Lapsen huoneessa oma tv ja dvd - mielipiteita?

..koska olen juuri vasta suomenn muuttanut itsekin ja juuri englannista! Siellä se onkin normaalia että on omat telkat huoneissa ja että nukkumaan mennään televisiota katsellen ihan pienestä pitäen, pitivät minua täysin kaahona kun laitoin lapset nukkumaan pimeään huoneeseen ja ovi kiinni ja hyvin nukkuvatkin! No mutta joo, meille ei kanssa tule omia telkkoja omiin huoneisiin, no way. Eihän sillä lailla pysty esim mitenkään kontrolloimaan mitä lapset katselevat ja milloin? Juu ei onnistu meidän huushollissa, telkkaa katsotaan olkkarissa silloin kun se aikuisille sopii, ja jos siitä ruvetaan jotain pullikoimaan ni loppuu sitten sekin katselu. ;-)

pojan huoneessa tosiaan on dvd/playstation. Laite on kuitenkin viritetty korkealle, joten poika tarvitsee aina vanhempien apua, että saa leffan pyörimään. Minusta tämä on hyvä järjestely. Eikä poika katsele kovin paljon leffoja, joskus ehkä viikonloppuisin tai joskus jonkun kaverin kanssa pelaavat.

Television katselu sensijaan tapahtuu aina olkkarissa vanhempien valvonnassa. Sitä en antaisi lapsen itsekseen katsoa, varsinkaan ilta-aikaan.

Se on pieni matkatelkkari, joka sattui jäämään ylimääräiseksi, kun hankittiin uusi telkkari kotiin. Tytön huoneessa on myös vhs-videot ja digiboksi. Koskaan tv:n katsomisesta ei ole tullut ongelmaa, koska vanhemmat on aina hoitaneet videon päälle laiton, ja telkkariohjelmia tyttö katsoo yleensä olohuoneessa, ellei sitten halua katsoa jotain toista ohjelmaa, silloin menee omaan huoneeseensa katsomaan telkkaria.



Eri asia sitten on, jos meillä ei olisi alkujaan ollut tuota ylimääräistä matkatelkkaria, tuskin olisimme hankkineet tytölle varta vasten omaa telkkaria uutena kaupasta.

Lapset on 4- ja 6-vuotiaat. Telkkaria katsotaan hyvin vähän, lähinnä päivittäiset pikkukakkoset, ja nekin mieluiten katsovat olkkarissa. Olen tässäkin asiassa sitä mieltä että kun vanhemmat eivät tee telkkarista numeroa eivätkä itse anna esimerkkiä että sitä katsotaan koko ajan, siitä ei tule ongelmaa. Näin ainakin meillä. Ja vanhempi päättää aina katsotaanko dvd:tä vai ei (arkena ei, ja se on ihan selvää jo lapsillekin kun näin on ollut aina). Omassa lapsuudenkodissani oli kaikilla lapsilla omassa huoneessa telkkari ja koko perhe on ihan normaaleja ja meillä oli ihan normaali sosiaalinen perhe-elämä :).

huoneessaan jo monta vuotta, eikä ongelmia ole tullut. Tosin hän on vasta seitsemän vee. DVD on olkkarissa kiinni, koska satunnaisesti sitä käyttävät kaikki. Tietokone on ollut myös pojalla huoneessaan ihan pienestä saakka, eikä siitäkään ole tähän mennessä ollut harmia.

Hyötyä pikemmin, koska oppi nää suuraakkoset jo kolmevuotiaana, kun rupesi kyselemään mitä ne on. Seuraavaksi kyselikin, miten kirjoitetaan tuttuja nimiä/asioita ja sitten jo opittiinkin lukemaan...



Mä uskon, että näistä värkeistä on tullut hänelle niin tuttuja, ettei ne jaksa kiinnostaa " kielletyn hedelmän" tavoin...

Ei meinaan iän lisääntyessä välttämättä sitten enää pelaa...



Mutta henk.koht. en ymmärrä, miksi minkäänikäinen _lapsi_ tarvitsee televisiota huoneessaan? Itse siis olen aivan pangolinin ja toisen " englantilaisen" vastaajan kanssa samoilla linjoilla. Telkkari lapsen huoneessa on täysin turha vekotin. Tietokone *ehkä* vielä menettelee niin kauan kuin siinäkin se kontrolli pelaa. Ja pelkkä tietsikka, siis, ilman Internet-yhteyttä...



Lapset saavat nykyaikana muutenkin aivan liikaa visuaalista stimulaatiota. Sitten tosiaan ihmetellään, miksi on univaikeuksia ja keskittymisvaikeuksia sun muuta. Miten olisi lastenhuoneeseen radio-cd -soitin ja satucdlevyjä?!

kontroloida, mitä lapseni katsoo telkkarista ja mihin aikaan. Nyt tietenkin 9-vuotiaan kohdalla se olisi helppoa, mutta ei enää parin vuoden päästä.





Tietokone on tällä hetkellä leikkihuoneessa, koska se ei muualle mahdu.Niin, poikamme nukkuu huoneessamme. Pelipäivä on lauantai, ja muulloin sitä ei lapsi avaa. Senkin pystyn vielä kontroloimaan. Mutta kunhan huonejärjestely muuttuu, tietokoneelle tulee paikka jonnekin eteisaulaan, mistä pystyy seuraamaan käyttöä. Ihmeen vähän tietokone on kavereitakin kiinnostanut lapsen huoneessa, mutta ovat kai tottuneet kaverin tiukkaan äitiin...

Eikä myöskään tietokonetta. Emme myöskään tule koskaan hankkimaan lapsillemme Pleikkaria tmv. pelejä. Olemme olleet tästä asiasta samoilla linjoilla mieheni kanssa jo silloin kun lapsia ei vielä ollut. Yksi televisio ja yksi tietokone riittää meidän perheessä mainiosti muutenkin. Elämässä on niin paljon muuta mielekkäämpääkin tekemistä.



Opettajina (minä luokanopettaja, mieheni erityisluokanopettaja) näemme ikävä kyllä nuo lukuisat tv:n ja tietokonepelejen sekä netin haittavaikutukset. Pöyristyttävää on se, miten tiedottomia vanhemmat ovat omien lapsiensa tilasta.



Esimerkki käytännön elämästä: Ekaluokan pojat keskustelivat TV:stä tulleesta suomalaisesta elokuvasta, jossa mies lentää satoja metrejä kun auton takakontti räjähtää... Opettaja ihmettelee miten vanhemmat ovat antaneet katsoa elokuvan. " Ei ne tienny että mä katoin, kun mä katoin salaa omassa huoneessa. Äänet oli tosi hiljasella..."

Tässä nyt vain yksi syy miksei meille tule TV:tä lastenhuoneisiin.



Peleistä sen verran, että ne voivat tuntua harmittomilta nyt, etenkin jos ne eivät ole " tappopelejä" tmv. Mutta... Olen sivusta joutunut seuraamaan miten tuttavani kohta jo aikuinen poika on täysin koukussa nettipeleihin. Hän ei tekisi mitään muuta kuin pelaisi, pelaisi ja pelaisi. Vanhempien on ollut jotenkin vaikea huomata missä vaiheessa se mopo karkasi kädestä. Meistä on paljon helpompaa olla ilman pelejä kuin muka keksiä kaiken maailman sääntöjä ja laatia peliaikatauluja, ettei tule pelattua liikaa. Jos lapset sitten joskus kaverin luona kokeilevat pelejä, niin siitä vaan. Se ei kuitenkaan tule heitä koukuttamaan.



Mä olen todella, todella onnellinen että mieheni on tässä asiassa yhtä järkevä ja vanhanaikainen. Nykyajan lapsilla jää monesti ihan pois se tavallinen leikki. Se mikä oikeasti kehittää. Jos joku on oppinut aakkoset tietokoneelta varhaisella iällä, olisi hän oppinut ne mistä tahansa muualtakin. Kypsyyskausi sattui tulemaan varhain. Siitä on turha tietokonetta kiitellä.

Telkkaria voi katsoa olohuoneessa tai sitten ei katsota lainkaan.



Tietsikkaa käyttelee nyt jo näppärästi. Kyllästyin putsailemaan konetta jokaisen villenviidakko-reissun jälkeen ja pukki toi pari haastavaa peliä Disneyltä Säikkysaari ja Worms4Mayhem). Ostan luultavasti käytetyn kannettavan syksyllä synttärilahjaksi tms. eskarille. Ei tarvits koko ajan miettiä, kuinka sekaisin kone koht on..



Kielletyn hedelmän makua tuskin ilmaantuu. Verkkoyhteyden aion sallia myös lapselle. Onhan mahdollista rajoittaa verkon käyttöä myös ohjelmallisesti eli määrätyt sivustot eivät aukea koneen ruudulle.



Tietsikan käyttötaidosta on niin paljon hyötyä

Haluan kontrolloida mitä lapseni katsoo ja kuinka paljon. Jos tv on omassa huoneessa se on paljon vaikeampaa. En halua, että lapseni kavereineen sulkeutuvat oven taakse pelaamaan tai katsomaan tv:tä.



Kieltämättä se joskus rasittaa, kun poikalauma valloittaa olohuoneen, mutta siltikin.



Ihanteellinen tilanne minusta olisi, jos olisi yläkerran aulassa niin iso tila, että siitä voisi tehdä tv katsomispaikan. Lapset saisivat olla vähän omassa rauhassaankin, mutta silti valvovan silmän alla.



Tietokone pojalla oli huoneessaan, mutta luovuimme siitä, sillä se pölyttyi ja oli turhana viemässä tilaa. poika halusi olla meidän tietsikalla (olohuoneessa), kun se oli parempi tehoisempi..

Pojalla on myös alempana ehdotettuja satulevyjä ja lastenmusiikkia, että löytyypä myös cd-/radiosoitin sieltä huoneesta. Iltarutiineihin kuuluu kuunnella joku juttu (usein vielä kuulokkeilla) ennen nukahtamista.

Pojalla on lisäksi kaksi urheiluharrastusta ja soittoharrastus. Illat viettää pihalla kavereiden kanssa ojia tonkien, eikä millään haluaisi olla sisällä. Iskän kanssa käypi uimassa ja jäähallilla - tämä ihana sateinen keskitalvi!!!



Meillä ei ole muodostunut näistä nykyajan vempaimista minkäänlaista ongelmaa, mutta en kiellä, etteikö niinkin voisi olla. Hyvät vanhemmat, ette voi valvoa jokaista lastenne minuuttia ja kasvattaa heitä pöntössä. Jos nuori haluaa, niin nettiin ja muihin " paheisiin" pääsee ihan mistä vaan esim. kaverin koneelta tai kirjastosta...



Luulen (- ja toivon), että kasvatuksella voimme vaikuttaa lapsen omiin valintoihin ja antaa hänelle ikätasonsa mukaan myös omaa valtaa sekä vastuuta.

Meillä on 8v, 6v ja pian 3v lapset, eikä tv:tä ole omissa huoneissa, eikä tulekaan.



Kellään meidän tuttavaperheillä ei myöskään ole lapsilla omissa huoneissa televisiota (lapset ovat iältään 2-9v:ta). Yhdellä perheellä on kouluikäisillä lapsilla tietokoneet omissa huoneissaan.



Eli oman otannan perusteella Suomessa ei ole vastaavaa käytäntöä. Ehkä parhaiten (tai siis ainoa lapsi jonka huoneessa tiedän olleen tv:n ala-asteikäisenä) on perheen ainoilla lapsilla. Mutta kun perheessä on useampia lapsia, niin harvemmin niitä televisioita lapsen omissa huoneissa on.



Itse olen ehdottomasti vastaan sitä että tv on lapsen omassa huoneessa. Miksi se pitäisi olla? Vaikka kuinka aikuiset kontrolloivat, niin mikä tarkoitus sillä omassa huoneessa olevalla televisiolla silloin on? Tarkoittaako se sitä että lapsen on tarkoitus katsoa televisiota yksin vai istuuko se vanhempi lapsen huoneessa katsomassa yhdessä ohjelmaa lapsen kanssa?

_nikki:

Iltarutiineihin kuuluu kuunnella joku juttu (usein vielä kuulokkeilla) ennen nukahtamista.

Englannintaitoisille varsin mielenkiintoista aihetta sivuavaa luettavaa:

http://news.bbc.co.uk/1/hi/health/6962085.stm

Taalla toinen perhe Englannista. Minakin olen lukenut noita tilastoja, etta puoleella 3-vuotiaista on oma tv, mutta suoraan sanoen niissa on aika selkea ristiriita omien kokemusten kanssa. Meilla lapset 6 ja 9 ja aivan muutamalla luokkakaverilla on kuulema oma telkkari. Meilla on sovittu, etta oma tv pistetaan harkintaan noin 13-vuotiaana. Itsekin sain telkkarin tuossa iassa ja minusta oli mukava katsoa joskus telkkaria kavereiden kanssa ilman, etta vanhemmat tai nuoremmat sisarukset hairitsivat.



Noista satu-cd:sta kysyisin, etta tykkaavatko lapset niita kuunnella. Meilla kumpikaan ei jaksa niihin keskittya. Autossa joskus pidemmalla matkalla saattavat kuunnella 10-15 minuuttia, mutta ei muuten. Samanlaista olen kuullut muiltakin. Kirjoja jaksavat kylla kuunnella ja nuoremman iltasatuihin tuppaa nykyaan kulumaan 1/2 - 1 tunti, joten keskittymisesta tuskin on kyse.

mutta kyllä kauemmin kuin 10 minuuttia kuitenkin. (Siis kuopus, 5v.) " Livenä" kuunneltaisiin niin kauan, että äidin äänihuulet olisivat jo arpeutuneet, jos saisivat päättää... ;-D Kaikki pojat ovat aina tykänneet kuunnella satuja ja kirjoja ääneen luettuina ja kuuntelevat vieläkin, mutta kuopus nykyään se, joka määrää tahdin eikä *koskaan* yksi luku kirjasta riitä, vaan aina pitää olla vähintään kaksi. Nyt menossa Melukylän lapset.;-)



Mutta riippunee cd:stä ja vallitsevasta mielialasta ja monista muista seikoista, sillä yllättäen kaikki kolme poikaa meillä kokoontuivat juuri joulun alla kuuntelemaan yhtä soittoa (kaikki yhdessä 5, 9 ja 12v) Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen, joka meillä sattuu olemaan cd:llä. On siis ihan " oikea" Muumikirja ja äänikirjassa peräti kolme cd:tä. Eli vaihtelee kovin. Pienille lyhyet tietty parempia, mutta veljien kanssa jaksoi pieninkin ihan hienosti kuunnella - välillä piti tosin kelata taaksepäin kun nahisteltiin, as always, mutta kaikki kuitenkin _halusivat_ kuunnella koko kirjan... Mutta se olikin muistaakseni Tytti Paavolaisen lukema eli hienosti ja eläväisesti luettu - sai äitikin kuunnella toisella korvalla joulusiivoja tehdessä... :-)

Meillä tietyssä vaiheessa (7-8 -vuotiaana) poika kuunteli äänikirjoja joka päivä legoilla leikkiessään (ajallisesti kauan). Suosituimmat olivat Pekka Töpöhäntä ja Noita Nokinenä. Molemmat ovat aivan mainioita. Näitä kuunneltiin olohuoneessa, mistä äitikin sai oman osansa keittiöaskareissaan: " se 10. kerta alkoi ehkä jo kyllästyttää..." :)

Ei myöskään tietokonetta. Meillä koneet vain ja ainoastaan yhteisissä tiloissa. Onhan se varmasti monien vanhempien mielestä helppoa, kun lapset kököttävät omissa huoneissaan poissa jaloista omien laitteidensa ääressä. Ei vain ole meidän perheen todellisuutta.



Tietysti telkkaria saa katsoa välillä, netissäkin käydä ja pelejä pelata (sitten isompana kun itse sitä ehdottomasti vaativat), mutta mitään syytä ei ole tehdä sitä yksin (eikä kavereiden kanssa) omassa huoneessa.



Me aikuiset emme yksinkertaisesti ehdi viettää kaikkea ilta-aikaamme lasten huoneissa, vaan kotihommat vaativat muissa tiloissa oleskelua (ruoanlaitot, pyykit jne). Siksi ne laitteet, joiden kautta kaikenlaiset aikuisen maailman ikävätkin ilmiöt tulevat silmille, ovat siellä missä me perheen aikuisetkin. Jo pelkkä aikuisen lähellä olo tuo turvaa, vaikka se aikuinen tyhjentäisikin astianpesukonetta siinä samalla. Jos jossain ohjelmassa meno yltyy liian hurjaksi, lähellä oleva aikuinen voi äkkiä viheltää pelin poikki ja jutella järkyttävistä kohtauksista heti lapsen kanssa.



Ei se haittaa mitään, että koneille pääsee kirjastoista jne. Niissä lapsi ei kuitenkaan voi viettää suurinta osaa ajastaan (erityisesti iltoja), niin kuin kotona.



Oma huone on rauhoitettu koulutyöhön, lepoon ja rauhallisiin leikkeihin. TV:n katselu ennen nukahtamista heikentää unen laatua ja aiheuttaa levottomia unia. Siksi meillä aikuisillakaan ei ole makuuhuoneessa telkkaria.



Suoraan sanottuna minusta on kummallista, miten sidoksissa monet tuntuvat olevan televisioon. Meitä on kaksi työssäkäyvää aikuista, ja aika ei tunnu millään riittävän kaikkeen kivaan vaikka emme TV:tä vahtaakaan. Viikonloput ovat tietysti asia erikseen, mutta suoraan sanottuna minua ottaisi aivoon, jos sekin vähäinen rento yhdessäoloaika menisi lasten kököttäessä omissa huoneissaan telkkariensa ääressä. Jos jotain katsotaan, katsotaan sitten yhdessä.



Mutta tapansa kullakin. Uskon kyllä aiemmin kirjoittaneen opettajan huomioita siitä, että tämä Tv- ja tietokoneaika näkyy lapsissa.



Sitten vielä kommentti lasten tietokoneen käyttötaitoa arvostaneelle: useimmat meistä täällä kirjoittelevista pienten lasten äideistä ovat alkaneet käyttää tietokonetta vasta kouluiässä, ja nykyaikaisia ohjelmia vasta aikuisena. Silti useimmat meistä hallitsevat laitteiden käytön aivan riittävän hyvin vaativiakin työtehtäviä ajatellen. Käyttöjärjestelmät ovat yhä helppokäyttöisempiä, eikä kyseessä kerta kaikkiaan ole viulunsoittoon verrattava juttu, joka pitäisi aloittaa nuorena jos aikoo tosi hyväksi. Hyöty on siis minimaalinen verrattuna haittoihin, joita koneiden ääressä kököttäen vietetty lapsuus tulevaisuudessa aiheuttaa.