Ulkomaille vilkkaiden kaksosten kanssa?

Meidän muksut on lähdössä mun ja äitini kanssa Kreetalle kesäkuussa ja taas 1-vuotisneuvolassa neuvolantäti sanoi, että lapsukaiset ovat tavallista vilkkaampaa sorttia. Lennot kieltämättä pelottavat täälläkin eli jos jollain on hienoja patenttiratkaisuja aiheeseen, niin olisi mukava tietää. Muutkin mieleen tulevat vinkit aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita.



Dummy + touhukaksikko (1 vee)

Olimme kaksosten kanssa lomalla Väli-Amerikassa tyttöjen olessa hiukan alle 1,5v. Lennot, noin 21h. suuntaansa, olivat kieltämättä raskaita. Meillä ei ollut tytöille omia paikkoja ja koska koneet olivat tupaten täynnä ja kahta sylilasta ei laiteta vierekkäin turvallisuussyistä, joutui toinen vanhempi viihdyttämään toista lasta toisaalla ja toinen toisaalla.Täällä on ollut hyviä vinkkejä aikaisemminkin, kuten uusia leluja ja paljon naposteltavaa mukaan. Meillä toimi loistavana ajankuluttajana erillaiset kurkistus ja luukku kirjat joita luettiin väsymiseen asti. Ja ruokaa kannattaa tosiaan ottaa riittävästi mukaan; meidän tytöt eivät saaneet edes leipäpalaa 10h lennolla, onneksi oli omat mukana.



Valjaat hankimme mutta niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä, joten annoimme tyttöjen juosta " vapaana" lentokentillä (eli toinen vanhempi katsoi laukkuja ja toinen juoksi lasten perässä). Meillä oli myös pieneen tilaan mahtuvat kankaiset kantoreput mitkä olivat hyödyllisiä kentillä joissa oli pitkät kävelymatkat paikasta toiseen. Se kannattaa myös muistaa ettei muilla lentoasemilla, varsinkin Euroopan ulkopuolella, ole välttämättä lastenhoitohuoneita. Pitkät jonot näyttävät olevan nykypäivää kaikilla kentillä, joten tulli ynm. tarkastuspisteissä kannattaa näyttää todella kärsivältä jos vaikka pääsisi jonon ohi, toimii joskus.



Matkustaessa on se hyvä puoli, että kaikki ympärillä ( jos ei nyt työkseen matkusta)on niin uutta ja ihmeellistä, että lapset unohtavat kitistä nälkäänsä, väsymystä tai kuumuutta. Ainakin meidän tytöt olivat oikein reippaita matkakumppaneita eivätkä pahemmin protestoinneet vaikka ruoka olikin kylmää ja myöhässä eikä nukkumaan päässyt omaan sänkyyn vaan joutui olemaan isän ja äidin sylissä.



Meidän matka meni oikein hyvin ja olen hirveän tyytyväinen että uskalsimme lähteä niinkin pitkälle. Uskon että matkustaminen kannattaa aina jos siihen vaan on mahdollisuus; pienen breikin jälkeen jaksaa taas uusin voimin pestä pyllyjä, puunata sotkuja ja kuunnella iänikuista taistelua leluista!