Jouluntähtöset Perjantaipulinoihin
Kommentit (16)
taas p...eestä yö takana. Hyvää asentoa ei löydä, vessassa saa juosta ja neljän jälkeen jostain tulvahti taas kaikki synnytysjutut mieleen ja uni ei enää tullut kun alkoi niin itkettää. Sitten mietin Kultikutriakin ja oma kokemus alkoi tuntua taas vähemmän kamalalta. Plajon vähemmän kamalalta. Tiedän miten rankkaa on kun lapsi teholla, vaikka meillä olikin iso yli nelikiloinen taistelija, ja kultilla pienen pieni.... Hali vielä sinne ja voimia teille!!!!
Tulin sit aamupalalle viiden jälkeen jo (tai olisko tää yöpala, mulle ainakin) ja koneelle kun en kerran kuitenkaan saa nukuttua. PItäis täytellä loppuun noi vakuutushakemuspareritkin ja kaikkee hommaa olis.
Tulipas ankea aamun aloitus. Anteeksi. Nyt uusi yritys: ihanaa ja pirteää, raikasta huomenta kaikille!! Se on vihdoin monien odottama perjantai!!!!
Voikaa hyvin, halipuseja,
äitikuu
Täällä on pitäny koko viikkon pärjätä lyhyillä yöunilla, vasta puolenyön aikoihin on päässy nukkumaan ja seiskalta viimeistään ylös noustava. Tällaista tämä syksy on, kun pitäs saada viljat ym. pois pelloilta ja olla isännän apuna. Jospa se rupeais ensi viikolla helpottamaan. Yöunia on pitäny takaisin ottaa päiväunien merkissä useampana iltapäivänä, kun tuntuu ettei millään jaksa tehdä yhtään mitään. Viime yönä olin jostain syystä nukkunu mahallani, ja herätessä olo tai paremminkin maha oli inhottavan tuntunen. Kovasti eilen iltanakin pallero liikuskeli mahasssa, ja sitä edellisenä, mutta onneks yöllä ei oo tarvinnu pysyä hereillä pienen " tuomaksen" kanssa. Mä oon alkanu kutsua vauvaa tuomakseksi, kun hänen la on juuri 21.12. jolloin on useamman T:llä alkavan miehen nimipäivä, Tuomas ois kyllä ihan kiva nimi pojalle, jos meille sellanen putkahtaa maailmaan... Toka nimi on jo mietittynä pojalle, saa isältänsä jälkimmäisen nimen, joka on isänsä kutsumanimi...
Jospa sitä lähtis vaikkapa lasten kanssa ulos, että tämäkin päivä lähtee käyntiin!
tintti 23+1
Luin eilisen pinon läpi ja kyllähän oli taas kaikenlaista meidän tähtien kohdalla sattunut!
Heti ekaksi kerron USAMAMALLE, että kyllä tosiaan tunnet veljeni perheen! Maailma on totisesti pieni. Kälyni oli laskenut asioita yhteen ja kertoi minullekin siitä muistaakseni viime viikolla. Teillä olikin ollut kaikenlaista tautia kiusana, huh. Toivottavasti alatte vähitellen selvitä noista taudeista, joiden suomalaisia nimiä en kyllä tiedäkään. Ai niin, kävimme siellä Jenkeissä keväällä emmekä ole tulossa uudelleen. Olisi kyllä ollut todella hauska nähdä! :-)
PIKKUSISKOLLE vain kovasti tsemppiä. Tilanne voi tosiaan muuttua nopsaan. Toivottavasti supparit vähenevät levon myötä.
TINURILTA kysyisin, miten pärjäät kaiken keskellä. Kovasti vain tsemppiä muuttoon ja muutenkin! Taisit kysellä lisäravinteista. Itse yritän syödä monipuolisesti enkä muutenkaan harrasta noita vitamiineja, hivenaineita sun muita. Nyt olen kuitenkin kokeillut, josko magnesium auttaisi supistuksiin ja suonenvetoihin. Ainakin jälkimmäisiin se on tehonnut.
JOULUNLAPSELLA taisi olla kenkku esimies. Itsellänikin oli yksi episodi viime kuussa, jossa ihmeteltiin poissaolojani. Kun selvitin juurta jaksain jokaisen neuvolakäynnin, ultran sekä lääkäri- ja labrakäynnin, ovat murinat vaimenneet. Onneksi meillä ei ainakaan vielä ole vaadittu todistusta poissaolojen syystä, vaan sanaani on luotettu. Mahtaa sinusta tuntua kurjalta kiikuttaa joka kerta erikseen todistus asiasta! Todella ikävää!
PÄIVIKKI. Sinä taisit puhua tulehduksesta. Minullakin havaittiin tässä toissa viikolla, että clue-solujen määrä oli kohollaan. Minulle määrättiin Flagyl-paikallishoitokuuri, joka kesti 10 päivää. Tällä viikolla sitten sain terkkarilta lähetteen labraan, jossa otetaan uusi näyte ja tutkitaan, mikä on tilanne nyt lääkekuurin jälkeen. Ymmärtääkseni tämän tulehduksen nimi on bakteerivaginoosi. Sekin kai voi aiheuttaa supistuksia ja jopa ennenaikaisia synnytyksiä pahimmillaan.
OMA NAPA. Tulin eilen kotiin yhdestä illanvietosta joskus puoli 9:n tienoilla illalla. Olin ihan naatti loppuillan. Laitoin vielä nukkumaan liian myöhään, joten nyt on vähän hutera olo. Onneksi on perjantai!
Nuo pirun supistukset ovat taas lisääntymään päin. Heti aamulla sängystä noustessa tuli ensimmäinen, ja tähän mennessä on suppareita ehtinyt tulla muutama. Neuvolalääkäri on torstaina. Luultavasti odottelen sinne asti, jollen saa sitten jotain sätkyä ja painu Naikkarille. Olen lähdössä parin viikon päästä Amsterdamiin viikonloppumatkalle. Täytyy muistaa kysyä neuvolalääkärin mielipidettä, onko mitään estettä lähteä matkalle.
Minulle sopisi oikein mainiosti, että olisin viikon töissä ja seuraavan sairaslomalla lepäämässä, sillä viime viikon saikun aikana supistukset tosiaan vähenivät.
KELA-paperit. Joko olette täytelleet ja lähetelleet niitä? Jollen väärin muista, joku taisi kertoa jo saaneensa äitiyspakkauksen. Töissäkin pitää muistaa hakea virkavapaata parin viikon sisällä. Onneksi henkilöstöhallinnossamme ollaan erittäin avuliaita ja ystävällisiä noiden paperiasioiden suhteen.
Jaaha, se on sitten viikonlopputoivotusten paikka: oikein hyvää viikonloppua kaikille tänne asti tekstiäni päässeille! ;-)
Täällä sama vaiva kuin Äitikuulla ja Tintillä ainakin: huonounisuus! Tämä oli ensimmäinen yö, kun uni ei tullut ennen puoli kolmea yöllä :( . Ja tunnin päästä siitä heräsin kovaan kipuun: makasin selälläni ja tuntui kuin ylävatsa olisi ollut tulessa. Tästä kysynkin teiltä, että on mitään tietoa, mistä tämä kipu voi johtua?? Tuli mieleen, että jos maha oli huonossa asennossa kun makasin selälläni?? Tai on kai raskausmyrkytyksessäkin tämmöinen oire?? Mutta kipu lahti pian pois, kun nousin seisomaan eikä toistunut enää.
Mutta jos jollakulla vinkkiä olisi, niin olisi kiva lukea asiasta!
Iituli. Menethän aiemmin näytille (uskon että osaat kyllä pitää huolen itsestäsi :)), jos nuo supistelut taas jatkuvat. Sairasloma voisi olla tosiaan hyvä vaihtoehto. Se viikonloppumatka Amsterdamiin kuulostaa kiehtovalta! Toivottavasti kaikki on kohdallasi kunnossa ja pääset ilman ongelmia matkustamaan.
Kela paperit. Jätin viime viikolla työpaikalle virkavapaa hakemuksen ja ne kelan paperit menee palkanlaskentaan. Nyt vaan päätöksiä odotellen!! Pakkausta emme ota, mutta kyllä ne äippärahan lopulliset summat kummasti kiinnostaa!! Meilläkin kun nostetaan ensimmäinen asuntolaina lokakuussa. *hui*
Usamama. Olipa hyvä kuulla, että olette kaikki kunnossa siellä, ainakin tällä hetkellä. Toi asunon tyhjentäminen toisten jäljiltä on hermoja raastavaa, mekin siihen kerran jouduttiin (ja silloin oli vielä kyse pienestä asunnosta ilman lapsia!!). Onnea uuteen kotiin nyt kumminkin!!
Kiitokset monille tsemppaajille ton " ison pahan pomon" suhteen. Hänellä on kyllä sellainen maine, että osaa olla todella hankala esimies, nyt vain sain siitä ensimmäisetä kertaa henkilökohtaisen kokemuksen. Onneksi muut opet ovat tukena!!
Olen kyllä sairaslomalla viihtynyt ihan rikollisen hyvin. Pientä kodin siivoamista on ollut puuhana. Tänään oikein odotan kun yksi mukava kaveri on tulossa lastensa kanssa kyläilemään.
HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE JOULUKUISILLE!!! Ja Kultikutrille ja pienokaiselle lämpimiä ajatuksia.
t. Maituliini
Onneksi tosiaan alkaa viikonloppu, nyt ollu maanantaista lähtien pitkiä työvukeja. Vähän vajaa 50h paiskittu töitä. Pääsee siis vkloppuna nukkumaan univelkoja pois :) (Jos ei ole jäänyt tuo työrytmi päälle..välistä tulee silti herättyä ennnen kuutta, vaikka vapaata. Mutta niin kai aika monella)
Masuasukkia en ole kerennyt pahemmin kuuntelemaan tällä viikolla, iltaisin se on kyllä potkinut lajiinsa, kun on käyny untenmaille. Juuri, kun meikku haluis ottaa unta kupoliin, niin pieni tirriäinen ei ymmärrä, että nyt " äippä" haluu koisii.. =)
Tänään voisi lähteä töistä illalla shoppaileen, kun ei ole tarpeeksi isoja vaatteita komerossa. Meinasin ostaa ainakin pari eriväristä masutuubia, niin voi käyttää vanhoja puseroita..tulee muuten liian kalliiksi, jos joutuu monta vaatekappaletta hankkimaan. Ja masutuubeja voi yhdistellä melkein kaikkiin puseroihin. Tää " suurena oleminen kun on vaan väliaikaista" :D Hope so, heh.
Ostin muuten tällä viikolla jo mammafarkut bebesistä. Voin sanoa, että oli järkiostos, ei tarvi enää irvistellä vanhoja farkkuja laittaessa.. :D Eikä purista mistään. Eivätkä loppujen lopuksi maksaneet hirveitä. Kun ei viiti sentään mustissa jazz housuissa viilettää koko loppuaikaa. Piristää kummasti, kun on jotain istuvampaa päällä :)
No nyt pulinat seis. Palaan astialle taas jossain välissä :)
T. Tirppis ja kroolaaja 22+3
Tuosta masun koskusta. Voi muuten olla mahdollista, että selällään nukkuminen on jotenkin kytköksissä masun koskuun. Heräsin nääs aamulla selältäni ja kun läksin käppäilemään duuniin niin hetken koski alavatsaa, että piti ihan pysähtyä kesken kävelyn.
Hitsi kun meikku pyörii, kuin hyrrä aina yöllä. Eli en omaa tätä yhdessä asennossa nukkumista. :( Ei auta edes tyynyn laittaminen jalkojen väliin, niin, että nukkuisi väkisin kyljellään. Tyyny lentää kesken yön lattialle. Heh.
Onko muilla vielä alkanu turvotus vaivata? Itsellä edellisessä raskaudessa tuli turvotusta viimeisessä kuussa melko reilusti, mutta nyt tuntuu, että turvotusta alkaa jo nyt tulemaan. Illalla oli sukista jääny raidat nilkkoihin ja nyt aamulla sormus puristaa... kuinkahan mahtavaksi sitä ehtii turvota ennen synnytystä... Onhan tuo myös oire raskausmyrkytyksestä, mutta onneksi nyt ei muita oireita sen puoleen ole.
Tänään vien Kelan paperit. Päätin aloittaa loman jo varhennettuna, koska meillä menee esikoisen hoidossa vähän kurjasti. Joutui vaihtamaan hoitopaikkaa, eikä uudessa paikassa tunnu viihtyvän. Tosin varmaan ehtii juuri sopeutumaan uuteen paikkaan kun jäädään kotiin.
Toisaalta esikoinen syntyi reilu kolme viikkoa etuajassa, joten jos sama kaava toistuu, ei sitä kovin pitkään lomalla ehdi pyörimään ennen synnytystä, vaikka varhennettuna aloittaakin. Ja sitte kun täällä töissäkin on niiiiin tylsää, niin kyllä lomaa jo odottaa.
Mutta nyt kahvitauolle =)
Sirri
...Aaargh, muuttorumbaakin enemmän huolettaa kokonaisen viikon nettipaasto tästä iltapäivästä alkaen ;D. ...Ai miten niin addikti? No, voitte olla varmoja, että 1.9. kahlaan ensi töikseni kaikki sillä välillä kertyneet joulukuisten pinot :)
Olipa kiva, että USAmamakin palasi joukkoomme, kovasti jaksuja sinne toivottelen. Meillä sentään riittää omien rojujen perkaus muutossa... Toivottavasti myös sairastelut ovat osaltanne siellä ohi!
Eilen taisi joku kysellä Heinin perään, on muuten ihan totta, että jos joku aktiivisemmin kirjoittanut jouluntähti ei pinoudu hetkeen, tulee pieni huolen häivähdys. Huhuu?
Kiitos kysymästä Iituli, onhan tässä aika monenlaista, mutta ei kaikki stressi ole sentään negatiivista, sitä kun on positiivistakin stressiä joka saa vain enemmän draivia aikaan ;D. Veljeni osalta odotellaan toiveikkaina, lääkäritkin olivat pitäneet ennustetta todella hyvänä. Vanha äitimuorimme (täyttää pian 70) vähän huolettaa, miten hän jaksaa huolta lapsestaan... Muutto, vaikkakin hetkellisesti rasittava, on kuitenkin niin odotettu ja ihana juttu, että siitä kyllä selvitään. Onneksi se tuli jo tässä vaiheessa, eikä sitten kun olen viimeisilläni :P. Taustalla ahdistaa tietysti keskeneräinen gradu, mutta prioriteeteissa se jää kyllä oman ja vauvan terveyden taakse. Teen sitä niin paljon kuin pystyn ja jaksan, se riittäköön.
Tervetuloa vain uusille, joukkoon pääsee ja mahtuu varmasti ihan loppumetreillä. Muistan, kun itse sain laajakaistan kotiin esikoista odottaessani noin kuukautta ennen laskettua aikaa, enkä sitten oikein osannut/uskaltanut vielä liittyä millekään lasketun ajan listalle. Se vähän harmitti :), mutta enköhän ole ottanut vahinkoa nyt takaisin..! :D
KELAn papereista taisi Iituli kysyä, heh, keskiviikkona sain ne neuvolasta ja eilen jo vein toimistoon. Eli sitä pakkausta odotellessa, äitiyspäiväraha ei jännitä tippaakaan kun tiedän, että määrä on minimi :P Ja meilläkin tuore asuntolaina, onneksi lyhennykset on nyt aluksi mitoitettu niin, että asumiskustannukset ovat samat kuin tässä edellisesä vuokralla asuessa. Ja kuitenkin maksetaan OMAA, uskomatonta :) Onneksi miehen työ on vakituinen *kop kop*, mutta ei tässä elämäntilanteessa todellakaan mitään kulutusjuhlaa vietetä.
Nukkuminen: Äh, minuakin on alkanut valvottamaan keskellä yötä... Herään joskus puoli neljän aikoihin käymään vessassa ja sitten pyörinkin ihan virkeänä sängyssä tunnin-pari. Plääh. Ihme ja kumma, ei väsytä niin paljon kuin luulisi. Muistan kyllä vielä esikoisen ajalta, että ihmeen hyvin tuore äiti jaksaa valvoa, hormoneilla on varmastikin osansa. Jonkinlainen kestoväsymys silti on päällä, ehkä sitten saa nukkua, kun lapset ovat isoja...
Tinuri ja Itu rv 23+6, vaikenee viikoksi, jollei sitten vielä myöhemmin päivällä pinoudu...
Minäkin tänne välillä ehdin kirjoittamaan töiden lomassa. Sairaslomalla vähän ehti kertyä.
KULTIKUTRI ja pienokainen ovat tulleet jopa uniin yöllä. Oikein paljon voimia teille. <3
KELAn paperit ja virkavaupausanomuksen jätin viime viikolla toimistoon. Tosin eilen toimiston täti soitti ja valitti, kun olin täyttänyt ne paperit mustalla kuuliksella. Voi elämä, joudun varmaan tekemään jonkun lisäselvityksen tuosta vielä. No, kunhan tulee rahaa ja äitiyspaketti.
YÖt ovat yhtä painajaista. Olen ravannut vessassa jo pari kuukautta vähän väliä. Tosin nyt alkaa hiukan ehkä helpottaa, kun vatsa on siirtynyt pikkuisen ylemmäs. Magnesium on auttanut suonenvetoihin ja niitä ei ole tullut nyt muutamana yönä. Hikoilen vaikka miehellä on kylmä. Silti on pakko pitää parvekkeen ovea ja ikkunoita auki tai olen aivan märkä. Lisäksi maha painaa ja pullottaa ja vauva potkii armotta ja kovaa. Jos ei potki niin vähintään tulee likehdintää tai tärähtelyä. Päivällä tuo ruojake tuntuu sitten nukkuvan. :)
TÖISSÄ vauvauutiseen on suhtauduttu enimmäkseen positiivisesti. Mitä nyt miesvaltaisella alalla saa kuulla näitä hieman seksistisiä kommentteja, mutta nekin on tarkoitettu ilmeisesti hassunhauskoiksi vitseiksi. Jotenkin vaan ei naurata ihan niin paljon, kun ulkonäköä kommentoidaan ja saa kuunnella mukavia synnytysvitsejä. Toisaalta toiset ovat hirveän innoissaan ja ovat pyytäneet, että tuo sitten se vauva näytille. Jotkut miehet ovat tunnustaneet, että heilläkin on kauhea vauvakuume.
SUPISTUKSia on tullut niiden kivuliaiden ensimmäistenkin jälkeen, mutta nyt ne ovat olleet vain sellaista kiristävää tunnetta eivätkä ole sattuneet. Lisäksi verenvuoto on tyrehtynyt kokonaan, joten toistaiseksi oma vointi on melko hyvä.
Olen lähdössä mieheni ja vanhempieni kanssa Ruotsiin katsomaan siellä vaihdossa olevaa siskoani n. 3 viikon päästä. Tiedossa on kaksi lyhyttä lentomatkaa, mutta silti vähän jännittää tuo matkustaminen, koska laskin, että olen sitten jo viikolla 29. Täytyy nyt vain toivoa, että kaikki sujuu mallikkaasti siihen asti.
t. pikkutapiiri rv. 24+6
Onneksi on perjantai. Suoraan sanoen väsyttää aika kovasti tämä työviikko, jotenkin on nyt vaan ollut rankempaa kuin normaalisti.
Eipä oikein unenlahjoja ole täälläkään. Herään hurjan helposti ja sitten en saa enään unta. Monena aamuna tällä viikolla on tullut herättyä jo ennen viittä ja sitten ei ole enää uni tullut. Tänä aamuna tosin nukahdin sitten uudestaan joskus kuuden kieppeillä kai ja jatkoin unia 20 yli kahdeksaan. Täytyy sanoa että sillä tavalla olen onnellisessa asemassa että voin itse päättää monelta menen aamulla töihin, nimittäin jos mun pitäisi olla täällä joka aamu tasan 8 niin ei kyllä tulisi mitään. Kokemuksesta tiedän että tämä unettomuus ei helpota vielä varmaan vuoteen, loppua kohden lisääntyy vain, muuta ei se mitään. Sitten kun äippäloma alkaa eikä työ enää rasita niin mikäs sitä on valvoessa. Saapahan ainakin sitä omaa aikaa kun lueskelee lehteä kahvikupin ääressä viiden aikaan aamulla muun perheen nukkuessa. Ah, oikeastaan ihana ajatus. Odotan tulevia aikoja.
Tintti- mullakin on la 21.12 joten sehän tarkoittaa että nyt on 23+1. En millään meinannut muistaa millä viikolla ollaan mutta nyt taas olen kärryillä kun luin viestisi.
Maituliini- kyllä on järkyttävä tuo sun esimies. Ei hyvänen aika. Se on kyllä uskomatonta kuinka suoraan työelämässä osoitetaan että nainen on toisen luokan työntekijäkastia.
Äitikuu taisi kirjoittaa että edellinen synnytys kummittelee mielessä yöaikaan. Tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu, mä olen nimittäin muutamina öinä myös alkannu saada takaisin sellaisia ¿flash backkeja¿. Jotenkin jostain hiipii mieleen jokin tapahtuma siinä edellisessä synnytyksessä ja sitten alkaa rintaa puristaa ja ahdistaa todella kovasti. Mä olen itkenyt sitä synnytystä aikoinaan niin monta tuhatta kertaa että en enää itke mutta se ahdistus on ihan kamala kun ne muistot tulee mieleen. Mä olen ajatellut että jos tää alkaa loppua kohden menee tosi pahaksi niin sitten kai soitan taas ihanalle lääkärille jota tapasin vähän aikaa tuon trauma homman takia silloin synnytyksen jälkeen. Eihän jo tapahtunutta voi enää muuttaa mutta jos saisi vähän voimia elää tuon kokemuksen kanssa.
Minä alan kovasti kallistua nyt siihen että meille hankittaisiin tuplarattaat. Edellisellä äityslomalla nimittäin lempi liikuntaharrastukseni oli lenkkeily, sellainen oikein reipas kävely tai hölkkä kärryjä työntäen. Tosin tykkään lenkkeilystä kyllä muutenkin kuin vain äippälomalla. Ajattelin että jos vaunuissa on paikka vain vauvalle ja esikoinen joutuisi kävelemään tai istumaan sisaristuimessa niin ei kyllä kunnon lenkkeilystä tule mitään. No, katsotaan nyt vielä muutama kuukausi miten ajatus kehittyy ja miten esikoisen kärryissä istumishalu kehittyy.
Minunkin puolestani tervetuloa uusille, mukaan mahtuu lisää massuja.
Töiden keskeltä Senna
Hienoa kun saamme uusia pinoutujia. Terveluloa mukaan minunkin puolestani!
Aika montaa asiaa pitäisi nyt kommentoida. Muistankohan kaikki?
Turvotus: Minulla turvotusta on ollut jo ainakin kuukauden ajan. Ei tunnu auttavan suolan käytön tarkkailu, veden juominen tai ananaksen syöminen. Toisaalta, voisinhan olla todellinen valas jos en edes yrittäisi vähentää turvotusta.
Nukkuminen: Minulla on uni aika katkonaista, mutta kummasti olen silti jaksanut työpäivät tehdä. Kotona olenkin sitten vähän löysännyt tahtia.
Kela-paperit: Minä vein viime viikolla jo palkanlaskijalle kela-paperit. Nyt ne on jo lähetetty Kelaan käsittelyyn. Eli odottelen päätöksiä ja sitä pakkausta. Palkkaa tosin saan 3 ensimmäistä kuukautta äitiyslomasta eli pienemmälle tulolle putoan vasta helmikuussa.
Hikoilu: Minun oma lämpöpatterini (vauvamasu) on parin viime viikon aikana alkanut todella toimia. Jos otan muutaman nopeamman askeleen niin kainaloista ja rinnan alta aukeavat hikihanat. Aika ällöä, mutta ei onneksi mitään voimakkaan hajuista. Ainakaan oman turhankin tarkan nenän mielestä. Vai onkohan se niin ettei sitä itse haista?
Suonenvedot: Ne ovat taas alkaneet vaivata. Olen syönyt koko raskauden ajan Vita-Calsor nimisiä pillereitä. Mun täytyy tavallisestikin käyttää noita kun en maitotuotteita pysty syömään. Nyt täytyy varmaan lisätä annostusta maksimiin tai ottaa lisäksi magnesiumia. Villasukat kaivoin jo viime yönä jalkoihin kun suonenvedot eivät meinanneet hellittää millään.
Vaikka tässä tuleekin kirjotettua huonoja puolia raskaudesta niin täytyy sanoa, että edelleen minulla on kyllä hirmuisen hyvä olo. Välillä on herkkää ja välillä hikoiluttaa, mutta kun suuria huolia ei ole niin yritän olla mahdollisimman tyytyväinen. Tämä on todennäköisesti viimeinen raskaus enkä halua että se jäisi mieleeni ikävinä asioina.
Krita rv 24 + 4
...vaikka nää päivät on saikulla ihan samanlaisia - on viikonloppu tai arki. Mies on nyt pekkasilla, kun hänellä olis ollu iltaviikko eikä tuon 2v. hulivilin hoitamisesta vuodelevosta käsin olis multa onnistunnu. Nyt sitten ukkkokulta on mahatudissa, mutta ei mitenkään kauheen kipeenä. Ripuloi, pää kipee ja väsynny, mut kuitenkin pyörii tuossa olkkarissa, ei malta maata. Poju on ollu nyt päivällä tarhassa, että pääsee ulkoilemaan, kun eihän meistä kummastakaan ole ulos tai leikkiseuraksi oikein muutenkaan.
Iituli, mulle määrättiin juu tuo sama paikallishoitokuuri. Oletin automaattisesti, että hoidellaan antibiootilla, kun en noista tulehduksista mitään ymmärrä. Kovasti vaan lääkäri ja farmaseutti varoitteli, ettei saa ottaa tippaakaan alkoa. Nyt ei kyllä uskalla juoda edes alkoholitonta siideriä, kun siinäkin on 0,2% alkoholia.
KELAn paperit olen toimittanut palkanlaskijalle ja oletan että hän on pistänny ne jo eteenpäin.
UNETTOMUUTTA täälläkin ja oletan johtuvan hormooneista. Käy juuri samalla tavalla kuin joku kirjoittikin, herään vessaan ja sitten pyörin ajatuksissani pitkään. Kai ne on niitä hormooneja, joiden ansiosta imettäminen sitten yöaikaan onnistuu kivuttomasti.
Eipä kai tässä muuta! Mukavaa viikonloppua kaikille!
t. päivikki 25+3
Tuosta hotelli helpotuksessa ravaamisesta..sitä tulee itsekin harrastettua. Nyt olen n. kaksi viikkoa ollut niin tokkurassa, että en muista edes montako kertaa olen siellä ravannut. Aikaisemmin muistin juuri tarkalleen kerrat :D On se kyl ärsyä herätä kesken rem-unen piipille :D Mut minkäs teet, ettei poksahda päässä :D Heh.
Ihon rasvaamisesta tuli mieleen, että olen miettinyt tuota massun rasvaamista, ettei tulisi mitään arpia..mutta taitaa mennä reisille moinen. Hyvä jos kerran viikossa muistaa/jaksaa rasvailla. =) Mutta eikös se ole niin, että niitä raskausarpia tulee, jos on tullakseen. :-) Syytän sitten huonoa ihotyyppiäni, jos arpia sitten saan :))
Hyvää viikonloppua kaikille masun kasvattajille! Palaan taas " töiden pariin" :))
viimeks olen kirjoitellut joskus alkuraskaudesta... jospa nyt aloittaisin taas...
Mitäs tässä. Kaikki hienosti, jos ei lasketa pikkuvaivoja.
Galluppia on ollut monenlaista, ja olen muutenkin suurella mielenkiinnolla seurannut keskusteluja. Jos nyt laittaisin jotain omia mielipiteitä.
Ä-pakkauksesta. On se niin kamalan vaikeaa päättää! Järkevästi ajatellen kolmatta pakkausta ei ole mitään järkeä ottaa, kun kaksi edellista on ihan hyvässä kunnossa odottamassa. Ja ensimmäisen raskauden aikana saatiin myös aika paljon vauvanvaatteita sukulaisilta. Ja totta kai olen myös ostanut. Vaatteita on sekä tytölle että pojalle.
Mutta silti! Jotenkin vaan tuntuu, että vauvalla pitää olla oma pakkaus :) 140 euroa on kuitenkin vaan rahaa. Tulee ja menee. Ostaisin sillä kantaliinan, kestovaippoja ym. Mutta niin mä ostan joka tapauksessa!
Ääk... päätös on kuitenkin tehtävä pian.
Äitiysvaatteista. Alkuraskaudesta kerkesin jo masentua. Etsiskelin alkukesästä housuja, enpä löytänyt. Tuli vaan semmoinen olo, että olen jotenkin vääränmallinen ja huonosti kehittynyt.
Nyt vihdoinkin löysin (HMltä muuten!) parit housut, joissa näytän suorastaan ihmiseltä. Olen normaalisti kokoa 34. Ja yleensähän sitä kokoa löytyy joka kaupasta. Eli ei ollut ikinä suuria vaikeuksia vatteiden kanssa. Mutta sopivia äitiysvaatteita ei meinannut löytyä.
Tästä tulikin mieleen painon nousu. Tähän mennessä on tullut jo varmaan 4 kiloa. Kaksi niistä viimeisen kuukauden aikana. Oli terveydenhoitaja mielissään :D kun mun lähtö BMI on 17 :D
Niin! Kysymys: olisiko meidän joukossa muitakin optimistisia opiskelijoita minun lisäksi, jotka meinaavat lähteä viikon päästä opiskelemaan? :)
Minä ajattelin yrittää. Syyslukukauden. Vaikka jaksamisen ja varsinkin motivaation kanssa voi tulla ongelmia. Kaiken lisäksi lukukausi loppuu 21.12. Ja mun LA on 10.12. Sopivasti on vauva sylissä, kun tentteihin pitää mennä :D
Nyt ei tule mieleen muuta... mutta kirjoitan myöhemmin lisää, kirjoitusripuli on iskenyt ihan selvästi.
Niin, ja Tirppanalle piti sanoa, että sun kirjoitukset saavat minut aina hyvälle tuulelle :) kiitos siitä.
Kaikille jaksamista ja hyvää viikonloppua!
Lilia rv 24+5
Ah ihanat jouluntähtöset, kylläpä on ollut vaikeaa olla poissa palstoilta.
Laitan vaan nopeasti kuulumiset, kun silmät lurpsuu kiinni. Ensin meinasin vaan lukea tän päivän kuulumiset, mut sit tuli melkein tippa linssiin useastakin asiasta: kultikutrin pikkuvauva, synnytyspelot, vastoinkäymiset ja ... mua oli kaivattu - joten kirjoitan lyhyesti jotain. Täällä ollaan taas ja kunnossa ainakin oman tiedon mukaan.
Olen ollut kolme päivää (vuorokautta) töissä melkein yhtä menoa ja viimeyönäkin sen vähän mitä sängyssä olin tein koneella hommia. Ihmeellistä ettei ole nukuttanut..
Vauva on vilkastunut ja piti mua sitten loppuyön muutamat tunnit hereillä..
Niin siis kesäloma loppui nyt, mutta lomat jäi nyt säästöön kun tuli oltua töissä melkein koko ajan.
Meille tulee sitten TYTTÖ :-) joka muuten taisi herätä äsken ja potkii vimmatusti. Käytiin Cacciatorella ja nyt on kuvia ja DVD:tä. Olen keksinyt hänelle pari laulua ;-) joita lauleskelen yksin autossa tai muualla, jos vaikka kuulisi.
Ihana oli siis lukea teidän juttuja ja taas jatketaan, mutta nyt on pakko nukkua...
Paitsi että sellainen vähän huolettaa kun masussa oleva neitimme on isokokoneinen ja joutunen sokerirasitustestiin. Rupesi pelottamaan se synnytys kun minä ja mieheni ollaan molemmat synnytty yli 4,5 kiloisina...
Heini ja pikkutyttö rv 22