Apua imetykseen kaivataan!
Kyselen teiltä jo kokeneemmilta kaksosten äideiltä että miten olette pärjänneet lasten kanssa keskenään? Minulla on tällä hetkellä hirveä ongelma juuri vauvojen imettäminen, he ovat alkaneet herätä samaan aikaan ja en yksinkertaisesti saa otettua heitä rinnoille yhtä aikaa vaan toinen joutuu huutamaan sen aikaa kun toinen imee. Ja sydänhän siinä särkyy joka kerta ja mitään ratkaisua en ole keksinyt :/ Silloin yhteisimetys onnistuu kun mieheni on kotona ja laittaa toisen vauvan syliini kun olen telakoitunut käsinojalliseen nojatuoliin. Olen yrittänyt imettää sohvalla jolloin ehkä helpommin saisin otettua vauvat yksinkin imemään mutta se ei onnistu, en saa tyynyjä laitettua siten että vauvat pystyisivät imemään (pienet rinnat ehkä vaikeuttavat tätä imemistä). Olen todella pulassa tämän ongelman kanssa ja stressiä pukkaa kun koko ajan saa olla sydän kylmänä kun että nyt vauvat taas heräävät samaan aikaan. Riittämättömyyden tunne on suuri! Muutenkin sitä tuntee syyllisyyttä siitä että maito ei vaan tunnu riittävän vaan pullosta on annettava korviketta lisää molemmille vauvoille noin 1-3 kertaa vuorokaudessa, vähän vaihtelee. Eli, miten olette pärjänneet? Kai näistä kaksosistakin saa hyvinvoivia ihmisiä kasvatettua vaikka aina en pysty heti heidän tarpeisiinsa vastaamaankaan?
Kommentit (10)
Meillä menee jo vähän paremmin :)
Oma maito ei edelleenkään ihan riitä mutta onneksi korvikkeen määräkään ei ole merkittävästi lisääntynyt eli ehkä tämä imetys sujuu vielä jatkossakin. Jostain syystä yhteisheräämisiä ei ole enää tullut niin paljon kuin ennen ja illat menevät aika jouhevasti niin että imetän molempia vuoron perään ja toinen viihtyy sen aikaa sitterissä tai isän sylissä ja sitten ennen yöunia annetaan korviketta pullosta jotta lapset nukahtavat (muuten vuoronperään imetys jatkuisi varmasti koko yön :D) Toiveissä tietysti on edelleen se että onnistuisin imettämään yhtä aikaa myös ilman apua niin sujuisi sitten stressittömämmin tämä elämä, ehkä se voisi onnistuakin kunhan lapsoset tästä vielä kasvavat, ovat nyt 2kk vanhoja. Mies totesi aika osuvasti neuvolassa että se on sellainen harrastus vaimolle tuo imettäminen. Viitaten siihen kun illat ja iso osa päivästäkin kuluu imetyksen merkeissä, lapsi vaan välillä vaihtuu :D Eli aikaa kuluu imetystouhuun todella paljon mutta en missään nimessä halua siitä luopua, on se niin ihanaa! Neuvolassa nimittäin ehdotettiin että antaisimme enemmän korviketta jotta minäkin saisin levätä, tämä kun terveydenhoitaja katsoi imetyspäiväkirjaani johon olen merkannut kaikki imetyskerrat aikoineen :D Tuo imetyspäiväkirja on muuten kullanarvoinen, siitä pystyn seuraamaan milloin kumpikin lapsi on syönyt ja kumpaa tissiä, milloin on mennyt korviketta ja minkä verran. Sitten tietää ennakoida missä välissä ehtii esimerkiksi käydä suihkussa :)
Moips!
Mulla oli käytössä semmoinen kikka, että laitoin vierelle tyynyliinan jolle nostin tytöt. Sillä oli helppo nostaa toinenkin tyttö rinnalle ja saada pää tuettua. Imetin pääasiassa parisängyssä, olin haalinut sinne kaikki talouden tyynyt ja imetystyynyn. Niistä rakentelin keon missä sitten istuksin.
Tyttöjä imetin melkein kaksi vuotta, joten kun alkuun pääsi niin hyvin onnistui. Tsemppiä!
Wiiva ja 3-v tyttöset
Minä nostin toisen vauvan ensin sohvalle tai sängylle. Sen jälkeen nostin toisen vauvan syliin ja asetin hänet imetystyynylle. Sitten nostin toisen vauvan sohvalta tai sängyltä imetystyynylle. Kaksosarjessa yhteisimetys oli kaikista helpoin juttu, kun alkuvaikeuksien jälkeen opin nostamaan vauvat samanaikaisesti syömään.
Meillä on nyt 4-vuotiaat pojat. Vauva-aikana mies oli paljon poissa työjuttujen takia enkä minä ikinä oppinut yhtäaikaista syöttöä. Meillä pelastuksen toi sellainen itsestään keinuva Gracon vauvakeinu, johon laitoin toisen viihtymään/nukkumaan siksi aikaa kun syötin toista. Se laite saikin meillä äkkiä lempinimen " varasyli" :-D
Hinta tuntui aluksi aika hurjalta, mutta euroakaan en kadu ja sain vielä yli puolet ostohinnasta kun möin sen eteenpäin huuto.netissä.
meilläkin tarvittaessa annettiin " lisureita" tuttelista. Terveet, allergiattomat ja normaalikäyrillä kasvavat pojat on meillä. Ei yhtään korvatulehdusta tai anibiottikuuria.
Turha syyllisyys ja suorituspaineet pois. Nauti joka hetkestä, et arvaakkaan kuinka pian aika kuluu!!!
Samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia minullakin. Mulla on nelikuiset kaksoset, joiden imetys alkaa olla loppusuoralla. Yhteisimetystä yritin sinnikkäästi ja vauvojen alkuviikkoina se onnistuikin. Apujoukot nostelivat syliin ja sitten vaan itse sängyllä istuen nostin ensin toisen ja sitten toisen imetystyynyn päälle. Mutta kyllä se kovaa asettelua ja niska jäykkänä kökkimistä mielestäni oli. Ja kun vauvat kasvoivat, tuntui että asia meni vain vaikeammaksi - jalat liusuivat tyynyltä, päät painoivat ja painuivat tyynyn uumeniin, tyynyn sisukset valuivat aina väärään paikkaan. Eli lopetin yhteisimetyksen melko aikaisin. Sitten vaan toiselle korviketta kun toista imettää. Ja meillä ainakin ovat olleet sen verran eri tahdissa, että toinen vielä nukkuu kun toista syöttää. En ole muutenkaan vielä ymmärtänyt miksi niin kovasti kaksosia pitää pitää samassa tahdissa vartin tarkkuudella - mahdotonta minusta. Vaikka helpompaahan se on kun nukkuvat päiväunet samaan aikaan. Onnea vaan sinulle kysyjä kaksostesi kanssa! Ole armollinen itsellesi, se on tärkeintä. Pakko antaa vaan myöden itselleen ja omille päähänpinttymille, niin on paljon helpompaa, usko pois!
ikäiset tuplat on?
Meillä on nyt 3kk tytöt ja pari ekaa viikkoa meni niin, että jonkun (isi enimmäkseen) täytyi nostaa toinen rinnalle, toisen sain siis itse. Ja kun jäntevyyttä tuli tytille lisää niin onnistuin jo itsekin tyttöjen asettelussa.
Yritän selittää kuinka meillä onnistuu tuo yhteisimettäminen:
Nojatuolin käsinojat on onneksi sopivalla korkeudella minulle eli jos kädet on rennosti nojalla niin ovat n. 90 asteen kulmassa kyynärpäästä. Tyynynä minulla on Ikean pitkä tyyny joka lepää sekä käsinojien että jalkojeni (polvien) päällä.
Ensin nostan molemmat tytöt olkapäätä vasten (toinen toiselle puolen ja toinen toiselle, ihan kuin röyhtäytyksessä), sitten pidän toisella kädellä molemmista tytöistä kiinni ja toisella otan tyynyn käteeni ja istun tuoliin, asetan tyynyn jalkojen päälle ja lasken tytöt siihen jalat kainaloihin päin. Sitten vain asettelen heitä paremmin ja tissi suuhun. Tytöillä lepää jalat käsinojien päällä joten he pysyvät aika hyvin paikallaan.
Vielä... katsotaan kun oppivat kääntymään etc ;)
Nykyään imetän jopa ilman tyynyä, esim jos olen kaupoissa (tyynyä kun en jaksa raahata mukana). Tytöille jalat kainaloon, kumarrun eteenpäin ja alas ja tähtään tissit suuhun, ilman käsiä, ne kun tukee lapsia :) . Sivustakatsojan mielestä näyttää varmaan hurjalta ;)
Asento tosin ei ole mikään paras mahdollinen (ainakaan äidille), mutta sen aikaa jaksaa jotta saa " ensiavun" .
Öisin imetän myös ilman tyynyä istualteen sängyssä, tyyny kun on aina olohuoneessa enkä jaksa raahata sitä ympäri kämppää....
Helpompaa olisi kun voisi näyttää...
Voisin tietty tehdä kuvasarjan ja laittaa meilinä sinulle jos haluat....
-tiitu
sen verran että yksi pitkä tyyny on parempi kuin kaksi, toisen kun saa pään alle niin toinen on jo luisumassa pois toisen pään alta....
Rinnoista vielä; minulla on aika isot joka ehkä jonkin verran on saattanut helpottaa. Mutta kunhan tyyny on tarpeeksi korkea niin eiköhän pienillä rinnoillakin onnistu....
-tiitu
Mulla oli ihan samantyyppisiä ongelmia: pienet rinnat, joita ei noin vain roikotella ja väännellä sinne sun tänne. Lisäksi en uskaltanut nostella kahta pientä yhtä aikaa. Sektiohaavan vuoksi tuntui lisäksi, että melkein missä vaan asennossa maharölli kiskoi haavaa ja sattui, jolloin maitoa tuli huonommin. Maidon pumppaaminen hätävaraksi jääkaappiin pelasti monta tilannetta. Nanniakin annoin aina kun tarvitsi. Kun pojat olivat 3 kk, lopetin imettämisen kokonaan, koska mun rinnat ei kestäneet sitä rumbaa; haavoja alkoi tulla jatkuvasti. Neuvolan terveydenhoitaja oli ihana. Hän sanoi, että hienoa, että jaksoit näin kauan, eikä syyllistänyt etten olisi yrittänyt. Nyt pojat ovat pituuskäyrien yläpäässä olevia komeita 4-vuotiaita viikareita, täysin terveitä ja ihania tyyppejä. Muista huolehtia itsestäsi ja anna vastiketta aina kun siltä tuntuu tuntematta siitä huonoa omatuntoa. Sitä huonoa omatuntoa mäkin koin sun lailla ihan riittävästi kun toinen vauva aina joutui odottamaan. Kohta helpottaa kun saat ne pikkuiset istuma-asentoon ja voit helposti syöttää heitä yhtäaikaa lusikalla ja pullolla.
Imetin kaksosiani (10/04) yli puolitoistavuotiaiksi. Alkuvaiheessa mistään ei tuntunut tulevan mitään ja rintamaitoni meni pumpulla pulloon, josta vauvoja juotin korvikkeen jatkoksi. Tai sitten toinen oli rinnalla ja toinen joi pullosta ja maidonkerääjä suojeli paitaani tyhjän rinnan päällä. Maitoa rupesi kuitenkin herumaan kunnolla vasta, kun he olivat kahden kuukauden ikäisiä ja rupesin nukkumaan lasteni välissä (eli hylkäsin pinnasängyn), ja silloin yöherätyksistäkin tuli inhimillisiä, kun ei tarvinnut ravata pulloja lämmittelemässä vaan sen kun käänsi kylkeä puoliunessa :-) En muista että olisi käynyt niin että kumpikin olisi herännyt samalla kertaa yöllä vaatimaan maitoa.
Imetystyynyä en koskaan oppinut käyttämään, enkä löytänyt korvaavaakaan ratkaisua. Tuplaimettäminen päiväsaikaan alkoi onnistua, kun lapset oppivat pitämään päätään kunnolla pystyssä. Menin vaan makaamaan selälleni ja sijoitin tenavat päälleni syömään. Kun tytöt olivat puolitoistavuotiaita, imetykseni oli jo saanut koomisia piirteitä; he vaativat tittiä / issiä ja juoksivat suut auki sitä hakemaan! Minun piti hakea gyneltä resepti maidontuotannon lakkautuspillerille (yleensä sellaisia syövät vain myöhäisen keskenmenon kokeneet tai ne joilta on kuollut vauva!) jotta onnistuin vierotuksessa ennen työelämään palaamista!
Olen iloinen, että imetin niinkin pitkään. Ei se minusta hankalaa ollut, pikemminkin se oli varmoin ja helpoin keino saada tytöt rauhoittumaan ja tyytyväisiksi yhtäaikaisesti!