Hoitovapaalla opiskelu
Tietysti lapset veroittaa jaksamista, jos opiskelet. Kuitenkin opiskelu kannattaa aina. Olen ainainen opiskelija ja vauvoja putkahtelee aina välillä ulos masusta. En voisi kuitenkaan kuvitella lopettavani opiskelemista. Opiskelu antaa paljon. Haluan että lapsenikin oppivat, että opiskelu kannattaa aina. Ei tiedon jano lopu nuoruuteen. Vanhempana se voi olla jo niin kova, että haluaa hörppia joka lasista. Itse suoritan tällä hetkellä avoimeen opsintoja ja käyn lukiota. Perheeseemme kuuluu 6 lasta, joista pieniä 5. Pidät vaan kirjat aina esillä ja aina välillä katsot jonkun kohdan lapsien leikkien aikanakin. Siivoomisen aikana luet ekana vähän ja kertailet siivotessa. Palaat kirjasta lukemaan taas vähän ja jatkat siivoomista jne.
Kommentit (12)
Eli aina hoitovapaalla ollessani olen suorittanut jotain opintoja. Kahden ensimmäisen kohdalla suorittanut avoimen kautta ja kolmannen ollessa vajaan vuoden, aloitin yliopistossa. Yliopisto sijaitsee vielä vajaan 300 kilsan päässä, mutta muuttoa ei tule, vaan teen niin paljon kuin mahdollista täältä käsin. Talvi meni hyvin ja sain suoritettua tosi paljon syksyn aikana ja alkuvuodestakin. Nyt olen äitiyslomalla ja jatkan opintoja syksyllä.
Olen suurimmaksi osaksi suorittanut opiskelun lasten nukkuessa - tenttiin luvut viime syksyn aikana silloisen kuopuksen päikkäreiden aikaan.
Olen sitä mieltä, että pääni tarvitsee jotain muutakin kuin arkirutiineja. Lapsetkin tarvitsevat jotain muuta, kuin tylsää äitiä ;)) On hyvä syy poistua välillä kotoakin. Toki varmasti sitä rankkaakin aikaa voi tulla, mutta luulen sen olevan kuitenkin pieni rikka rokassa, kun lopussa siintää see pitkäaikainen haave.....
Toivottavasti kommentistani oli siulle jotain hyötyä :)))
Tsemppiä tulevaisuuden suunnitelmien tekemiseen ja toteuttamiseen!!
--Mirpa--
Kiva kuulla kokemuksiasi ja kyllä se antoi minulle lisä intoa lähteä kohti tavoitetta. Voisin siis onnistua. :-)
Olen ihan samaa mieltä, että pää tarvitsee myös muitakin virikkeitä. :-) Rankkaahan se varmasti ajoittain on, mutta kyllä se siitä varmasti sujuu.
Kiitos vielä Sinulle ja tsemppiä opintoihin sitten syksyllä ja siitä eteenpäin!
Hei,
jos opiskelu on kiinnostavaa ja antoisaa, niin uskon, että sen voi onnistuneesti yhdistää perhe-elämään!
Minä olen hoitovapaalla, kotona on kanssani 1v3kk ikäinen tyttönen ja olen nyt syksyn ja kevään ajan opiskellut tytön päiväunien aikaan ja sitten iltaisin. Meillä on tosin tilanne se, että mies on kolme iltaa viikossa poissa kotoa työn vuoksi ja tämä opiskeluaika ei siten ole pois parisuhteelta. Mutta ainakin itse koen, että opiskelu on sitä minun omaa aikaani ja minun jaksamisen kannalta on tärkeää, että saan vähän päänvaivaa koulujutuista. Olen lukenut tentteihin kotona ja tein kandidaatintutkielman, läsnäoloa vaativia juttuja en ole paljoa vielä tehnyt.
No nyt en enää muista mitä muuta kyselit tai kerroit, mutta toivotan onnea matkaan ja rohkeutta kokeilemaan!
Kiitos m@js myös sinulle!
Kyllä täytyy lähteä kokeilemaan. Ei kannata varmasti ahnehtia heti
liikaa opintoja, vaan katsoa sopiva määrä. Kyllä se tästä. Aikaa pitää jäädä myös miehelle. :-)
Tsemppiä sinullekin opintoihin!
Hei!
Minä olin suunnitellut, että opiskelen kotihoidontuella ollessani pikku hiljaa. Samalla säästäisin opintotukikuukausia.
Aloitin yliopistossa 2005, ensimmäisinä koekaniineina uuden tutkintojärjestelmän mukaan. Nyt onkin selvinnyt, että suunnitelmani ei toimi, koska opiskeluaika on rajoitettu. Eli minun on opiskeltava täysipäiväisesti (lapsi hoidossa), jotta opiskeluoikeusvuoteni ei kuluisi hukkaan. Siis jos yliopistossa haluaa suorittaa opintopisteitä, pitää ilmoittautua läsnäolevaksi ja silloin opinto-oikeusaika kuluu saipa kasaan pisteitä minkä verran tahansa. Minä hukkasin jo opinto-oikeuttani raskausaikana, kun supistelujen takia en pystynytkään opiskelemaan kuin 7op/lukukausi. Yliopistolta kun tätä kyselin, sanoivat minua tyhmäksi, kun olin ilmoittautunut läsnäolevaksi... Enpä kyllä etukäteen tiennyt, että supistelut estäisivät opiskelun...
Nyt aion olla rauhassa kotona. Puolitoistavuotias valvottaakin öisin vielä, en pystyisi millään 60op/vuosi vauhtiin.
Iltalukion aloitin silloin, kun vanhemmat lapseni olivat 1- ja 3- vuotiaat. Se oli todella hyvä yhtälö, opiskelu toi vastapainoa kotona ololle. Minulla oli ihan oma juttu. Lakkikin oli mukava saada. Yliopisto-opinnot olen vain kokenut selvästi laaja-alaisemmiksi ja monimutkaisemmiksi kuin lukion, aivan kaikki on itsestä kiinni.
Toki oma terveys, ikä ja lapsimäärä vaikuttaa selviytymiseen. Kansalaisopiston kursseja olen ajatellut itselleni seuraavaksi vuodeksi, ne ovat tasoltaan minulle sopivampia. Kiva opiskella siellä vaikka taideaineita vaihteeksi, jaksaapa sitten tankata taas tiedettä ja teoriaa!
Valitse sieltä kursseja, jotka saat hyödynnettyä sitten, kun haet varsinaiseksi opiskelijaksi. Avoimessa opiskelun saat tehdä pikkuhiljaa.
Varsinkin jyväskylän avoin yliopisto tarjoaa paljon opintokokonaisuuksia ns. etäopintoina. Sittenhän on verkko-opintoja. Myös on avoimet ammattikorkeat vaihtoehtoina.
Hei,
Olen aloittamassa nyt syksyllä koulun monimuoto-opiskeluna. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla ja kiinnostaisi tietää olenko velvollinen ilmoittamaan opiskelustani työnantajalleni (eri ala kuin mitä lähden opiskelemaan)?
Kannattaa tutustua tarkasti oman yliopiston tutkinnon sääntöihin. Uusi laki kyllä rajaa opiskeluajan mutta lisäaikaa saa kun tekee realistisen opintosuunnitelman. ja viivästymiseen on hyvä syy. Itse asiassa laki sanoo, että lisäaikaa tulee antaa, jos opiskelija tekee opintosuunnitelman ja todella yrittää valmistua. Eli ei kannata ahdistua liikaa vaan tekee vain sen minkä pystyy ja käy tarvittaessa opintoneuvojan/amanuenssin luona neuvottelemassa siitä, miten opinnot voi muksujen kanssa saada tehdyksi.
Yhdenkään yliopiston, tiedekunnan tai laitoksen etu ei ole, että sisäänpäässyt opiskelija jättää opinnot kesken, joten eiköhän sieltä tulla vastaan kun vain jaksat pyytää apua. Jos yksi virkamies suhtautuu nuivasti, niin käänny seuraavan tason puoleen, esim. laitoksen sijaan kysy neuvoa tiedekunnasta. Ja ylioppilaskuntien koulutuspoliittiset ja sosiaalipoliittiset sihteerit auttavat myös mielellään. Vastaukseni pointti on siis se, että opiskella voi myös silloin kun hoitaa lapsia kotona, niin teen parhaillaan itsekin. (ellen siis sen gradun sijaan hengaisi täällä... :D )
mulla kanssa vauva ja opiskelu kiinnostaa. Aion hakea vuoden päästä yliopistoon ja opiskella vähän (ei kiire valmistua) aina tytön nukkuessa jne. En jaksa pelkkää kotiäitinä olemista, vaikka nautinkin tästä elämäntilanteesta.
Täältä löytyy hyviä opiskeluvaihtoehtoja Suomesta ja ympäri maailmaa:
Kokemuksia vinkkejä kaivataan.
Olen vähän alle vuoden ikäisen pojan äiti ja tosiaan hoitovapaalla. Nyt on alkanut opiskelu jälleen kiinnostaa. (Nykyinen työ ei oikein ole sitä mitä haluan.) Haaveenani olisi lähteä ensin avoimen yliopiston kautta opiskelemaan pikku hiljaa ja siitä yliopiston puolelle tutkinto-opiskelijaksi. Avoimen puolella pystyisi ainakin paljon kotoa käsin opiskelemaan. Olisiko haaveni ihan mahdoton? Kuinka olette pystyneet yhdistämään äitiyden ja opiskelun? Oletteko pystyneet opiskelemaan iltaisin ja viikonloppuisin?
Kiitoksia vinkeistä ja kokemuksista!