Afrikkalainen puoliso
Olisi kiva kuulla kokemuksia teiltä joilla on afrikkalainen puoliso. Lähinnä haluaisin kuulla kokemuksia siitä kumman maassa päätitte asua ja mitkä oli niitä asioita joita jännititte ennen avioliittoa. Onko tullut suuria kulttuurillisia törmäyksiä?
Itse seurustelen Kenialaisen miehen kanssa jonka tapasin Suomessa. Tunnen hänen kulttuurin koska olen asunut sekä Keniassa, että kahdessa muussa Afrikan maassa. Silti mietin, että mitä kahden kulttuurin avioliitto tuo mukanaan. Olemme seurustelleet reilun vuoden ja hääpäivää olemme suunnitelleen syksylle 2007.
Kommentit (11)
lähinnä erilaisista odotuksista puolisoiden rooleista. Kuten Afrikassa asuttuasi varmaan tiedät vaimon rooli on aika perinteinen ja sitä ohjaa vahvat odotukset ja normit. Vaikka mieheni tiesi että Euroopassa on toisin, alitajuisesti tai tunnetasolla on hänellä ollut varmaan minussa hyväksymistä ja nielemistä aika tavalla. Usein on räiskynyt ja pamahdellut tässä liitossa...
Oletteko asuneet yhdessä? Jos kerran häät on suunnitteilla, yhdessä asuminen on aika hyvä testi, eikö vain? Kommunikaatio jos sujuu niin kaikki on helpompaa ja ongelmat voidaan peitota ...
Aika yleisluontoista löpinää...
Molempien odotukset ja kommunikaation sujuvuus.( Aivan kuten muissakin kuin moku-suhteissa)
Vasta aika myöhään olen tosiaan oppinut että afrikkalainen keskustelutyyli on aivan eri kuin meikäläinen.( Miljoonat kerrat olen saanut arvailla että mistä tuo taas otti nokkiinsa.) Me suomalaiset (naiset) olemme aika kovia ja suoria suustamme, mikä on erittäin epäkohteliasta ja epätoivottavaa... Siinä missä afrikalainen puhuu kierrellen ja kaarrellen, me pamautamme tajuntamme sisällön tiskiin (tai siltä se ehkä afrikkalaisesta tuntuu kun me vain jutustelemme) ja se kai on pelottavaa.
Me ei olla tavattu suomessa eika asuttu suomessa viela mutta seuraavan muutaman vuoden aikana aiotaan muuttaa keniaan 2-? vuodeks ja sielta sit suomeen muutamaks vuodeks ( meilla lapset 3kielisia, suomi, swahili ja englanti ).
Kulttuuri eroja ei juurikaan oo ollut ellei nyt lasketa sita etta mulla oli itestaan selvaa etta lapset kasvatetaan suomalaisiks siina missa kenialaisikskin, mies taas ei ollut edes ajatellut etta lapset kasvatetaan kenialaisikskin vaan valitaan esim. kielista englanti ennen swahilia, mutta ei tarvinnut kun kerran sanoa etta herra puhuu lapsille swahilia ja etta vuosittain kaydaan keniassa lomilla ja se oli siina nyt meilla on taysin suomalais kenialaiset lapset:)
Yhdessa olo vuosia on jokunen ja naimisissa ollaan oltu 5v ja takana muutama normaali krana mutta ei ole ikina ollut kulttuuri eroista johtuvaa. En jannannyt mitaan ennen naimisiin menoa ja ei ole tullut yllatyksiakaan:)
Jos jota kuta rakastaa ja haluaa naimisiin menna niin mielestani se on " riskin" oton arvonen juttu, joissain jutuissa vaan ei voi olla varovainen on vaan seurattava sydantaan:)
Onnea teille.
Mama-Njogu
Meillä mieheni kanssa on paljonkin kulttuuriero-riitoja, mutta puhumalla niistäkin on selvitty. Ja totuushan on, että eri kulttuureista olevien avioliitto päättyy helpommin kuin kahden samasta kulttuurista olevien. Olemme tavanneet suomessa, enkä ole käynyt hänen kotimaassaan. Meitä on tosin helpottanut se, että hän on asunut Suomessa jo pitkään ennen kuin tapasi minut ja ymmärtää siten miten suomalaiset ajattelevat. Jos olet asunut miehesi kotimaassa ymmärrät varmaan miten siellä yleensä ajatellaan. Ja tokihan olemme kaikki yksilöitä, joten puhumalla kaikki selviää helpoiten.... minua kiinnostaisi minkä tyyppisiä töitä olet afrikassa tehnyt? Miten siellä selvisit ja saitko kohtuullista palkkaa? haluaisin ehkä myös mennä töihin afrikkaan jos muutamme sinne
Itse olen myös naimisissa Kenialaisen miehen kanssa ja ilmeisesti jossain vaiheessa edessä on Keniaan muutto. Olisin myös kiinnostunut siitä minkälaisia töitä olet saanut ja miten sopeutunut asuessasi Keniassa? Ja muitakin kokemuksiasi olisi kiva kuulla. Itse opiskelen vielä ja voisin valmistuttuani hakea esim. johonkin järjestöön töihin.
En tiedä johtuuko vaikeutemme kulttuuri eroista vai siitä että asumme Suomessa. Täällä kun on aika vaikea miehen saada töitä ja se masentaa miestäni, mikä taas vaikuttaa meidän suhteeseemme. Nämä asiat taitaa meille kaikille olla tuttuja..
Kenialainen mies siis ja vuoden ikäinen poika. Itse olen kotona pojan kanssa ja opiskelen siinä sivussa (todella hitaasti siis). Mies opiskelee vielä 1,5 vuotta ja luullakseni sitten saa kyllä töitä. Osaa jo ihan mukavasti kieltä ja alalla on sikapaljon töitä pulaa tekijöistä. Suomeen olemme jäämässä, ei olla koskaan tosissaan puhuttu Keniaan muutossa.
Sitten joskus kun valmistun, voisin jostakin kv-jutusta töitä kyllä hakea, mutta en missään nimessä halua " valkoiseksi valkoisen alueelle" asumaan, enkä toisaalta ihan " tavallista" kenialaista elämääkään pienessä kaupungissa viettää. Kun sekään ei tavallista olisi. Eli pitkillä lomilla olisi tarkoitus selvitä ja lapsi (lapset) Suomessa pääasiassa kasvattaa.
Minä ja miehemme tapasimme, seurustelimme, kihlauduimme ja menimme naimisiin todella nopealla aikataululla. 5 kuukautta tapaamisen jälkeen olimme jo Suomessa, 6 kk tapaamisesta miehellä oli jo oleskelulupa ja opiskelupaikka ja minä olin raskaana...
Muita saattaa hirvittää ja onhan se totta ettei toista niin hyvin voi tuolla aikataululla tuntea. Minulla on onneksi käynyt tuuri, sillä avioliiton myötä miehestäni on paljastunut lähestulkoon positiivisia uusia puolia. Mutta näinhän ei aina tietenkään ole. Nopealla aikataululla kun edettiin niin en paljon ehtinyt mahdollisia ongelmia pohtia. Strereotypisia " ulkoisia " ongelmia, rasismia, suomen kielitaidon puutetta, työttömyyttä, masennusta jne. Niitä kyylä etukäteen surin, mutta eivät ole meitä vielä pahasti koetelleet. Nyt kahden vuoden kokemuksella sanoisin, että suurin ongelma olen minä. Kun olen niin tosi pomottaja. Ja välillä mies ei sitä oikein jaksa. Ottaa itsetunnolle kun muutenkin on " vieraalla maalla" ja oma vaimokin on välillä ihan toiselta planeetalta...
Olen kiinnostunut gambilaisesta miehestä tuleeko liitto kestämään?
tottakai kampialaisen kanssa liitto kestää
ilman muuta'
ihan parasta
Hei, pahoittelen, että vastaukseni on kestänyt näin kauan. Kiirettä pitää. Työskentelin Keniassa erilaisien järjestöjen projekteissa sosiaalityöntekijänä (sitä teen myös Suomessa). Määräaikaisia hommia aika paljon, mutta sitten sain pidemmän pestin kirkon kautta. Palkkaus on tietenkin parempi kuin paikallisilla, koska usein myös kaikki on kalliinpaa. Se on kyllä todettava, että rikastumaan siellä ei pääse, mutta pärjää jos ei suuria vaadi.
Onnekkaita ovat ne jotka ovat lähteneet Keniaan työkomennukselle. Oikein hirvittää välillä ajatella miten paljon he tienaavat, tuhansia euroja kuukaudessa. Ei siis ihme, että on olemassa kulttuuri jossa kaikki valkoiset mielletään rikkaaksi.
Elämä Afrikassa on paljon rennonpaa ja itse kyllä olen viihtynyt siellä. Toki kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta se on ihmeellistä miten siellä esim. bussin myöhästyminen tunnilla ei vaikuta mitenkään. Kun taas täällä jos bussi on 5 min. myöhässä menee heti hermot.
Kaikille jotka suunnittelevat Afrikkaan muuttamista suosittelen säästämään rahaa jo etukäteen niin alku uudessa kulttuurissa on helpompaa.
Kiitos teille kaikille vastauksistanne, palataan astialle:)