Parisuhde ja pienet kaksoset

Niinhän tuo meinaa unohtua... parisuhde nimittäin. Meillä myös kolme lasta, esikoinen 2,5v ja tuplat 6kk. Arki on kovaa työtä, olen kotiäiti ja sen kyllä huomaa.. Päivät kun saan jotenkin kahlattua ulkoiliuneen ja ruokailuineen ja eriaikaan nukkumisineen niin odotuksen miehen osallistumisesta on taivaassa!! Kun hän sitten töistä tullessaan ei osaakkaan tarttua heti hommiin niin kyllä siinä rakkaus unohtuu!! Eli en siis millään lailla osaa panostaa mieheen iltaisin, jos vaan hetken saan olla rauhassa ja esim lukea tai kattoo telkkua niin kyllä se kaiken muun voittaa..

Ihmeenkaupalla välit ovat kuitenkin säilyneet hyvinä, meillä riidellään harvoin. Ollaan tuplien odotusaikaan tehty selväksi tämän elämänvaiheen vaativuus ja yritetään nyt elää lapsille. Pienen aikaahan tämä kaaos vain kestää. Kun ei hirveesti oota mitään saavansa itselleen niin joskus jopa yllättyy... Meidän yllätykset ja oikeat riemun hetket saattaa tällä hetkellä tosiaan olla yhtäaikaiset päiväunet jotta voi rauhassa laittaa pyykit tai juoda kupin kahvia..

Jaksamista sinulle ja perheellesi, kyllä tulee aika jolloin pääset nauttimaan parisuhteen iloistakin...

Paljon onnea pienistä palleroista! Ja toiseksi voimia kovasti! Koittakaa ottaa ilo pienistä asiosta. Toisen tekemä voileipä illalla piristää kummasti. Tai aamupala su-aamuna. Lepäilkää itsekin, kun vauvat nukkuu, lepo on niin äärettömän tärkeää. Tinkikää kotitöistä. Me olemme aina olleet kotona viihtyviä eli se varmaan on osaltaan helpottanut meidän tilannetta, kun kaipuuta mihinkään kodin ulkopuolisiin rientoihin ei ole. Ja toiselta osaltaan tilannetta on helpottanut " helpot" lapset. Joka ilta lasten mentyä nukkumaan vietämme " sitä kuuluisaa laatuaikaa" yhdessä, meille se laatuaika tosin on " vaan" ihan tavallista elämää.

että meillä tilannetta helpottaa tosiaan vielä sekin, että tuplat on esikoiset. Mutta hyvää jatkoa ja nauti niistä pienistäkin kaiken väsymyksen keskellä =)! Kasvavat niin pian!

Onneksi meidän suhde toimi hienosti! Mieheni meni ekana päivänä töihiin kun tultiin sairaalasta kotiin ja kun kaksoset olit 2kk ikäisiä, niin hänelle tuli työtarjous ulkomaille ja annoin ilomielella luvan mennä! Parempi yksi väsunyt kotona kuin kaksi! Ja tosi hyvin onnistu homma! Lapset ovat 4v, kohta 3v ja kohta 4kk ikäiset kaksoset! Myös todella hyvä lapsenvahti löytyi MLL kautta:) Ja lapsilakin on hyvä rytmi, tyttö nukku koko yön ja poika sitten testtaile 3 kerta yössä mun läsnäoloa!

T:Kohta isukki tule lomalle:)

no, ei vain. mutta tuo teksti oli niiiin kaukana omasta elämästäni, että!



Kaksoset myös 6 kk, ja ymmärrän huolen parisuhteesta. Miehen kansa korkeintaan joskus ohimennen puhutaan muustakin kuin välttämättömästä. Ja joskus muistellaan, miten eKs (ennen kaksosten syntymää) oli aikaa jutella päivittäin asioista ja jopa pohtia miten, mitä tai miksi jotain tehdään tai mennään.



Toive on, että parin vuoden päästä iltaisin olisi sitä kaksinkeskistä aikaa, että vauvat (tai siis lapset) nukahtaisivat rauhassa, ja sit syötäis iltapalaa kahden ym. Nyt se on kaukana vielä.



Meillä on esikoinen kaksosten lisäksi, ja myös hänestä on huono omatunto. Tuleva eskarilainen kaipaisi muutakin, kuin ainaista kohta, ootakko hetken ja hyvä juttu(ohimennen vastaus piirrustuksen näyttöön).



hooh. tulipas valitusta, mutta toisaalta kierolla tavalla kiva, että muillakin on ongelmia ;)

nyt herättiin unilta tosissaan, täytyy mennä!

eihän tarvi välttämättä olla feikki, vaan järjestä elämä sellisella tavalla, että kaikki ovat tyytyväisiä!!!

Muistan että 6vko - 2kk oli pahinta aikaa ( nyt kaksoset reilu 3kk). Olimme molemmat väsyneitä, ristiäiset stressasivat ja lapsilla eriaikaan rytmin muutos menossa. Eivät siis syöneet tai nukkuneet lainkaan samaan aikaan. En edes uskaltanut kertoa miehelle kuinka väsynyt todella olin, esitin vain marttyyriä ja yritin jaksaa hoitaa myös miestä, joka valitti väsymystään.



Sitten ihmeeksi lapset alkoivat nukkua pitempiä öitä. Jostain sain voimia " rytmittää" heitä, annoin ruokaa toiselle pieniä annoksia useammin jotta päästiin välillä samaan tahtiin ja ulkoilemaan. Räntäsateessa sitten rämmin vaunujen kanssa, jotta nukahtivat päiväunille samaan aikaan. Se toimi kuukauden ajan! Nyt taas ovat eri tahdissa ja alkaa hermot mennä. Ensin hajosi jääkaappi ja viimeyön oli sähkökatkos eli taas kaikki ruuat piloilla ja ylimääräistä hommaa. Koti on sekaisin, pyykkikoppa täynnä ja äiti vaan surffaa netissä!



Eksyin vähän aiheesta, mutta parisuhteessa kannattaa vaan luottaa siihen toiseen ja kertoa mitä itse haluaa. Itse alon pyytää miestä tekemään asioita ( ilman jäkätystä) ja kumma kyllä se toimii. Mies ei vaan osaa itse olla oma-aloitteinen, eikä välttämättä huomaa että kotihommia on rästissä. Tai pieni huomionosoitus miehelle voikin poikia itselle myös jaksamista...

meillä 3 kk ikäiset esikoiskaksoset :) aluksi oltiin molemmat vähän niin kuin pää pyörällä ja parisuhde oli kyllä narikassa siihen asti että sara ja eetu 2 kk mutta antis olla nyt tuntuu että ollaan " löydetty" 1 kk aikana se parisuhde ja uusia puolia molemmista.. tietysti mahtuu mukaan huonojakin päiviä meillä sara ja eetu nukkuvat yöt läpi ilman syöttöä elikkäs univelat on poissa ja jaksaa keskittyä myös helliin hetkiin rakkaansa kanssa.. Tsemppiä 6 kk iässä alkaa helpottaa viimeistää ja sitten 1 v vielä enemmän helpottuu.. näin meille ainakin on muista kaksosperheistä kerrottu :) meillekkin tuli yllätyksenä että nyt pystyy jo keskittymään myös parisuhteeseen sillä jos isällä ja äitillä asiat hyvin niin lapsilla myös silloin :) toisaalta meille riittää vaikka yhteinen romanttinen ja rauhallinen iltapala jonka toinen on tehnyt eli ei olla pahemmin sen ulkona käymisen perään :) mutta kaikki aikanaan nyt ollaan suunniteltu että heinäkuun alussa mennään yhdessä ulos ja eetu ja sara mummolassa hoidossa :)



tikunen ja sara sekä eetu 3kk

Moi taas!



Tuli vielä mieleeni tällainen keino hillitsemään tiuskimista. Eli jos vain jaksat, yrittäisit olla sanomatta. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta on meillä toiminut. Sitä on vain vaikea toteuttaa tosi väsyneenä. Eli kun pinna alkaa kiristymään, niin suusta pääsee muutakin kuin asiallista teksitä, ja kun toinenkin on väsynyt, saa usein yhtä typerää puhetta takaisin.. ja vastaat taas tiuskien...



Mutta jos yhdessä sopisitte, että yritetään olla sanomatta, jos ei enää jaksa asiallisesti puhua, niin ehkä tiuskimisen keirrettä ei tulisi. tosin voi tulla hiljaista. Toinen hyvä on, jos sovitte, että tiuskaisuun ei tarvii vastata mitään! Yhteisiä pelisääntöjä kumpikin PYRKISI noudattamaan.



Useinhan on niin, että ne oikeasti tärkeät asiat tai kommentit pysyy mielessä seuraavaankin päivään, joten mikään pakko niitä ei ole heti sanoa. Mutta väsyneenä ihminen harvoin pystyy mihinkään rakentavaan, ja se on parisuhteelle rankkaan.



Voimia sulle! Ja jos tuntuu, että mieleen tulee jopa ero, niin älkää ujostelko hakea apua kunnalta tai seurakunnalta(ainakin kaupungeissa toimii perheasian keskus. sieltä tuleva apu ei oo mitään jeesustelua-kokemusta on)



Kyl se siitä!

Minä oon kanssa huomannut että monesti on parempi olla hiljaa miehelle ja etsiä joku tukihenkilö jolle voi tunteitaan purkaa. On ihan turha kuvitella että mies osaisi suhtautua kypsästi tiuskimisiin ja valitukseen kun hän itsekin kaipaa tukea ja ymmärrystä yhtä lailla.

En täällä paljon kirjoittele, mutta nyt tuntui, että täytyy jotain kirjoittaa. Ongelma on varmasti todellinen ja ajatus siitä, että tämä kestää vain pienen hetken, ei varmasti paljon lohduta. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt.



Meillä elettiin samanlaista tilannetta vajaa 4 vuotta sitten. Esikoinen 2 v. ja kaksoset. Jatkuvaa syöttämistä, vaipanvaihtamista ym. Päivät ympäripyöreää touhuamista. Vuoden jälkeen helpotti, kahden vuoden jälkeen vielä enemmän ja nyt kun kaksoset ovat pian 4 vuotta tuntuu todella että aika on mennyt aivan siivillä ja elämä on helpottunut kummasti noista ajoista.



Yrittäkää jaksaa toisianne ja tukea toistenne tekemisiä. Antakaa myös toiselle (varsinkin kotona olevalle äidille) hetkittäin omaa aikaa. Vaikka kävelylenkki iltaisin. Silloin saa ajatus levätä ja jaksaa ihan eri tavalla taas sitä arjen rumpaa. Ottakaa apua vastaan jos saatte (meillä asui sukulaiset noin 700 km:n päässä).



Joo, no eipä tästä paljon irronnut. Joka tapauksessa helpottavaa lienee sekin ajatus, että meitä on muitakin tuplien vanhempia. Ja varmaan meillä kaikilla on omat hankalat aikamme. Voimia ja iloista mieltä. Tuplista on kuitenkin loppujen lopuksi moninkertainen ilo.



T. Lapsistaan onnellinen Benja

Perheeseemme kuuluu esikoistyttö 2v2kk ja kaksostytöt 4½kk. Jos parisuhteeseen panostamista mitataan romanttisilla kynttiläillallisilla ravintolassa tai leffatreffeinä, niin meillä ei ole parisuhdetta lainkaan. Säännöllisen epäsäännöllisesti pujahdetaan sylikkäin sohvalle katsomaan mitä tahansa ohjelmaa tai jutellaan omasta lapsuudesta, unelmista, työsuunnitelmista eli asioista, joihin ei liity vauva-arki. Ja silloin tällöin (liian harvoin) onnistutaan löytämään hetki rakasteluunkin.



Kuulostaa varmaan tosi hyvltä, mutta ihan samanlaista tiuskimista yms. meidä arki on. Välillä vaan keskitytään myös toisiimme ja nähdään vähän vaivaa olla yhdessä. Halutaan, ettei lasten tarvitse aina kuunnella riitelyä ja tiuskimista, joten pidetään peruskommunikointia vireellä. Ja hellyyttä voi olla pikainen suukko vaipanvaihtorumban keskellä tai tiukka omistava halaus toisen lähdössä töihin. Perheen perusta on kuitenkin parisuhde ja me äidit, jotka hellitään jatkuvasti vauvojamme, tarvitaan hellyyttä ja huomiota itsekin.



Olen kuullut eräältä ystävältäni, että hyvä suhde ja mies meni hukkaan, kun ei osannut pitää siitä kiinni myös silloin, kun vauva-arki oli kiireisimillään. He ovat eronneet lyhyen avioliiton jälkeen.



Halauksia ja jaksamista kaikille monikkovanhemmille! Muistetaan pitää kiinni hyvästä parisuhteesta! =)



masuli +

hyvä mies ja tyttötrio