Mulla oli viikonloppuna synttärit...
Taas tuli vuosi lisää mittariin... Olipas haikeaa juhlintaa, kun koko ajan mielessä pyöri pieni menetetty vauva. No, olo nyt on surullinen päivästä toiseen muutenkin, tuollaiset " juhlahetket" vaan herkistää enemmän.
Niin ja mitä piti teille kertomani oli se mitä sain mieheltäni lahjaksi. Kauniin enkeli riipuksen. Minulle se oli aivan ihana yllätys. Mies on tietenkin surrut (melkein) yhtä paljon kuin minäkin, mutta hän ei niin herkästi sitä näytä. Mutta kuitenkin, se että hän antoi tuon riipuksen, kertoi minulle paljon. Tottakai menetys oli meidän yhteinen, mutta tuntui silti hyvältä tuon korun saaminen. Mies on sellainen " iso jörrikkä" kaljupäinen kaksimetrinen... Ettei varmaan muut uskoisi sen ostavan tuollaista lahjaa. Kun se itsellenikin oli yllätys.
Nyt meidän pikku vauvamme, enkelin muodossa, on koko ajan lähellä sydäntäni, ihan konkreettisestikin.
Miten mulla takkuaa nykyään niin tämä sanallinen ulosanti... En nyt taaskaan oikein osaa selittää ajatuksiani, mutta varmaan olette muut fiksumpia ja ymmärrätte pointtini.
Kommentit (5)
Me menetimme vauvamme juuri ennen joulua ja joulu oli tuskallisin ja surullisin joulu tähän astisessa elämässäni..
Ihanan lahjan sait mieheltäsi. Vaikka ei taatusti ollut helppo päivä. Täytän ensi kuussa 30 enkä tosiaan halua mitään muistamisia keneltäkään, tai ainakaan sellaisilta sukulaisilta, jotka tässä surussa ovat jättäneet enemmän tai vähemmän yksin. Minun piti sinä päivänä olla viimeisilläni raskaana. Haluaisin mennä kauas pois koko viikoksi (tai niin minä kyllä haluaisin välillä muutenkin...).
Ja lähetän tässä myös lämpimän ajatuksen sulle Meri05, jos satut lukemaan, kiva kun muistit mua!
miten ihana lahja. Taas itkettää niin vietävästi. Miehesi todella rakastaa ja haluaa tukea sinua ja muistaa yhteistä menetystänne tällä tavalla. En voisi keksiä ikinä mitään parempaa lahjaa. Pienestä korusta saat lohtua ja voimaa, kun tiedät että se roikkuu aina kaulassasi. Pieni enkelilapsenne on sillä tavoin aina mukana, missä kuljetkin...
(Oma mieheni on samanlainen jörrikkä, joka ei herkästi näytä tunteitaan, mutta suree " tekemällä" , puuhailee ja nikkaroi. Hän on ollut suurin tukeni tässä tuskassa. Hänen surunsa on erilaista, hän suree ennenmminkin sitä tuskaa, joka minulla on. )
Kertoo rakkaudesta ja suuresta surusta, joka teitäkin on kohdannut... Itkettää muakin...
Toukokuun lopussa on sukulaistytön valmistujaiset. Viimeksi, kun oli siskoni lakkiaiset, olin jo aika isomahainen. Varmasti tulee siellä valmistujaisissa mieleen, että jälleen mahan pitäisi olla iso, vaan ei ole.
Kaulakoru on kyllä ihana muisto pikkuisesta=)
Meillä ostettiin enkeliriipukset kaikille synnytyksessä ja muussa läsnä olleille. Eli siis itsellemme, siskoilleni ja mieheni veljelle ja tämän vaimolle. Tytöllekkin laitoimme mukaan samanlaisen=) En ole hetkeksikään ottanut korua sen jälkeen pois, paitsi jouluisen keskenmenon kaavinnan yhteydessä.