**LOKAMASUJEN LAUANTAI**

Luin eilisestä pinosta Miannin suru-uutisen kummipojan kuolemasta. Et varmaan käy täällä lukemassa, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin, että kuulostaa hirmuisen surulliselta. Lapsen kuolema on aina todella koskettava asia. Vanhempien tuskan täytyy olla jotain äärimmäisen kamalaa.



Mulle on tämän raskauden myötä tullut suuri pelkon meidän esikoisen menettämisestä. Olen kyllä muutenkin herkkä, saatan vaikka kuvitella millaista olisi, jos mieheni kuolisi. Mutta nyt raskausaikana nämä ajatukset on olleet läsnä tosi usein, vaikka toki tiedän että etukäteen murehtimisesta ei ole mitään hyötyä jos jotain tapahtuu. Pitää vain olla onnellinen kun on terve lapsi ja ihana mies sekä toinen lapsi tulossa :)



Joutuikohan Hanna jäämään sairaalaan, kun eilen ei enää kuulunut mitään? Lueskelin eilen raskaushepatoosista, ja kyllä vahvasti kuulosti juuri siltä Hannan oireet, etenkin se, että kulkee suvussa. No, tsemppiä Hannalle, jos luet tämän!



Coe: Kiitos kannustuksen sanoista eilen :) Tiesinkin, että sulta saa tsempitystä kun olet samanlaisessa tilanteessa gradun kanssa. Toki sulla on paljon raskaampaa, kun vielä lisäksi teet töitä ja hoidat lasta kotona! Mä sentään saan käyttää 8h päivässä ihan vaan opiskeluun. Toki mulla LA onkin sitten 3 viikkoa sua ennen :) Mutta jaksuja sullekin opiskelu&työkuvioihin! Ihanaa kun on kohtalontoveri täällä! Miehelle just valitin, että kuinka helppoa olisi vaan ottaa saikkua, jos olisikin työelämässä... mutta ei auta tässä tapauksessa.



No, kylläpäs on masentavaa tää mun teksti. No, jotain hyvääkin: Mulla tulee huomenna 26 vuotta täyteen! Mies suunnitteli kakun leipomista ja eiköhän sieltä tule joku ihana lahjakin.



Nyt aloitan taas graduhommat! Hyvää lauantaita ja viikonloppua lokamasuille,

S-I ja Lumikukka 33+4

Suruvalittelut ja syvä osanotto myös täältä Miannin perheelle. Lapsen menettäminen on tuskista suurin.



Aihe tuli esille itse asiassa myös meillä tänä aamuna, kun huomasimme tytön herättyä (taas klo 6!!), että hän on aivan täynnä punaisia pisteitä, jotka lisääntyy suurin piirtein silmissä. Ja kovasti raapii. Minä soitin heti anopille, joka on hoitoalalla, että ehtisikö tulla katsomaan kun en tiedä, onko rokkoa vai mitä on. Anoppi antoi sitten heti diagnoosin, josta kyllä itsekin olin melko varma (mutta olen tosi arka kun kokemusta ei ole); VESIROKKO!! Tyttö näköjään säästeli sairastelua 1,5v ja heti kun se tuli täyteen, niin kuukauden aikana onkin sitten ehditty sairastaa tämä mukaan lukien jo 3 eri tautia. Näppyjä on todella paljon, vaikka elättelin toiveita että noin pienellä päästäisiin helpolla. Onko muilla kokemusta, millainen tauti on 1v7kk ikäisellä ja mitkä hoitokeinot ovat parhaita? Kuumetta ei onneksi ainakaan vielä ole.



Mutta tosiaan anoppi kertoi sitten taas sen ikävän tarinan joka liittyy vesirokkoon ja lapsen kuolemaan. Mieheni serkku eli anopin veljen lapse menehtyi 4vuotiaana aivokasvaimeen, jota ei löydetty ajoissa kun lääkärit luulivat oireiden vain olevan vesirokon jälkitautia. POjan vanhemmat ovat sanoneet, etteivät ole koskaan päässeet tai pääse yli lapsen kuolemasta ja siitä on aikaa jo yli 10 v. Taitaa olla jo 15v.



Eilinen pikkuhousugallup; pidän mieluiten hipster-mallisia nyt vaikka yleensä pidän stringejä aina. Stringit ovat inhottavia runsaan valkovuodon takia, vaikka kyllä mä stringejäkin pidän. Periaatteessa mulle käy raskaana ollessa kaikki vaatteet jotka tuntuvat hyviltä, ulkonäöllä ei loppupelissä ole väliä, etenkään alusvaatteissa, joita muut eivät näe..;) Päällysvaatteiden suhteen olen tarkempi, etten halua mitään telttamaista tms. vaan vartalonmyötäisiä, hyvin istuvia vaatteita mutta kotona iltaisin kuljen kylä vaikka miehen boksereissa jos olo sitä vaatiin;)



Tänään oli tarkoitus siivota perusteellisesti, mutta pitää nyt katsoa, miten tuo tyttö voi ja nouseeko kuume. Eilen illalla ja aamulla kävin taas lenkillä ja kävelisin vaikka kuinka pitkään muuten mutta toista kankkua ja reisiä alkaa polttaa. Supistuksia ei ole tullut vaikka olen kävellyt reippaasti n. 1h.



LINEA NEGRA; eli mulla viiva masussa on tullut (en muista missä vaiheessa) ja jatkuu paljon yli navan. Tämänhän pitäisi kai merkitä poikaa, mutta tyttöä odottaessa oli just samanpituinen viiva.. eli taas yksi uskomus meni hakoteille ainakin minulla.



Nyt jatkamaan aamuhommia!



Nazu, " täplätyttö" ja pikkukakkonen rv 33+5

Osanotot Miannin perheelle! Kenellekään ei semmosta suo. On vaikea kuvitellakaan vanhempien tuntemuksia :´(



Huonoimpia nukuttuja öitä takana :( En tiedä mitä kipuja oikeen oli ja mistä johtu. Ristiselän ympäriltä särki ihan älyttömästi, eikä mikään asento ollut hyvä. Niinkuin menkka-aikana! Aamulla ei ollu ja ilmeisesti helpotti jo aamuyöllä, kun kerta nukahdin silti vielä. Ei montaa tuntia oo tullu kyllä nukuttua. No, onneksi viikonloppu edessä. Juhlia tämä täynnä :) Pitäisi jo alkaa valmistautua häihin, ihana juhla! Ja huomenna on siskon tytön ristiäiset, sekin ihanaa!



ALUSHOUSUJA en koskaan kuvitellu käyttäväni mummomallisia... Mutta jo jossain puolessavälissä raskautta rupes ottaan niin päähän, kun tavalliset alkkarit ei löytäny paikkaansa, vaan aina jotenki kierty rullalle. Mä en tosi matalia pysty pitään. Sit, hipsin kauppaan ja ostin sloggin maxit. Nämä on mainiot mulle!



NAPAVIIVA on tullu jo tosi aikasin, en muista koska. Jatkuu alhaalta rintoihin asti, tiedä sitten onko kyseessä poika, kun sukupuolta ei tiedetä. Toisaalta oliko se nazu, joka sano, että tyttöä odottaessa viiva oli saman pitunen :)



Ens ti neuvola, pitää kattoa mitä se tuumaa tosta lääkärikäynnistä, missä olin tällä viikolla. Katto, että kohdunsuu jo pehmeä ja synnytyskanava paljon lyhentynyt. Vauva saattaa olla jo kiinnittynyt. Töis olo on käyny kyllä tukalammaksi. Muuten ok, mutta istuminen on vaikeeta (istun siis sen 8+ h päiväs). Vauva jotenkin ilmeisesti laskeutuu istues, en tiedä. Mutta kun on istunu tovin ja nousee sit ylös, niin voi aaarrgg, mikä paineentunne. Pitää hetki seisoa jalat ristis. No, ei oo kun 3 viikkoa enää ennen äippäloman alkua. Hui, kun lyhyt aika!



Nyt täytyy lähteä pukemaan ja valmistautumaan, että ehditään häihin ajois :)



bernuski 31 + 5

Bernuskille; joo viiva oli mulla tosiaan tytön aikana melkein kanssa rintoihin asti. Juuri ehti hävitä ennen kuin tulin uudelleen raskaaksi;) Ja taas sama pitkä viiva näkyvissä;)



Mulla kanssa paineentunne tai oikeastaan suoranainen särkykipu noustessa, kylkeä kääntäessä jne. tuolla alapäässä. Ihan kuin ois käyny vetäsemässä Ranskan ympäriajon polkupyörällä;) Nyt on pari kolme päivää pitänyt istua vähän niin kuin toisella kankulla kun tuntuu että jos istuu koko painolla takalistolle, niin vauva on niin alhaalla, että se ihan paineesta työntyy takaisinpäin (sitä tunnetta vaikea selittää!!) jokatapauksessa ilkeä paineentunne.



Meidän ressukka esikoinen nukahti juuri. Tosi pirteä ja energinen ja hyväntuulinen tyttö ollut vaikka vesirokkonäppyjä on IHAN hirveästi. Nyt kauniit kasvotkin täynnä. Onneksi kuumetta ei ole yhtään ja kutinakin alkaa näköjään vaivata vasta kun rauhoittuu eli just nukkumaan mennessä. On se lapsen sairastelu, puhumattakaan mistään vakavammasta, tosi raskasta vaikka kyseessä on vain vesirokko mutta aina jos oma kulta kärsii.



Nazu

Tulin piipahtamaan täällä teidän pinossanne ja kiittämään onnitteluista!!! :) Totta kai muistan Tammitähtöset ja olenkin käynyt sinun kuulumisiasi aina välillä täältä kurkkimassa.



Tsemppiä loppuodotukseen, jännityksellä seuraan koska pääset tositoimiin! ;)



:) elaine ja typyt jotka vahvistuvat kovaa vauhtia =)

Siitä vesirokosta kun oli puhe niin meillä esikoinen sairasti alle 2-vuotiaana, olisko ollut vuoden ja neljä kk tai jotain sinnepäin. Yllättävän helpolla meni vaikka reppana oli ihan täynnä näppyä ja kuumetta kuitenkin melkein 40, ei pahemmasti raapinut, ehkei oikein osannutkaan vielä kun niin pieni oli. Meillä oli sitä jotain ainetta joka lieventää kutinaa en nyt kyllä enää muista mitä se oli...



Huoh, sain siivottua koko talon, vessojen pesun jätin vähän myöhemmäksi kun selkää alkoi kivistää niin kamalasti. Liekkö issias vai mikä ihme kun toiseen lonkkaan juilii niin pirusti! Joskus ennenkin ollut tällaista mut on onneksi tosi harvassa ollut tähän asti. Oma olo on kyllä niin kamalan kankea ja tosi hankalaa yölläkin kääntää kylkeä tms.



Taas hiljaisemmat päivät masussa, liikkuu kyllä mutta huomattavasti rauhallisemmin kuin normaalisti. Olen huomannut että aika säännöllisesti tulee nämä hiljaiset päivät, pari päivää aika rauhaisaa ja sitten jatkuu taas mieletön mylläys. Kumma miten sitä silti pitää olla heti huolissaan ja miettiä onko siellä jotain hätänä...



Pikkareista oli myös kyselyä, itse olen tavallisilla pärjännyt, hipstersit on ehkä parhaimmat. En myöskään pidä niistä " mummopöksyistä" mutta en kyllä stringeistäkään(edes normaalimitoissa).

Olipas muuten " järkytys" kun katseltiin viime jouluna kuvattua videota eli siis sellainen 16 kiloa taaksepäin! Apua, miten tästä pääsee takaisin siihen pisteeseen!!! Ei sitä niin ole ehtinyt ajattelemaan millainen valas sitä nykyään on, noh synnytyksen jälkeen kun sais otettua itseään niskasta kiinni ja aloitettua kuntoileen niin eiköhän se siitä, toivonmukaan ;o) Onhan nuo ennenkin saanut onneksi karistettua, molemmilta tuli kyllä se 18-20 kiloa joten samoissa mennään nähtävästi nyt!



Täytyy alkaa touhuamaan noiden muksujen kans kun tuntuu taas tappeluksi menevän...



angie rv 33 tasan!!! Huih!

Ensinnä [b]Suuren suuret pahoitteluni ja osanottoni Miannin perheelle!! VOIMIA kovasti!!! Elämä heittää joskus häränpyllyä silloin, kun sitä vähiten osaa aavistaa...ja tällä kertaa hyvin hyvin ikävällä tavalla:([/b]



Täällä vointi edelleen loistava, mutta yöt ovat aika syvältä-kiitos puutuvien sormien- Viime yö oli taas kyllä niin tuskanen, en montaa tuntia nukkunut. Ja tällä kertaa ei millään helpannut puutuminen, vaikka nousin sängystä. Kylmän valuvan veden alla pidin käsiäni niin se hetkeksi helppasi, mutta vain hetkeksi...



Vauva liikkuu joka päivä samalla tavalla ja on kyllä aikamoisen vilkas tapaus :) Liekö tullut isäänsä tai äitiinsä...?! Puskee pyllyllä tuossa vasemmalla puolella ja samalla venuttaa jalkojaan pitkäksi oikeeseen kylkeen...meinaa iteltä välillä happi loppua :D Mutta parempi tuo kuin että potkisi kylkiluihin!! Eikä tuo kipeetä tee, mutta tuntuu vaan kuin masu repeis välillä siitä painontunteesta, kun pikkunen puskee.

Hikka on päivittäistä, yleensä kerran päivässä hän hikkaa.



Ompelin tänään aamulla vielä pinnasängyn laitaan sellasen " pussukan" samasta kankaasta kuin mitä on pinnasängyn suoja ja tulikin ihan kivas:) Tein siihen 3 taskua ja yhteen taskuun laitoin ensipupun kurkkimaan.



Tilasin muuten sellasen masukipsijutskan, että saapi ikuistaa tän masun:) Siskon kanssa kumpikin tilattiin. Pitää odotella mahdollisimman pitkälle ennen kuin sen tekee. Mietittiin jo sen koristeluakin ja että siihen voisi jotenkin soveltaa myös iskän kädenjäljen..?! Ja aateltiin, että vauvan tietoja sitte tulis siihen myöskin..synttäripäivä, pituus, paino jne...ehkä jopa nimikin:)

Samasta paikasta tilasin kapalopeiton. En tiiä onko mimmonenkaan, mutta oikein käytettynä sen vissiin pitäisi olla ihan vauvaa rauhoittava juttu. Onkos kellään kokemusta?



Täällä satakunnassa tänään taas aurinko paistaa ja on tosi lämmin!! Isäntä lähti prätkällä jo aamutuimaan radalle autokarkeloihin-en tiiä milloinka kotiutuu...



Mulla oli sitten eilen viimeisistä viimeisin työpäivä, että nyt sitten vaan odotetaan viikkojen kulumista ja vauvan syntymää...voi että, ei siihen enää kauaa ole, kun huomenna on 34 viikkoa täynnä :D En millään malttaisi odottaa saavani tämän masussa muksivan pikkuisen syliini...ja toisaalta taas tunnen jo haikeutta sitä kohtaan, ettei kohta ole vauvamasua. No, mutta toivottavasti joskus vielä saan kokea tämän uudelleen:)



OIKEIN MUKAVAA LAUANTAIPÄIVÄN JATKOA KAIKILLE!!!!



Toivottelevat: Je_Ni & Pikku-Isäntä 33+6

Kirjoittelempa minäkin omat kuulumiseni...

Oikein mahtavasti nukuttu yö (pitkästä aikaa) takana ja nyt tuntuu energiaa riittävän vaikka muille jakais...harvinaista!!

Jaksoin vielä leikata nurmikon, mutta mun osalta oli kyllä tälle kesälle/syksylle viimenen kerta. On se vaan sen verran kovaa hommaa..



ALUSHOUSUISTA sen verran, että itte käytän kans ihan tavallisia pökiä. Tuntuvat neki jotkut kinnaavan, mutta ainakin vielä pärjää. Kesällä ois ollu helteillä kiva käyttää stringejä, mutta en kuitenkaan käyttänyt. Ekan raskauden aikana käytin loppuun asti kans ihan normaaleja housuja.



Jaa-a...kauppaan pitäs vielä lähtee käymään. Kaappi on ihan tyhjä ja pakkohan sitä jotaki on suuhunsaki laittaa...



Mukavaa viikonlopun jakoa kaikille!!!!!!!!!!!!!



Katinka rv 32+5

NAZU: Ataraxia voi antaa vesirokon aiheuttamaa kutinaa helpottamaan, tosin on saatavissa vain reseptillä. Mutta kannattaa käyttää jos lapsi kovin raapii. Meidän tyttö ei ole vielä vesirokkoa sairastanut, mutta jos ei muutamaan vuoteen saa tartuntaa, aion ottaa sen rokotuksen. Ei mua itse tauti pelota, mutta just ne jälkitaudit. Oma pikkuveljeni sai aikoinaan jälkitautina aivokuumeen, mutta onneksi selvisi siitä vaikkakin pitkähkön sairaalahoidon se vaati.



Onko joku muuten ajatellut ottaa vauvalle ROTAVIRUS-ROKOTETTA? Sehän on juuri todettu tehokkaaksi ja rota-virus(kin) on erittäin ikävä tauti. Tosin sitäkään meillä ei ole sairastettu...Esikoiselle ei vaan enää voi sitä rokotusta antaa, on jo liian vanha.



JE_NIn vauva taitaa olla samoin päin kun meidän pieni, itsestä katsottuna vasemmalla pyörii peppu ja selkä ja jalat sohii oikeaan kylkeen ja mulla välillä myös kylkiluihin. On sen verran vähän tätä vartta siunaantunut meikäläiselle, että vauvaa riittää niin alapäätä painamaan kuin keuhkojakin puristamaan. Etenkin iltaisin (=löhöillessä ja istuessa) on välillä tosi tuskaista hengittäminen kun vauva tuntuu tulevan kurkusta ulos:/ Ja liikkeellä ollessa paine on alapäässä välillä lähes sietämätöntä, vaikka vauva on kuulemma vielä korkealla. Että sellaista.



Ihan pakko lähteä taas ulos, tyttö hyppii seinille ja onhan siellä aivan mahtava ilmakin. Vieläköhän lokakuussa on hellettä:p



-L-

Ompas tänään ollut hiljainen päivä lokamassuilla verrattuna viime viikoisiin pitkiin pinoihin;)



JE_NI: Oletko tehnyt pinnasänkyyn sellaiset reunukset ettei ne pinnat näy sieltä alta? Mistä sait kaavat? itse en osaa ommella lainkaan mutta anoppi tekisi sellaiset jos tietäisimme mistä kaavoja löytyy.



LILLIS06: Mä just kanssa luin noista vesirokon jälkitaudeista ja täällä tietenkin pelkään pahinta vaikka tauti on vasta alussa. Näppyjä on AIVAN hirveästi joka puolella ja pelkään pahoin, että edessä on monta unetonta yötä ja rauhatonta. Ressukan pyllykin on täynnä niitä. Muuttuvatkohan kaikki näpyt vesikelloiksi vai voikohan osa niistä vaan hävitä?? Minkäikäisenä veljeni sai aivokuumeen? Ajattelin vain siksi kun sanoit että jos ei oma lapsesi saa parin vuoden sisällä tautia niin otat sitten rokotteen eli onko kuume pienemmillä harvinaisempi?



Kyllä lapsen sairastelu (eityisesti tämä vesirokko) on kauheaa.



Hain apteekista sitä reseptivapaata vesirokkovoidetta ja aluksi en meinannut sitä edes laittaa kun tuubissa ei ollut valmistajan nimeä tms. Luki vain vesirokkovoide. Netistä luin sitten että ilmeisesti voide on ihan ok, se on vaan apteekkien omaa tuotetta. Toivottavasti siitä ei ainakaan haittaa ole.



Nyt menen rasvaamaan tytön ja vien nukkumaan ja sitten taidan lähteä ulos kävelylle. Tänään on kyllä supistellut, vihlonut ja tuntunut ikäviä jomotuksia joka puolella alapäätä ja vatsaa että katsotaan tuleeko lenkistä mitään.



Hyvää yötä!



Nazu ja rv 33+5

kirjoitan ensimmäistä kertaa tänne vaikka olen käynyt lukemassa silloin tällöin teidän kuulumisia. En ole viitsinyt kirjottaa kun en välttämättä ehdi käydä lukemassa kommentteja...



LA on 24.10. ja tokaa lasta odotan. Raskaus on aivan erilainen kuin ensimmäinen (huomattavasti helpompi) mutta on silti paljon kysymyksiä ja niihin saanut kivasti vastauksiakin täältä.



Mulla on mahatauti jo toista kertaa tän raskauden aikana, eilinen päivä menikin pää pöntössä enimmäkseen. Tänään onneks jo parempi. Mutta mietityttää miten vauva reagoi tähän syömättömyyteen.. Olen muutenkin huolissani sen kasvusta, mulla on tullut painoa vain 2 kg (mulla on fyysisesti raskas työ), maha pieni ja en ehdi työn takia syödä vaikka nälkä on että näköä haittaa.. Onneks työ loppuu ens viikon jälkeen!

Suurin osa lapsistahan sairastaa vesirokon pelkkänä vesirokkona ilman mitään jälkitauteja. Mun veli oli 1,5-vuotias kun sai sen aivokuumeen, eli oma esikoiseni on sen iän jo ohittanut. Joillakin rokko menee ohi muutamalla pienellä näpyllä ja toisille niitä taas tulee joka paikkaan, mutta näppyjen määrällä tuskin on mitään tekemistä sen kanssa, saako jotain muutakin " kaupan päälle" . Toivottavasti apteekin voide auttaa ja saattee ensi yönä nukuttua!!! Ja hae ihmeessä Atarax-resepti jos voide ei riitä/tehoa, ettei pienen tartte turhaan itseään raapia. Sitä paitsi lokavauvan kannalta on vaan hyvä, että teillä sairastetaan juuri nyt, ei ainakaan vauva ihan pienenä altistu tartunnalle. Mua vähän pelottaa just se, että esikoinen saa vesirokon tai jonkin muun tarttuvan taudin heti vauvan synnyttyä, ihan pienille kun ei näitä tauteja millään haluaisi:/



Olen ajatellut (ihan omaa pohdintaa, ei perustu mihinkään tutkimukseen tms.) että jos lapset ei johonkin viiteen ikävuoteen mennessä ole vesirokkoa saaneet, niin sitten vois vaikka ottaa sen rokotuksen. Sen tehosta ei tosin taida olla ihan kiistatonta näyttöä, oma th:ni sanoi esim., että rokotettu odottava äiti ei välttämättä ole yhtä hyvässä suojassa kuin rokon oikeasti sairastanut. Ja joillekin kai tulee se rokko juuri rokotuksen takia...No joo, nää on nyt vaan suurilta osin mun omia ajatuksia, älkää ottako niitä 100%:na totuutena. Niin kuin kaikki mun muut jutut otatte;)



Iltaulkoilu oli a)vikatikki kaiken kaikkiaan tai b)liian pitkä, sillä mä väsyin aivan suunnattomasti. Eka käveltiin pitkä lenkki tytön kanssa -ihan hissukseen tosin- ja käytiin vielä puistossa (jossa seisominen oli jo kovan työn ja tuskan takana) ja oli kyllä suuri saavutus, että sain itseni ja hieman vastaanhangoittelevan lapsen vihdoin ja viimein takaisin kotiin. Onneksi tyttö oli loppuillan tosi hyvällä tuulella, eli kai tuosta maratonista oli jotain hyötyäkin. Nukahtikin noin minuutissa kuin pieni enkeli<3



Ja nythän on sitten sitä kuuluisaa OMAA AIKAA=) Taidan viettää sen leffan parissa joten moi taas.



Lillis