koska olet mennyt takaisin töihin?? kaduttiko?

Ei ole kaduttanut töihinpaluu. Äiti ja poika jaksaa paljon paremmin.



Mielestäni tuo riippuu paljon lapsesta. En veisi hoitoon lasta joka ei osaa kävellä itse. Tai jos olisi kovin riippuvainen vanhemmista, arka tai muuten ujo niin en veisi kovin aikaisessa vaiheessa. Sosiaaliset ja " villit" lapset taas kaipaavat oikeasti sitä seuraa, tämä on minun mielipiteeni, vaikka moni täällä onkin eri mieltä. Meillä olisi mennyt hermot sekä äidiltä että pojalta jos ei olisi siirrytty työ/hoitorumbaan. Niinä päivinä kun ei ollut kerhoa tms. missä oli muita lapsia, niin poika oli aivan " kamala" ja kun oli kavereita niin oli muutenkin helpompi koko päivän.



Lisäksi hoitajan valinta on tärkeää. Mutta jos teillä on vielä lähisukulainen hoitajaksi niin en pitäisi ollenkaan pahana. Onko lapsi tottunut olemaan papan kanssa vähän aikaa yksin? Harjoitelkaa ensin ja katsokaa miten sujuu.

Eikä ole kaduttanut. Välillä tietty haikeeta jättää hoitoon mutta pidän sitten omana vapaapäivänä pojan kotona. Poika on todella sosiaalinen (nyt 2v7kk), oppi aikasin puhumaan ja pukemaan. Tykkää olla hoidossa, ei ole kuin kerran jäänyt itkemään ja silloinkin tuli sitten kipeeksi. Pph oli meidän kannalta hyvä vaihtoehto, poika on ollut vain muutaman kerran kipeenä.

Esikoisen aikaan mies teki reissutyötä, olin joka toisen viikon yksin kotona, ja silloin niin väsynyt, että työn aloittaminen, kun lapsi oli relun 10 kuukautta, oli vain järkevää. En olisi jaksanut pidempään kotona.



Kahden seuraavan lapsen kohdalla olisin halunnut olla pidempään kotona, se ei vain ollut taloudellisesti mahdollista, keskimmäinen meni hoitoon 11 kk ikäisenä ja kuopus 1 v 1 kk ikäisenä.



Päiväkotielämä käynnistyi esikoisen ja kuopuksen kohdalla helposti, keskimmäinen sen sijaan oli hankalampi tapaus, irrottautuminen äidistä vei aikaa.



Ratkaisut eivät ole kaduttaneet, sillä mikään muu ei olisi ollut mahdollista.

Esikoinen aloitti pph:lla 1v 7kk:n iässä ja ei kaduttanut pätkääkään. Vilkas ja sosiaalinen poika sopeutui hyvin ja nautti täysin siemauksin ja äiti oli onnellinen päästessään taas työelämään.



Kuopus meni osa-aikahoitoon (3 aamupäivää viikossa) 1v 1kk:n iässä ja hoidon aloitus oli hankalampaa, kun on luonteeltaan aivan erilainen kuin isoveljenä. Pikkuhiljaa on kuitenkin reipastunut ja äiti siirtyy varmaan täyspäiväisesti työelämään pikkuhiljaa kevään aikana ...

menin töihin heti vanhempailoman jälkeen, tosin en ollut montaa kuukautta kun kuopus oli tulossa. Hoidimme miehen kanssa poikaa vuorotellen, teemme vuorotöytä molemmat, kupuksen jälkeen olin hoitovapaalla 4kk esikko kävi hoidossa mut kuopukselle ei löytynyt samasta paikasta hoitoa joten kuopus jäi kotiin.nyt elokuussa kuopus 2v pääsi samalle hoitajalle.



Mene vaan töihin.

Itse totesin et saan enenmmän aikaan kun käyn töissä kun vaan olisin kotona ja on sittenomaa rahaakin :-)

Viedä tyttäreni perheen ulkopuoliselle (pph:lle) hoitoon tyttöjen ollessa 2v10kk ja 1v7kk - esikoisen suhteen ajoitus oli ihan oikea, mutta kuopus oli liian pieni ja sen luonteinen, että hänen olisi ollut hyvä saada olla äidin kanssa pidempään kotona =0/.



Kurssin tulevaan työhöni aloitin jo kuopuksen ollessa vasta 11 kk ikäinen, mutta äitini hoisi (oli vuorottelu vapaalla omasta työstään) tyttöjä sen reilut ½ vuotta aloittamisestani.



Onneksi työni on sellaista, että pystyn olemaan viikollakin vapaalla, ja saadaan hoidettua tyttöjen kanssa asiat niin, että he käyvät pph:lla 2 / 3 päivää viikossa - muuten hoidamme kotona.



Kolmannen lapsen kanssa tahtoisin olla pidempään kotona (ts. katsotaan tilannetta lapsen luonteen mukaan, mutta jos hän on saman tyyppinen kun nykyinen kuopus - jään kotiin pidemmäksi aikaa).

tuntui tosi pahalla, mutta luulin että en voi mitnekään taloudellisesti jäädä kotiin. Turha on kait enää jossitella mutta olisi pitänyt pitää silloin enemmän kiinni siitä miltä itsestä tuntui ja keksiä jotain muuta.... No, onneksi hän viihtyi hoidossa hyvin ja tein lyhyempää päivää.



Esikoisen otin kotiin kun jäin kakkosesta äitiyslomalle ja nyt olen kotona siihen saakka kun pienempi täyttää 2,5v. Esikoinen täyttää kohta jo 5-v, mutta vieläkin monesti mietin nyt kotona ollessa mistä kaikesta jäin silloin paitsi kun hän oli hoidossa ja minä töissä, siis vertaan mitä kaikkea kakkosen kanssa tehdään ja kuinka kiva on ollut seurata hänen kehitystään.



Eli olen sitä mieltä että kuuntele itseäsi, jos sinusta tuntuu sille ettet ole vielä valmis viemään lasta hoitoon älä vie. Jos taas tuntuu sille että haluat takaisin töihin niin mene. Monet muut vastaajathan olivat tyytyväisiä siihen että olivat lähteneet aikaisin töihin, eli eiköhän se ole kiinni ihan siitä miltä äidistä tuntuu....

Itse menin töihin, kun esikoinen reilu 3 v. ja kuopus 1½ vuotta, ja nyt vuoden töissä käyneenä olen sitä mieltä, että olisihan tähän rumbaan kerennyt myöhemminkin. Mitä väliä sillä olisi ollut, että olisin ollut vielä vaikka vuoden pois töistä, ei se pitkässä juoksussa olisi merkannut yhtään mitään. Mutta; asuntolainaa piti alkaa lyhentää, seinät jo alkoivat kaatua päälle, olinhan ollut reilu 3 vuotta pois töistä jne. Toisaalta lapset saivat kaikki rokot ja flunssat välittömästi hoitoon lähdettyään vuosi sitten. Ja nyt loppu syksystä sama juttu uudelleen.



Kukaan ei sinulle pysty antamaan ohjetta mitä sinun täytyy tehdä. Itse vanhemmilta äideiltä kysyneenä, muistan yhden äidin sanat: " en kadu mitään muuta, kun etten ollut koko 3 vuotta hoitovapaalla ainoan lapseni kanssa" . Näin hän sanoi silloin kun hänen ainokainen oli jo koululainen.

Ystäväni toimi yksityisenä pph:na. Esikoinen jäi takaisin

kotiin, kun toinen lapsi syntyi, joten esikoinen ei ehtinyt

olla hoidossa kuin noin 5 kk:n ajan.



Sitten molemmat lapset menivät ryhmäperhepäiväkotiin,

kun esikoinen oli 3 v 2 kk:n ikäinen ja toinen lapsi

1 v 5 kk:n ikäinen. Esikoiselle hoidon aloitus oli helppoa,

ja hän selvästi kaipasti jo ikäistään seuraa ja kavereita.



Toinen lapsi oli pienempi ja vauvamaisempi, joten hänellä

oli aluksi vähän hankalampaa. Tein kuitenkin aluski lyhennettyä

työpäivää, joten lasten hoitopäivät olivat lyhyitä. Loppujen

lopuksi kaikki on sujunut hyvin.



Lapset ovat edelleen samassa oitopaikassa. Nyt esikoinen on

yli 5 v. ja toinenkin lapsi kohta 3,5 v. Ensi syksynä hoitotilanteeseen

tulee muutosta, sillä esikoinen menee esikouluun. Lisäksi meille on

tulossa kolmas lapsi, joten myös toisen lapsen hoitotilanne varamasti

muuttuu jollain tavalla.



Minäkään en muuten veisi hoitoon alle 1 vuotiasta, joka

ei vielä kävele. Eipä ole siis kaduttanut yhtään tekemäni

ratkaisut. Erityisen tyytyväinen olin siihen ratkaisuun, että

esikoinen oli minun ja toisen lapsemme kanssa kotona.



Sekin ratkaisu on ollut erinomaisen hyvä, että lapset ovat

olleet samassa hoitopaikassa ja samassa ryhmässä, joten

heistä on ollut tukea ja turvaa toisilleen. Heistä on tullut

mitä parhaimmat kaverukset keskenään.

lapseni on sitten 1v10kk kun palaan töihin. Minulle tämä aika on sopiva, lapsesta en tiedä. Kyseessä kuitenkin aika sosiaalinen tapaus, joten uskon ja toivon, että hoidossa tulee olemaan mukavaa muiden lasten kanssa. Mulla on vielä sellainen ammatti, että hoitopäivistä ei tule 8h pituisia. Että ehditään sitten viettää aikaa ihan kotioloissakin.

Esikoinen meni hoitoon perhepäivähoitajalle kun oli 11kk. Se johtui täysin taloudellisesta pakosta ja itkeskelin töissä koko kesän ikävää lasta kohtaan.



Hän ehti olla hoidossa vain reilut puoli vuotta kun jäin kuopuksesta äitiyslomalle. Silloin menin myös töihin lapsen ollessa 11 kk, mutta mies jäi pariksi kuukaudeksi hoitovapaalle.



Sitten lapset 1 ja 3 v menivät yhdessä hoitoon neljäksi kuukaudeksi, kunnes iski syksyllä hirmu flunssakierre ja päädyimme, että mies jäi hoito-opintovapaalle eli hoiti päivät lapsia ja teki illat yliopiston jatko-opintoja. (sai siis kotihoidontuen ja opintotuen). FMlunssakierre katkesi ja lasten itkuisuus samaten. Minä menin 7 aikaan töihin joten tulin jo kolmelta takas. Tämä oli lapsille hyvä asia ja jatkoimme koko talven tätä järjestelyä. Se kuitenkin kostautui vanhempien heikentyneillä väleillä, koska emme ikinä nähneet toisiamme ja talous oli tosi tiukilla. Mies lähti samalla ovenavauksella iltaluennoille kun tulin töistä ja tuli iltamyöhään kotiin. Kun kuopus oli 1v10kk hän meni sitten pysyvästi hoitoon ja mies takas töihin. Minä aloitin sitten lyhennetyn työajan eli tein 3-4-päiväistä viikkoa ja SE oli todellinen helpotus. Vihdoinkin sain olla lasteni kanssa enemmän. Olin 1,5 vuotta lyhennetyllä ja nyt jään huomenna äitiyslomalle kolmannen kerran. Enkä mene mistään hinnasta töihin ennen kuin uusi kuopus on 1,5-2-vuotias. Taloudellisesti se on tosi hankalaa edelleen, mutta otamme mielummin vaikka lainaa.

Aloitin työt, kun esikoispoika oli 1 v 2 kk ja kadutti heti. Mietin jo puoli vuotta aiemmin, että mennäkö vai eikö mennä. Olin kuitenkin ollut työnarkomaani ennen ensimmäistä äitiyslomaa ja tavallaan mietin, että minun luonteellani olisi järkevää mennä töihin. Taloudellista pakkoa ei ollut.



Ensimmäisen viikon lopulla ilmoitin esimiehelle, että jään takaisin kotiin heti kun mahdollista. Noh - kuukauden palkka oli maksussa ja jouduin kuukauden töissä olemaan. Tästä ajasta ensimmäiset viikot poika oli isänsä kanssa (isä kesälomalla) ja kaksi viikkoa ulkopuolisen hoidossa.



Että se siitä luonteesta. Sitten kun ei enää häämöttänyt töihin meno - ei minulla ole kertaakaat tullut sellaista tunnetta, että pääsisipä töihin...



Nyt poika on 2 v 6 kk ja edelleen olen kotona. Nyt tosin uudella äitiyslomalla, kun pikkusisarensa on 3 kk. Enkä todellakaan pidä mitään kiirettä laittaa molempia lapsia hoitoon.