Keskenmeno ja lääkkeellinen tyhjennys (tilitystä)
Esikoista tehtiin pitkään ja hartaasti. Mieheni kanssa aina vitsailemme, että hosumalla ei tule kuin ****päisiä kakaroita. Siksi tämä toinen raskaus tuntuikin alkaneen liian helposti, vain muutaman kuukauden yrittämisellä.
10 viikkoa ehdin iloita raskaudesta, suunnitella tulevaa, nauttia uudesta elämästä ja pelätä sen puolesta. Juuri kun 12 raskausviikkoa tuli täyteen, ja olisi saanut huokaista, raskaus meni kesken. Niskaturvotusultrassa huomattiin, että se oli kuollut jo kuukautta aikaisemmin. En pelästynyt raskausoireiden katoamista viikolla 8, koska samoin oli käynyt myös esikoisen kohdalla, ja silti raskaus jatkui. Mutta nyt ei jatkunut. Olimme varhaisultrassa nähneet pienen sykkeen. Tein jo kaappiin tilaa pienille potkuhousuille.
Kaksi päivää itkin. Sain kohdunsuuta pehmittävää lääkettä. Kolmantena päivänä menimme sairaalaan lääkkeelliseen tyhjennykseen. Hoitajat olivat ystävällisiä, kipulääkkeitä pystyi huoletta ottamaan, kun kerran ei tarvinnut pelätä vaurioittavansa sikiötä. TV:stä tuli linnan juhlat.
Supistuksista aiheutuva kipu, verenhukka ja kipulääkkeet aiheuttivat sen, että taju meinasi lähteä. Mutta onneksi suurin osa ajasta meni ihan hyvillä mielin. Olin sairaalassa reilun vuorokauden. Onneksi kaavintaa ei tarvittu, vaan kohtu näyttää tyhjentyvän ihan hyvin ilmankin. Se on aina parempi uuden raskauden kannalta.
Vuoto jatkuu vielä, mutta olo on hyvä. Jos meillä ei olisi tuota ihanaa esikoista, tämä olisi paljon vaikeampaa. Kahden viikon päästä on onneksi joululoma. Ja loman jälkeen varmaan jo kuukautiset alkavat. Toivottavasti. Tammikuussa sitten vaan uutta yritystä.
Kommentit (7)
Kyllä minulla alkaa mennä usko tuohon lääkkeelliseen tyhjennykseen! Onko se kenelläkään onnistunut?! Toki hyvin pienellä otoksella voin sanoa, että kaikki tuttuni ovat joutuneet kaavintaan lopulta.
Jo samana iltana, kun tulin kotiin lääkkeelisestä tyhjennyksestä, minulle nousi lämpöä. Menin seuraavana päivänä gynepolille. Kohdun suulla oli 5 cm halkaisijaltaan oleva klöntti jumissa. Minulle varattiin kaavinta seuraavalle päivälle.
No, kaavinta meni ihan hyvin. Minulla on vaan vähän väsynyt, aneeminen olo. Vetelen nyt rautatabletteja ja antibiootteja ja yritän päästä taas normaalielämään.
Itse synnytin pienen poikamme lääkkeellisellä tyhjennyksellä syyskuun alussa 15+3. Tyhjennys onnistui eikä kaavintaa tarvittu.
Itku tulee vieläkin ei tarvitse olla kuin jonkin laulun tai ihmisen sanat mitkä laukaisevat sen. Kaipaan pientämme niin kovasti, mutta kai se paitaa aurinko vielä risukasaankin.
Meillä onneksi noita eläväisiä ennestään kolme, jotka tuovat hyvin paljon lohtua ja iloa päiviin.
Voimia päiviinne.
Mammariini
Ja kaavintaan meni sekin lääkkellisen jälkeen. Vaikka vuosin kuin pistetty sika, niin kohtu ei tyhjentynyt kunnolla.
Määkin kattelin linnanjuhlia sairaalassa, sillä tällä kertaa vaavi olikin kiinnittynyt kohdunkaulankanavaan ja raskaus jouduttiin keskeyttämään =( Kohtu onneksi säästyi.
Pikaista toipumista sulle paahtovanukas!
Pitkästä aikaa tulin käymään tällä keskenmeno puolella. Mulla on takana kolme keskenmenoa ennen esikoisen syntymää (ja esikoinen on nyt 10kk vanha).
Kolmesta keskenmenostani (rv8-12) kaksi on vaatinut lääkkeellisen tyhjennyksen, yksi tullut ulos spontaanisti. Ja minulla on molemmilla kerroilla lääkkeellinen tyhjennys onnistunut hyvin. Molemmilla kerroilla vuotoa tuli runsaasti, molemmilla kerroilla sain tabletit ottaa kotona, ja istuin vessanpytyllä sen suurimman vuodon ajan, ja itkin itkin itkin.. =/ Ei sellaista kokemusta ja keskenmenoa toivoisi kenellekään, mutta silti niistä valitettavasti aina saa lukea ja kuulla.
Nyt olen miettinyt, mitä tulevaisuudessa. Rohkea rokan syö, kaipa sitä uutta raskautta pitää joskus vielä uskaltaa yrittää. Ja pelätä pahinta, toivoa parasta.
Rauhallista Joulun aikaa ja voimia!
viime viikolla tyhjennettiin lääkkeellisesti jo neljättä kertaa. Tällä kertaa vielä kaksosraskaus. Hyvin meni jälleen kerran. Itse pelkään hirveästi sitä jos joutuisin kaavintaan. Se on jotenkin niin luonnotonta ja pelkään että kohtu vaurioituisi.
Myös kaikki tyhjennykset olen hoitanut ihan kotona ja ollut tyytyväinen ettei tarvinnut olla sairaalassa. Tosi kipeä tietenkin olen ollut ja viime kerralla en edes pystyssä pysynyt kun oli niin heikko olo, mutta en sitä siltikään pelästynyt.
Pikkukakkosta ollaan nyt yritetty jo yli vuoden verran mutta aina menee kesken :(
Jälkivuoto loppui vihdoin, ja odotan kerrankin innolla kuukautisia. Huomenaamuna ajattelin tehdä raskaustestin, että tiedän hcg:n laskeneen. Kyllä minä edelleen itkeskelen välillä, ja mieli on apea. Onhan tämä ollut tähänastisen elämäni suurin vastoinkäyminen.
Kiitos viesteistänne! Voimia erityisesti kaikille niille, joilla nämä keskenmenot ovat toistuvia. Toivottavasti emme enää jatka keskustelua tällä keskenmeno-palstalla, vaan pääsemme odotus- ja vauva-palstoille turisemaan mukavempia juttuja!
Itselläni on myös raskas syksy takana. Keskenmeno todettiin lokakuun alussa raskausviikolla 10. Sikiö oli menehtynty jo viikkoja aikaisemmin. MInullekin tehtiin lääkkeellinen tyhjennys... Joka mukamas onnistui. Nyt reilu kaksi kuukautta vuodettuani pääsin viimein kaavintaan. Eli täällä ei todellakaan odotella kuukautisia, vaan jospa olis edes yksi vuodoton päivä tässä loppu vuoden aikana. Mutta toivottavasti sinulla oli parempi onni keskenmenon hoidossa!