Voisiko minusta olla äidiksi?!

Sain juuri tietää alkuvaiheessa olevasta raskaudestani. Olen tapaillut miestäni nyt 7 kuukauden ajan mutta vakavasti seurusteltu vasta kaksi kuukautta. Ehkäisyhommat on kunnollisesti hoidettu joten aikamoinen shokki oli positiivinen raskaustesti joka vahvistettiin vielä verikokeilla..

Tällainen elämänmuutos ei ollut suunnitteilla enkä ole ennen voinut oikein nähdä itseäni äitinä. Olen nyt 25 vuotias ja minulla on vakituinen työ. Ystäväni, ne joille kerroin, onnittelevat ja ottivat uutisen rauhallisesti ja ilolla vastaan ja jotenkin omaan mieleen on alkanut hiipiä voisiko minusta sittenkin olla vastuulliseksi äidiksi?

Olen vauhdikas ja menevä nuori nainen. Vastuuntuntoinen mutta hieman hurjapäinen. Huolestuttaa eniten siksi että olen hyvin rikkonaisesta perheestä eikä kumpikaan vanhemmistani ole ollut läsnä elämässäni, minulla ei ole kunnollista äidin mallia ollut.

Unelmatilanteessa esikoislapseni olisin kuvitellut tupsahtavan kun olen 35, vakavarainen ja tehnyt päätöksen lapsen hankkimisesta. Raskaaksi tässä vaiheessa tuleminen oli lähestulkoon mahdotonta ehkäisyn vuoksi ja minulle hedelmöittyminen tulee kuulemma muutenkin olemaan keskimääräistä vaikeampaa. No vaikea uskoa nyt.. Järjellä mietittynä.. no - tässä ei ole mitään järkeä? Sydämessä on kuitenkin alkushokin jälkeen ollut harvinaisen rauhallinen ja selkeä olo.. Voiko tästä selvitä??

Miten te muut joille sattui yllättävä raskaus? Mitä päätitte ja kadutteko usein?