Pikkukakkosen odotus...
Esikoinen reilut 7kk ja raskaustesti näytti plussaa tuossa alkuviikosta...tuntuu uskomattomalta, sillä ensimmäistä yritettiin niiiiiin kauan. Päätettiin heti, että jos lisää vauvoja suodaan heti perään, niitä saa tulla. Nyt kuitenkin huoli taas joka asiasta...kertokaas hieman, miten erilaisia raskautenne ovat olleet? Ovatko alkuraskauden oireet poikenneet paljon, onko toisessa raskaudessa enemmän jotain oireita (esim. kohdun kasvukipuja, tmv.)? Ovatko oireet alkaneet samoilla viikoilla?
Mitään vuotoa ei ole tullut, eilen oli alavatsalla nipistelyä ja polton tunnetta...rintoja ei vielä arista, mutta lämmöt on kyllä koholla ja mieli heittelee...heti huolestuttaa...voi tätä naisen mieltä!
Onko aivan turhaa käydä lääkärillä, jos raskaus on aivan alussa (esim. viikolla 5-6), näkevätkö lääkärit mitään vielä - onko raskaus yleensä alkanut, onko mennyt kesken, jne? Jos raskaustestin tekee verestä, näyttääkö se plussaa vaikka raskaus olisi mennyt kesken?
Olisi kiva kuulla jonkun pikkukakkosta odottavan tuntemuksia ja fiiliksiä...
Aurinkoista syksyn alkua kaikille ja kaikkea hyvää odotukseen!
Äiti-M :)
Kommentit (12)
Itse aloin odottaa kakkosta, kun esikoinen oli 6kk. Alussa oli vähän tuskastunut olo: taasko se neuvolarumba alkaa, kun siitä just pääsi irti.. Muutenkin arvelutti, miten sitä oikein pärjää kahden niin pienen kanssa, mutta terkkari lohdutti, että esikoinen kasvaa aika lailla 9 kk:ssa.
Raskausaika meni ihan mukavasti, samoilla vaivoilla ja krempoilla kuin ensimmäinen raskaus. Molemmat ovat tyttöjä. Tosin kakkosen raskausaika sujui jollain lailla " helpommin" . Olin paljon paremmin voiva, kävin jumpassa pitkään ja kun väsytti, otin esikoisen kanssa päiväunet. Rintamaito lakkasi maistumasta pian raskauden jälkeen esikoiselle, taisi raskauden myötä maito " laimentua" .
Liitoskivut alkoivat esikoisen kanssa synnytystä edeltävällä viikolla, kakkosen raskausaikana nivusia kolotteli jo siinä rvk 20 paikkeilla. Kakkosen odotus meni muutenkin vähän niin kuin siinä " sivussa" . Välillä tunsin jopa huonoa omaa tuntoa siitä, etten kerinnyt " keskittyä" samalla lailla raskausaikaan kuin esikoisen kanssa. Mutta terve tyttö syntyi parilla ponnistuksella (ponnistusajaksi merkittiin 1 min), paikat oli niin väljät vielä, ettei eppariakaan tarvittu. Toipuminenkin oli siis nopeampaa kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen.
Ihanaa odotusaikaa sinulle, lepää aina kun voit. Kahden pienen kanssa se ei ole enää helppoa :)
L, nyt vajaa 18 rvk.
...olipa kiva lukea vastaavassa tilanteessa olevan kuulumisia ja mielipiteitä! :) Kyllä itselläkin ovat ajatukset pyörineet jos minkäkinlaisissa asioissa; miten pärjää kahden pikkuisen kanssa, jne, mutta olen kyllä IKIonnellinen, jos toinen vauva olisi tulossa! Ensimmäinen kun ei ihan helposti antanut itsestään kuulua...
Nyt olen vaan huolissani, kun ei mitään kummempia raskausoireita (rintojen arkuutta ym) ole vielä havaittavissa, vaikka en kyllä yhtään muista, missä vaiheessa ne viime raskaudessa ilmestyivät, ja kun tämän raskauden kestosta kun ei vielä ole tarkkaa tietoa...
Olisi kiva kuulla joskus myöhemminkin kuulumisiasi. Onko sinulla sähköpostiosoitetta, jonka voisit laittaa tänne?
Äiti-M :)
Ja raskaudet todellakin on ollut täysin erinlaisia. Oireita ja ongelmia on ollut paljon vähemmän tässä raskaudessa. :)
Paljon ei ollut oireita esikoistakaan odottaessa, pahoin vointia on ehkä ollut hieman enemmän tämän raskauden aikana, mutta muuten kaikki mennyt kaiken kaikkiaan tosi hyvin.
Ainut rskas aisia pikkukakkosta odottaessa on ollut hirmuinen väsymys ensimmäisten kuukausien aikana. Ja meillä kun esikoinen on jo yli kaksi vuotta ja itse olen jo palannut töihin, on ollut rakasta, kun töiden jälkeen ei ole ollenkaan voinut mennä huilaamaan. Mutta sinä olet varmasti vielä kotona ja esikoinenkin nukkuu päikkärit, joten ota se aika itsellesi ja huilaa kunnolla, niin kyllä se varmasti hyvin menee.
Ja se huolehtiminen ja pelko varmasti vain kuuluu rakauteen. Itse toivoin raskautta jo todella paljon ja aika kauan joudun odottelemaankin ennen kun tärppäsi, mutta silti pian plussan jälkeen alkoi kovasti miettiä miten sitä jaksaa sitten kahden kanssa ja miten esikoinen " pärjää" , kun pikkukakkonen syntyy. Esikoinen on melkeen kolme jo, kun tämä vauva syntyy ja uhma on nyt kovaa ja mustasukkaisuuttakin on esiintynyt jo raskaus aikana, että saa nähdä sitten miten sitten sujuu, kun vauva syntyy, uhmakin varmasti vain pahenee. Nyt olen kuitenkin jo ottanut sen asenteen, että niitä asioita on turha miettiä etukäteen ja parempi vain elää tätä hetkeä. Kyllä kaikki järjestyy... :)
Möhömassu rv33+1
Meillä toinen raskaus tuli vähän yllätyksenä. Esikoinen oli silloin 6kk, eli ikäeroksi tulee 1v2kk.
Alkuraskaus oli helpompi " kakkosen" kohdalla. Mutta paha olo oli melkein aina vasta illalla. Mutta sillä lailla tämä on rankempaa, kun täytyy tuota esikoista kannella ja roikkuu koko ajan lahkeessa. Pitää levätä silloin kun hän nukkuu päikkäreitä ja kotihommat jäävät tekemättä. Onneksi meillä on käynyt kodinhoitaja. Ja mieskin on kotihommia tehnyt.
Nyt on menossa rv 37+1 ja alkaa olla tukala ja väsynyt olo ja on hankalaa jo kantaa esikoista. Muistaakseni vasta rv 36 alkoi olla pinna enemmän kireällä. Ja hankalampaa myös. Nyt masukki on jo lähtöasemissaan lantiossa ja kohdun suu oli viikko sitten auki 3 cm. Ja se tekee olon entistä enemmän hankalaksi ja toivonkin, että vauva syntyisi jo. Olin synnytystapa-arviossa ja vauva ol iviikko sitten jo vähän yli 3 kg. Ja synnytys jännittää nyt enemmän kun esikoisen loppuraskaudessa, mistä lie sitten johtuu?
Sitten kun vauva syntyy, niin mies jää isyyslomalle ja on apuna. Niin eiköhän se siitä sitten. Toisaalta hyvä kun tämä tuli niin nopeasti perään , kun paikat on vielä löysät, niin jos synnytyskin olisi sitten helpompi (esikoisen synnytys kesti 17t!).
T.Rose74 vko 37+1
...kiitos vastauksistanne! Ihanaa, kun joku viitsii kirjoitella omia kokemuksiaan. En niinkään ole huolestunut siitä, miten jaksaisin kahden pikkuisen kanssa, sillä meidän esikoinen on ollut alusta asti sellainen " helppo tapaus" , eli olen saanut nukkua yöt, itkeskelee tosi vähän, jne. Ja lapset ovat NIIIIIIN upea lahja elämässä, että mitä sitä ei heidän vuokseen jaksaisi!!! :D
Hyvää ja aurinkoista syksyä teille ja nauttikaahan loppuraskaudesta - pian se kakkosnyytti jo tuhisee sylissä! :)
Äiti-M :)
Aloin odottaa tätä kakkosta esikoisen ollessa vajaa 1v2kk. Meilläkin raskauden nopea alku yllätti, esikoiseta kun odoteltiin alkavaksi aika kauan ja olin mielessäni ajatellut, etten edes mieti, että olisi mahdollista raskauta nopeasti. No, niin kuitenkin kävi, toisesta kierrosta tärppäsi ja yllätys oli valmis :-) Sitten alkoikin se inhottava alkuraskaus, jolloin keskenmenon ja tuulimunan pelko vaivasi koko ajan! Tuulimuna-ajatuksen kävin heti sulkemassa pois kun se oli mahdollista. rv 6+5 menin yksityiselle ultraan, missä näkyi alkanut raskaus sekä sikiön syke. Sekä esikoisen alku että tämä kakkosen alku ovat olleet minulla lähes oireettomia, joten siinä suhteessa ovat olleet kovin saman tyyppisiä. Esikoista odottaessa minua vaivasi lähes huumaava väsymys ja rinnat olivat arkaakin aremmat, tästä toisesta ei ole väsyttänyt päivääkään eikä rintoja ole aristanut juuri ollenkaan. Ehkä vasta nyt hieman... Kakkosesta olin myös kovin viluissani jo ennen plussaa, minkä silloin laitoin flunssan piikkiin kun en edes tiennyt sen olevan raskausoire. Siinä ne minun oireet sitten ovatkin, kummastakaan en ole esim koskaan oksentanut.
Muuten odotukset ovat tähän asti menneen suht samalla tavalla. Esikkoa odottaessa nukuin paljon enemmän, mutta varmaan nukkuisin nytkin jos aikaa olisi. Töiden jälkeen kun esikko ei enää päikkäreitä nuku niin en sitten minäkään. Onneksi työt loppuu ensi viikolla ja alan nukkumaan esikoisen kanssa päikkäreitä.
Ajatukset alkavat vasa nyt hieman kääntymään synnytyksen ja vauva-ajan suuntaan, toisaalta odotan malttamattomana toisaalta halaun nauttia tästä kahden keskeisestä ajasta esikoisen kanssa ja valmentaa häntä (jos se mitenkään on mahdollista) pikkusisaren tuloon.
Onnea sinullekin odotukseen, hienosti se menee. Kyllä me elämme elämämme tähän astista parasta aikaa :-)
Tiina ja tytöt rv 25+3 ja 1.5v
p.s olen ollut yhtä ellen jopa hysteerisempi keskenmenon pelon suhteen tässä kakkosessa, mutta niinpä vaan kaikki on mennyt hyvin, vaikkei sitä omalle kohdalle uskallakaan uskoa!
...ihana viestisi! On niin mieltä hykerryttävää lukea onnellisia tarinoita! :) Onnea!
Olen tässä itsekin ähkäillyt, josko menisin yksityiselle ultraan jo alkuviikolla. Olemme lähdössä matkalle, ja voi olla että matka sujuisi rennommin, kun tietäsi missä todellisuudessa mennään...
...sikäli vaan on hankalaa, kun en yhtään tiedä mikä viikko raskautta on meneillään, kun ei kerran tuo kierto ollut ehtinyt normalisoitua esikoisen jälkeen, eikä oikeastaan sitä ennenkään ollut kovin normaali. No, katsotaan...jospa vaikka huomenna soittelisin tuonne yksityiselle...
Onnea odotukseen " pikkusisko" ja kaikkea hyvää synnytykseen!
Nautihan esikoisen kanssa kahden olosta, sillä pian teitä on jo enemmän! :D IHANAA!
Äiti-M
ja nyt odotellaan toista rv 9+3 eli ikäeroksi tulee n. 1,5 vuotta. Mulla ehti tulemaan yhdet menkat ja heti sen jälkeen tärppäsi ja oltiin oikein iloisesti yllättyneitä! Imetin siinä vaiheessa vielä neljä kertaa/vrk, mutta nyt plussatestin jälkeen olen pikkuhiljaa vähentänyt syöttökertoja ja nyt syötän enää aamuisin ja iltaisin. Hirmu väsynyt olen itse ollut päivisin, vaikka öisin suht hyvin meillä nukutaankin, mutta ilmeisesti tuo imettäminen ja esikoisen kanssa puuhastelu vie voimia aika lailla. Kai se alkaa helpottamaan pikkuhiljaa, kun en enää imetä päivisin. Pitäisi mennä huilaamaan aina kun esikoinen nukkuu päiväunia, mutta kun aina on jotain " tärkeämpää" tekemistä... Me myös päätettiin, että toinen lapsi saa tulla heti kun on tullakseen, vaikkei ensimmäistäkään hirmu kauan jouduttu odottamaan. Väillä kyllä mietityttää, että minkälaista se elämä mahtaa sitten olla kahden pienen vaippaikäisen kanssa. Aluksi varmaan raskasta, mutta lapset ovat kyllä sen arvoisia, todellakin!
Onnea ja jaksamista odotukseen!
...kivaa, teillä siis aika samanlainen tilanne menossa kuine meillä!
Jos sinulla on sähköpostiosoitetta, jonka voit laittaa tänne sivuille, niin laitappa...olis kiva vaihtaa kuulumisia noin muutenkin!
Äiti-M :)
ja tämä raskaus on ollut hieman erilainen, menossa rv12+4. Enemmän kuvotusta on esiintynyt, ekan kanssa ei ollut mitään, olo oli kuin prinsessalla :) Väsymystä on myös ollut enemmän. Kasvukipuja en ole tuntenut.
En tiedä johtuuko se siitä että eka raskaus sai alkunsa IVF:llä, eli kropassa oli enemmän hormooneja heti alkuun, en välttämättä silloin huomannut eroa raskauduttuani. Tämä raskaus on taas sponttaani raskaus, ehkä sen takia tunnen kaiken herkemmin.
Onnea odotukseen!
Tinttu