Käännöksen plussat ja miinukset?

Ajattelin tähän jonon jatkoksi lisätä vielä oman positiivisen käännöskokemukseni viime keskiviikolta. Viikkoja tuolloin 36+6, vauvan painoarvio 3000g ja lapsiveden määrä normaali.



Sairaalaan mentiin heti aamusella, edellisestä illasta piti olla ravinnotta varmuuden vuoksi - ja helpottaahan se kai tuota hommaa jos ei äidin masu ole änkkätäynnä :) Ensin käyrille, vauvan syke + supistukset, sitten perusteellinen lääkärin tekemä ultra: painoarvio, vauvan asento, napanuora (virtaukset + onko mahdollisesti kaulan ympärillä), lapsiveden määrä jne. Lääkärin mukaan edellytykset ulkokäännökselle täyttyivät, joten sitten toimenpidettä odottelemaan.



Sain kahta eri lääkettä, joiden tarkoitus oli ainakin estää supistuksia (minullakin tosi supistusherkkä kohtu), aktivoivat myös somaattista hermostoa eli sydämen laittoi vähän läpättämään, kädet tärräämään jne. Ei mitään kovin ihmeellistä. Sitten piti maata puolisen tuntia " alamäkisängyssä" , mikä ilmeisesti nostaa vauvaa ylös lantiosta.



Sitten tuli lääkäri ja tarkisti vielä kerran ultralla vauvan asennon jne ennen kuin ryhtyi hommiin. Otti napakan otteen vauvan niskasta ja takapuolesta ja liu' utti sitten vauvan ympäri. Ei ollut yhtään mahdoton kokemus, jos nyt ei ihan miellyttäväkään :) Vähän pisti puhisemaan, mutta se oli niin lyhyt aika ettei jäänyt yhtään huono fiilis. Koko homma oli varmaan alle minuutissa ohi ja vauva uusissa asemissaan! Mukana olleella miehellä näytti ottavan kovemmalle, rystyset valkeina ja silmät levällään ihmetteli touhua sängyn päässä :) Sanoi jälkikäteen, että näki vauvan muodot minun mahani läpi siinä kun pientä tuupattiin, söpöksi kehui :)



Sitten oltiin vielä vajaa tunti syke- ja supistuskäyrillä ja lääkäri ja hoitaja tarkistivat vielä kumpainenkin kertaalleen ultralla, että pikkuinen on pysynyt pää alaspäin.



Hankalinta minusta koko operaatiossa oli kun piti olla juomatta edellisillasta klo 22 ja meillä päästiin kääntämään vasta joskus puolenpäivän jälkeen. Kamala jano :)



Käännöksestä on vasta muutama päivä, mutta ainakaan vielä vauva ei ole palannut entiseen majapaikkaansa. Toivon siis parasta (että pääsisin alakautta yrittämään), vaikka kaikkeenhan tässä pitää varautua.



Tsemppiä Noema, päätitpä mitä tahansa! Tärkeintähän se on, että meidän vauvat saadaan turvallisesti ulos, tavalla tai toisella :)



Terkuin Lisel (rv 37+2)

Mielenkiinnolla olen seuraillut tätä keskustelun aihetta... Tulepas sitten Noema kertomaan, miten käännösyritys meni... jotkut ovat pohtineet, kieltäytyäkö käännösyrityksestä tai että kieltäytyisivät, jos uudelleen joutuisivat. Itselläni todettiin lapsen oleva perätilassa ja ainakaan minulla ei ollut mahdollisuutta kieltäytyä ulkokäännöksestä. Kuulemma on sairaalan tapa eikä mahdollisuutta siis kieltäytymiseen ollut...



Lisel myös kertoi omista kokemuksistaan ja että hänen oli pitänyt olla ravinnotta kääntämisyrityksen vuoksi edellisillasta asti... ja juomatta myös. No, kun vauvaani koitettiin kääntää, ei ravinnotta/juomatta olemisesta puhuttu mitään! Itse join ja söin vielä synnytyssalissa juuri ennen kääntämisyritystä. Itse en kokenut kääntämisyritystä niin kamalana kuin etukäteen olin ajatellut... epämiellyttävää se oli eikä se edes onnistunut...



Mutta mielenkiinnolla olen seuraillut, miten erilaiset käytännöt kuitenkin tuntuvat olevan! Joidenkin ei tarvitse siis suostua kääntämiseen ja joidenkin pitää olla juomatta/syömättä... aikas erikoiselta tuntuu... Lisäksi kyselin hoitohenkilökunnalta kääntämisen onnistumisesta... osa sanoi ettei juurikaan koskaan onnistu, osa taas että puolet onnistuu ja yks kätilö oli sitä mieltä, että lähes aina onnistuu... Joten asiasta lienee hyvin erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia! Mutta jäänpäs odottelemaan, miten Noemalle kävi...

Tänään oli kättärillä aika. Katsottiin vauvan vointia ja muutenkin pohdittiin tilannetta. Päätettiin kokeilla käännöstä.



Lääkäri sai vauvan kääntymään, mutta vauva kääntyi heti takaisin perätilaan. Pari kertaa vielä kokeili, mutta sitten sanoi, että nyt on luovutettava. Toimenpide sattui, mutta ei läheskään niin paljon kuin olin pelännyt.



Sitten lantioluuni kuvattiin ja saatiin selville, että lantiossani on hyvin tilaa synnyttää perä edellä mikäli olen siihen halukas (jopa senttejä ylimääräistä tilaa). Jotenkin se oli siinä päivän mittaan alkanut tuntua hyvältä idealta ja kun selvisi, että vauva on pienehkö (2500 kg rv 36+2) ja lantio tilava, päätin valita alatiesynnytyksen. Tämä oli myös lääkärin suositus.



Olen siis kääntänyt takkini täydellisesti =) Ensin en meinannut suostua edes käännökseen ja nyt olen menossa synnyttämään esikoistani perätilassa. Toisaalta synnärini on kätilöopistonsairaala, jossa on huippuvalmiudet erilaisiin synnytyksiin. Jossain sivummalla en olisi leikkiin lähtenyt mukaan. Lääkäri sanoi, että nyt kun riskit on elimonoitu, sektio on paljon riskialttiimpi toimenpide kuin perätilasynnytys (näin siis minun kohdallani johtuen lantion tilavuudesta).



Tarkastuskäynti on viikolla 39, jolloin vielä tarkastetaan vauvan koko. Mikäli menee yliaikaiseksi tai ottaa kasvuspurtin tehdään sektio automaattisesti. Lääkäri tosin sanoi, että vauva saattaa hyvin vielä kääntyä itsekseenkin, tilaa kun on. Toivotaan niin!



Tsempit kaikille samassa tilanteessa oleville!



Noema ja Onni 36+2

Toi oli Noema kun mun lääkärikäyntini tänään. Eli oltiin sektion kannalla tähän päivään asti, mutta kun saatiin lääkärin kanssa puhuttu niin mieli muuttu. Lantio on loistava alakautta synnytykseen ja vauvan koon takia mahtuu tuleen hyvin. Lääkäri myös alatiesynnytyksen kannalla ennemmin kuin sektion.

Tosiaan on 1.11 (laskettu aika) aika äippäpolille ja katotaan paino eli jos on tapahtunut pyrähdys niin sektioon. Mutta ei uskonut että ottaa mitään suurta kasvupyrähdystä. Tosin viikot vähenee ettei ehdikkään...

Toivottavasti noema menee kaikki hyvin, kun aika koittaa. Ite luulen että tämä ei ennen aikojaan tule maailmaan.



Möhköli rv 38

Tsempit myös sinulle! Kaikki menee varmasti hyvin. On se vaan jännää, miten mieli muuttuu.



Noema

Kertokaahan synnytyksen jälkeen kuinka meni. Toivottavasti kaikki menee hyvin ilman komplikaatioita ja luksaatioita ja muita mikäli pääsette perätilasynnyttämään! TSEMPPIÄ! laitan nimimerkit mieleen...



Jeela ja perätilaepäilty 34+4

joka sujui hyvin, ei kipua tai muutenkaan epämiellyttävä kokemus mutta mutta vauvelipa ei pysynytkään asemissaan vaan jostain syystä käännähti aina takas perätilaan.. Joten hankala valinta alatiesynnytyksen kokeilu vai sektio??Odotin silloin esikoistani ja olin niin motivoitunut alatiesynnytykseen kun vaan 9kk jälkeen voi olla..kävin lantiokuvissa ja olivat normaalit.

Jostain syystä minua viisaammat ihmiset pistivät päänsä yhteen ja tekivät puolestani napakan ratkaisun suunitellusta sektiosta.. Sektio tehtiin kuitenkin ei suunnitelmien mukaan jo viikon päästä kääntöyrityksestä lapsivesien mentyä ja kiirehän siinä tuli mutta onnellinen loppu.. Vauva olikin lähes linkkuveitsi asennossa, siis mahdoton alatietapaus!!lääkärit olivat mielestäni sillä hetkellä niin VIISAITA!!!!!!Kiitollisuudella muistelen edelleen..

Muistelen lukeneeni noista kääntämisistä vauvalehdestä joskus ja siinä oli mainittu semmonen akupistepainanta kuin MOKSAUS. Pikkuvarpaassa on joku piste mitä painamalla vauva kääntyy itse oikein päin.

Mene ja tiedä mutta kandee kysyä ja hakea netistä tietoo.

eikä se onnistunut, vaikka kovasti lääkäri yritti. Oli aika kovakouraista touhua, ja sen jälkeen sitten päätettiin lääkärin kanssa suunniteltu sektio viikolle 39, lääkäri ei oikein muuta suositellutkaan. Olen siihen hyvin tyytyväinen, vauva kun oli isopäinen ja olisi todennäköisesti syntynyt reilusti lasketun ajan jälkeen kuten myöhemmin pikkusiskonsa.

Esikoinen oli perätilassa ja käännöstä ei kokeiltu koska oli kiinnittynyt ja peppu tosi alhaalla. En tosin olisi käänöstä halunnutkaan, syyt: perätilalle on usein joku syy, joka voi olla esim. lyhyt napanuora tai punoksissa oleva kaulalla tai muualla. Käännösyritys voi saada siis pahaa aikaiseksi ja tilanne muuttua hätäsektioksi. siksihän käänökset tehdäänkin viimetipassa, mutta niin aikaisin ettei koko ole vielä mahdoton. Lisäksi tuo toimenpide voi olla hyvinkin epämiellyttävä ja kivulias.



Sektion valitsin esikoisen kanssa aika ehdottomasti. Syy: vauvalle turvallisin, äidille tosin suuri operaatio ja pitkä paraneminen. En halunnut riskeerata lonkkaluksaatioiden ja kiinni jäämisten kanssa, hätäsektio olisi ollut paljon pahempi kuin suunniteltu. Vauva tulee perätilassa joko peffa edellä eli tosi kovassa puristuksessa kaksin kerroin ja lonkat on takulla lujilla. Tai sitten pahimmassa tapauksessa esiin putkahtaa vain yksi jalka eli täydellinen spakaadi. Eipä ihme jos lonkat tippuu paikoiltaan. Kurjaa lastoittaa vauvaa 3 kk:ksi...uskon että peärtilasynnytyksillä ja lonkkaluksaatioilla on yhtäläisyys. Perätila sinäänsä voi aiheuttaa löysyyttä joka pahenee synnytksen kuluessa. Lisäksi tuo hapenpuute ei liene harvinaista, jumiutuminen synnytyskanavaan ja ei kun pika pikaa sektioon... Ei kiitos! Vaikka tietenkin niitä onnellisia onnistuneita tapauksia löytyy...Silti haluan itseänikin säästää, eli mieluummin synnytän alakautta raivotarjonnassa olevan kun menen sektioon, mutta ehdottomasti haluan mieluumin sektion kuin puserran maailmaan kaksin kerroin olevan vaavin tai spakaadiin virutetun :(.



Tässä siis oma kantani, muitakin toki löytyy.



Jeela 33+4 jälleen perärilaepäilyn alla

Tekstisi oli kuin minun suustani. Eli ihan samoista syistä halusin ehdottomasti suunnitellun sektion esikoisen perätilan vuoksi. Minulla tosin yritettiin ulkokäännöstä, mutta se ei onnistunut. Tämän toisen kohdalla en aijo suostua käännökseen, vaikka pysyttelisi pää ylöspäin loppuun asti, oli se sen verran epämiellyttävä kokemus...

... lääkäri Kätilöopistolla ei oikein antanut vaihtoehtojakaan. Sanoi vain kysyessäni riskeistä, että " synnytyshän se on perätilasynnytyskin" . Pelkäsin perätilasynnytystä, sillä lapsi oli ensimmäinen ja olen aika pienikokoinen itsekin. Arvelin, ettei mahdu tulemaan. Sektiota ei ehdotettu vaihtoehdoksi, nyt osaisin sitä vaatia. Sillä:



Poika kääntyi kyllä pää alaspäin ja pysyi niin tarvittavat kaksi viikkoa, joka synnytykseen kesti. Ongelmat ilmenivät synnytyksessä. Sain epiduraalin, mutta sen vaikutus loppui kuusi tuntia ennen lapsen syntymää ja lisää ei annettu, että " tunnen supistukset, sillä kohta vauva syntyy" .



Ponnistusvaihe kesti kaksi ja puoli tuntia, jonka jälkeen sydänäänten heiketessä poika kiskottiin imukupilla ulos. Synnytyksen jälkeen olin leikattu ja revennyt häntäluuhun asti.



Syynä siihen, että poika ei mahtunut tulemaan, oli se, että hän oli ulkokäännöksessä joutunut kasvotarjontaan. Kasvothan eivät jousta, kuten päälaki tekee. Hän siis " seisoi" naamallaan kaksi viikkoa ennen synnytystä ja sitten vielä syntyi kasvot edellä. Kesti viikkoja, että turvotus hänen kasvoillaan laski. Myös imukupista oli aika paha jälki kasvoissa.



Loppu hyvin, poika on nyt terve viisivuotias ja hänellä on kaksi pikkusisarusta, joiden synnytykset ovat sujuneet normaalisti. Odotan neljättä lastamme. Jos tällä kertaa olisi perätilavauva, vaatisin sektiota huonon kokemuksen perusteella.



Kuitenkin tiedän, että ulkokäännös voi onnistua hyvinkin. Tässä tapauksessa lääkäri ei tarpeeksi tarkastanut ultralla asentoa, johon vauva joutui käännöksen seurauksena. Olisi voitu suosiolla leikata. Olin varmaan itse kipeämpi tämän synnytyksen jälkeen kuin sektion jälkeen olisin ollut. Kahteen kuukauteen en voinut istua ollenkaan.



Lisäyksenä vielä totean, että poika tykkäsi " istua" myöhemminkin... kuten mahassa teki. Hän ei oppinut konttaamaan, vaan oli " peppukiitäjä" . Pitkittynyt synnytys ja erityisesti ponnistusvaihe aiheutti hänelle lihasjännitystä, jota hoidettiin vauva-aikana fysioterapeutillakin. Hän ei esim oppinut kääntymään, ryömimään ja konttaamaan normaaliin tahtiin, mutta fysioterapeutin ohjeet auttoivat. Vieläkin poika on vähän jäykkää sorttia, ei mikään voimistelija, mutta nyt kyllä ihan normaalin rajoissa.



Sori, jos tämä on pelottelukertomus, en tahtoisi pelotella. Mutta näin meille kävi.

Tuli nyt kotiin kättäriltä, jossa vauvan perätila varmistui ultralla.



Kätilö vain tokaisi, että varataampa sulle ensiviikolle aika käännökseen. Aika on tiistaina. Aloin sitten vähän kyselemään tällaisesta käännöksestä ja ihan asiallisesti kertoi toimenpiteen kulusta, riskeistä ei tosin maininnut. Huomasi varmaan, että olin vähän epäröivä, koska sanoi, että voin kyllä tiistaina kieltäytyä kääntämisestä, eikä käynti ole silti turha, sillä joka tapauksessa minun on lääkärin kanssa sovittava synnytystavasta.



Sanoin, etten ole motivoitunut synnyttämään perätilassa ja kätilö sanoi, että siihen tarvitaan kyllä äidin halu. Sen verran on rankempi kuin normaali synnytys. Sektioon siis menee, mikäli ei käänny.



Ajattelin, että saavat hellästi kokeilla kääntää ja jos ei itse lähde kääntymään, niin antaa olla. Perätilaan on varmasti jokin syy!



Nytkin jo supisti niin kovasti kun kätilö kaivoi vauvan pyllyä ylöspäin, koska se oli jo työntynyt hyvin alas. Vihloi niin jumalattomasti alamahasta. Sanoi, että luultavasti liitokset kipuilee. Sitten ihmetteli itsekin, että mitäs se nyt noin alkoi supistamaan. Onko se joku ihme!!!! Vieläkin supistaa ja toimenpiteestä on jo 3 1/2 tuntia.



Palaan asiaan ensi tiistaina!



Noema ja Onni 35+5

Vahvistusta ajatuksillesi Noema ;) Kirjoitin tuossa aiemmin aika epämiellyttävästä ja epäonnistuneesta käännösyrityksestä (minun piti myös pukea jo varalta sairaalavaatteet päälle ja käännösyritys tehtiin synnytyssalissa, juuri niiden riskien vuoksi), ja kyllä itsekin sen kokeneena kieltäytyisin koko yrityksestä jos vielä tarvitsisi päättää. Ja silloin ainakin minulle oli selvää, että sektioon vain kun esikoinen on perätilassa.



Lisäksi vielä noista synnytyksistä, esikoinen siis syntyi perätilan takia suunnitellulla sektiolla (joka kokemukseni mukaan on turvallinen sekä äidille että lapselle verrattuna jo ennalta odotettavissa olevaan hankalaan synnytykseen) ja toinen lapsemme alateitsi, ja toivuin sektiosynnytyksestä nopeammin kuin alatiesynnytyksestä. Se siis oli erittäin positiivinen kokemus, vaikka alatiesynnytyskin kesti vain 3 tuntia. Sektion jälkeen olin täysin kunnossa viikon kuluttua, alatiesynnytyksestä toipuminen taas vei reilut kaksi viikkoa (esimerkiksi istuminen ja käveleminen olivat vaikeita, lapsi kun oli ollut isokokoinenkin).



Mukavaa synnytystä sinulle ;)

Eli mulla kanssa ei edes yritetty esikoisen käännöstä kun lapsivettä oli niin vähän. En edes ennen kyseistä synnytystapa-arviota tiennyt lapsen olevan perätilassa kun menin sinne pituuteni takia rv 37+1. Lääkäri ei käytännössä antanut muuta vaihtoehtoa kuin suunnitellun sektion tai näki paremmaksi etten edes yritä perätilasynnytystä. (lantio ei käsikopelolla tuntunut kovin leveältä)

Lopuksi lääkäri sanoi että sovi sitten aika tiskiltä kahden viikon päähän niin leikataan.



Olo oli NIIN tavattoman " puullapäähänlyöty" kun kerroin tiskillä tarvitsevani sektioajan. Tuntui siinä vaiheessa niin liukuhihnatoiminnalta ja toisaalta tyhmältä tietää että jaa.. nyt se sitten meidän vauva syntyy tasan kahden viikon päästä perjantaina. Repesin sitten itkemään siinä ja hoitaja katsoi mua kun hullua. Kysyi tahdonko vielä puhua lääkärin kanssa. Ei ollut kyse siitä että pelkäsin vaan muuten vaan tunsin olevani ihan tavattoman " pihalla" . En ennen sitä päivää ollut ikinä ajatellut että vauva tulisi mailmaan sillä tavalla.



Loppujenlopuksi olen täysin tyytyväinen sektiopäätökseen, varsinkin kun jälkikäteen olen lukenut perätilasynnytyksen riskeistä, ei tulisi mieleenkään edes yrittää. Toki leikkaus on myös aina riski, sitä en kiellä. Leikkaus sujui ongelmitta ja paranin tosi nopsaan.



Kaikesta huolimatta toivon että tämä pikkukakkonen löytäisi sen oikean asennon tuolla vatsassa, eikä yrittäisi matkia veikkaa ja tulla peppu edellä ja saisin hänet synnyttää alateitse, tai edes kokeilla =)



Eli tsemppiä vaan, mitä ikinä päätätkin, muistat vaan että se päätös on sinun eikä kenenkään muun.



-sitruuna, poika 15kk ja möhköfantti rv 22+1-

Kirjoitit " saavat hellästi kokeilla kääntää..."

Ajattelin vain varoitella, että ihan tuota sanaa en kyllä käyttäisi kääntöyrityksestä puhuttaessa. Kun käännöstä kokeillaan, käytössä on melko ronskit otteet, vaikka lääkäri olisi ns. helläkätinenkin. Olen kuullut, että jotkut lapset saattavat kääntyä melko helpostikin, mutta kyllä siihen aina kunnon tuuppaisu tarvitaan.

Tiistaina huomattiin perätila ja seuraavana päivänä oli käännösyritys Kättärillä. Lääkäri kertoi ensin perusteellisesti toimenpiteestä, itse olin hieman epäilevällä kannalla. Sen ilmoitin jo heti, etten perätilasynnytykseen ainakaan suostu..Lääkäri oli koko ajan käännöksen kannalla ja antoi minulle loppujen lopuksi mietintäaikaa maanantaille asti. Päätin sitten, että kokeilkoon sitten heti kääntää, uudestaan en saman asian takia viitsi lähteä käyntimaksua maksamaan..(pihi?!?)



No käyrälle menin ennen ja jälkeen käännös yrityksen ja pari tuntia sen jälkeen, tarkkailivat vauvan vointia. Supistuksia estävän piikin sain takapuoleen myös. Itse käännös yritys ei todellakaan ollut, mitä lääkäri sanoi, " kokeillaan vaan vähän ja jos ei käänny, niin sitten ei.." Sattui ihan kamalasti, ehkä alhainen kipukynnyskin, mutta ei todellakaan miellyttävää..Onneksi ei sitten painellut kuin pari miinuuttia, koska vauva ei suostunut kääntymään. Nyt sitten sektioaika varattu parin viikon päähän.



Jälkeenpäin olen miettinyt, että ei olisi pitänyt ollenkaan suostua, mutta lääkärin mielestä " se olisi parasta" , sellaisen käsityksen sain. Nyt mietityttää koko ajan onko vauvalla kaikki hyvin vaikka käyrät sairaalassa olivatkin hyvät.



H 36+6

Olen tänään menossa puolen päivän aikaan sairaalaan ja siellä olisi tarkoitus koittaa käännytystä. Voin tulla sitten kertomaan tuoreita juttuja asiasta. Kylläl muakin jännittää ja olen miettinyt monet yöt ja päivät asiaa.



Möhköli rv 37. Hui huimat kolme viikkoa vielä.

Olen ihan kohta lähdössä ylimääräiseen ultraan, missä katsovat lapsen tarjonnan (myös perätilaepäily) ja tekevät kokoarvion (sf-mitta korkealla ja esikoinen oli 55cm/4260g).



Kääntämisestä ei ole ainakaan vielä puhuttu mitään, mutta jos tänään asento vahvistuu perätilaksi, niin tulee varmasti puheeksi. Itse olen samaa miettinyt ja hiukan skeptisesti suhtaudun. Kova halu olisi tosin synnyttää normaalisti, mutta perätilavauvan synnyttäminen hiukan ahdistaa. Ei niinkään itseni vaan vauvan takia.



Olisi Möhköli tosi kiva kuulla sun kokemukset, kun tulet käännösyrityksestä!



t. Jogu (35+1)

käännytys. Eli lääkärin mukaan lapsivettä ei ollut tarpeeksi, jotta olisi voinut koittaa kääntää. Terveyskeskuksen lääkäri totes sillon, että vettä on tarpeeks käännytykseen. Olin ihan valmistautunut käännytykseen. Nyt saatiin viikko aikaa miettiä että sektio vai perätila synnytys. Sitäpä täällä sitten pohditaan. Hyviä ja huonoja puolia kummastakin. Eli jos jollain on asiasta kokemusta, niin ois kiva kuulla. Oli vähän tyhjä olo sairaala keikan jälkeen ja varsin pettynyt arvauskeskuksen arviointiin käännytyksestä,



Mutta toivottavasti teillä menee paremmin. Ite olisin suostunut siihen.



Möhköli rv 37