Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko kellään...

13.09.2006 |

...Ollut sellaista keskenmenoa ettei ole tienyt saiasta mitään?? Itsellä raskaus meni kesken ku sikiön kehitys keskeytyi, eikä minulla ollut mitään kipuja eikä vuotoja. Kävin neuvolassa lääkärin tykönä ensimmäistä kertaa ja sanoi että kohtu on normaali ja viikoihin nähden oikean kokoinen. Sitten ku se olko kuunteleen sydänääniä niin niitä ei kuulunut ja piti mennä sitten ultraan varmistamaan sikiön vointi ja siel ilmeni et sikiön kehitys oli pysähtynyt paljon aikaisemmin.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
18.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli viime keväänä myös keskeytynyt keskenmeno. Kävin ekan kerran ultrassa viikolla 6 aiemman kohdunulkoisen vuoksi. Silloin ei vielä sykettä näkynyt. Minusta sikiö oli jo silloin pieni viikkoihin nähden. Sain uuden ajan parin viikon päähän, jolloin sikiö todettiin elottomaksi. Oli kuollut muutamaa päivää aiemmin. Mulla oli kuitenkin kaikki raskausoireet, eikä muutenkaan mitään epänormaalia. Tieto tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se oli kova paikka, etenkin kun edellinen raskaus oli tuo kohdunulkoinen. Pääsin sitten lääkkeelliseen tyhjennykseen vasta pari viikkoa tapahtuneen jälkeen. Mitään vuotoja tai kipuja ei ollut ennen tyhjennystä.

Vierailija
2/2 |
18.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisellä kerralla menin onnellisena ultraan viikoilla 12+ ja siellä todettiin eloton sikiö joka vastasi viikkoja 8+. Sain ajan keskussairaalaan vasta viikon päähän, mutta keskenmeno käynnistyi ennen sitä, itsekseen.

Toisessa keskenmenossa kävin yksityisellä ultrassa viikolla 8+, mutta sikiötä ei näkynyt,sain lähetteen keskussairaalaan jossa löydettiin sikiö, joka vastasi noin viikkoa5 eli ei voitu nähdä sykettä. taas viikon päästä menin ultraan, silloin todettiin, että kuollut on. Juuri ennen viimeistä ultraa alkoi tulla pientä vuotoa, joten sain vielä cytotekit. Millaista kohtelua olette saaneet? Onko oltu ymmärtäväisiä vai kylmiä?

Täällä ei ainakaan hirveästi saanut tukea, kehoitettiin vaan yrittämään uudelleen, koska kyllä näitä sattuu! Ei ole kovin lohdullista kuulla kun on juuri menettänyt kovasti haluamansa lapsen. Lääkärit varsinkin on ollut kylmiä. Yksi hoitaja oli ihana silloin kun sain ensimmäisen keskenmenon, silloin oli myös päivystävälääkäri ihana. Muita ihania lääkäreitä en sen jälkeen ole naistentautien puolella nähnyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla