mies istuu tietokoneen ääressä jatkuvasti..
Heip!
Onko muita joilla tuottaa tuskaa, että mies istuu lähes kaiken vapaa-ajan tietokoneella pelaamassa esim. nettipokeria (kylläkin pienillä summilla)?? Tosiaan rahallisia ongelmia ei tästä ole syntynyt, mutta parisuhteeseen ja perhe-elämään kyllä!
Tätä on jatkunut jo vuosia ja vuosia. Ajoittain (valitettavasti kuitenkin todella harvoin) pelaaminen vähenee, mutta pääasiassa jokaikinen päivä.
Meillä on 3-vuotias poika, joka halajaa myös paljon isänsä huomiota. Viimeksi eilen illallä sydäntäni särki niin, kun isäntä oli jo istunut n. 8h pelaamassa ja kun poika pyytää isäänsä YHTÄ satukirjaa lukemaan ja isä vastaa "ettei ehdi"...! Itku silmässä juoksin tilanteeseen ja sanoin että eikö hävetä yhtään!! Sanoin pojalle, että äiti lukee (niinkuin aina teen).
Miestä ei juuri kiinnosta lähteä mihinkään yhteisiin rientoihin, ulkoilemaan tms. tekemään perheen yhteisiä juttuja. Myös kotitöihin avun saaminen on todella nihkeää.
Tästä asiasta on yritetty keskustella ja riidellä varmaan satoja kertoja ja lopputulos on aina ollut sama. Olen yrittänyt kompromisseja yms. Olen myös hiiltynyt kerran niin pahasti, että revin irti tietokoneen modeemin ja heitin seinään (jolloin meni tietty rikki). Luulin että edes tuo minun "loppuunpalaminen" auttaisi, mutta kesti vain viikon, jolloin sama juttui alkoi. Olen yrittänyt suostutella häntä pariterapiaankin, mutta ei onnistu. Kävin sitten itsekseni muutaman kerran, mutta eihän se kauheasti auta jos vaan toinen "tekee töitä" ongelmien eteen.
Mieheni mielestä hänellä ei ole mitään ongelmaa, mutta minusta on.
Parisuhde ja perhe-elämä on mielestäni hyvää silloin kun menee päiviä ettei hän pelaa. Olen miettinyt pääni puhki vuosien myötä eroamiset yms. mutta en vaan ole halunnut antaa periksi. Kyseessä kuitenkin "hyvä" mies ja isä, kunhan vaan ei pelaa..
Onko muita kohtalotovereita tai vinkkejä???
Kommentit (7)
meillä kans mies on vain koneella ja sen myötä itekki tuntuu ettää menen vain koneelle kans pakoon kaikkea.sitä kun joutuu sit yksin huutaa ja komentaa lapsia, tekeen kotityöt ite. Yleensä menen yksin nukkuu ja mies koneella.
Meillä tästä tapellaan usein, haluaisin laittaa koneen kokonaan pois, mutta opiskeluni ei anna myöten, jouluna vasta voisin.
en tiedä, miehen suvus kaikki miehet pelaa ym vietää koneella aikaa
kirjotan lisää myöhemmi.. ei helppo asia mulle
Meillä on hieman sama ongelma. Tuntuu, ettei miehelläni ole juuri muuta tekemistä kotona kuin koneen ääressä istuminen. Käydään kyllä yhdessä lenkeillä, kaupassa ja kylässä, mutta heti kun tullaan kotiin, niin kone vetää miehen puoleensa kuin magneetti.
Onneksi mieheni ei pelaa. En oikeastaan tiedä, mitä kaikkea hän koneella tekee. Surffailee sivustoilla ja asentaa erilaisia ohjelmia (kuulemma aina asennus kesken - en kyllä tajua, mitä uutta voi koko ajan asentaa).
En oikeastaan ole juuri puhunut tästä mieheni kanssa. Olen vain ehdottanut, että tulisi koneensa kanssa olkkariin, koska tulee niin yksinäinen olo, kun olen usein olohuoneessa/keittiössä ja hän makkarissa naama kiinni ruudussa.
Vaikea asia ottaa puheeksi... Lähinnä tulee sääli miestäni. Lisäksi olen itse alkanut "vihata" koneella istumista, mutta minkäs teet nykypäivänä, kun kaikki on netissä.
Meillä mies pelannut aina, seurustelumme alettua noin 14 vuotta sitten, meno oli ihan sama. Illat menivät koneen ääressä. Pelaaminen fantasiamaailmassa vetää enemmän puoleensa kuin sosiaalinen seurustelu puolison tai lasten kanssa. Minunkaan miehessäni ei ole muuta "vikaa", mutta tuossa on jo ihan riittävästi. Kai sitä pitäisi itsekin kiinnostua noista typeristä peleistä.
Yksi työkaveri on ihan nörtti nainen. Kuulema illat istuvat koneiden ääressä. Vielä ei ole heillä lapsia, mutta siinäkin vauvan odotuksessa naisella on suurin huoli siitä, ettei energiajuomia saisi juoda ainakaan kolmeen ensimmäiseen kuukauteen..Itse en ymmärrä tuollaista yhtälöä, että on pakkomielle valvoa yöhön asti ja käyttää piristäviä paikkaamaan oloa seuraavana päivänä.
Katsoin jotain ohjelmaa, jossa usalainen nainen kävi terapiassa pakkomielleoireyhtymän takia. Lääkärin mukaan 10 miljoonalla jenkillä on pakkomielleoireyhtymä. Kaipa se tuo tietokoneen käyttö on yksi uusista pakkomielteistä ja tekniikka ylipäänsä. Minä viihdyn mainiosti kirjojen ja lehtien parissa.
Mies istui koneella kaikki illat kun tuli kotiin töistä. Ei menty minnekään tai harrastettu mitään. Ei syöty yhdessä ei tehty mitään yhdessä. Meillä ei ole lapsia mutta ei se varmaan mitään olisi auttanut sillä elämä tuntui olevan koneella. En ymmärrä tuollaista. Lähdin lopulta kun mikään ei auttanut, puhuminen tai huutaminen. Ikävä on sillä häntä rakastan edelleen, mutta en halua sellaista elämään vaan haluan käydä teatterissa, kuntosalilla, rakentaa/hoitaa kotia yhdessä, huolehtia lemmikeistä ja lapsista. Eli elää tätä elämää yhdessä! Mitä elämää se on jos päivät pitkät vain viettää koneella ja toista ei huomioida? Koko suhde unohtuu toissijaiseksi vaikka sen eteen pitäisi koko ajan tehdä töitä. Mutta sama ongelma on varmaan nykyään monissa suhteissa...
Täytyy myöntää et olen miettinyt paljon tuota pelaamista ja sen haittoja parisuhteeseemme. Ollaan nyt oltu yhessä lähes 2 vuotta ja esikoinen tulossa, la 13.5. Pelottaa aivan et mitähän siitäkin tule, jatkuuko samalla mallilla vai muuttuuko tilanne? Saako edes lapsi enemmän huomiota ku minä tähän mennessä?
Kyllä alkusuhteessa oli aivan eri asia, silloin oli hellyyttä, läheisyyttä ja paljon aikaa minulle. Ei nykyään, fantasia- ja sotapelit vievät voiton. Olen itsekin yrittänyt pelata, jos se toisi meille yhteisen harrastuksen, en vain kykene olemaan koneella montaa tuntia putkiin ja keskittymään VAIN johonkin peliin! Ei vaan voi ymmärtää mikä niissä on niin hienoa, koukussahan tuo on ja alka pikkuhiljaa olla ongelma suuremmissa määrin. Pelaaminen menee seksinkin edelle, nöyryyttävintä on kun mainitsen haluavani,niin mies saattaa sanoa et "vauhtia nyt sit,riisu ja mennään nopeeta, meen sit takas pelaa"!
Mistä tietää kannattaako suhteeseen jäädä vai olisiko yksin helpompaa? Ehkä lapsi muuttaa kaiken, mutta itse en tätä jaksa lapsen kanssa enää, jos tilanne jatkuu olen varmasti mieluummin yh, kuin onneton lähes seksittömässä suhteessa.
Meillä ei ole lapsia, olemme seurustelleet kohta kaksi vuotta.. ja tämän koneella istuminen ottaa tosiaan aivoon. Itse käyn töissä ja yritän hoitaa kotia. Aina ensimmäisenä aamulla kone täytyy saada päälle ja mennä kahvikupposen kanssa siihen istumaan ja surffailemaan. Facebookissa mieheni viettää aikaa paljon ja pelailee siellä typeriä nettipelejä, joissa ei todellakaan ole mitään järkeen käypää. Olen yrittäny puhua asiasta, että tämä häiritsee minua. Pari päivää hän sen muistaa mutta sitten se unohtuu. Mistä moinen oikein johtuu, tiedän ettei mieheni tee mitään "pahaa" selkäni takana. Mutta jatkuva koneella istuminen raivostuttaa, muutakin tekemistä olisi.
Meillä ei eksäni kanssa ihan tyystin sama tilanne ollut, mutta tietokoneet sotkivat myös meidän parisuhteen aika täydellisesti. Mieheni istui tietokoneella töissä ja kotona. Jos ei ollut pöytäkoneella työhuoneessa, oli läppäri sylissä, oltiinpa sitten olohuoneessa katsomassa telkkaria tai menossa nukkumaan sängyssä. AINA se oli se tietokone läsnä. Hän ei pelannut, muuten vaan surffaili ja vietti aikaa eri palstoilla.
Näin jälkeenpäin ajatellen ongelma ei ollut se tietokone vaan se, että suhteemme ei toiminut ja tietokone oli oheistoimintaa. Hän ei kokenut, että suhteessamme oli mitään vikaa, koska ei varmaankaan koskaan sitä nähnyt ennen kuin ero tuli. Veikkaisin, että hän on nykyisessä suhteessaan ihan erilainen ja paljon onnellisempi. Ainakin hän on muuttunut ihmisenä paljon ja se on hyvä juttu!
Joten, ehkä miehesi ei vaan osaa keskustella ja katsoa totuutta silmiin. Sen myöntäminen, että suhteessa on ongelma ja ei ole onnellinen, voi olla hänelle vaikeaa jopa mahdotonta. Mutta jos hän ei itse sitä tajua, että jotain tarttis tehdä, niin et sinä häntä voi pakottaa. Jos pariterapia ei kiinnosta, niin sitten sun täytyy tehdä päätös, että mitä sinä haluat elämältä ja parisuhteelta. Oletko valmis elämään lopun elämääsi tuossa suhteessa vai haluatko jotain muuta, silläkin uhalla, että sinusta tulisi yh? Ja lapsi kyllä siitä erosta selviää, kun se hoidetaan aikuismaisesti, sitä ei kannata murehtia. Tämä on nyt se ratkaisu, joka sinun yksin on tehtävä ja sitten toimittava sen mukaan.
Voimia ja jaksamista, tilanteesi ei ole missään nimessä helppo. Toivon, että löydät ratkaisun ongelmaasi.