Sektio pelottaa?

Odotan toista lastani rv 36+ ja nyt alkoi hirvittää. Lapsi on poikkitarjonnassa, ulkokääntölähetettä odotetaan, mutta kääntö ei välttämättä pelasta minua sektiolta.



Hirvittää jo mahdollisuuskin siitä, että tästä päädytään suunniteltuun sektioon. Esikoisen kohdalla synnytys meni ihan ok alateitse ilman kamalia traumoja (ei se nyt ihan elämäni hauskin hetki ollut se ponnistusvaihe mutta...).



Näillä viikoilla ei varmaan enää pelkopolillekaan pääse ja harvemmin sinne kukaan meneekään kylmä rinki persauksen ympärillä sektion takia? Pikemminkin päin vastoin?



Itse operaatio hirvittää, samoin ajatus tikeistä karmii (no oli niitä alatiesynnytksessäkin, mutta niitä ei nähnyt), puhumattakaan siitä miten vauvan kanssa pärjää, mies kun ei pysty pitämään isyyslomaa.



Olen kamalan lääkärikammoinen, piikkikammoinen ja kipukammoinen... Jostain kumman syystä synnytys alateitse ei kuitenkaan hirvitä minua yhtään niin paljon kun etukäteen tiedossa oleva sektio. Etukäteen suunnittelemattomaan sektioonkin päätyminen olisi "helpompi": siinä tilanteessa kun ei kauheasti ehtisi etukäteen murehtimaan, nyt saan pahassa tapauksessa jännittää viikkotolkulla.



Pahoittelen jos tästä on juuri keskusteltu, en löytänyt äkkiseltään keskustelua aiheesta, en ole juurikaan näihin keskustelupalstoihin aikaisemmin tutustunut.