Hei te Kättärillä ( miksei myös muualla) tuplanne synnyttäneet!

Itse sain tuplani kättärillä vajaa 2 vuotta sitten ja periaatteena siellä on että jos ei mitään kummallista ole synnytystä lähdetään käynnistämään vasta laskettuna päivänä. Käytännössä sitä sitten jokainen lääkräri soveltaa omaan tahtoonsa. Mulla aluksi oltiin sovittu lasketulle päivälle,mutta 39+2 kun kävin sydänäänessä silloinen tutkiva lääkäri oli sitä mieltä että käynnistetään jo 39+4,ja sittenhän sitä käynnistettiin.Joskus 38+ valittelin että kun en voi nukkua jne,niin eivät ottaneet kuuleviin korviinsakkaan valituksia vaikka vauvat olivat yli kolmekiloisia jo silloin. Lähtökohtana vissiin on että on parempi jos vain lähtevät itse sieltä tulemaan kuin että käynnistetään.

En siis usko että vielä 38+ käynnistetään mutta jo 39+ varmasti.

Mutta kyseisessä sairaalassa on melkein joka kerta erilääkärit ja jokaisella omat mielipiteensä asiasta, siinä sitten täytyy yrittää jotenkin vain mennä mukana:)



Mutta tsemppiä sinulle:)



Martina ja lapsoset 1v10kk,tänään tasan:)

Samaa mieltä edellisen kanssa, eli enpä usko että hirveästi ennen laskettua käynnistelevät ilman hyvää syytä. Itse makasin osastolla verenpaineiden ja yleisen heikon olon vuoksi pari viikkoa, eikä käynnistyksestä ollut puhettakaan (viikkoja 35-37). Lopulta synnytys kyllä käynnistettiin, mutta ei oman oloni vaan toisen vauvan kasvun pysähtymisen takia vk. 37.



Näin jälkeenpäin ajateltuna olen alkanut vähän miettiä koko käynnistyksen järkevyyttäkin, vaikka silloin odotin sitä kuin kuuta nousevaa (ja tietysti se oli paikallaan tuon kasvun pysähtymisen vuoksi). Meidän A-tyttö alkoi voida synnytyksessä todella huonosti, tuli sykkeen laskuja ja häiriöitä, ja lopulta hapenpuute, mistä syystä mentiin hätäsektioon. Tyttö oli veltto, ei hengittänyt, ja sai 2 pistettä. Myöhemmin olen lukenut, että käynnistys saattaa aiheuttaa juuri tälläisiä ongelmia, vaikka eihän se meidän kohdalla välttämättä siitä johtunut.



Eli nyt en olisi enää ollenkaan niin hanakasti käynnistykseen menossa. Vaikka aika kultaa kyllä muistot enkä enää muista miten heikossa tilassa olinkaan ne pari viimeistä viikkoa. ;)



Tsemppiä vaan, kyllä ne lapset sieltä vatsasta joskus ulos tulevat!

Minä synnytin kaksoset Kättärillä tammikuussa kun viikkoja oli tasan 38. Syntyivät itsekseen mutta käynnistys olisi ollut seuraavana päivänä. Mulle ainakin sanottiin että käynnistää voidaan viimeistään silloin kun vauvat ovat täysiaikaisia eli viikolla 38.

Vauvoilla ei ollut hätää ja mulla oli iso olo, mutta muuten kaikki ok. 38+3 otettiin käynnistelyyn täysin epäkypsästä tilanteesta ja rääkättiin neljä päivää, turhaan. Tuossa vaiheessa kieltäydyin tuon riemun jatkamisesta (mun kohdalle sattuneet lääkärit eivät jostain syystä pitäneet huilipäiviä käynnistelyssä olennaisina), vaadin sektioajan (jäi lupaukseksi, mutta kuitenkin) seuraavalle viikolla ja lähdin miehen kanssa kotiin huilaamaan.



Supistukset alkoivat luonnollisesti rv 39+2 ja seuraavana yönä syntyivät meidän pikkuiset. Kaikki siis meni hyvin, mutta tuosta käynnistelystä kieltämättä jäi paskanmaku suuhun. Täysin toinen asia olisi tietysti ollut, jos käynnistykselle olisi ollut joku oikea syy, mutta sitä ei ollut. Lääkäreiden mielestä raskaus oli vain ' yliaikainen' .



Jos kaikki menee hyvin, niin kannattaa tosiaan miettiä, kannattaako käynnistykseen suostua. Itse en edes tajunnut, että mulla olisi tässä jotain sanavaltaa, kun esikoisten odottaja ei tuollaisista pahemmin tiennyt. Jos joskus vielä tulen raskaaksi, niin en todellakaan ilman syytä lähtisi käynnistykseen. Toisaalta, moni käynnistys menee aivan toisella tavalla kuin meidän eli tämä ' kauhutarina' ei tosiaankaan ole kovin yleinen juttu.



Dummy + neiti rähjä ja herra ryhvelö (11kk)