Urheilevat raskaanaolevat

että liikuntaa vaan mahdollisimman paljon. Ennen raskaaksi tuloa kävin jumpassa ja salilla 4-6 kertaa viikossa, mutta kiireiden ja väsymyksen myötä on kyllä vähentynyt (nyt ehkä 1-2 kertaa/vk) ja vaihtunut kävelylenkkeihin, enkä tosiaan ole vielä raskaudessa pitkällä (rv 10+6). Salilla treenasin viimeksi ohjauksessa ihan kunnolla, sykkeet oli varmasti yli 150 eikä tuntunut pahalle. Eilen yritin juosta portaita noustessa ja oli pakko lopettaa kesken vihlonnan takia. Joten eiköhän tuo ohje " mitä vain niin kauan kuin tuntuu hyvälle" ole se ainoa oikea.

olen ennen raskautta liikkunut tosi paljon, kisaan SM-tasolla, joten treeni on kovaa ja tavoitteellista.



nyt kun tulin raskaaksi varsinkin salilla käynti on ollut nihkeää, aiemman 4-5 kerran sijaan 2 kertaa viikossa on ollut hyvä ainakin näin alussa, tosin en pysty tekemään mitään liikkeitä missä tulee staattisesti pitää keho paikallaan, saan aikamoiset vatsanjomotukset tekemisestä.

reipas kävely on mukavaa varsinkin nyt kun on lämpimämpä ja tiet sulat.



Oman olon mukaan pitää tehdä, sehän se on ohjenuora kaikkialla, turhia rykimisiä kyllä välttäisin silti !

Minulle on sanottu, ettei saa urheilla niin kovasti etta ruumiin lampotila nousee liikaa ja on juotava paljon (ainakin 500 ml sen normaalin lisaksi). Muista myos poltettujen kaloreiden korvaaminen. Tee matalalla sykkeella, valta joitain nostoja ja paljoa selinmakuulla olemista.



Ilmeisesti aika perusohjeita kaikille urheilua paljon harrastaville. Jos silta tuntuu ja lupa on annettu, saa urheilla ihan lasketulle ajalle saakka, vaikka mita todennakoisimmin joutuu mukauttamaan harjoitteluaan jonkin verran.

5 kertaa viikossa aktiivisesti. Raskaaksi tultuani ratsastin ensimmäisen kolmanneksen (viikolle 14 suht. normaalisti), jonka jälkeen lopetin kun ei tuntunut enää hyvältä.



Sen jälkeen otin tilalle joogan, uimisen ja bailatinomaman. Uin n. 3 kertaa viikossa, joka tuntui hyvältä. Sykkeen aina kuitenkin pidin max n. 130. Suorituskykyni selvästi parani raskauden aikana uimisessa.



yli 150 syke kuitenkin vähentää sikiön hapensaantia, joten en halua, että vauvalle tulee huono-olo, vaikka välillä tuntuutin hölmöltä jäädä altaan päätyyn odottelemaan sykkeen tasaantumista.



Urheilulle tuli viikolla 26 stoppi kun jouduin sairaalahoitoon supistusten vuoksi.... nyt sitten elelen rauhallisesti vielä kuukauden, jonka jälkeen uskallan aloittaa uudestaan. Kaipaan todella liikunnasta tulevaa endorfiinia.



Liikunnasta on enemmän hyötyä kuin haittaa raskauden aikana, mutta liikkua kannattaa kuitenkin maltilla ja tehdä vain mikä todella tuntuu hyvältä.



Ninni rv 29+6

Oon aina liikkunut paljon ja yleensä lähes " täysillä" (se on tapa, jolla nautin eniten). Normaalin tunnin juoksulenkin keskisyke on saattanut hyvinkin olla 165/min ja sitä jatkoin jotain ehkä 15 rv:lle asti. Juoksemisen jouduin jättää joskus 18 viikolla ku se vaan alko painamaan jotenkin liian alas, vaikkei mahaa vielä näkynytkään.



Juoksemisen jäätyä vaihdoin crosstraineriin ja kuntopyörään, missä yleensä pidin sykkeen siellä 150 tienoilla vajaan tunnin. Jonkun kerran tunsin sen jälkeen saunaan mennessäni vähän " heikkoa oloa" , joten lyhensin ja kevensin vähän.



Viikolle 30 asti oon pelannut sulkapalloa, jossa maksimisyke voi olla 175, mut kuitenkin melko hetkellisesti, ja keskisyke ehkä jotan 135.



Oon aika paljon kysellyt neuvolasta ja lääkäriltä urheilemisesta ja sen rajoista raskauden aikana. Vastaukset on ollut just tosi ympäripyöreitä ja " kaikkee mikä tuntuu hyvälle" -tyylisiä. Oon sit luottanut omaan tunteeseeni ja tehnyt sen, minkä oon helposti jaksanut. Sykkeet on vähän liian korkeet ja oon niitä yrittänyt tarkkailla, mut mulla on aina ollut aika korkeella syke ni uskon et mun kropalle se ei ole nii suureksi rasitukseksi ku jollekin toiselle, jonka elimistö ei ole siihen tottunut.



Vauvalle ainakin kuuluu (tiettävästi) hyvää ja kovin innokkaasti hän riehuu, joten en ole varmaankaan mitään kovin vaarallista saanut aikaan urheiluillani.

Tee sitä mikä tuntuu hyvältä itsestäsi, kyllä kroppa alkaa ilmoitella jos jokin juttu ei sovi tai vauhtia pitää hiljentää.



Minäkään en ole kertakaikkiaan jaksanut sykemittaria tuijotella. Ekan raskauden aikana mittari oli kerran hiihtolenkillä mukana ja lähinnä tuskastuin. Hiihto kun tuntui hyvältä ja helpolta mutta mittarin lukemat huitelivat helposti yli tuon 150;n.



Nyt toista lasta odottaessani olen liikkunut yhtälailla. Molemmat raskauteni ovat ajoittuneet talveen ja parhaseen hiihtoaikaan (intohimoni talvella). Olen hiihtänyt ihan normaalilla vauhdilla ja keskimäärin 20 km lenkkejä aina tuonne rv 20 asti. Sen jälkeen olen hieman hidastanut menoa mutta matkat ovat pysyneet samoina. Lähempänä rv 30 lumet sitten ovatkin jo sulaneet.



Ekan odotuksen aikana kävin aerobicissä kerran viikossa myös lähes tuonne rv 30 asti. Sitten alkoi tuntua siltä että vatsa oli liikaa tiellä. Tein tietyt liikkeet rauhallisemmin tai hieman muunnellen. Ja hyppimiset jätin. Nyt toista odottaessani jouduin aerobicin jättämään aika pian oman huonovointisuuteni vuoksi.



Lumien sulettua jatkoin pitkillä kävelylenkeillä koiran kanssa. Ja kävin suunnistamassa. Tosin kävelin läpi vain helpoimman 3km radan niin etten kauheasti joutunut rämpimään. Muistelen että olin suunnistamassa vielä edellisellä viikolla kun tyttömme sitten syntyi. Ja synnytystä edeltävänä iltana kävelin koiran kanssa pitkän lenkin.



Liikkua kannattaa ehdottomasti. Mutta tosiaankin omilla ehdoilla ja itseään kuunnellen.



Juoksija-lehdessä oli todella hyvä artikkeli liikkumisesta raskausaikana, mutta en nyt vain millään muista tarkalleen lehden ilmestymisajankohtaa...joskus syksyn 2003 ja talven 2004 välillä.

hei!

Kuntosalijäsenyyteeni kuuluu personal trainer -palvelu, joten sain aivan henk.koht. ohjeet urheiluuni raskausaikana.



Salitreeniohjelmassa huomioitavaa on se, ettei verenpaine saa nousta ja liikaa" punnertamista" pitää välttää. Painoja siis tulisi vähentää ja pidentää sen sijaan sarjaa. Lisäksi sarjojen väliin tulisi jättää kunnon palautumisajat. Luonnollisesti kyykkyliikkeet yms. liikkeet, joissa painetta tulee alavatsalle, tulee välttää. Vatsa- ja selkälihaksissa tulisi pitäytyä treenaamaan kehon omalla painolla, eli tehdä perinteisiä jumppaliikkeitä (kontallaan jalan ja käden ojennusta jne.)



Juoksu-, pyöräily- yms. lajeissa tulisi (varsinkin talvisäällä) varoa kaatumista ja vastaavaa riskinottoa, eli ei juoksua liukkaalla ja hiihtoa jäisillä vaativilla laduilla.



Muuten saa liikkua oman kehon mukaan, kunhan muistaa sykerajat :)

Itse olen tosin joutunut lopettamaan liikkumisen lähes kokonaan ennenaikaisten supistelujen vuoksi, mutta em. ohjeilla olisin jatkanut, jos olisin loppuun saakka voinut.



Naana (rv 32+0)

Ihanaa lukea muiden saamasta ohjeistuksesta ja kokemuksista. Mulla on kaksivuotiastyttö ja toista odotan( siis toivottavasti, rv vasta n.6).



Työni puolesta vaan mietityttää taas kerran nuo sykerajat. Ekan raskauden aikana en kyllä sykkeestä välittänyt vaan liikuin paljon ja kovalla sykkeellä. Työssä olen taas ja sykkeet korkealla aika ajoin (n.170)

Olo on ollut kuitenkin aina hyvä vaikka syke olisikin korkea ja sen mukaan tietysti aina tuleekin liikuttua.



Kiva kuulla että muitakin treenaajia odottajista löytyy.



Tulkaa kertomaan lisää kommentteja, jos löytyy...