Vain meille voi koulukaverit tulla
Olen tässä ihmetellyt kun monenkaan lapsen kotiin ei saa tuoda koulun jälkeen kaveria/kavereita. Nyt kaikki pojan kaverit ovat sitten koulun jälkeen aina kaiket päivät meillä. Eihän se tietysti huono asia ole, mutta olisi kiva jos meidänkin poika voisi vastavierailla joskus jonkun kaverinkin kotona ja oppisi näin myös toisen vieraana olemista.
Eikö vanhemmat halua että koti menee sotkuiseksi sinä aikana kun ovat töissä, vai eivätkö luota lapsiina vai mikähän on syynä?
Näissäkään pojissa ei ole kyse mistään villeistä tapauksista vaan enemmänkin rauhallisemmasta päästä olevista.
Huvittavinta on kun pojat (yleenäsä heitä on 2-3) soittavat jonkun muun pojista vanhemmille että voiko heille mennä, niin vastaus on että ei saa tuoda ketään ja jos poika kysyy jatkokysymyksenä että voiko hän sitten tulla meidän lapsen kotiin niin se kyllä käy.
Tämä sama vastaus tulee myös silloin vaikka olisi on kyse vain yhden kaverin tuomisesta kotiin.
Omassa lapsuudessani tämä oli normaalia ettei kotiin saanut tuoda kavereita kun asuttiin ahtaasti, mutta nykypäivänä ei useammankaan perheen koti niin ahdas ole ettei sinne kaveri tai pari mahtuisi leikkimään.
Onkos muilla samanlaisia kokemuksia? Leikkivätkö lapset sitten yksin kodeissa sen aikaa kun vanhemmat ovat töissä?
Kommentit (6)
Tosin, yleensä meille saa tulla, koska olen miltei aina kotona. Mutta, jos poika jää yksin esim. kauppareissun ajaksi, niin hänellä on tasan yksi sellainen kaveri, joka saa silloin meille tulla / meillä olla. Hän on tarpeeksi tuttu ja tuntee meidän talon säännöt ja tavat.
Meillä on käynyt monenlaista pojan kaveria ja tosiaan, jotkut ovat sellaisia, joita ei tulisi mieleenkään jättää tänne ilman aikuisen valvontaa. En tiedä miten he käyttäytyvät kotonaan, enkä tietenkään myös täysin tiedä miten omani käyttäytyy kylässä, mutta silti..
Vai miltä kuulostaa sellainen, että vieraileva lapsi (tässä tapauksessa 7-9-vuotias) hakee omin lupineen pakastimesta jäätelöä ja alkaa syödä tai ottaa häkistä hamsterin ja nakkelee sitä ilmaan kokeillen saako kopin.. Ja paljon muitakin esimerkkejä olisi, sellaisia että jos omani kuulisin kylässä niin tekevän niin sais poika olla kotiarestissa seuraavat kolme kuukautta!
Siispä, luottamuspulan tai liian vähäisen tuntemisen vuoksi meille ei pojan yksinollessa tule kuin yksi kaveri, piste.
Olen vuorotyössä, joten minulla on paljon arkena vapaita. Kolmasluokkalaiseni saa kutsua silloin jonkun kaverin kylään. Ja pidän sitä toivottavanakin, koska kaverin kanssa aika menee parhaiten leikkien merkeissä. Mielellään kaverit tuntuvat tulevan.
Olen odottanut vastavierailupyyntöjä, mutta eipä niitä paljoa heru. Lapseni ei halua mennä minnekään, jos ei ole aikuisia paikalla. Joten vierailut olisivat illalla tai viikonloppuna. Varmaankin perheet haluavat olla keskenään tai puuhastella yhdessä. Mutta toki haluaisin lapsellenikin suoda ilon käydä toisten luona ja yleensä opetella kylässä olemista. Olisin onnellinen, vaikka pääsisi edes leikkimään pihamaalle ulkoleikkejä, mutta ei...Asumme pitemmän matkan päässä parhaista kavereista.
Toistaiseksi on kyse tytön kavereista, jotka itse tunnen. Tyttöni tietää myös rajat esimerkiksi syömisten suhteen, hedelmiä ja voileipiä saa syödä ja tarjota mutta muuta jos haluaa välipalaksi niin soittaa. Omilla leluilla saa leikkiä mutta äidin ja isän tavaroihin ei kosketa. Telkkaria ei katsota kun on vieraita. Ja vierailevan lapsen vanhemmilta pitää olla lupa.
Tulipa tosin mieleen, että pitäisi taas kerrata miten muiden luona ollaan. Syötävää ei ole lupa pyytää mutta saa ottaa jos tarjotaan, vanhempien makuuhuoneisiin tai vaatehuoneeseen ei ole asiaa ja leikkejä saa levitellä vain toisen lapsen omassa huoneessa.
Kai olisin itsekin arempi ihan vieraiden lasten suhteen. Tyttö vaihtoi koulua kolmannelle luokalle mennessä ja nykyisiä luokkakavereita en juuri tunne, asuvat lisäksi eri puolilla kaupunkia että senkään takia vierailut eivät ole yleistyneet. Meillä käyvät tytöt ovat ennestään tuttuja naapuruston lapsia, joista useimpien vanhemmat tunnen edes jotenkin. Mutta jos joku uusi kaveri haluaisi kylään, ilman muuta olisi tervetullut.
Aika monet käy jossain iltapäiväharrastuksessa. Myös leikkipuistossa tytöt viettävät paljon aikaa, joten harvoin tyttö yksin on kotona.
Enkä usko että tilanahtaudesta on kyse. En itse ymmärrä sitä, ettei lapsi saisi tuoda omia ystäviään kotiinsa, onhan se hänenkin kotinsa. Mutta sitä mieltä olen, että vieraiden pitää käyttäytyä " isäntänsä/emäntänsä" kodin säännöillä ja jos se ei toimi kuten tuossa hamsterinheittelijä-esimerkissä, kyseiselle lapselle rapsahtaisi porttikielto, kunnes osoittaisi osaavansa käyttäytyä, aikuisen seurannassa siis. Mutta ehkä nykyisin on enemmän näitä lapsia joilta käytöstavat on hukassa.
Meillä 2luokkalaisen pojan kavereissa on seuraavia sääntöjä:
-Jos vanhemmat eivät ole kotona ei ketään kaveri saa tulla kylään. Ja joillakin lapsilla se tarkoittaa aina ne iltapäivät ja illalla sitten vietetään perheaikaa.
-Vanhempien läsnäollessa saa tulla 1kaveri. Eli jos lapset ovat porukassa ei kovinkaan moneen kotiin pääse. Tämä kai lähinnä meluamisen vuoksi.
-Sitten on joitain joille ei pääse koskaan. Syytä en oikeastaan tiedä.
Ja mitä meille tulee, nin meillä ei ole kyseisiä rajoitteita. Jos lapsi on yksin kotona saavat kaverit tulla meille. Lukumäärä rajoitetta ei ole. Meillä on välillä lapsen kavereita ja välillä lapsi on kavereillansa. Pikkuhiljaa ne kaverien vanhemmatkin ovat päästäneet lapsemme heille kotiin (tosin jotkut näillä rajoitteilla).
Sitten poikamme kavereissa on näitä jotka eivät halua mennä muille kylään, vaan mieluiten leikkivät kavereidensa kanssa omassa kotonaan. Joskus olen jutellut muutaman tälläisen kaverin äidin kanssa ja kertonut että olisi kiva jos vastavuoroisesti lapset joskus tulisivat meillekin, mutta että heidän lapsensa eivät ole välttämättä halunneet. Nämä äidit kyllä ovat tiedostaneet tämän tilanteen omien lastensa osalta. Mutta silti tuntuu ettei näiden kavereiden osalta kovin usein ole vastavuoroisuutta, vaan meidän lapsi on aina heilläpäin ja mietin että häiritseekö se usein vanhempia.
Meillä on hyvä olla joustava kaverisäännöissä, sillä tunnen pojan kaverit hyvin ja tiedän miten käyttäytyvät. Lisäksi tunnen lähes kaikki kavereiden vanhemmat ja pikkuhiljaa poikamme heillä kylässä käyntien jälkeen oppinut näiden tapojakin. Meillä poika on opetellut ja osaa sanoa kavereilleen mikä ei käy meillä ja pistää kaverin vaikka pihalle pyytämällä/käskemällä. Rettelöitsijöitä kavereissa ole, vaan kaikki ovat melko mukavia. Muutama riehuja tosin löytyy, joiden touhuista ei poikakaan meillä välttämättä tykkää - tai sitten asenne on tarttunut meistä vanhemmista. Ja vaikka porukassa tyhmyys joskus tiivistyykin, niin eivät nuo mitään älytöntä ole tehneet, vaikka ehkä joskus jotain ajattelematonta. Mutta jäljet saa siivottua ja asioista oppii.
Meilla on ilmeisesti suht tiukat saannot kavereiden suhteen. Syina tahan ovat:
- Mieheni tekee vuorotyota ja usein paivisinkin pitaisi saada nukuttua ja joukossa metelin maara moninkertaistuu.
-viikolla on aika paljon menoa ja lahes joka paiva on jommalla kummalla jokin harrastus. Haluan pitaa sen ainokaisen vapaan illan viikolla rauhallisena perheiltana
- Tytolla (9) saa olla yksi kaveri kerrallaan, koska jostain syysta joukossa hauskin leikki on pikkuveljen tahallinen arsyttaminen :-(
-Oma tyttomme kay joskus naapurissa leikkimassa, mutta kun naapurin tytto kutsutaan meille niin myos hanen kaksi sisarustaan ja vanhimman sisaren tytar pitaa paastaa mukaan. Lapsilla alkaa olla jo ikaeroa ja en mielellani jata kahta 9-vuotiasta vahtimaan 3-vuotiasta. Minulla taas ei valttamatta ole aikaa pitaa pieninta silmalla.
Tiukoista saannoista huolimatta leikit ovat sujuneet. Kuopuksen paras kaveri kay meilla usein leikkimassa, vaikka poika ei olekaan koskaan paassyt kaverin kotiin. Kaverilla on sikali hankala tilanne, etta aiti on pyoratuolissa, joten on kiva, etta pojat voivat leikkia meilla. En tieda onko ikakysymys, mutta minusta pojilla saannot pysyvat paremmin mielessa kuin tytoilla.
meillä lapsen kavereiden kotiin ei saa mennä koskaan, 2 kaveria taitaa olla joiden kotona saa käydä, mutta useimmat kahden kolmen vuoden tuttavuuden jälkeen käyvät meillä, mutta heille ei saa tulla.Rajoitin alkusyksystä näiden lasten ravaamista meillä, mutten kiellä kokonaan. Näilläkin lapsilla kotona luvataan vierailla muilla, mutta itse vieraita ei saa kutsua, vaikka olisivat itsekkin kotona. Eräs äiti sanoi meluamisesta, johon sanoin, että meluaa he meilläkin, mutta kyllä meillä saa silti käydä. En oikein käsitä miten omat kullanmurut saa kyläillä tuntitolkulla, mutta toisten lapset niin sietämättömiä ettei heitä haluta kylään. Joskus syy voi olla siiinäkin, ettei haluta iltapäivisin lapsia keskenään olemaan, luottamuspula, jonkan ymmärrän, mutta muulloinkaan ei pääse.