Miten 2,5-3-vuotiaat esikoiset suhtautuneet odotukseen?
Ajattelin kysellä miten teidän muiden 2,5-3-vuotiaat esikoiset ovat suhtautuneet äidin odotukseen ja vauvan tuloon? Musta tuntuu välillä ettei meidän neiti 2v 8kk mistään muusta puhukaan kuin vauvan tulosta ja kaikesta vauvoihin liittyvästä. Jotenkin koko tilanne on niin hämmentävä, sillä emme ole haluneet liikaa vauvan tulosta jauhaa, mutta olemme tottakai puhuneet siitä, ettei äitin masun päällä saa pomppia, laittaneet pikkuhiljaa vauvan huonetta kuntoon ja kertoneet vauvan syntyvän kesällä ja neidin jäävän kotiin päiväkodista ym. Ensin oli sellainen vaihe, että esikoinen hoki " minä olen pieni vauva, minä haluan juoda tuttipullosta maitoa" , mutta nyt hän hoitaa tärkeänä omaa vauvanukkeansa ja leikkii välillä olevansa pieni vauva " minä olen pieni vava, minä en osaa puhua enkä kävellä" . Lähes ainoa kirja, jota hän haluaa lukea on se Aino-kirja, jossa Ainolle syntyy pikkuveli.
Kuulostaako tämä kaikki teidän mielestänne normaalilta henkiseltä valmistautumiselta vauvan tuloon vai millaisia kokemuksia teillä on? Jotenkin vain tuntuu välillä siltä, ettei tytön päässä pyöri mikään muu kuin vauva enkä ymmärrä mistä se johtuu.
Pantoufle
Kommentit (9)
että tuntuu ettei tyttö meilläkään paljon muusta puhu kuin vauvoista. Tosin nyt kun laskettuaika alkaa olla käsillä, niin olemme yhä enemmän hänen kanssaan vauvasta jutelleet, kertoneet mitä vauvat tekevät yms. Ja katselleet hänen vauva-aikaisia valokuvia ja kertoneet kuinka hänkin on joskus ollut äidin masussa.
Kuulostaa ihan normaalilta kolmevuotiaalta :) Kolmevuotiaalle on normaalia ilman äidin isoa masuakin, että välillä hän on jo iso tyttö ja välillä vauvattaa.
Meille on tulossa kolmas, joten kolmevuotias esikoisemme omaa jo yhden pikkusiskon. On siis kokenut jo äidin ison masun jo kerran, tosin oli silloin paljon pienempi. Nyt hän välillä käy taputtelemassa masuani ja eilen jutteli vauvalle masuun. Kertoo pikkusiskolle, että nyt vauva masussa nukkuu :D
Porenn ja Pimpula rv 25 + isosiskot
Meidän tyttö on nyt 2,5 v ja vauvan LA on elokuussa. Tyttö tajusi jo melko varhain (oisko ollut rv12 tms) mahani kasvusta, että siellähän on vauva. Sen jälkeen siitä on puhetta riittänyt miltei päivittäin. Itse odotin, että hän kyllästyisi aiheeseen, mutta ei siltä vaikuta.
Toki välillä siitä mainitsee itsekin tyyliin " varovasti äidin masun lähellä" tai " kylläpäs se taas potkii" , mutta paljon tyttö ottaa asioita itse esille. Jotkut pienet vaatteet esim. " puetaan sitten kun Onni syntyy" tai " äidillä on iso masu" tai että " vauva sanoo ää-ää-ää" . Kyllähän sitä lisäksi itsekin pohjustaa asioita: Esim. eilen hoidettiin vauvanukkeja, vaihdettiin vaippoja, nukutettiin niitä, annettiin tissimaitoa (tai minä annoin :D), mitä kautta vauvateema pysyy myös esillä.
Meillä ei kauheasti tule esiin sitä, että tyttö heittäytyisi pikkuvauvaksi, sen sijaan nyt on tapetilla " iso tyttö" -asiat. Kaiken kaikkiaan voisi etukäteen sanoa, että tuleva ikäero 2v9kk tuntuu just sopivalta, eli esikoinen on jo jonkin verran omatoiminen ja sen kanssa voi jutella, selittää asioita jne. Vaikea tietty sanoa, miten uhmakkaasti isosisko tulee vauvaan suhtautumaan: vauvan viemää vanhempien aikaa hän ei varmastikaan voi vielä ymmärtää!
Kerttukasperi ja Onni rv26+0
on selvästi huolissaan vauvan tulosta. Siitä lähtien kun vauvan syntymästä on alettu kotona puhua, on hän heittäynyt itsekin pieneksi/avuttomaksi. Hän saattaa pissata tahallaan housuunsa, sillä " on niin pieni, ettei osaa käydä pöntöllä" . Hoidossa ja kotonakin hän on kieltäytynyt syömästä, koska " ei osaa syödä, kun on niin pieni" . Poika loukkaantuu, jos häntä kutsuu vahingossa isoksi pojaksi ja korjaa, että " x ei ole iso poika, x on pieni" . Lisäksi poikaa huolestuttaa se, että vauvat itkevät ja hän myös pelkää, että vauva vie hänen pikkuautonsa.
Poikaa ei vauvanhoito tms. ajatuksena kiinnosta lainkaan, mutta se varmaan johtuu sukupuolesta. Tytöt kai ovat luontaisesti paljon kiinnostuneempia hoivaleikeistä ja sen vuoksi myös pienistä vauvoista. Poika ei ole myöskään kiinnostunut kasvavasta vatsastani, eikä ole missään vaiheessa kysellyt siitä mitään. Joskus olen joutunut häntä varoittelemaan siitä, ettei äitiä saa töniä vatsaan tms., kun siellä on pieni vauva, mutta muuten mahastani ei ole käyty keskusteluja.
Meillä 2v ja risat tyttö, joka on niin vauvakuumeinen kun vaan voi olla. Telkkarissa jos on vauva, niin tyttö lumoutuu katsomaan, mitään muuta ei telkkarista jaksa katsoa kun vauvoja vain. Lehdistä samoin katsoo kaikki vauvan kuvat ja kaupassa jos on vauva, niin tyttö on aivan haltioissaan. Yksi ilta rupesi itkemään kun telkkarissa oli ihan pieni vauva, eikä tyttö voinut sitä ottaa syliin.. Tutuillamme on vastasyntynyt, sitä hoitaisi nin paljon kun voisi, eikä minkään näköistä mustasukkaissutta osoita, vaikka vauva olisi minun tai mieheni sylissä, tulee vain silittelemään ja olemaan hyvänä.
Ja aina käy minun mahalle juttelemassa ja silittelemässä. Ultrakuvat ovat aarre, vaikkei niistä mitään erotakkaan =) Esikoisemme puolestaan (poika 3v3kk) ei ole juuri moksiskaan, vauvasta puhuu välillä, mutta ei ole ollenkaan samalla tavalla hassahtanut, kuin pikkusiskonsa. Tykkää hänkin ystäväviemme vauvasta, mutta keskittyy enemmän omiin leikkeihinsä, ei ole koko aikaa hoitamassa vauvaa. Silittelee välillä mahaani, ja juttelee, mutta suhtautuu enemmän " miehisesti" vauvan odotukseen. Pikkusiskoa oli kyllä kovasti hoitamassa kun sisko syntyi, ja edelleen pitää siskosta huolta.
En ole osannut huolissani olla tytön vauvakuumeesta, kaipa se on geeneissä tuo hoivavietti =)
Hinpu 19+3
on todella kiinnostunut tulevasta vauvasta, käy ihan joka päivä (montakin kertaa) paijaamassa ja pussailemassa masua, puhua höpöttää vauvasta ja kertoo tohkeana kaikille, että meidän äidin masussa on vauva. Samoin on sitä mieltä, että hänellä itselläänkin kasvaa vatsassa vauva, joka syntyy sitten kun äidikin vauva syntyy :)
Poika on kyllä luonteeltaan muutenkin todella empaattinen ja pitää päiväkodissa pienemmistään huolta, jo ennen tätä meidän vauva-uutista. Mm. riisuu ja auttaa pienempien pukemisessa, silittelee heitä ja pitää heidän puoliaan pihalla.
Saas nähdä mitä sitten syksyllä, kun perheessämme tosiaan on vauva, vieläkö löytyy empaattisuutta :)
Mayella 21+0
Ihan normaalia taitaa tuo meidänkin pikkuneidin käytös olla teidän muiden kokemustenne perusteella. Joskus vain tuntuu, ettei tyttö mistään muusta puhukaan kuin vauvasta, tavalla tai toisella kaikki leikit ja puheet liittyvät vauvaan. Viime viikolla kaivoimme kaikki hänen vanhat vauvalelut esille yhteen koriin, joka kuskattiin vauvan huoneeseen odottamaan. Nyt vauvan huoneesta on tullut suosikkileikkipaikka, neiti haluaa istua pinnasängyssä ja tutkia vanhoja helistimiään ja kuvakirjojaan... No, katsotaan miten kauan sama vaihde jatkuu ja miten sitten käy kun vauva tosiaan on täällä. Kiitos kaikille vastauksistanne!
ja miettii sopivia nimiä sun muuta... eli kyllä ne lapset innostuu.
Meillä pian vauva syntymässä ja tuleva isosisko täyttää kesällä 3-vuotta. Hän on tosi innostunut tuttavien vauvoista, mutta silti mietityttää, että tajuaako hän kuitenkaan mitä meille on tulossa. Hetki sitten oli vaihe, että hänkin pullisteli kovasti vatsaansa ja kertoi, että siellä on pikkuveli ja äidin masussa pikkusisko. Hän on myös monta kertaa selittänyt vakavana, että ei nyt voi tehdä sitä ja sitä, kun supistaa niin kovasti. Nyt hän eilen ilmoitti, että hänen vatsastaan onkin vauva jo tullut pois. Kovasti hoitaa ja hellii vauvanukkejaan. Mutta sitten taas toisaalta saattaa välillä " esittää" itse vauvaa puhuen yhtäkkiä esim. lässyttämällä ja selittää, että nyt hän on pikkuvauva.
Eilen tuntui liikuttavalta, kun tyttö nosti paidanhelmaani, silitti vatsaa ja sanoi: Hei vauva, tule jo pois sieltä äidin masusta.
emmi-liini rv 39+5