Kookas lapsi

Itselläni esikoinen arvioitiin viikkoa ennen synnytystä olevan 3900 kg. Ja tämä oli lääkärin antama arvio yläkanttiin.

No onneksi en tiennyt että synnytän 4650 kg lapsen sillä olisi etukäteen saattanut iskeä rimakauhu...

Synnytys oli helppo ja nopea, joten siitä minulle jäi oikienkin hyvät muistot.

Nyt on seuraava tulokas tulossa kuukauden päästä ja hänestä annettu arvio on n.4 kg ja 54 cm.

Ainakaan vielä ei jännitä tai pelota. Itse asiassa ärsyttää vaan jo valmiiksi ihmisten puheet että olipa iso syntyessään.

esikoisen synnytyksessä ponnistusvaiheen kestettyä lähes kaksi tuntia, kutsuttiin lääkäri viimein paikalle. Ultras vauvaa kesken synnytyksen ja sanoi, että ihan maksimissaan painaa 3800, todennäköisesti painaa 3500. Lopulta saivat kiskottua pojan imukupilla kuuden yrittämisen jälkeen pihalle ja herran mitat olivat 4400g, 53cm, py 38...



Kakkosta sitten ultrasivat viikoilla 37+2, painoarvio ultralla 3500g, käsikopelolla 3800. Kakkonen syntyi rv 38+0 ja mitat olivat 4200, 50cm, py 36.



Nyt odotan kolmosta ja sanoivat jo alkumetreillä, että painoarvioon mennään. Toisaalta se on mulle ihan sama, ei ne arviot pidä paikkaansa kumminkaan.

Kävin sitten yksityisellä ultrassa ja kyselin painoarviota niin reilusti yläkäyrillä mennään edelleen... Painoarvioksi poika sai 2kg jo ja viikkoja oli 30+5... Yksityinen oli sitä mieltä, että pitää päästä koko tarkistukseen joko julkiselle tai ainakin sinne yksityiselle noin rv36-37 aikoihin, niin sitten tietää suunnilleen miten iso tulossa... Mutta jos tätä menoa jatkuu niin 4,5kg vois olla tulossa :O ja voin niin kertoo, että se ei mahdu musta ulos :// - apuaa!



Julkisellahan mulle niin kivasti sanovat, että lopeta mässäily ettei vauvasta tule liian isoa :O JA sillä, että vauvan isä on ollut syntyessään 55cm ja 4600g EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ vauvan kokoon :O!!! Että silleen, ja olen kovasti yrittänyt selittää miten terveellisesti oikeesti syön enkä herkuttele lähes koskaan, eivät usko! Neuvolakin oikein syyllisti mua, että kyllä sen lapsen pitäisi nyt SAADA RAUHASSA kehittyä eikä turhaan saada painoa äidin holtittomasta ruokailusta :O :O!



huh huh!!



fantasy

..että mä olen saanut toisen kohdalla ihan saman kohtelun, että kun minun sokerarvot nousivat helposti raskaudessa, niin kokoaika sain kuulla siitä, että älä syö makeaa ja jätä ne sokerit pois jne., vaikka miten yritin sanoa, etten ole sokeria syönyt yhtään ja en todella syönyt raskaudessa yli 5 kk:een yhtään ainoaa karkkia, keksiä, kakkupalaa tms. Söin ainoastaan hyvin vähän hiilareita sisältävää ruokaa ja hyvärasvaista proteiinillista sapuskaa, mutta ne sokerit vain nousivat niin helposti, että apua. Toinen poikani olikin sitten siitä kevyestä syömisestä huolimatta n. 3700 g ja 52,2 cm. En edes uskalla miettiä, mitä ois ollut ns. normisyömisellä :O.

Minulla on neljä suht hyvän kokoista lasta: eka 4,9 kg (rv 41+), toinen 4,4 kg (rv 40), kolmas 3,8kg (rv 36)ja neljäs 4,7kg (rv40).

Ensimmäisen jälkeen pelkäsin ja jännitin toista synnytystä. Mitään "selitystä" tuolle ekan isolle koolle ei löytynyt, raskaus oli ihan normaali, synnytys oli ihan ok ensimmäiseksi. Silti halusin kokoarvioon raskauden lopussa, siihen oli tuohon aikaan (-95) kohtuullisen hankala meillä päin päästä, varsinkin kun synnytys oli mennyt paperilla hyvin. Pääsin kuitenkin, mutta muistan ikuisesti sen vanhan osastonylilääkärin kommentin "mitä pikkuäiti pelkää, kun ensimmäinen synnytys meni hyvin". Tuohon aikaan ei pahemmin mitään ultrattukaan, ekassa siis ei tehty kuin yksi ultraus, ja sekin siksi että minulla oli hb jatkuvasti alakanttiin. Mikään ei kielinyt että lapsi olisi isokokoinen... Toisessa raskaudessa tehtiin jo rakenneultra, ja se kokoarvioultra sitten loppuraskaudessa. Mikään ei kielinyt yli 4 kg lapsesta. Lupasivat sentään ottaa ennen kontrolliin kuin 10 pv yli lasketun ajan. Mutta sitähän ei sitten tarvittukaan.. Loppujen kahden kanssa en ole sitten kokoa jännittänytkään. Minulle on vaan luotu isot lapset, ja hyvin on joka kerralla mennyt :)

Ekassa synnytyksessä tehtiin rutiini- episiotomia (silloin -90-luvun alkupuilella tehtiin lähes jokaiselle ensisynnyttäjälle), toisessa laitettiin pari tikkiä nirhaumaan, lopuissa kahdessa ei mitään. Synnytykset ovat olleet suhteellisen nopeita, vajaa 3h, 1h50min, 11,5h ja 6,5h, tässä järjestyksessä. Eli se pienimmän lapsen synnytys kesti pisimpään :D Ponnistusajat ovat olleet ekassa 9 min, lopuissa 1-2 min.



Toivotan sinulle kovasti tsemppiä tulevaan koitokseen!

Eivät siis mitään mahdottoman isoja, mutta aika jötiköitä kuitenkin.



Toinen oli 4170 g/ 51 cm/ pää 37 cm. Synnytys itsessään oli minulle helpompi kuin ensimmäisen 3.5 kg lapsen synnytys, mutta vauvalle otti koville. Solisluu murtui, pää oli yhtä isoa mustelmaa (Sai silmänsä auki 1 viikon iässä) ja Apgarit olivat 6/8/9. Repesin jonkin verran tai ihan reilustikin, mutta repeämä ei ollut yhtä kivulias kuin ensimmäisessä tehty välilihanleikkaus. Ponnistusaika oli 15 min puoli-istuvassa asennossa. Pystymmässä en olisi jaksanut olla.



Kätilö oli sitä mieltä, että paljon isompi ei mahtuisi. Joo ja painoarvio sekä neuvolantädillä että synnytyksen hoitaneella kätilöllä oli 3700 g.



Tästä huolestuneena höpötin kolmannen raskauden aikana ensimmäisestä neuvolakäynnistä alkaen, että pelkään vauvan kasvavan liian suureksi ja halusin ehdottomasti sokerirasitustestiin. Koko raskauden ajan vauvan arveltiin olevan keskikokoinen ja LA:n ylikin meni käynnistykseen asti.



Mitat olivat 4100 g/50 cm/37,5 cm. Ilman napanuorasolmua synnytys olisi mennyt hyvin, ponnistusaika oli 2 min poikkipöydällä. Isoveli oli ilmeisesti raivannut jo väylän valmiiksi. En juurikaan revennyt, ei murtumia ja pääkin oli ihan ihmisen pää. Apgarit 6/9. Painoarviot ultralla 3,5 kg (kukaan ei uskonut siihen, ei edes ultrannut lääkäri), käsituntumalla 3800 g-4200 g eri henkilöiden arvioimana. Varmasti luvattiin, ettei ole yli 4,5 kg.

Meidän vauva oli syntyessään 4780 g ja 55 cm. Neuvolatäti epäili että on iso, joten kävin tutkimuksissa, jossa arvioitiin vauvan kokoa. Vauva arvioitiin n. 3500g - 3800g kokoiseksi ja että mahtuu syntymään.



Avautumivaihe meni hyvin mutta ponnistusvaihe ei edennyt lainkaan. Ponnistin 1,5 tuntia eikä vauva liikkunut mihinkään suuntaan. Paikalle tuli monta kätilöä ja lääkäri ja he miettivät että yritetäänkö saada vauva ulos imukupilla. Lopulta päätyivät (onneksi) kuitenkin sektioon. Silloin huomattiin että lapsi ei olisi mitenkään mahtunut syntymään alakautta. Arviot menivät siis täysin pieleen. Enää en uskalla luottaa mihinkään arvioihin. Nyt olen raskaana ja pelottaa synnytys jos vauva on taas iso :(

Vimpula, OU MAI - miten voi mennä NOIN pieleen kokoarvio, huiii!!



Mä kanssa pelkään, että tästä vauvasta tulee iso... Olen käynyt 4 kertaa ultrassa eri aikoina ja joka kerta vauva on ollut pari päivää isompi mitä "pitäis"... Viimeksi rv21 ultrassa oli tasan viikon isompi, eli vastas rv22! Vauvan isä on ollut 4,5kg ja 56cm syntyessään... Mun esikoinen oli 3250g ja 50cm ja tuntui, että hän mahtui juuri ja juuri ulos! Pää oli ihan soikee ja silmät muurautunut kiinni, nenä ihan lytyssä ja hirveet mustelmat luomissa, niskassa ja otsassa vielä kunnon mustelma kera kuhmun! Kuhmu näkyi vielä n.3-vuotiaaseen asti ja mustelma otsassa edelleen (7v. nyt) - on toki haalistunut paljon... Mä oon aika lyhyt, 158cm ja toivon että pääsisin tällä kertaa synnytystapa-arvioon...



Katskulle sanoisin, että kannattaa valita sektio jos sitä suositellaan! Se on todella vaarallista jos vauva jää lantioluiden väliin kiinni... Voi saada pahan hapenpuutteen, joka vaikuttaa hänen koko loppuelämään (tiedän tapauksen, jossa hätäsektiokaan ei pelastanut hapenpuutteelta ja lapsella ongelmia puheen oppimisessa yms.)! Tämän vuoksi juuri itsekin pelkään nyt kovasti, vaikka muuten haluaisin ehdottomasti taas synnyttää - että ei se ole siitä kiinni, vaan vauvan hyvinvoinnista :)



Zemppiä!



fantasy rv23+2 / rv24+2(ultran mukaan)

Ens viikolla rv 37 on ultra ja synnytystapa arvio. Kyllä menen mukisematta sektioon jos sitä suositellaan. Vauva on varmasti täysiaikaisena ainakin 4kg. Pelottaa, entä jos sanovat että mahtuu tulemaan mutta ei sitten mahdukaan... Pelottaa repeämät ja vauvan vahingoittuminen. :(

Kiitos tsempeistä. Toivottavasti kaikki menee hyvin enkä joutuis synnyttämään kauheeta jättiläistä.

meillä poika oli 5085g ja 36cm..syntyi normaalisti alateitse,pieni repeämä tuli..koko arvio heitti jonkin verran,arvioitiin isoksi,ehkä 4-4.2kg..



vauvan koko on vain yksi seikka monista,myös äidin lantio on iso tekijä ja ehkä vieläkin isompi seikka on miten vauva mahassa..jos lantio on tilava ja vauva hyvässä tarjonnassa ei ongelmia pitäisi tulla..

Mun synnytys päätyi kiireelliseen sektioon reilun kahden vuorokauden ja lähes kahden tunnin ponnistunvaiheen päätteeksi.

Tyttö oli reilu 4,3 kg 53cm, koko avautumisvaihe kesti siis ihan älyttömän kauan kun ei oikein mahtunut edes laskeutumaan ja sitten kun vihdoin olin sen 10cm auki ja sain luvan ponnistaa, mitä sitten kestikin lähes 2 tuntia (aivan uskomatonta, en ymmärrä tuota vieläkään miksi niin pitkittivät) ei vauva liikkunut kuin ehkä sentin tai kaksi ja palasi takaisin aina kun ponnistus loppui.

Niin sitten tekivät sektio päätöksen, kun vauvan sydänäänet romahtivat. Vauva oli itsekin jo niin väsynyt, hyvä että selvisi kuitenkin. Annettuja pisteitä en muista, mutta ei ne aluksi kamalan paljoa ollut :(

Ja sen muistan leikkaussalissa, että puhuivat, että vauvan pää on jumittunut kanavaan...en edelleenkään tiedä oikein mitä se tarkoitti, ja tytön pää oli pitkään "toispuoleinen" näkyy vielä 1-v valokuvissakin, kun hiuksiakin oli tosi vähän.



Nyt odotan toista 22 +6 ja nyt tehdään synnytystapa-arvio vkolla 36-37.



Viimeksi ei arviota tehty, mulla oli aivan ihan vanha nlatäti joka sanoi useaan otteeseen, että tulee iso vauva ja oli käynyt myös yksityisellä parissa ultrassa ja myös silloin sanottiin että on reilun kokoinen.

Mutta vaikka nlasta laitettiin kahteen kertaan pyyntö synnytystapa-arvioon (kättärille) Niin ne ei mua sinne ikinä ottanut...vaan vastaus oli että arviodaan tilanne synnytyksen alettua...



Ja hei fantasy! Vaadi nyt saada se lähete sinne synnytystapa-arvioon, luulen että se sinullekin nyt onnistuu kun toista odotat. olen kuullut muutamilta, että millään ei ole ekasta päässyt mutta toiesta sitten kyllä!! :)

kiitti merili, pitää yrittää vaatia sitä... Noita neuvoloita kun on NIIN harvakseltaan enää, että mulla on vasta KOLMAS neuvola tammikuun 29.päivä jolloin oon jo jotain rv32... Silloin sitten pitää alkaa puhumaan, ja todennäköisesti jos ammattilaisia niin pitäisi jo heidän nähdäkin että iso vauva tulossa... Ellei tää poitsu ala vetämäänkin nyt yhtäkkiä jotain seesteistä aikaa, eikä kasva samaan tahtiin enää :)!

on nyt 5 lasta, ja jokainen on ollut yli 4kg. Synnytykset olleet kestoltaan alle 6h ja ponnistus 1-5 min.



Mulle esikoista odottaessa lääkäri teki 'pika-arvion' mun lantiostani ja sanoi, että kyllä täältä 5-kiloinen mahtuu. :) Siksi en ollutkaan huolissani, kun painoarvio oli rv 41+0 4,1kg. Esikoinen oli 4525 g/51,5cm/py 36cm. Epparin tekivät.



Kakkonen arvioitiin 12 pv ennen syntymää 3,8kg (rv 38+0), salissa 4,1kg ja mitat lopulta 5150g/53,5cm/py 36,5cm. Muutama tikki tuli repeämiin.



Kolmonen osattiin jo arvata isoksi kahden edellisen perusteella ja siksi kokoarviokin tehtiin perusteellisesti. Ultralla tulos oli kuitenkin 4,4kg, lääkärin ja kätilön arvio taas 5kg. Päädyttiin käynnistykseen ja mitat oli samat kuin kakkosen (rv 40+3, 5150g/53,5 cm/py 37cm). Ei repeämiä tai mitään muutakaan.



Nelonen samaa sarjaa, tällä kertaa arvio ultralla 4,9kg ja käsin 4,2kg. Taas käynnistys koon vuoksi, nelosen mitat rv 40+4: 5340g/55cm/py 37,5 cm. Ei repeämiä tms.



Viitosesta en sitten itse ollut millään uskoa pienempää, ultrallakin arvio vain 3,8kg, salissa yli 4 kg, mutta ei 5kg. Mitat rv 40+5: 4220g/51cm/py 35cm. Ei repeämiä tms.



Kyllä isoista vauvoista selviää vammoitta, jos oma lantio on sopivassa suhteessa vauvan kokoon, kuten mulla taitaa olla. :)

Huh huh 3xäippä, sulla tosiaan on sitten hyvä lantio synnyttämään :D!



Naiset on niin erilaisia rakenteeltaan tosiaan!! Mullakin esikoinen oli siis sen 3250g ja 50cm ja sen lisäksi, että ulos tultuaan oli pojan pää ihan soikea ja hirveät mustelmat niskassa, luomissa ja kuhmua otsassa, niin multa leikattiin väliliha joka vielä myös vähän repesi lisää :/! Eli mulla on kai sitten, ainakin vähän, ahdas lantio sekä kaupanpäälle kudokset, jotka ei niin vaan veny...



Synnytystapa-arviota odotellessa :D



fantasy rv25/26 = jälkimmäinen on siis koon mukaan, joka oli rakenneultrassa... Tiedä häntä sitten, onko vauva jatkanut superkasvuaan ja paljon ois nyt "edellä" :D

Mulla syntyi 09.10.2009. `pikkuinen`4670 g ja 55cm tyttö jota oli neuvolassa kokoajan sanottu pieneksi, ja yli 3500g ei voisi painaa. Raskaus meni kaksi viikkoa yli ja yliaikaiskontrollissa sain vasta tietää vauvan todellisen painoarvion joka oli 4400g. Minut laitettiin lantion kuviin jotta selviäisi mahtuisiko lapsi syntymään alateitse ja onnekseni lantioni on hyvin kookas sisämitoiltaan. Synnytys käynnistettiin samana päivänä ja synnytys oli tuskainen :< imukuppia jouduttiin käyttämään kun ei ponnistaminen meinannut tuottaa tulosta. Onneksi lopulta syntyi hieno 8/9 pisteet saanut tyttö

Mun esikoinen oli 3500 g ja kakkonen, tytär myöskin (seitsemän vuotta sitten) 4570 g/56 cm. Toi kakkonenkin arvioitiin kolmepuolikiloiseksi kun oli pieni vatsa, ja noin paljon sitten heitti. Menetin paljon verta synnytyksessä ja menin todella heikkoon kuntoon. Lapsi sen sijaan oli vahva ja hieno!



Nyt mennään viikolla 30, ja vatsa on tällä kertaa todella kookas. Yli käyrien reilusti. Mutta en edes tiennyt mistään synnytystapa-arviosta, siis voiko sellaista pyytää itse, vai määrätäänkö neuvolalääkärin toimesta? Kiva olisi päästä ultraan vielä. On ihan pikkuisen alkanut pelottaa että tuleeko yli 5 -kiloinen ja kuinka keho sen kestää.Jos vauva arvioidaan suureksi, onko mahdollisuudet siis ennen aikojaan käynnistys tai sektio? Molemmat vaihtoehdot hirvittää myös!



Berenike rv 29