Kissa ja vauva

mulla on toinen raskaus menossa. Ekan raskauden aikana sain kuulla paöjon kommentteja, etenkin anopiltani ja äitipuoleltani, että nyt varmasti kissat hävitätte ym. Kun sanoin ettei niitä minnekään hävitetä niin sit oli kamalat varoittelut miten kissat tukehduttaa vauvat ja ainakin suojat pitää olla sängyssä ym. Mutta molemmat lopettivat puheet kun itsekin näkivät ettei kissoista mitään vaaraa ollut. Nyt kissat ovat 9 ja 8 vuotiaita, silloin 3 ja 2v. Odotusaikana pyskivät nukkumaan pinnasänkyyn (samoin nytkin), josta häädettiin aina pois. MUTTA vauvojen (kaksoset) syntymän jälkeen eivät sänkyyn menneet. Kun tajusivat että se on niiden huutavien pakettien paikka. :) Siis mitään suojaa ei sängyssä ollut ja ei ole tullut mieleenkään nytkään sitä ostaa! Samoin kaverillani on 3 kissaa ja 2 lasta ja yhtä hyvin mennyt. Musta ei kissa ihmiset vaan liioittelee näistä kissavaaroista!



kissojen suhtautumoinen vauvoihin ja pikkulapsiin on aika etäinen, eivät tykkää itkusta yhtään. Kun itku alkoi niin kissat lähtivät omaan paikkaan. Silloin niillä oli oma koppa jonne pääsivät rauhaan, ja nyt pitää miettiä miten sen järjestää. Varmaan tulevat tänne tietokonehuoneeseen-tuleva vauvan huone, kun vauva nukkuu alkuun meidän makkarissa. Ja todennäköisesti perhepedissä! Siis samassa sängyssä meidän ja kissojen kanssa. Jos vaan kissat enää sinne haluaa tulla kun on rääkyvä käärö jonka äänestä eivät tykkää yhtään.



Joten ole vaan huoleti ja katsastele miten kissat suhtautuu. Meillä oli aikoinaan mökötystä muutama päivä ja lievää syömälakkoa, mutta kun kissat tajus ettei vauvat minnekään lähde niin sit tottuivat pikkuhiljaa. Jos muuten kissat tressaantuu niin lääkäri sanoi että apua on apteekissa mm on laite joka laitetaan pistorasiaan josta vapautuu kissan onnellisuushormonia ja rauhoittaa kissoja. Oltiin yhteenaikaan sellaista ostamassa, mutta kisulin tressi sit parani kun elämä muuttui entiselleen. siis ei liittynyt lapsiin mitenkään.



ellenlelli ja 37+4

Minullekkin tullut heti pari kommenttia ku olen sanonut, että vauva tulossa, että "no nyt tietenkin luovutte kissoista". öö...ei tietenkään luovuta. :)

Ja aina saa ekana kuulla kaiken maailman kaverin kavereille tapahtuneita kamalia kissa hyppinyt vauvan päällä ja raapinut verelle juttuja... Joten oli kiva lukea sellainen kommentti, jolla on hyviä kokemuksia. :)

Taidan jonkinlaisen kissaverkon ostaa varalta etukäteen kuitenkin ja otan käyttöön vaikka sitten jos näyttää, että sille olisi tarvetta.

Olen myös kuullut tuosta pistorasiaan laitettavasta laitteesta...sitä voisi kokeilla myös, jos tuntuu olevan tarvetta....

Ja meidän kisulit on aina ollu tosi rauhallisia ja kilttejä vieraita kohtaan, eikä kyllä koskaan vaikka hypi jalkoihin tai liikkuvaan käteen tai mitään sellaista. Ja vauvatkin tosiaan vain käyvät nuuskimassa ja toteavat tylsiksi. :) Ja siskon poika välillä käsittelee vähän kovakouraisesti kissoja, eikä siihenkään ne sano mitään, juoksevat vain karkuun. Itse haluan opettaa lapselleni sen, että kissaa pitää kunnioittaa ja sitä pitää kohdella nätisti.

Iloisin mielin odotan vauvan syntymää ja tulokkaan kohtaamista kissojen kaa. :)

Tuo yks ja sama kissa ollu ennen esikoista jo, mutta muutama muukin on meillä käyny asustelemassa. (vaihtuneet sitte tapaturmien tms johdosta).



Ikinä ei oo ongelmia ollu kyllä vaikka just äitit ja anopit ja muut varotteli, et kyl ne nukkuu sit vauvan naamalla ja kaikkee. Mitään suojia ei koskaa oo ollu vaunuissa tai sängyissä. Pinnis tuotiin jo hyvissä ajoin ennen vauvaa esille ja sitä sai käydä haistelemassa, mut auta armias jos kissa sinne meni ni kyllä kyytiä sai. Tyhjissä vaunuissa on kissat nukkunu joskus, mut lähteny lujasti ku ollaan huomattu. Nykyään eivät haluu mennä pojan huoneesee ollenkaa, saati sänkyy... nukkuu mielummin mun jaloissa.

Alusta asti siis opetettu kissoja, et haistelemas voi ja saa käydä, mut sänkyyn, sitteriin, kaukaloon, vaunuihin tms ei oo mitään asiaa. Eikä oo tarvinu ku pari kertaa ajaa pois. Ne kai haistaa sit jo kohta, et mikä on vauvan omaisuutta eli mihin ei saa mennä.

Koskaan ei oo menny vauvan/lapsen päälle siis, vaan aina tyhjään sänkyy tai muuhun.



Meil ei oo kissoil mitää ressii ollu vauvoist, ainoastaa ku mä olin sairaalassa sillo monta päivää ni oli syömättä sen aikaa :) Kyl ne tottuu ku muistaa niitäki paijata välillä! Ei huolta siis!



Marlene ja massu 27+1

Meillä on myös 2 kissaa. Kun esikoinen syntyi vajaat 5 vuotta sitten, nii kotiin tullessamme laitoimme nukkuvan vauvan parisängyn päälle ja kumpikin kissa hyppäsi sängyn päälle ja kävi vuorollaan nuuhkaisemassa ja ihmettelemässä tulokasta. Sen jälkeen niitä ei vauva voinut vähempää kiinnostaa :) Pysyttelivät kauempana.



Meillä oli pinnasängyn päällä omatekoinen suoja kumminkin kaiken varalta, koska toinen kissa odotusaikana aina pyrki sinne pinnikseen. Ihan rimasta ja semmoisesta jämäkästä hyttysverkosta tehty suoja siinä päällä. Pari kertaa yöllä herätessäni tämä toinen kissa makasi siinä suojan päällä ja sai kyytiä. Mut en tiiä olisiko sinne vauvan viereen kumminkaan menny. Vaunuihin meni silloin ku vauvaa siellä ei ollut, kun kissan mielestä se oli loistava nukkumispaikka. Mutta koskaan ei vaunuihin pyrkiny vauvan siellä ollessa.



Ulkona vaunuihin nukuttaessa meillä oli semmoinen oikea kissasuoja vaunuissa. Ihan naapurien kissojen takia plus rottien ja oravien ja pikkulintujen jne jne. En halunnu riskeerata.



Muista paijata kissoja ja silitellä entiseen tahtiin, etteivät kummkinkaan stressaannu liikaa. Ite lähinnä nyt murehdin ku ootan toista lasta viimeisilläni, että toinen kissoista on oppinu vanhoilla päivillä merkkaamaan (vaikka on leikattu molemmat aikanaan). Ja pelkään, että jos stressaantuu vauvasta niin alkaa sisällä merkata. Sitä merkkausruljanssia ku oli tuos kesällä jo ties mistä stressistä johtuen, mut loppui sit onneks. Joten aion yrittää kissaaki paijata nyt kovasti, ettei uudesta vauvasta kovasti ottaisi pulttia.



Hyvää odotusta sulle!



Koralli & Potkuri 36+2

Olipas hyvä kun löytyi tällainen ketju. Meillä myös kaksi kissa molemmat leikattuja poika 6v ja tyttö 5v. Meille on kaksoset tulossa ja esikoisia ovat.

Ite oon kans miettinyt et miten käy kissojen ja lasten kun meidän kissat on hyvin vähän vauvoja nähnyt ja pelkäävät aina kun kuulevat vaikka tv vauvan itkua. Poikakissa on muutenkin tosi arka.

Meille kissat ovat todella tärkeitä olen aina tykännyt kissoista ja meillä kun meni yli neljä vuotta että raskaus alkoi niin kissoista on tullut tärkeämpiä sinä aikana ja ne ovat olleet meidän vauvoja. Eli kissoista ei luovuta ellei sitten tule ihan pakkotilannetta esim. allergiaa tai jotain.

Meidän poikakissa varsinkin on melko leikkisä et jos sen kans leikkii niin alkaa kyllä purra ja kovaa, mutta eivät ole sellaisia ollenkaan et kävisivät lapsen kimppuun ihan huvikseen, joten ei oikeiastaan huolestuta se. Toki en jätä kissoja ja lapsia ilma valvontaa yksi kun ainahan voi niin käydä et jos lapsi vaikka huitasee kissaan niin kissa voi pelätä ja tuntea olonsa uhatuksi, mut en usko et meidän kissojen kans niin kävis. Ennemmin juoksevat häntä koipien välissä karkuun :)

Miellä kissat saa mennä minne haluaa ja kulkevat ulkona kun haluavat, upouudelle vaalealle sohvalle eivät pääse, no joskus poikakisu livahtaa mut komennetaan kyllä pois ja tietenkin ruokapöydät ym. ovat kiellettyjä paikkoja, melko tottelevaisia meidän kissat kyllä ovat. Vaunut ja pinnikset sitten tietenkin tulevat olemaan kiellettyjä, enkä päästä kissoja enää meidän sänkyyn tai koko huoneeseen jos vauvojen sänkyyn pyrkivät. Siskoni vauvan vaunuihin poju hyppäs kesällä heti kun näki et oli tyhjä ja siellä tyytyväisenä nukkui. Nytkin nukkuu meidän sängyssä melkein mun tyyntyllä, no se ei oo kivaa kun kissa meidän tyynyllä nukkuu, menee tyynyliina vaihtoon.

Mut muuten aikalailla omissa oloissa viihtyvät, eivät ole lainkaan sylikissoja.Se huolestuttaa et jos kissat tulee mustasukkaisiksi ja lähtevät pois kotoa, mut täytyy vain pitää huoli et ne saavat myös tarpeeksi huomiota.



Pitkä kirjoitus kissoista mut ne nyt vielä tällä hetkellä meidän vauvoja ja tosi tärkeitä meille ja niin suloisia. Molemmat kissat on minun kotoa meille tuotu. Keväällä meillä sitten on neljä vauvaa :)

Lisää kirjoituksia kissoista ja vauvoista! Nämä tekstit luo minulle jo niin hyvää mieltä, kun löytyy muitakin joille kissat ovat niitä omia pieniä karvavauvoja. :D



Tietenkin kissa on aina eläin, että siksi juuri haluan miettiä vaihtoehtoja pinniksen suojaukseen ym. Ajattelimme ensi kuussa ottaa pinniksen esille, että kissat saavat sitä nuuhkia, mutta sinne ei ole kyllä menemistä vaikka ois kuin kiva nukkumapaikka. Vaunut meillä jo on makkarissa odottamassa varastoon menoa, ja niitä kissat nuuskivat aluksi ja yrittivät sinne mennä nukkuun, mut saavat kyllä kyytiä sitten sieltä pois. :) Mulla on hyttyssuoja siinä päällä vain suojana, eikä ne enää edes yritä sinne mennä. Tavarasäilytys korissa toinen välillä nukkuu. :)

meille synty esikoinen pari vuotta sitten ja silloin kisumme oli pari vuotias, pinnasänky koottiin esille hyvissä ajoin ja aina kun ku nähtii et kissa meni sinne nukkuu nii sai kovat kyydit pois ettei sinne ole asiaa. eikä sitten mennytkään sinne kun sen ehkä 3 kertaa, kun vauva syntyi me nukuttii viikko makkarin ovi kii kun pelkäsin et jos hyppää yöl sänkyy vaik pinnis oliki ihan meijän sängyn vieres nii aattelin jos en herää, mut sit avattii ovi eikä ikinä kyl oo kisu menny lähellekää sänkyä kun siel vauva ollu, eikä kyl oo menny vaik tyhjilläänkää. muutenki kierti aina kaukaa jos vauva köllötteli lattial tms. ei siis ollu huomaavinaankaa. kun lapsi lähti liikkumaan niin ekan kerran varmaa tajus et toihan on elävä, ei oo viel tänä päivänäkää saanu kyl meijän täystuho kissaa kiinni, niin vikkeliä ne on jos ei halua et silittää nii kyl kisu menee paikkaa minne lapsi ei yltä.

ulkona pidin kyl aina hyttys suoja tms .meil siis sisäkissa mut ikinähän ei tiedä muitten kissoista jos menevät vaunuun.

nyt meil syntymäs toinen ja en kyl ajattelekaan et lähtisin jotai pinnis suojaa hankkii, en usko et kissaa vois vähempää kiinnostaa toinen hajupaketti.

musta on vaa niin ihanaa kun lapset oppii jo heti vauvast et eläimet kuuluu elämään ja kotiin, ja onpaha tutkittu et äidit jotka odotusaikanaki ovat eläinten elävät ja vauvan synnyttyä nii eivät ole allergisia niinkään usein.

muista vaan et kun vauva syntyy ainaki meil nii mul meni jonku aikaa kun jaksoin, halusin antaa kisulle rakkautta samal taval ku ennen, jotenki vauva sultti sydämen niin etten jaksanut huomioida kissaa entisee tapaan ja kissa jotenki vaistosikin sen.

kaksi kissaa 2 ja 6v,ja kun esikoinen syntyi ja tuli kotiin,pidettiin se siinä esillä sen aikaa että sai kissat ja koirat käydä haistamassa ja muodostamassa mielipiteensä.Ja pinnasänky oli koottuna jo odotusaikana,jota toinen kissa varsinkin piti nukkumapaikkanaan.Sitä kans silloin häädettiin sieltä milloin se satuttiin huomaamaan.Ja hyvin ne tottui vauvaan,vähän se itku tietysti niitä mietitytti aluksi.Ja kun juuri muistaa entiseen tapaan huomioida ne kisut niin ne tajuaa et ei tässä mitään hätää ole=)Meillä ei ollut mitään suojia sängyssä,jos ne sinne sänkyyn meni ne ajettiin pois,eikä ne sitten siellä majailleet.Sittem tosin isompana kun vauva osasi jo kääntyä,tämä toinen kisu tykkäsi nukkua vauvan sängyn jalkopäässä,ja kyllä me annettiin se siellä olla...ei se ikinä naaman lähelle ollut menossa makaamaan.Ja nyt kun toinen vauva on tulossa,niin en aijo hankkia suojia sänkyyn,kyllä ne kisut osaa käyttäytyä uudenkin vauvan kanssa ja ite tietysti pidän silmällä niitä ja vauvaa alkuunsa ettei mitään pääse tapahtumaan=)

Ja kolmas muksu tulossa! Lapset on syntyneet taloon, jossa eläimiä ennestään. Ei olla tehty mitään numeroa uudesta vauvasta, ja hyvin on eläimet suhtautuneet lapsiin. Aika hyvin kissat varsinkin osaa väistellä vauvaa sitten kun se lähtee liikkeelle. Ihan rinnatusten muksut ja eläimet täällä elää... En muista kuin kerran, että kissa olisi lasta purrut, ja sekin oli sillä tavalla, että 2-vuotias puri ensin kissaa hännästä. Raapineet ne eivät ole koskaan, eikä kyllä kissat raavi tai pure meidän koiriakaan! Mulle ei ole ollu koskaan vaihtoehto, että joko lapset tai eläimet. Olen aika vakaasti sitä mieltä, että meidän lapsilla ei ole myöskään allergioita, koska ovat saaneet hyvän "siedätyshoidon". Eikö tästä aiheesta ollut joku tutkimuskin joku aika sitten tehty? Että perheissä, joissa on eläimiä, lapset saa vähemmän allergioita!?

Meillä on esikoisen syntyessä hankittu Hepe-kissaverkko joka pikkukakkosen tullessa huhtikuulla otetaan taas ehdottomasti esiin. Ei meilläkään kissat (leikattu tyttö n7v ja leikattu poika 5v) sänkyyn edes pyrkineet kun vauva siellä nukkui, mutta varmuuden vuoksi verkko oli päällä n. 3kk. En tahtonut alkaa rajoittamaan kissojen makuuhuoneeseen tuloa ja meillä ne ovat tottuneet muutenkin nukkumaan rinnan päällä tai tyynyllä vieressä. Joten mitään riskiä en vauvan kanssa tahtonut ottaa enkä ota. Elikoista kun ei koskaan voi olla varma!! Se kun ei tarvitse kuin yhden kasvojen päällä nukkumiskerran että vauva saattaa tukehtua.. Meidän kissaneiti nukkui nautinnollisesti sitterissä ja kaukalossa ja vaikka ajettiin pois joka ainoa kerta niin sinnehän neiti hyökkäsi heti kun vaan silmä vältti.

Kun poika oli vauva eivät kissat mitenkään isommin osoittaneet mielenkiintoa häntä kohtaan. Mitä nyt joskus kävivät vähän puskemassa. Mutta nykyisin pojan ollessa reilu 1v nuo meidän poikamme, poikakissamme ja koiramme ovat ihan ylimpiä ystäviä. Olen kyllä pojalle opettanut että kissoja ja koiraa ei saa retuuttaa vaan pitään nätisti paijata, mutta kyllä välillä käsittely näyttää aika kovakouraiseltakin. Kärsivällisiä ovat siis nuo meidän poikaelikot. Tyttökissa ei tuollaista kohtelua sietäisi ja siitä syystä kiertää pojan melko kaukaa. Raapimisia ja puremisia en kyllä uskoisi meillä ikinä tapahtuvan...

Meidän neuvolantäti ainakin sanoi että paras tapa siedättää on se, että perheessä on ainakin kaksi eläintä vauvan tullessa =). Mä olin itse aivan paniikissa noiden allergioiden takia koska meilläkin nuo elikot ovat lapsia. Mutta eiköhän meillä ainakin tuo siedätysasia ole kunnossa!

Itse täällä vähän pelkään oman kissani suhtautumista tulevaan vauvaan. Kissa pyrkii öisin nukkumaan jopa minun naamani päälle, kaivautuu peiton päälle ja hyökkii jalkoihin, pyrkii aina nukkumaan pinnasänkyyn, kun silmä välttää jne. Mutta kaikista inhottavinta, että se koittaa "kaivaa silmät päästä". Öisin siis tuijottaa silmiä kovin ja jos huomaa jotain liikettä, läppää heti tassulla. Joten verkko mun on pakko kyllä hommata ennen vauvan syntymää.



Jadmiras ja typy(?) 30+4

Meillä oli esikoisen syntyesä kaksi kissaa, silloin 2,5v leikkaamaton tyttö ja 2v leikattu poika.



Pinniksessä ja hoitopöydällä tykkäsit molemmat nukkua, mutta ajoimme ne aina pois. Varsinkin sängystä ajoin yleensä suihkepullon kanssa pois. Suojaa ei koskaan ollut sängyssä, vaikka kissan nukkuivan meidän sängyssä. Pari ekaa yötä olivat "arestissa" poissa makuuhuoneesta, mutta sen jälkeen saivat sielläkin vapaasti olla. Muutaman kerran näin kissojen kävelevän tyhjän pinniksen reunoilla, mutta lähtivät sielä ja lujaa! Vaunuja ei ole ollut sisällä, kun on kerrostalo ilman hissiä..



Synnäriltä kun kotiuduttiin, molemmat kävivät haistelemassa neitiä säkkituolin päällä ja lähtivät pois.

Tyttökissa muutenkin lähti heti muualle kun neiti saapui samaan huoneeseen, poika kestänyt aina paremmin.



Nyt enää tuo poikakissa talossa,ja neiti saanut kaksi kertaa kynsistä, itse on kiusannut sitä vaikka kielletty.



Nyt odotellaan pikkukakkosta ihan alkuviikoilla eikä kyllä nyttenkään mitään suojaa hommata. :)



Bejpi keran neidin ~2v ja rv 4+4