Veljesten ainainen nahistelu kyllästyttää

Meillä veljesten ikäero on tosin reilut 10v, joten toinen uhmaiässä ja toinen murrosiässä. Yhteistä leikiä en kovasti kaipaa, mutta jatkuva sotatila on raivostuttava ja vie voimat ( ainakin äidiltä). Hyvät ideat otetaan kiitollisena vastaan!





Super paljon voimia sinulle!!!

Pojat 7 ja 4 vuotta. Jatkuvaa nahistelua ja toisen härnäystä. Onneksi välillä leikit osuu yksiin, mutta enin osa ajasta nahistellaan. Hermot ei kestä!!!!



Ja yleensä tuo yhdessä leikkiminen osuu just nukkumaanmenosn aikoihin.



Vanhemmalle välillä tulee pelikieltoja ja juniorilta namipäivän peruuttamisia.. Tehoaa hetkeksi=)



Muistan kyllä että itsekkin lapsena oli sama meno päällä siskon kanssa=)))

pojat 5 ja 7, nahistelua meilläkin, välillä taasen hyvässä sovussa mennään hetken aikaa... Voimia ja jaksamista meille kaikille!!!

Meillä poika 8v ja tyttö 7v ja pieni vauva, ja tuntuu että elämä on melkoista sirkusta!



Isoveli aina ohimennessään tuuppasee ja mätkäsee (ei kovaa mutta kuitenkin) tyttö taas nipistää ja vanhemmilta salaa haukkuu verbaalisesti ja sitten isoveli kimmastuu ja huitasee.



Puhe ei tunnu auttavan täälläkään...ja meilläkin ne hyvin sujuvat yhteiset leikit osuvat aina nukkumaanmeno aikaan!! Miksi ihmeessä ei koskaan päivällä kun olisi aikaa?



Meillä myös verrataan kovasti miksi äiti oli varmasti 2 minuuttia pidempään toisen huoneessa juttelemassa jne..



Itse olen ainoa lapsi ja mun on toisinaan tosi vaikea ymmärtää koska olisin itse vaikka maksanut että olisin saanut siskon tai veljen, mutta mies taas vakuuttaa että ihan normaalia, niin hänkin aikoinaan veljensä kanssa tappeli päivät pitkät.

mutta me ei oletetakaan, että lasten pitäis välttämättä olla toistensa parhaita kaveruksia. Koetetaan aika paljon tehdä juttuja niin, että jokainen lapsista saa vanhempien jakamatonta huomiota päivittäin. Isompien lasten kanssa " tarkastan läksyt" , jolloin toisten on oltava muualla. Oikesti siis jutellaan kaikenlaista ja ne läksyt on tavallaan " tekosyy" . Pienemmille luen niin, että saa olla yksin kainalossa.



Samoin kauppareissuille jne. otetaan usein vaan yksi lapsista mukaan -toinen vanhemmista jää siis kotiin muitten lasten kanssa. Jos jollain lapsista kaveri käymässä, jompi kumpi vanhemmista tekee jonkin aikaa jotain kivaa toisten kanssa.



Meillä ainakin on niin, että kun lapset saa tarpeeksi jakamatonta huomiota meiltä vanhemmilta, tappelevat keskenään vähemmän. Jos jostain syystä kiireinen jakso, eikä ehditä niin paljon yksilöllistä aikaa lapsille antaa, niin nahinaa alkaa olla enemmän.



Yksi juttu on se, että jos joku lapsista haluaa olla rauhassa, niin me vanhemmat huolehditaan, että toiset lapset eivät häiritse.



Me ei olla koskaan oletettu, että lasten pitäis leikkiä toistensa kanssa. Ollaan vaan aina sanottu, että " JOS haluatte leikkiä keskenänne, niin sitten ei saa satuttaa toista eikä kiusata. Jos tuntuu, että tulee riitaa eikä huvita, niin sitten pitää tehdä omia juttuja" . Ollaan myös selitetty lapsille, että heidän ei tarvitse tykätä toisistaan, mutta toisia ei saa haukkua eikä satuttaa.



Tosiasiahan on, että sisarukset saattavat olla tyypiltään hyvin erilaisia, eikä voi olettaa, että he automaattisesti tulisivat hyvin toimeen keskenään. Musta on niin, että vanhemmat on halunneet monta lasta ja heidän pitää sitten koettaa keksiä, miten se kuvio saadaan toimimaan eikä jotenkin olettaa, että sisarukset automaattisesti rakastavat toisiaan ja toistensa seuraa.



Tsemppiä erityisesti sulle, jolla murkku ja taapero. Mun lapsuudenperheessä oli niin ja minä olin se murkku. Ei ole helppoa tasapainoilla niin kovin erilaisten tarpeiden keskellä. Muista, että se murkku tarvitsee sinua kovasti myös! Taapero sen huomionsa saa, koska tarvii vielä konkreettista hoivaa. Murkulla on myös keskeinen elämänvaihe menossa, johon tarvii vanhempiensa henkistä tukea tosi paljon.

Kyllä meillä annetaan aika jokaiselle lapselle erikseen joka päivä. autan läksyissä ja iltaisin vietän n5-10min jokaisen sängyn vieressä juttelemassa. Ja tykkäävät tulla saunaan minun ja miehen kanssa erikseen juttelemaan mukavia mutta silti se ei poista tätä nahistelua. En vaadikaan että heidän pitäisi olla ylimpiä ystäviä.. Mutta täällä maalla niitä kavereita ole ihan lähellä. Kiva etttä sinä olet osanut kasvattaa lapsesi oikein ; )

Varmasti sisarukset nahistelevat keskenään, mutta se kai merkitsee miten silloin toimitaan. Miten teillä toimitaan? Muuten kuin että kumpikin saa omaa aikaa vanhempien kanssa. Puututaanko mahdollisiin kiusantekoihin, nipistelyihin, lyömisiin? Miten sisarusten keskinäistä suhdetta yritetään parantaa? Miten sisarussuhteesta puhutaan lapsille?



Miten perheessä keskinäisiä suhteita hoidetaan ja toisia huomioidaan ja toisille puhutaan? Tällä on varmasti merkitystä. Myös sillä nähdäänkö perhe yhteisenä yksikkönä joka tarvitsee myös omaa aikaa, ei pelkästään lapset yksilöllistä aikaa. Luonteita on erilaisia ja jokaisella perheellä on omat tapansa ja jokaisen perheen pitäisi etsiä juuri heille toimivin tapa. Tämä lähtee aikuisista, joiden tarvitsee tehdä asioille jotain, ei lapsista.



Ei teillä mitenkään erilaiselta kuulosta kuin monessa muussa perheessä. Kyllä niitä on nähty tosia pahoja riitoja sisarussuhteissa ja jatkuvaa toisen härnäämistä ja enemmänkin (vahingoittamistakin). Mutta kun asia vaivaa, niin silloin olisi mietinnän ja toiminnan aika. Voi olla että lasten ollessa pienempiä asiaan on helpompi vaikuttaa, mutta kyllä sitä mahdollisuuksia on vieläkin (aina on). Jos itseltä loppuu keinot, niin olisiko mahdoton ajatus vaikka soitella perheneuvolaan tms.?