eikö ketään muuta nolota vesiperäruiskeen LAITTAMISVAIHE?
luin tuota toista pinoa kakkaamisesta, ja joitain se nolotti, joitain ei. suurin osa suolihuuhtelun ottaneista olivat tyytyväisiä.
minä en yhtään mieti vesiperäruiskeessa miltä se tuntuu tms, hyvin tiedän että synnytykseen nyt vaan kuuluu ikävän tai kamalan tuntuisia juttuja, mutta minua nolottaa aivan mielettömästi se että joku sorkkisi minun peräreikääni!! se vaihe siinä, niin lyhyt kuin onkin, tuntuu minusta aivan hirveältä ajatukselta. minua nolottaa sisätutkimukset ja synnytyskin, tuntuu niin nöyryyttävältä olla siinä paljaana raajat levällään. ihan sama miten normaalia se kätilöille on, ei ole minulle.
Kommentit (18)
jos olisi tarjottu edes. onneksi eivät tarjonneet eivätkä puhuneet koko asiasta (NKL 2004)
minen taho että mun suoleen tungetaan mitään sinne kuulumatonta.
ja kyllähän sitä tuli synnytyksessä kakka, mutta a. se ei jäänyt haisemaan koko huoneeseen ja b. hyvin huomaamattomasti sen hoitivat pois vaikka ite olinkin sanonu että nyt ei tuu lapsi vaan nyt tulee paska :D
Voi kuulemma tehdä supistuksista kivuliaammat (näin sanoi sairaanhoitajaystäväni).
Olen myös lukenut, että äidin suolistossa olisi ihan hyvä olla noitakin bakteereita lapsen syntymähetkellä: vaikuttaisi lapsen vastustuskykyyn. Sinänsä kyllä mietin miten vaikuttaa, kun ei lapsi ja kakka sieltä samasta reiästä tule... (vaikka toisinaan kuuleekin sanottavan, että ponnistaminen mukamas olisi kuin vessassa käymistä... No ei minusta kyllä ole.)
Aikaisemmin peräruiske taisi olla Suomessa automaattinen toimenpide. Nykyisin ei, ainakaan sairaaloissa joissa on siirrytty vähän " luomumpaan" tai pitäisikö sanoa yksilöllisempään synnytykseen (esim. Kätilöopiston Haikaranpesässä yksi kätilö naureskeli sille, että aikaisemmin kaikille tehtään suolentyhjennys ihan automaattisesti).
Esikoista synnyttaessani minulle annettiin vesiperaruiske tyyliin " tama nyt vaan kuuluu asiaan" . Ei pelkastaan laittamisvaihe tuntunut pahalta (jos nyt ihan suoraan sanon niin tuntui etta se mika pitaisi tulla alakautta ulos nousi suoraan sisalmyksia pitkin kurkkuun asti... sain myös todella inottavan kylman hien ja vapinaa peraruiskeesta.) Sekin oli minusta varsin inhottavaa kun piti supistusten kourissa yrittaa pysytella pöntölla kun vesi ym tuli paineella ulos... inhottava kokemus kerta kaikkiaan. Toisella kerralla sita taas tarjottiin mutta kieltaydyin kunniasta, ja synnytyksessa tuo paljon puitu kakka-asia ei ollut minkaanlaisessa roolissa: Ei ikavia tuntemuksia, ei mitaan nolotuksia missaan vaiheessa, eika synnytyshuoneessa leijunut minkaanlaisia asiaankuulumattomia hajujakaan... Nyt kolmannella kerralla on itsestaan selvaa etten halua kamalaa peraruisketta tekemaan olostani viela tukalampaa kuin se jo muutenkin siina vaiheessa on :)
.... automaattisesti tehtiin se suolentyhjennys. Tiesinki siitä etukäteen, että näin tapahtuu. Kyllä se tietysti vähän mietitytti ja jännitti, mutta ajatteli kuitenkin, että se kuuluu asiaan. Eikä siitä mitään kammoa jäänyt. Ja mieskin laitettiin käytävälle odottamaan siksi aikaa. Että jos jotakuta nolottaa miehen läsnäolo siinä vaiheessa.
Kyllä siinä synnytyksessä muutenkin karisee intiimiys, on se tavallaan niin karuakin hommaa, että ei tuo missään tunnu.
Minä ostin apteekista suolen tyhjentämistä varten tarkoitetun pussin, jossa on letku. Pussi täytetään lämpimällä vedellä ja suolen voi tyhjentää itse kotona. Minä tein tyhjennyksen ennen LA:ta, ja uudestaan kun pääsin kotiin " lomalle" sairaalasta käynnistysyritysten epäonnistuttua.
Toki otin myös sairaalan peräruiskeen, pyysin sitä itse kun ei tarjottu,
eikä minua sattunut tai hävettänyt yhtään. Mutta siis kotonakin voi tehdä ihan helposti. =)
eipä siinä kerinnyt sellasia miettiä kun itselläni oli supparit jo niin kipeitä et keskitty vaan niihin ja kyllä se mukavampaa on kun laittavat niin ei tule sit niin isot kakat synnytyshetkellä :)
meinaa ne varmasti muuten tulis jos ei suolta olis tyhjennetty, luulisin ..
tuntui nololta. Mutta sitten siellä synnytystilanteessä mikään ei tunnu nololta! Ei mikään. Noi peräruiskeet, kakkajutut yms jalkojen levittelyt vieraille ihmisille ei tunnu missään. On siinä niin paljon muuta mielessä kun yrittää pärjätä supistuksien kanssa omissa maailmoissa...
Kyllä se olo on sen verran tukala, että sitä haluaa tehdä kaikkensa, että tilanne olisi nopeammin ja helpommin ohi. Silloin noi jutut tuntuu nolouden sijasta helpottavilta ja ihan luonnollisista asioilta.
En ole lukenut aiempia viestejä asiasta, joten voi olla, että asia on jo puitu perin pohjin. Halusin vain omasta kokemuksestani kertoa, että ruiskeen voi hyvin olla ottamatta. Olen synnyttänyt kolmasti eikä peräruisketta ole minulle (jostain syystä) edes tarjottu (Kätilöopistolla), en ole sitä pyytänyt, eikä sitten synnytyshetkellä kyllä mitään muuta tullut ulos kuin vauva ja asiaankuuluvat kohdun nesteet. Minulle ei juolahtanut mieleen pyytää peräruisketta, enkä tosiaan nyt tiedä, mitä olisin tehnyt, jos sitä olisi tarjottu, mutta hyvin meni ilmankin. Kätilöt eivät puhuneet koko asiasta! Onneksi eivät, voi näin jälkikäteen ajatella.
Kyllä se voi joskus tuntuakkin siltä että hävettää mutta ite olen ajatellut jo kuusi kertaa että enempi nolottas jos haisevaa tavaraa tulis kesken synnytyksen. Kerran on tapahtunut sekin ja kätilö vaan että ei se haittaa, tämä onb ihan tavallista.
Ja ihan´on sama kokemus että useimmiten sitä on niin sairaaaaan kipee että ei siinä jaksa enää välittää mistään.
Kätilöt toimii minusta vielä hienosti, auttavat pöntölle ja sitte on lupa käyttää suihkua yksin tai miehen apuna tai ei ollenkaan jos siltä tuntuu. Kätilöt käy monesti tässä välissä viemässä papruja eteenpäin jos ei ole kiire.
Näin meillä ja hyvin on toiminut.
Musta kans tuntuu ettei sitä siinä vaiheessa paljon ajattele. Mutta jos kivuilta voi (siinä vaiheessa kun supparit ei vielä tule tiheään), niin eikö sitä saa laittaa itse? Eihän siinä ole mitään ihmeellistä? Aikoinani (ennen raskutta) kun paastosin joskus niin siinähän tuo tehdään itse, ihan helppo juttu.
Mietipä miten noloa on , kun ennen lapsen syntymää työnnät suolesi tyhjäksi alusastialle ja haju jää leijumaan koko huoneeseen, silloin vasta olosi noloksi tunnet.
Kun otat peräruiskeen , vältyt tältä sekä silloin sinulle ei tule ongelmia ulostuksessa synnytyksen jälkeen kipeän epparin kanssa. Nämä asiat ovat fakta-asioita eikä niitä hoideta tunteella.
keskellä ei tullut pienenn mieleenikään mikään suolentyhjennyt...
peräruiske ottaa vai ei (; mutta itse tiedän, että jos seuraavalla kerralla päädyn suolentyhjennykseen, teen sen ruiskeenlaiton itse!! Kävi turrrkasen kipeää, kun muutenkin tökstöks tyyppinen kätilö survaisi ruiskeen vähän sinne päin. Väkisin tökki, että missäs se reikä nyt onkaan...
Avautumisvaihe ei ollu kovin kivulias ja pystyin hoitamaan kaiken itse.olin alunperin ilmoittanut, että haluan suolentyhjennyksen ja todellakin asia hoitui ihan itsekseen omassa rauhassa synytyssalin vessassa. joten ei nolottanut se.
Vedet meni klo 03 yöllä ja sit sairaalaan odottelemaan suppareita. 11:30 ne vihdoin alko ja parin tunnin päästä siitä olin 3cm auki ja tuli synnytyssaliin lähtö. Missään vaiheessa ei kukaan puhunut mitään peräruiskeista eikä omaan mieleenkään tullut koko asia.
No tyttö synty 17:30 eikä mitään muuta tavaraa tullut kuin vauva + jälkeiset.
Oon mieheltäkin jälkikäteen kysynyt eikä siellä missään vaiheessa haissut, eikä myöskään nähnyt et kätilöt ois mitään pyyhkinyt vaivihkaa pois.
Mä olin niin kipee suppareiden alettua et en voi kuvitellakaan et mitään oisin peräsuoleeni tunkenu. Joskus vuosia sit oon KERRAN ummetukseen yhden peräruiskeen kokeillu ja auts ku sattu ja kirveli. Et jos olis tarjottu niin olisin kyllä tämän muiston takia kieltäytynyt...
-S & J 7kk 3viikkoa-
Vaikea käsittää noin negatiivista suhtautumista peräruiskeeseen.
Mitä nolouteen tulee, niin siinä tilanteessa ei todella mieti sellaisia. Itselläni käynnistetty synnytys ja supistukset alusta asti tiheitä ja erittäin voimakkaita. Alussa tuntui, ettei pysty olemaan mitenkään päin, mutta peräruiskeen jälkeen supistukset helpottuivat niin paljon, että pystyin olemaan niiden kanssa 15 tuntia ilman mitään kivun lievitystä! Ja synnytyksen ja epparin jälkeen oli tosiaan helpotus kun ei tarvinnut muutamaan päivään ajatellakaan kakkaamista : )
Tämä vain minun mielipiteeni ja kokemukseni asiasta.
suhale
anatomian perusjuttuja ja mietii että kuinka pienestä ja ahtaasta paikasta vauva ulos tulee, niin voi vaan todeta, että on ihan normaalia (väistämätöntä) peräsuoli painautuu kasaan vauvan pään syntyessä. Näin käy kaikille, se tuleeko jotain ulos riippuu siitä, onko peräsuolessa mitään. Useimmiten luonto on hoitanut äideille " ripulin" ennen synnytystä, joten suoli on jo tyhjentynyt. Jokainen tekee miten haluaa mutta ei peräruiske kovin luonnollinen osa synnytystä ole. Eikä se ainakaan kipuja ja epämukavuutta vähennä.
Niin ja kätiöt kyllä hoitavat mahdolliset ponnistuksen " sivutuotteet" todella huomaamattomasti pois.
Sain itse esikoiseni Naikkarilla v. 2003. Ehdin olla osastolla jonkin aikaa lapsivesien mentyä ennen kuin säännölliset supistukset alkoivat. Minulta kyllä kysyttiin, haluanko peräruiskeen vai en. Päädyin sen ottamaan Koskaan aiemmin ei sellaista ollut laitettu, mutta eipä se enää siinä vaiheessa tuntunut miltään merkilliseltä. Sama koski sisätutkimuksia raskauden ja synnytyksen aikana.
Tietenkin minun on näin helppo sanoa, koska on yksi synnytys takana ja tiedän, mitä se on (omalla kohdallani).
No, synnytyksen jälkeen sisätutkimukset alkoivat tuntua taas vähän inhoilta. Nyt, kun olen uudelleen raskaana, ja sisätutkimuksia on jouduttu tekemään supistusten takia useita, niihin jotenkin turtuu. Eihän niistä tietenkään nauti, mutta ei niitä pidä mitenkään omituisina tai luonnottomilta.
Uskoisin, että sinullakin mieli muuttuu, kun olet synnyttämässä. Siinä on kuitenkin niin monta muuta, tärkeämpääkin asiaa mielessä. :-)