastenvideo. Se on sijotettu niin että sen ohi on pakko kulkea.Kiva kun heti kauppaan tullessa lapset alkaa huutaa kun ei saa katsoa videoita.Mä en oo ymmärtäny, miks kaupassa pitää pyöriä video, ei kai kukaan alle kouluikästä lasta uskalla jättää vahtimatta niiden videoiden ääreen?



Kuten joku tais jo sanookin, kauppa ei mustakaan oo viihtymiskeskus. Siellä käydään hakemassa ne pakolliset ja lähdetään pois

Suomi on edelleen lapsivastainen maa. Lasten pitäisi olla kotona ja korkeintaan pihassa leikkimässä. Jos jonnekin on pakko lähteä, niin sitten hajuttomina, mauttomina, hiljaa ja näkymättöminä.



Onhan se niin, että ei se lapselle ole kivaa olla kaupassa - välttämättä. Päiviä ja tilanteitakin on erilaisia. Mun tyttö tykkää käydä kauppakeskuksissa, kun siellä on paljon ihmeteltävää. Mutta jos on reissu venähtänyt, esim. sen takia, että on vaan pakko ostaa jotkut asiat juuri silloin, niin sen kuulee ja näkee. Ja jos itsellä vielä on stressiä, niin soppa on valmis. Tietenkin sitä itsekin on oppinut välttelemään sellaisina päivinä julkisilla paikoilla liikkumista, ellei ole aivan pakko. Kun saisikin lapsen aina hoitoon, kun on vaikka pakko ostaa jotain vaatetta tai lahja jollekin. Eipä nekään mahdollisuudet yksin lastaan kasvattavalle puussa istu. Onneksi olen vielä ollut kotona hoitamassa tyttöä ja työt alkavat kesällä. Sitten on meilläkin ne iki-ihanat kauppareissut päivähoitopäivän päätteeksi ihan arkipäivää. Mutta koska teen lyhennettyä työpäivää saan ehkä tehtyä ruokaostokset ilman lasta nopeasti ennen hoidosta hakemista.



Jos niitä tilanteita ei harjoitella koskaan, ei lapsi opikaan. Toisaalta lapset ovat lapsia, eikä heiltä voi odottaa aikuismaista käytöstä kauppareissullakaan. Ärsyttää vaan valmiiksi joskus kun itsellä ei ole edes vaihtoehtoja noille kauppa-asioinneille, että jos siellä joku katsoo vähän ristiin. No minä katson takaisin.

Meidän perhe eli äiti, isä ja kolme lasta menemme lähes aina koko perhe kauppaan! Ja tuomme sinne vielä vammaisen lapsemmekin huutamaan!



Kaupassa käynti on minusta arkeen kuuluva tapahtuma, jota lastenkin on opittava sietämään. En minäkään aina kaupassa käynnistä nauti, mutta silti siellä on käytävä. Yleensä aina koko perhe tykätään olla kaupassa, mutta toki aina ei kaikilla viidellä voi olla siellä kivaa. Ja silloin saattaa ääntä kuulua!

Miten ihmeessä lapset oppivat valikoimaan esim jugurteista sen terveellisen eikä sen mikä on mieluisin ym jos eivät koskaan pääse kauppaan. Ja miksi ihmeessä antaisin lapsen valita juuri ne ruuat mitä se haluaa. Esim poikamme ottaisi varmasti banaanijugurtin, vaikka ei voi vaikean laktoosi-intoleranssin takia syödä kuin soijajugurtteja ja paria makun valion jugurtteja. Tai lapset saattaisi ottaa tavallista makaronia, vaikka minä haluan heidän syövän tummaa makaronia.

Eli meillä ei lapset pääse kaupassa mielivaltaisesti valikoimaan mitä haluavat, toki pääsevät muutamasta vaihtoehdosta valikoimaan mieluisimman.



ja kengät meillä valitaan laadun, ei lasten mieltymysten mukaan ;)



Mutta toki jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Tästä lähin nautin entistä enemmän kauppareissuistamme tietäen, että jokainen lapsi ei pääsekään vanhempiensa kanssa kauppaan. Ja pieni huuto ei minua haittaa.