tavallinen synnytys vs. käynnistetty synnytys -kokemuksia?
Hei!
Esikoiseni syntyi käynnistyksellä (kalvot puhki ja oksitosiinitippa) ja koin tuon tasan neljän tunnin synnytyksen tosi rankkana. Supistukset olivat kauheita, tulivat koko ajan ja paineen tunne epiduraalin saannin jälkeen (6 cm auki silloin) oli liki yhtä paha kuin kivulias supistus. Tuli myös ennen aikainen ponnistamisentarve, ja oli KAUHEAA pidättää. Synnytys oli kaikkinensa jotensakin villi.
Kysynkin siis, miten te, joilta on sekä käynnistetty, että vauva tullut itsestään, olette kokeneet eron näiden kahden tavan välillä? Supistuksissa, kivussa, paineentunteessa, ennenaikaisessa ponnistamisentarpeessa (liittyykö lie enemmän käynnistettyihin?) ym. Voihan olla, että jollekin käynnistetty on ollut helpompi kuin käynnistämätön. Mutta nyt kun odotan toista, kovasti toivon, ettei tarvitsisi käynnistää!
Kommentit (11)
Mulla esikoinen käynnistettiin laskettuna pääivänä pienen kokonsa vuoksi ja kokeumus oli hyvin saman tapainen kun sullakin, 4,5 tuntia meni. Oksensin ja mulla oli vaikeuksia rentoutua( supistus tuntui päänahasta varpaanpäihin saakka), sain epiduraalin lääkitykseksi.
Toinen käynnistyi itsestään ja synnytys oli ihan eri planeetalta.3 tuntia meni, pystyin rentoutumaan ihan eri tavalla enkä tarvinnut kipulääkitystä (olisin kyllä halunnut, mutta nopean etenemisen vuoski ei voitu enää antaa)
Koin että oksitosiinilla supistukset tulivat pakkotahdilla ja rajuina, luomussa supistukset tihentyivät ja kovenivat pikku hiljaa, niitä oli jotenkin helpompi sietää, ei niin repiviä.
Jos ei ole pakko, niin en anna käynnistää tätä kolmatta, toisen synnytyksestä jäi niin paljon parempi maku kuin ensimmäisestä.
Minjuska 38+4
Samanlaisia olivat,kipu ei yhtään sen pahempi kuin itsestään käynnistyneissä.Kaikilla mausteilla olen synnyttänyt jokaisen :)
Ensimmäinen synnytys oli juuri samanlainen kuin sinulla. Oksitosiini aiheutti ihan hirveät supistukset, joissa ei väleistä tietoakaan. Taju meinasi mennä ja vain epiduraalin avulla aukeaminen lähti vauhtiin. SYnnytys oli ihan nopea (alle 7h) mutta todella raju. Epiduraalin onneksi minulla vei kivut pois mutta ponnistuksentarve tuntui juuri samalta kuin sinulla jo aikaa ennen ponnistusvaiheen alkamista. Ponnistaminen olikin sitten todella nopeaa ja helppoa.
Toinen meni myös reilusti yliaikaiseksi ja olin melkein alistunut käynnistykseen tälläkin kertaa... Kuitenkin synnytys lähti yllättäen itsestään supistuksilla käyntiin rv 41+6. Todellakin, tämä synnytys oli AIVAN ERI PLANEETALTA kuten eka vastaajakin sanoi. Supistusten kivuliaisuutta ei voi mitenkään verrata keskenään ja tällä kertaa supistusten välikin oli loppuun saakka 5-8 min (ekassa alle 3 min). Supistukset oli helppo kestää hengittämällä ja äänenkäytöllä, koska niiden välillä pystyi rentoutumaan ihanasti. Avauduin nopsaan, pääsin ammeeseen ja kaikki sujui oikein miellyttävästi. Ponnistusvaiheeseen pyysin spinaalin ja se teki ponnistamisenkin helpoksi ja kivuttomaksi. Tämä synnytys kesti n. 5h ja tuntui lastenleikiltä ekaan verrattuna.
Yliaikaisuuden ja verenpaineiden nousun vuoksi käynnistettiin. Tabletti emättimeen ja kahden tunnin sisällä alkoi selkätuntemukset ja 4 tunnin päästä alkoi supistukset 2 minuutin välein. Siinä hissukseen kovenivat, mutta eivät päässeet kunnolla " liikkeelle" ja tuntuivat edelleen vain selässä. Oksitosiini otettiin kuvioihin vasta todella myöhään, koska en avautunut tarpeeksi nopeasti. Ennen oksitosiinia pyysin epiduraalin, joten en tiedä miten kovi supistukset olivat sen jälkeen. Koko ajan niitä kuitenkin piirtyi käyrille.
En avautunut edelleenkään tarpeeksi nopeasti (edes oksitosiinin avulla) ja 13 tuntia kestäneiden supistusten jälkeen vain 5 cm auki. Tätä ei vauvakaan sitten enää kestänyt: sydänäänien voimakkaiden tippumisten vuoksi kiireellinen sektio.
Eli minulla ei ainakaan käynnistystä kannata harkita seuraavallakaan kerralla. Tuskin saa tulta alleen silloinkaan.
Marjo
Helmi_ja_Hippu:
" Toinen meni myös reilusti yliaikaiseksi ja olin melkein alistunut käynnistykseen tälläkin kertaa... Kuitenkin synnytys lähti yllättäen itsestään supistuksilla käyntiin rv 41+6. "
Yliaikaiseksi lasketaan vasta 42. viikon jälkeinen aika. Sinulla meni yli lasketun ajan.
ensimmäinen käynnistetty/vaihditettu oksitosiinilla ja keski 3,5h. supparit olivat todella rajuja ja yhtäjaksoista. synnytys vähän hänmär muisti kuva koska kivut veivät kaiken ajatuksen. kamalaa oli.
toinen lähti itsekseen ja keski 5h40 min ja oli sitten ihan eri luokkaa. supparit alkoi heti kunnollisisna ja säännöllisisnä 4 min välein, mutta olivat ihan mukavia ja koko synnytyksestä jäi hyvä maku.
en todellakaan toivo kolmannelle käynnistystö jos sen vain mitenkään voin välttää.
Eiköhän jokainen kuitenkin ymmärtänyt mitä tarkoitin - kansankielessä kyllä usein puhutaan yliaikaisesta kun raskaus menee yli lasketun ajan. Tiedän kyllä hyvin, että olet oikeassa lääketieteellisen terminologian puolesta. Mutta toisaalta, Suomessa raskauden ei anneta mennä koskaan " reilusti yliaikaiseksi" (sillä viim. viikoilla 42+2 käynnistetään), joten siltäkin kannalta saivartelu oli tässä tapauksessa ihan turhaa...
Itse olisin kyllä pitänyt molemmat vatsassa vaikka kuinka yliaikaiseksi mieluummin kuin joutunut käynnistykseen. Sen verran loistava olo oli molemmissa raskauksissa loppuun saakka.
vespertilio:
Yliaikaiseksi lasketaan vasta 42. viikon jälkeinen aika. Sinulla meni yli lasketun ajan.
Esikoinen käynnistettiin rv 43+5 ja kuopus rv 42+2. Mulla ainakin nämä käynnistetyt ovat olleet paljon kivuliaampia kuin itsekseen alkaneet. Ja jostain kumman syystä käynnistetyt ovat päätyneet kiireelliseen sektioon.
Eka synnytys (kalvot puhki, oksitosiini) kesti nelisen tuntia. Aika tavallinen tapaus, mielestäni. Toinen syntyi nopeasti, sairaalassa puhkaistiin kalvot ja poika oli ulkona puolessa tunnissa. Ei siis oksitosiinia sillä kertaa.
Kolmas syntyi sovitulla käynnistyksellä. Sen verran olin jo auki, että kalvot puhkaistiin. Oksitosiini päälle. Aikaa kalvojen puhkaisun jälkeen meni jotain kolme varttia. Neljännellä kertaa sanoin, että oksitosiiniä en halua, sillä itse koin että se turhaan kiihdyttää tapahtumia.
Kätilö sanoi, ettei hän siihen usko. Oksitosiini pitää synnytystä yllä, ei kiihdytä. En uskonut. Tämäkin kerta oli sellainen puolikäynnistys. Olin viisi senttiä auki, kalvot puhkaistiin ja jäätiin odottelemaan " luonnollista tapahtumaa" . Oltiin sovittu, mihin asti odotellaan ennen tipan laittoa. Kun supistukset sitten lakoivat, jouduin toteamaan kätilölle, että taidat olla oikeassa. Ainakin minun kohdallani syy ripeässä synnytystahdissa ei todellakaan löytynyt oksitosiinistä vaan minusta itsestäni. Eli kun supistukset tulivat, ne todellakin tulivat. Jatkuvalla syötöllä, mutta onneksi tehokkaina.
Mutta siihen kyllä uskon, että oksitosiini vaikuttaa varmaan eri ihmisiin erilailla. Toisille pieni määrä " räjäyttää potin" .
Kaksi ekaa käynnistyi itsestään, kaksi viimeisintä käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja tipalla. Kaikista rajuin/kivuliain minusta oli meidän kakkosen synnytys. Esikoisen aikaan sain epiduraalin, joten pahimpia kipuja ei tarvinnut tuntea. Kakkosen synnytyksessä jouduin pitkään sinnittelemään pelkällä ilokaasulla ja se tuntui riittämättömältä. Vähän ennen ponnistamista sain paracervikaalin ja sain lyhyen hengähdystauon.
Kolmosen synnytys oli helppo, kesti kalvojen puhkaisusta vajaat 2,5 h. Pari tuntia synnytyksen jälkeen tuntui jo siltä, että olenko todellakin synnyttänyt. Olo oli niin hyvä. Nelosen synnytyksessä jouduttiin kalvojen puhkaisun jälkeen odottamaan n. tunti supistusten käynnistymistä ja sen jälkeen kaikki oli 1,5 tunnissa ohi. Pelkällä ilokaasulla pärjäsin ja ihan hyvä mieli jäi synnytyksestä.
Huomenna olen taas menossa käynnistykseen. Saa nähdä, millainen kokemus se tällä kertaa on...
neronja rv 40+3 (edelliset syntyneet rv41+0, rv42+0, rv42+0 ja rv42+1)
Toinen synnytys oli kaksossynnytys ja käynnistettiin tipalla. Tunti sen jälkeen alkoi supistella ja miltei heti 5 min. välein. Kova kipu oli jo aika pian ja se oli aikamoista menoa koko touhu. EI ollut supernopea synnytys, mutta ekaan synnytykseen verrattuna oli nopea. Eka vauva syntyi noin 6 tuntia supistusten alkamisesta ja B-vauva 48 minuuttia myöhemmin.
Toinen synnytys oli tavallaan helpompi, vaikkakin rajumpi. Jos vielä synnytän, ni toivottavasti saan kokea synnytyksen alkavan luonnollisesti. Se on kuitenkin jotenkin " pehmeämpää" menoa.