Ala-asteen arvosanat, miten ne määräytyvät?

Ei ole mitään tiettyä kaavaa. Jokainen opettaja arvioi omalla tyylillään. Toinen on ankarampi kuin toinen jne.



Tietysti monenlaisia ohjeita arvioinnin helpottamiseksi on olemassa. Joillakin kouluilla on oma linjansa, miten arvioidaan. Meillä esim. kriteerit huolellisuuden ja käyttäytymisen arviointiin (ei oppiaineisiin) Yleensä kyllä rinnakkaisluokan opettajat tekevät yhteistyötä, jotta arvioinnista tulee tasapuolinen.



Moni noudattaa arvinoinnissa varmaan seuraavanlaista ajattelua:



-Pääpaino on koemenestyksessä

-Tuntiosaaminen (aktiivisuus, viittaaminen...) vaikuttaa n. numeron verran suuntaan tai toiseen.

- Asenne oppiaineeseen (tähän kyllä liittyy osaltaan myös tuo

tuntityöskentely)



Esimerkkitapaus:



Erkki on saanut hissan kokeesta numerot: 9, 9- ja 8 1/2

Erkki ei viittaa tunnilla oikeastaan koskaan, Erkillä on silloin tällöin läksyt tekemättä. -> Antaisin arvosanaksi kasin.



Jaakko on saanut suunnilleen samat koenumerot. Jaakko viittaa tunnilla ja osallistuu keskusteluihin aktiivisesti. Jaakko huolehtii läksyistä.

-> Antaisin arvosanaksi ysin.



Tämä nyt vain tämmöinen pikaselostus... Varmasti moni muukin asia vaikuttaa arviointiin. Kuka sitten mitäkin painottaa. Nämä tulivat nyt minulle mieleen...

Paitsi, että meillä opettaja antaa tuossa ensimmäisessä esimerkissäsi numeroksi seiskan ja toisessa kasin. Kymppiä on ilmeisen mahdoton saada millään suorituksella.



Mielestäni kohtuutonta.



Onko tosiaan niin, että koulut voivat oman mielensä mukaan päättää arvostelun ankaruudesta/löysyydestä? Silloinhan koulujen välillä arvosanat eivät ole lainkaan vertailtavissa?

rouva60:

Onko tosiaan niin, että koulut voivat oman mielensä mukaan päättää arvostelun ankaruudesta/löysyydestä? Silloinhan koulujen välillä arvosanat eivät ole lainkaan vertailtavissa?

On niin, eikä pelkästään koulu- vaan myös opettajatasolla. Eihän niitä vertaillakaan ennen kuin lukioon mennessä, jota ennen ysillä on valtakunnalliset tasokokeet joissain aineissa. Tämä yhtenäistää arvostelua yläkoulussa. En kuitenkaan sanoisi, etteivät arvosanat olisi lainkaan vertailtavissa: kyllä " kuutosen oppilas" on kaikkialla heikompi kuin kasin, saati siten ysin oppilas (jos nyt tuollaisia sanontoja saa käyttää, yleistystä kun ovat).

Joissain maissa on tiukkoja yhteisiä kokeita säännöllisesti. Kouluja vertaillaan tulosten perusteella. Meillä ei olla haluttu mennä siihen, koska se ei sovi suomalaiseen kasvatusideologiaan. Meillä ehkä kuitenkin arvostetaan omaa vapautta, luovuutta ja erilaisuuden hyväksymistä enemän kuin tasokokeisiin preppaamista. Kokonaisuudessa on parempi antaa kontrolli ruohonjuuritasolle kuin yrittää keskitetysti hallita kaikkea.

Olen samaa mieltä siitä, että kutosen oppilas on heikompi kuin kasin oppilas. Mutta mikä on erona viitosen ja seiskan oppilaassa?



Mielestäni viitosen oppilas on sellainen rimaa hipoen läpi menevä, todella huonosti osaava eikä yhtään yritä itse edistää asiaa. Eikö? Seiskan oppilas taas on jotensakin perillä asioista, mutta ei mitenkään innokas tai todella osaava.



Meillä oppilas sai viitosen todistukseen kutosten ja seiskojen koearvosanoista huolimatta. Sama oppilas ei saa tukiopetusta lapsen omasta pyynnöstä huolimatta, eikä vanhempiin ole oltu missään yhteydessä tästä asiasta tai sen syystä " läksyt ovat välillä tekemättä" . Saakohan nyt keväällä nelosen, kun vähäinenkin into lopahtaa ja kokeista varmaankin tulee kevään aikana vain kuutosia ja viitosia...



Suututtaa lapsen puolesta, joka on todella yrittänyt parantaa ja on nostanutkin muita numeroita. Tätäkin olisi pitänyt mielestäni nostaa tai pitää edes samassa mutta opettaja päätti omien sanojensa mukaan " näpäyttää lasta" . Näin meillä Vantaalla toimitaan, en tiedä minkä pedagogisten periaatteiden mukaan.



Eikö kukaan tiedä lähtökokeen merkityksestä lopullisen arvosanan määräytymisessä? Kuulin jo toisaalta, että sillä ei saisi olla mitään merkitystä, onko näin?

Hei!



Jokaisella koululla on opetussuunnitelmansa, jossa on eritelty mm. koulun yleiset toimintaperiaatteet, kunkin vuosiluokan tavoitteet ja oppilasarvioinnin kriteerit. Osittain em. asiat ovat yhtenäisiä valtakunnallisesti, osittain kaupungeittain, osittain taas jokainen koulu on laatinut omanlaisensa suunnitelman. Opetussuunnitelma on tarkoitettu opettajien toimintaa ohjaavaksi, mutta toki sen sisällöstä kuuluu informoida kotejakin. Jos et ole vielä perehtynyt lapsesi opetussuunnitelmaan, suosittelen sinulle, että pyydät sen nähtäväksesi joko opettajalta tai koulun kansliasta. Joillakin kouluilla on myös nettiversiot kotisivuillaan OPSeista.



Yksittäisen oppilaan kohdalla arvioinnista vastaa ensisijaisesti oma opettaja, joko siis luokanope tai aineenope. Arvioinnin tulisi olla oppilaslähtöistä ja tapahtua jossakin määrin, joka usein ilmenee OPSista, yhteistyössä oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa. Oppilasarviointi kannattaisi nähdä vähän laajemminkin kuin vain todistusnumerona. Tärkeä osa arviointia on esim. keskustelut, joita opettaja ja oppilas lukuvuoden aikana muun puuhan ohessa käyvät.



Numeroarviointi on pääsääntöisesti hankalaa juuri sen takia, että yhdessä numerossa pitäisi ilmetä kaikki tärkeä: millä tavoin ja mitä on opittu suhteessa sekä omaan lähtötasoon että tavoitteisiin yleisesti. Kuten aiemmat vastaajat erittelivät, koenumerot ovat vain osa arviointiperustaa. Niiden merkitystä ei kannattane liikaa korostaa.



En tiedä täsmälleen, mitä tarkoitat lähtötasokokeella, mutta jos tarkoitat niillä syksyn ensimmäistä koetta tai -testiä, niitä voidaan käyttää arvioinnin tukena. Niiden avulla on helpompi hahmottaa, mitä juuri kyseinen oppilas on lukukauden aikana oppinut. Lopulliseen arvosanaan vaikuttavat toki painavammin lukukauden myöhemmät kokeet.



Suomessakin järjestetään sekä valtakunnallisia kokeita että kansainvälisiä testauksia, joista PISA lienee tunnetuin. Niiden avulla koulut saavat tietoa oppilaidensa oppimisesta suhteessa laajempaan joukkoon. Näitä testejä ei yleisesti nähdä kuitenkaan oppilasarvioinnin perustana, koska arvioinnin tulee mitata juuri sitä, mikä on kyseisen koulun opetussuunnitelmassa määrätty ja laajemmat testaukset harvemmin osuvat tältä osin ihan kohteeseensa.



Aika monissa aineissa opettajat käyttävät erilaisia kirjasarjoja opetuksessaan. Osaan näistä kirjasarjoista on olemassa valmiit koepaketit arviointiohjeineen. Koulun arviointilinjan määrittää kuitenkin viimekädessä koulun oma OPS.



Jos opetussuunnitelmaan tutustumisen jälkeen sinulle on vielä epäselvää, mihin arviointi pohjautuu, kannattaa sinun kysyä asiaa vielä opettajalta. Jos et ole tyytyväinen saamaasi vastaukseen, voit tarkentaa koulun arviointilinjaa vielä rehtorilta.



Liian suurta painoarvoa todistusnumeroille ei kuitenkaan kannata antaa. Koti pystyy tekemään valtavasti hyvää oppilaan opiskeluasenteelle ja sitä kautta myös menestykselle opinnoissa. Tukiopetusta ja erityisopetusta kannattaa toki myös kysellä, mutta monilla paikkakunnilla tuntiresurssit ovat niin tiukoilla, ettei tilanne ole tältä osin sellainen, jota toivoisi.



Mahdollisuuksien mukaan läksyjä kannattaa tehdä yhdessä isonkin oppilaan kanssa tai ainakin säännöllisesti seurata, että läksyt tulevat tehdyiksi. Usein vaikeista kohdista selvitään yhdessä puurtamalla, patistelun jäädessä vähemmälle.



Tsemppiä kevätlukukaudelle!



Tituliini

Suosittelen myös keskustelua luokanvalvojan tai ko. aineen opettajan kanssa.

Vanhemmat luulevat tuntevan lapsensa mutta

lapsemme voivat käyttäytyä koulussa aivan eri tavoin kuin kotona.



Itselle oli postiivinen yllätys kuinka kotona laiska 13 v- poika onkin koulussa luokkakavereitaan auttava nuori.



Olen myös työssäni törmännyt vanhempiin jotka kiivaasti kiistävät lapsensa käytöksen vaikka koko luokka olisi todistanut sitä.



Yhteyttä kouluun niin asiat varmasti selviävät.

En mielestäni elättele mitään harhaluuloja lapseni kyvyistä. Hän on hieman levoton, ei tykkää keskittyä mihinkään niin tylsään kuin kouluun. Mielummin tekisi muuta. On kuitenkin parantanut, näin on opettajakin maininnut kerran ohimennen syksyn aikana. Kaikissa muissa aineissa ovatkin arvosanat nousseet (kiitettäviä valtaosa) paitsi tässä yhdessä josta sai välttävän. Kuitenkin osaa mielestäni edes jotain, eivätkä koearvosanat ko. aineessa ole olleet välttäviä. Mitään varsinaista yhteydenottoa ei opettajalta ole tullut, että jokin olisi välttävän arvoisesti pielessä.



Numeroihin ei olisikaan hyvä jäädä tuijottamaan. Tässä nyt kuitenkin on riski, että tällä arvostelulla tästä yhdestä aineesta on siis ilmeisesti mahdollista saada keväällä nelonen (jos koearvosanat ovatkin kuutosta/viitosta kevään aikana). Nyt tuli viitonen ja sitä emme kokeiden perusteella voineet kuvitella. Luokallejäänti tai ehdot ovat sitten ihan toinen juttu kuin pilkun viilaaminen siitä onko numero kuutonen vai seiska...



Saati että olen todella huolissani lapseni osaamisesta tässä tärkeässä aineessa. Miten käy kun yläasteelle pitäisi mennä ja lapsi ei arvosanan mukaan osaa nytkään kuin vitosen arvoisesti? Eli siis ei juuri mitään. Onko hankittava omalla kustannuksella yksityisopetusta vai mitä ihmettä?

Muutenkin opettajan on otettava ajoissa yhteyttä kotiväkeen mikäli jonkin oppiaineen arvosana on tippumassa useammalla numerolla alaspäin.

Nelonen tokarissa ei (ala-asteella ainakaan) saisi koskaan tulla vanhemmille yllätyksenä. Opettajan kuuluu ottaa yhteyttä kotiväkeen ja kertoa, että nyt ovat todennäköisesti ehdot tiedossa. Luokalle jäämisestä puhumattakaan.



Mielipiteitäni numeroarvostelusta:



Joskus opettaja tekee suorastaan palveluksen oppilaalle uskaltaessaan antaa tarpeeksi huonon numeron. Tämä siis etenkin joulutokariin. Siinä on selkeä viesti kotiväelle ja oppilaalle itselleenkin: Muutosta on tapahduttava! On alettava tekemään töitä ja/tai parannettava asennetta!



Numeroita on laaja skaala nelosesta kymppiin. Vain pelkurit antavat pelkästään numeroita 7-8-9.



Joskus käy myös niin, että koe/kokeet ovat olleet liian helppotasoiset, jolloin kaikki saavat siitä vähintään seiskan. Pelkän kokeen perusteella opettaja " joutuisi" siis antamaan vain numeroita 7-10 todistukseen. Kuitenkin esim. tuntiosaamisen perusteella opettaja tietää, että eroja osaamisessa on enemmän kuin liian helppo koe antoi olettaa.

Reilu opettaja erottelee eritason osaajat antamalla eri numerot. Ikävä tosiasia, mutta niin se vain on.



Tietenkään oppilaita ei verrata VAIN suhteessa toisiinsa. Verrataan myös suhteessa oppilaan omaan aikaisempaan osaamiseen. Onko tapahtunut kehitystä jne.





Minusta sinun ap. ei kannata olla niin hirveän huolissasi. Nyt te tiedätte, että jotain on ko. aineen eteen tehtävä. Tarkkaile läksyntekoa ja erityisesti siinä aineessa. Panostakaa siihen yhdessä vähän enemmän kuin aikaisemmin. Puhu lapsesi kanssa myös asenteesta oppitunnilla.

Minusta nelosen saaminen näillä eväillä on erittäin epätodennäköistä.



Ottakaa mieluummin haaste vastaan! Lapsellasi on nyt mahdollisuus parantaa tuota kouluainetta ala-asteen päästötokariin! Älkää nyt tässä vaiheessa alkako manata tulevaa nelosta!

Hei vielä!



Minusta allaoleva lause on suorastaan vaarallinen. Toivottavasti kyse ei ole sinun asenteestasi, vaan enemmänkin lapsen ikäkauteen kuuluvasta kriittisyydestä. Kuten kai aiemmassa viestissäni jo kirjoitinkin, vanhempien merkitystä lapsen kouluasenteeseen ei voida liiaksi korostaa. Ja se vaikutus, mikä asenteella on oppimiseen, on vielä sitäkin voimakkaampi, varmastikin. Kannattaa tietysti kuunnella omaa lastaan herkällä korvalla ja pyrkiä aistimaan erilaisia tunnetiloja, mutta hyvä on olla samaan aikaan tarkkana siitä, että omalla käyttäytymisellään ja sanavalinnoillaan viestittäisi lapselle vahvasti koulumyönteisiä tunnelmia. Ja ennenkaikkea viestittäisi, että uskoo lapseen oppijana.



Jos itsestäkin tuntuu siltä, että koulu on tylsä paikka, suosittelisin tutustumista koulun arkeen. Päivä " oppilaana" tekisi monelle vanhemmalle hyvää. Keskusteluja koulun kanssa olisi myös helpompi jatkaa, kun olisi tuore kokemus siitä, mitä lapsen koulussa käynti oikeasti juuri nyt on.



" Hän on hieman levoton, ei tykkää keskittyä mihinkään niin tylsään kuin kouluun."





Terveisin Tituli

Tämähän näissä nettikeskusteluissa juuri on, yksi sana tai lause jää tuijotuksen kohteeksi...



Jos et Tituli huomannut, kirjoitin tuon lauseen jälkeen myös näin:



" On kuitenkin parantanut, näin on opettajakin maininnut kerran ohimennen syksyn aikana. Kaikissa muissa aineissa ovatkin arvosanat nousseet (kiitettäviä valtaosa) paitsi tässä yhdessä josta sai välttävän."



Tosiaan siis muiden aineiden arvosanat ovat n o u s s e e t.



Perheellemme on tapahtunut paljon kaikenlaista parin viime vuoden sisään, jotka varmasti vaikuttavat lapsen keskittymiseen ja yleiseen mielenkiintoon koulua kohtaan. Ja ei, kyseessä ei ole avioero, tms. vaan sairastelua ja surua.



Se ei ole tässä oleellista, eikä mielestäni oma mielenkiintoni ja " asioiden esittäminen" lapselle, vaan kysyin alunperin pelkkää arvosanojen määräytymistä. Koska muut ovat nousseet ja y k s i laskenut. Jos koulussa tapahtuisi jotain kummallista, luulisi sen näkyvän muissakin aineissa.



Voisihan tämä johtua siitä, että tätä yhtä ainetta kotona morkkaamme ja muissa aineissa kannustamme. Vaan emme ole näin tehneet.

Onko lapsellasi sama opettaja kaikissa oppiaineissa? (Aika harvinaista kutosluokalla.) Opettaako sama opettaja, joka antoi välttävän, lastasi muissakin aineissa? ( siis myös niissä missä lapsi on saanut kiitettävän)



Tämä tieto ainakin helpottaisi hieman ymmärrystä.



ESIM:

Jos sama opettaja on antanut lapsellesi sekä kiitettäviä, että välttävän, niin todennäköisesti lapsesi vaan ei jostain syystä pärjää ko. aineessa niin hyvin kuin muissa. Lisänä saattaa olla jotain asenneongelmaa ko. aineeseen ja juuri tästä aineesta on jatkuvasti läksyt tekemättä tms.



Jos taas tilanne on se, että välttävän arvosanan antanut opettaja opettaa vain ja ainoastaan tätä yhtä ainetta lapsellesi, voi asiaa punnita eri kantilta. Tämä opettaja saattaa olla paljon tiukempi kuin toinen. Hänellä ja lapsellasi saattaa olla " sukset ristissä" tai kemiat eivät oikein kohtaa. (!!!!!! Se ei saisi näkyä numerossa, eikä muutenkaan, mutta ihmisiä tässä ollaan.) Opettajan opetustyyli saattaa olla jotenkin poikkeava ja/tai erilainen kuin lapsesi oppimistyyli. Ts. Opettajan opit eivät mene jakeluun. Mahdollisuuksia on monia.



Onko aihe jotenkin hirmu arka, kun et ole vielä paljastanut mistä oppiaineesta on kysymys?

Ketä oikeesti kiinnostaa jonku ala-asteikäsen numerot? Ne on ihan sivuseikka siinä kokonaisuudessa ja niitä on aivan turha tuijotella.

Numeroista onneksi ollaan vähitellen kokonaam luopumassa.