Laitetaanko omia kokemuksia/vinkkejä, miten pääsee tupakasta eroon?

Ajattelin, että josko kaiken moralisoinnin keskelle aloittaisimme ketjun, johon laittaisimme vinkkejä ja kokemuksia, mitkä asiat ovat auttaneet tupakoinnin lopettamisessa.



Olen 26-vuotias ja poltin vakituisesti 11 vuotta. Kun aloimme mieheni kanssa suunnitella perheenlisäystä, aloin tosissani miettiä lopettamista, mutta kun ei niin ei. Positiivisen raskaustestin tehtyäni vaihdoin miedompaan tupakkaan ja poltin vähemmän ja omatunto oli joka tupakasta huono. Päätin lopettaa, mutta aina tuli sytytettyä.



Ensimmäinen neuvolakäynti sitten kolahti. Raskausviikko oli kahdeksas ja sydänäänet kuului jo. Silloin pääkopassa jokin naksahti ja tajusin, että enää ei ole kyse minusta, vaan olen vastuussa toisen ihmisen elämästä. Tajusin, että jos jotain sairautta lapselle tulee, mikä voisi johtua tupakoinnista, niin syyttäisin siitä itseäni lopun elämääni.



Olin kuullut, että ensimmäiset kolme päivää on kaikkein vaikeimmat ja asennoiduin niin, että nyt seuraavat kolme päivää tulee olemaan yhtä helvettiä. Ne kolme päivää oli niin paljon helpommat kuin mihin olin varautunut joten lopettaminen oli sitten " helppoa" kun päätöksen olin tehnyt. Tupakkapaikalle pystyin töissä menemään " juoruamaan" mehulasi kourassa, ilman sytyttämättä.



Itselle ei tullut vierotusoireita, aamupahoinvointikin varmasti auttoi asiaa, en ehkä pahoinvoinnin takia vain erottanut " nikkiksiä" . Välillä tottakai teki mieli polttaa, mutta se tunne menee tosi nopeasti ohi, kun vain päättää ettei sytytä.



Niin ja ostin varulta nikotiinipurukumiakin, mutta en sitten lopulta edes tarvinnut sitä.



Poika on nyt 6 kk ja vauva-arki on sujunut mukavasti. Poika on maailman ihanin lapsi, niin kuin jokaisen lapsi on. :)

Paljon amerikkalaistyylistä (vaikka kirjoittaja on britti) hehkutusta, mutta auttoi tosiaan näkemään oman tupakoinnin sellaisia puolia, joita oli aiemmin kai tiedostamattaan välttänyt ajattelemasta.



Suosittelen! Uusimman painoksen nimi on kai Stumppaa tähän. (tai jotain sinne päin). Tekijän nimellä löytyy varmasti joka kirjakaupasta.

vähensin ensiksi puoleen ja siitä taas puolet (lähinnä poltin enään töissä ruokatauolla ja kahvitauolla) mieheni polttaa ja ihmettelen ettei hänen kyselynsä " tuutko röökille" tai kolmevuotis uhmaisen esikoisen kiukuttelut saaneet minua menemään tupakalle. Sitten kun vauva alkoi potkimaan masussani ymmärsin että nyt on aika lopetta viimeistään... Lähinnä huono omatunto sai siis minut lopettamaan, enkä aijo enään uudestaan aloittaa... siitähän saa vaan turhia ryppyjä naamaansakkin ja ei tässä enään nuorrutakkaan...heh...

salmiakki: purukumit tai tikkari (tulee vähän samanlainen maku suuhun kuin tupakan jälkeen)

timjami-minttutee, siis ihan tavallista mausteyrteistä keitetty yrttitee

veden juominen, laulaminen tai reippaalle kävelylle lähtö kun tekee mieli tupakkaa

hypnoosi (ei tosin auttanut kamalasti mutta väliaikaisesti kuitenkin)

hieronta

kahvin juonnin lopettaminen ja tupakointiin liittyvien rutiinien rikkominen

Oli helpompi irrottautua ku kroppa tavallaan ehti totuttautua vähempään. Olen useamman kerran lopettanut tupakoinnin (3 raskautta) ja aina toiminut näin...koskaan en ole onnistunut jättämään kerralla. Vaatii hetken aikaa totuttautua.

Mulla riippuvuus oli niin henkistä kuin fyysistäkin. Tein itselleni ns. ohjelman, eli kuinka monta tupakkaa jne/päivä. Normaalisti poltan sinistä Smarttia, joten aloitin sillä, että vähensin ensin vajaasta askista n. 10 / päivä. Kun pääsin n. 5-7 / päivä, siirryin polttamaan Ultra Light: savukkeita sen 5-7/pvä. Tätä pari viikkoa, yrittäen kokoajan vähentää.

Neljännellä viikolla vaihdoin tupakat 1- savukkeisiin (0,1mg / 1mg), joita poltin n. 3-5/pvä muutaman päivän. Päätin että ko. askin jälkeen tupakointi loppuu, ja olikin helpompaa koska nikotiinin tarve oli vähentynyt sitä mukaan kun nikotiinin määrää vähensi.. eikä sitä edes loppupeleissä huomannut. Lopetin tupakoinnin siis kokonaan rv18 (nyt rv21). Melkein kokoajan oli sellainen tunne että " ei helvetti, ei tää onnistu, poltanpa tupakin" .



Mitään jeesustelua tää ei ollut, vaikeaa, mutta mulle ainakin helpompaa tolla " vähentämisellä" ja nikotiinin määrän leikkauksella.



Tsemppiä!!

Alkoi verinen vuoto ja hematooma todettiin,ajattelin sen olevan merkki että nyt loppu...onhan siinä kyse toisenkin terveydestä.Välillä tekee mieli tupruttaa mutta se unohtuu nopeasti kun keksii tekemistä:)

Kannattaa ostaa siis heti isompi pussillinen purkkaa :)

Tai sitten lasillinen vettä. Ja joka kerta ajattele että teet itsellesi ja mahdollisesti lapsellesi suuren palveluksen. Jokainen tupakan sytyttämättä jättäminen on ihana asia sun keuhkoille ja vauvalle joka masussa on. (Siis jos..)

Kyllä se onnistuu. Se on vain itsestä kiinni. Se on vain tahdon asia. Sitä ei ole pakko sytyttää. Ja ei siinä sen enempiä tarvita. Kun sen sanot itsellesi ja tosiaan sisäistät sen että haluat elää terveemmin.

Turha sitten itkeä JOS satut saamaan esim syövän. Sitten kyllä harmittaa jos sattuukin itselle just se paska mäihä käymään ja sairastuu. Varmaan sitä mielummin elää ja seuraa lapsiensa elämää kuin itkee ja kuolee ennen aikojaan.

Näin minä olen itseäni pelotellut.

Heti kun jätin ehkäisyn syyskuussa pois, niin päätin samalla myös lopettaa tupakoinnin (takana n.10 vuotta enemmän tai vähemmän savustelua, viime vuosina pikkuaski päivässä). Aloitin vahvimmilla tarjolla olevilla nikotiinilaastareilla. Lisäksi laukussa kulki koko ajan inhalaattori (n.s raivoröökejä -toivottavasti jollekulle muullekin tuttu käsite- korvaamaan) ja paketti purkkaa. Kun työkaverit kävivät tupakalla, menin aina mukaan seuraksi seisoskelemaan. Söin paljon pikkupurtavaa (porkkananpaloja, kurkkupastilleja, purkkaa). Kahden viikon jälkeen vaihdoin astetta kevyempään laastariin ja siitä taas kahden viikon kuluttua kevyempään. Tällöin inhalaattorin ja purkan tarve oli kadonnut kokonaan. Marraskuun alussa en enää tarvinnut apukeinoja.



Syyskuun jälkeen olen polttanut yhteensä kahdeksan tupakkaa raivokohtausten yllättäessä, joista viimeisen tammikuun lopussa. Raskaustesti näytti plussaa tammikuun alussa. Nyt kun vatsassa potkitaan kovasti, niin ei tosiaan tee mieli röökin röökiä (paitsi joskus haistelen kadulla kaiholla -eipä uskoisi!!). Neuvoisin aloittamaan yhtä aikaa tupakkalakon kanssa aerobisen liikuntaharrastuksen (esim. spinning on tosi hyvä), joka tukee päätöstä, kun huomaa hapenottokyvyn parantuneen kovasti. Lisäksi itselläni toimi se, että puhuin koko ajan LAKOSTA en lopettamisesta. En välttämättä kannata yhtäaikaista hormonaalisen ehkäisyn lopettamista ja tupakkalakkoa, sillä mieliala heitteli järkyttävästi ->miesraukka joutui kärsimään kovasti.

Tsemppiä kovasti kaikille tupakattomuuteen pyrkijöille!

mul 2 poikaa joista en oo raskaana polttanu olleskaan,aloitin vasta kun kuopus oli n.2v. nyt oon 17viikolla raskaana. plussasin 4viikolla ja poltin 7 viikkoon asti, yritin vähentämällä lopettaa, mut yhtenä päivänä poltin esim 1 vain ja seuraavana kauhee stressi ja poltinkin taas 9.:( Noh, aatttelin lopettaa seinään..oli sika vaikeeta. Oon siis 10 viikkoo ollu polttamatta. Nyt sit oon 2 viikkoo nähny joka yö unta röökistä, oon röökillä, otan jämät ym poltan unes ja tehny ihan sikana mieli röökiä tän 2 viikkoo, mies polttaa ja oon kaikkia muitakin käskeny meneen kauemmas sen rööökin kans, mut ihmeellisesti sen olen alkanut haistaan ja tekee vain lisää mieli. Mitä mä teen. oon viikon ajan sanonu kaikille et jätä jämät.. mut ei oo jättäny kukaan.. oikein itku tulee kun tekee mieli ja mieli. jos polttasin sen röökin tulsiko mulle vain paha olo eikä tekis enää mieli ja pääsis tästä piinasta.. kun kuiteskin on jo 10viikkoo ollu polttamatta.

Mites olen myös nyt kuullut juttuja et lopettaneilla on 2 kuukauden päästä tulleet ne pahimmat oireet..

Onko muita ketkä on lopettaneet röökin polton ja olleet pidemmän aikaa polttamatta, että on tullut kauheet "vierotusoireet/halut polttaa" tai onko joku retkahtanut.

Tää masentaa jo. lisäks kun mulla ei ole mitään oireita tästä raskaudesta ja huoli masu pieni, eikä tunne liikkeitä, et onko siel ees ketään.. tai onhan siel kun 2 ultras oon jo käyny ja kolmas on vappuna. Jos neuvollaan soittas ja menis kuunteleen sydänäänet jos se veis näitä haluja pois.. aikakin on kyl vast vapun tienoilla..