myönteinen ISO epparikokemus!
AJattelin nyt pistää tälläisen uuden aloituksen, kun monia tuntuu tuo epparikin pelottavan. Josko kertoisimme tässä HYVISTÄ+MIELLYTTÄVISTÄ epparikokemuksista, vaikka kyseessä onkin ollut ISO eppari.
Minun piti mennä suunniteltuun sektioon, mutta päivää ennen päätti vauva toisin: lapsivedet meni yöllä. Siirryimme sairaalaan, jossa jouduimme odottaa vuoroamme sektioon: yöllä ei tahdottu minua leikata, kun ei ollut hätä ja sitten niitä hätätapauksia alkoikin tulla! Synnytys sitten etenikin vaikkei niin uskottu tapahtuvan kun hätätapaukset menivät koko ajan ohitsemme.
Lopulta sitten olin jo 9cm auki ja kätilö sanoi, että nyt olisi mahdollisuus kokeilla josko vauva kuitenkin muuttaisi tarjontaansa ja aukeaisin sen 10cm. Ja niinhän siinä kävi, että vauva päätti haluta maailmaan alakautta. Kätilö joutui tekemään ISON epparin (iso vauva kun oli) ja tikkejä tuli 25-30. Puudutus onnistui hyvin. Minulla oli jo epiduraali ja lisäksi kätilö tietäessään jo etukäteen, että pitää leikata runsaasti, laittoi puudutusta ihan älyttömästi (mies ihmetteli ääneeen). En tuntenut yhtään kipua. Tikit kätilö onnistui laittamaan mahtavasti: en tarvinnut rengasta sairaalassa kertaakaan, istuin pehmeillä tuoleilla normaalisti heti alusta asti! Mitään jälkijuttuja ei tullut, haava on parantunut täysin näkymättömiin vuodessa.
Kommentit (2)
Kannanpa myös korteni kekoon myönteisestä epparikokemuksesta!
Eli meillä esikoisen synnytys eteni hartaan hitaasti ja ponnistusvaihe varsinkin venyi ja vanui. Loppujen lopuksi olin itse niin poikki, että mikä tahansa apu oli tervetullutta. Tunnin ponnistuvaiheen jälkeen huomattiin, että lapsi oli yläsuisessa tarjonnassa eikä omin voimin tulisi ulos. Niinpä supistuksen tullessa kätilö leikkasi reilun episiotomian ilman puudutusta, ja tosiaan itse leikkaus tuntui vain " terävältä" , ei kipeältä. Avuksi otettiin myös imukuppi ja parilla vedolla täydellinen tyttö oli maailmassa. Eli myös imukupista on vain hyvää sanottavaa - tuli tarpeeseen ja toimi hyvin!
Episiotomian lisäksi repesin II-asteen verran ja repeytymien luonteesta johtuen lääkäri tikkasi paikat kuntoon. Minä olin kyllä ensimmäiset kaksi viikkoa melko kipeä enkä pystynyt istumaan lainkaan. Mutta enemmäkseen köllöttelimme vauvelin kanssa pitkällään, joten istumisella nyt ei ollutkaan niin väliä.
Jälkitarkastuksessa episiotomiahaava oli parantunut niin hyvin, että lääkärin piti tarkistaa, oltiinko episiotomia todella tehty. ;o) Mitään vaivoja noiden ensimmäisen kahden viikon jälkeen ei ole ollut ja kuopuksenkin synnytys meni hyvin - tällä kertaa tosin ilman episiotomiaa ja ilman repeämisiä!
Pakko kertoa oma kokemukseni, kun tosiaan monia tämä eppari-asia kovasti mietityttää eli
Esikoista synnytettiin melkein 20 tuntia ja ponnistuvaiheessa vauvan sydänäänet tipahtivat, niin, että kätilö sanoi, että " tämä teneva otetaan ulos nyt" . Kätilö teki epparin (ei tuntunut missään, paine alapäässä oli siinä vaiheessa niin järjetön) ja tämän jälkeen vauva saatiin ulos yhdellä ponnistuksella ja kätilön riuskoilla otteilla :D
Epparin lisäksi repesin todella lahjakkaasti, joten kokoonkursimisen tuli tekemään lääkäri. Vauvallamme oli kaikki hyvin, joten hän sai kölliä päälläni ompeleiden laiton ajan. Ompeleiden laitto ei ollut mitään juhlaa, mutta sylissä ollut vaavi sai aikaan sen, etten jaksanut kauheasti kiinnittää huomiota alapään tapahtuiin. Minulla oli sylissäni terve ja hyvinvoiva vauva, joten tuntui aivan yhdentekevltä mitä alapäälleni tehtiin...
Parina ensimmäisenä synnytyksen jälkeisenä päivänä nappailin särkylääkeittä, mutta pystyin istumaan ja liikkumaan normaalisti. Mitään ongelmia tikkien kanssa ei missään vaiheessa ollut.
Tikkien sulamisvaiheessa tunsin aavistuksenomaista kutinaa ompelealueilla ja muutaman kuukauden ajan joissan asennoissa (esim. konttaillessani koiran perässä) tunsin alapäässä pientä kiristystä.
Eppari + isot ompeleet eivät siis ainakaan minulle aiheuttaneet minkäänmoisia ongelmia.