Keskenmeno kesällä, laskettu aika lähenee, mitenköhän sen päivän kestän...

eilen oli laskettu aika. Koko syksyn ja talven keskenmeno on pyörinyt mielessä, ja joulun aikaan tuli mieleen, että nyt olis alkanut äippäloma jne...

Minuakin alkaa välillä itkettää ihan älyttömästi, mutta lasten takia en viitsi pillittää "julkisesti". Mies ei ymmärrä, miksi märehdin keskenmenoa vieläkin...

Ihmeen tyynesti meni eilinen päivä, oli jotenkin tyhjä fiilis. Sydänääniä ohjelmaa piti sit vahtia, ja sekös avasi hanat... Kyllä se keskeneno taitaa jäädä pysyvästi mieleen pyörimään, varsinkin kun uusi raskauskaan ei ole alkanut, ikävä kyllä

Mitä lähemmäksi laskettuaika tulee, sitä enemmän tunnen surevani menetystä.

Meillä olis ollu La pääsiäisen aikaan.

Minulla olisi ollut laskettu aika maaliskuussa ja juuri tänään olisi alkanut äitiysloma. Aika kurjalta tuntuu edelleen, mutta vielä kurjemmalta tuntuu uusi keskenmeno viime viikolla. Plussasin juuri ennen joulua ja ajattelin, että ihanaa olla edes raskaana edellisenä laskettuna päivänä, mutta nyt ollaan taas samassa tilanteessa... Miten tässä kävi näin? Onneksi meillä on terve 2-vuotias, joka tuo iloa surullisiin päiviin. Varmasti tästäkin jotenkin yli pääsee, mutta tuntuu vaikealta löytää voimia uuteen yritykseen. Molemmat raskaudet ovat keskeytyneet 8.viikolla. Ensimmäinen km selvisi vasta 12.viikolla np-ultrassa ja tuli täytenä yllätyksenä (oli pahoinvoinnit, turvotukset ja kaikki muut oireet eikä mitään kipuja tai vuotoja). Nyt sitä osattiin pelätä ja käytiinkin ultrassa muutaman viikon välein. Ei se ultraaminen tietysti vauvaa pelastanut, mutta ainakaan ei tarvinnut viikkoakausia elää epätietoisuudessa. Nyt menin 10.viikolla yksityiselle ultraan eikä sydän enää lyönyt ja kasvua oli tullut hyvin vähän edellisen ultran jälkeen. Mieli on maassa ja sydän pieninä pirstaleina. Miksi miksi miksi? Ehkä aika parantaa...