Kotikoulu kiinnostaa
...olen tuolta taapero- ja vauvapuolelta vierailemassa... ja ajttelin kysyä täältä koululaisten vanhemmilta kotikoulusta.
Itse törmäsin kotikouluajatukseen amerikkalaisen mieheni kautta tutustuessani siellä kotikoulua pitäviin vanhempiin. En ollut aiemmin kuullut, että Suomessa joku opettaisi " normaalia" lasta kotona, eli syynä ei olisi lapsen ongelmat tai hirveän pitkä koulumatka, vaan se olisi ihan vanhempien valinta. Nykyään Suomessa on n. 300 lasta kotikouluissa.
Itse tykkään ajatuksesta. Olen lukenut tutkimuksia kotikoulua käyneistä, ja he eivät ole mitenkään ikäisiään jäljessä millään alueella. Päinvastoin....
Monesti mainitaan, että eihän lapsi opi sitten sosiaaliseksi, kun ei opi olemaan isossa ryhmässä ikäistensä kanssa. Mutta eihän tällaista isossa ryhmässä olemisen taitoa tarvita muualla kuin koulussa, joten jos ei ole koulussa, niin sitä " taitoa" ei tarvi. Tutkimuksissa korostui, että sosiaaliset taidot olivat ihan hyvät, ja erityisesti aikuisten ja pienten lasten kanssa nämä kotikoulun käyneet osasivat olla hienosti.
Myöskään vanhempien koulutustasolla ei ollut mitään merkitystä lapsen oppimiselle, mikä minusta oli mielenkiintoista.
Tämähän vaatii sitten kotiäidin (tai isän), ja aikaa ja energiaa.
Onko teillä kokemuksia kotikoulusta, tai kysymyksiä ja vastustustakin?
Olisi kiva jutella aiheesta, kun se on itsellenikin niin uusi.
Hienointa siinä on, että tietää tasan tarkkaan millaista opetusta lapsi saa mistäkin aiheesta, ja näin ei tule (mahdollista) ristiriitaa kodin ja koulun opetuksien välille. Esim. arvokysymyksissä.
Kommentit (15)
Minusta isossa ryhmässä toimimisen taitoa tarvitsee elämässä. Myös työelämässä. Koulu ja koulukaverit muodostavat myös lapselle jossain vaiheessa melkeinpä sen tärkeimmän elämän, enkä tätä riistäisi lapselta pois. Lapsi olisi varmaan myös muiden lasten (naapureiden, pihalla jne) kesken se outolintu, siis ei todellakaan niin, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Mä uskon että suurimmalle osalle lapsista kotikoulu olisi aika kurja vaihtoehto, olisi jotenkin niin pelkästään siinä oman perheen maailmassa.
Mitä tulee arvomaailmoihin, minusta on rikkaus ja välttämättömyys että jo lapsena oppii erilaisten arvomaailmojen olemasssaolon. Minusta lapsen täytyy saada tietää että on ihmisiä jotka ajattelevat näin ja ihmisiä jotka ajattelevat noin. Tuntuu että lapsi, joka vaan saa koulutuksen kotona olisi ehkä liian kapeakatseinen. Jos epäilee, että koulun opetus ei ole tarpeeksi laadukasta niin voihan sitä kotona täydentää. Me esimerkiksi olemme miehen kanssa lähes ateistisia mutta lapsemme on ev lut uskonnossa. Se, mitä hän oppii siellä on ok. Olemme puhuneet kotona että toiset ihmiset uskovat niin miten sinulle opetetaan, toiset eivät usko. Me emme usko, mutta kunnioitamme niitä jotka uskovat, heillä on oikeus tehdä niin, eikä tässä asiassa ole oikeaa tai väärää. Sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha niin tekee itse omat valintansa.
Eli summa summarum, minusta kotikoulussa lapselta " riistetään" pois jotakin hyvin tärkeää. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, ei oikea tai väärä.
Kiva lukea suomalaisten kommentteja kotikoulusta. Täällähän se on niin erikoista, että harva osaa edes kommentoida, kun ei tiedä mitä se on.
Mulla itsellänihän ei ole omaa kokemusta kotikoulusta, kun omat lapset on niin pieniä vielä. Mutta olen läheltä seurannut perheitä, jotka ulkomailla asuessaan ovat " joutuneet" kotikouluttamaan, sekä perheitä, joilla se oli valinta eli asuvat USAssa. " I love it" oli erään äidin kommentti, ja lapset tykkäs myös.
Tuosta isosta ryhmästä vielä mainitsen, kun se tuli esille. Minun ei ole tarvinnut olla työelämässä tai jatko-opinoissakaan olla tekemisissä 20-30 samanikäisen kanssa. Lähinnä on ollut ihan eri-ikäistä porukkaa molemmissa, eli on tarvinnut osata olla vanhempien ja nuorempien kanssa.
Lueskelin kahden suomalaisen perheen kokemuksia kotikoulusta. Ensiksi sanon, että molempien äidit oli tosi tyytyväisiä ja onnellisia kotona opettamiseen; oli aikaa olla lapsen kanssa, ja koulutehtäviin meni kotona vähemmän aikaa kuin koulussa yleensä menee, kun ei ole järjestyshäiriöitä eikä tarvitse odotella muita oppilaita. Lapsi sai tehdä omaan tahtiin eikä keskittymisvaikeuksia kotona ollut. Lisäksi opetusta voitiin laajentaa lapsen mieltymyksien mukaan, sinne vaadittujen aineiden lisäksi. Näin siinä tuli hyvin otettua huomioon lapsen uniikki persoona. Molemmat äidit olivat iloisia, että koko perhe sai olla enemmän yhdessä ja TEHDÄ ja oppia tekemään yhdessä asioita. Ihan tavallisiakin hommeleita. He olivat siis ottaneet taitoaineet eri harrastuspiireistä kodin ulkopuolelta, joten lapset eivät " kasvaneet tynnyrissä" . Tää perheen kesken oleminen oli heille positiivinen asia.
Sitten se " outo lintu" pointsi. Toinen perhe mainitsi sen, että oli tärkeää olla yhteydessä muiden kotikoululaisten kanssa, ja siitä sai vertaistukeakin. USAssahan se on jo niin tavallisempaa, että siellä ei kai tuota outo-lintu-kokemusta ole.
Kaveri-pohdintaa: aloin miettiä omia koulussa saatuja kavereita, ja huomasin, että ne eivät ole olleet niitä sydänystäviä, vaan parhaat kaverit ja pysyvät ystävyydet olen saanut muiden vapaa-ajan touhujen ja harrastusten parista. Joten en allekirjoita tuota, että jos lapsi ei ole koulussa, niin jää kaverittomaksi. Entäs 5-6-vuotiaiden kotiäitien lapset, kai heilläkin on jo omia kavereita, vaikkei päiväkodissa/koulussa vielä ollakkaan? Meillä on ollut ihan pienestä asti tapana käydä vieraisilla, kutsua kylään ja tutustua ihmisiin muissakin kuin kouluympyröissä.
Arvomaailmoistahan en sanonutkaan, että mitään erilaisuutta ei siedetä eikä lapselle opeteta. Itselläni on esim. hyviä muslimi-ystäviä, lestaadiolaisystävä, jne...itse olen ihan protestanttinen kristitty. Tuo ristiriita ajatus oli siitä, että nuori lapsi ei osaa vielä käsitellä sitä, jos se mitä kotona opetetaan ja arvostetaan ajetaan maan alle tai pilkataan muiden hänen maailmassaan olevien aikuisten (tai koulukavereiden) taholta. Eli tottakai elämässä tulee vastaan ihmisiä, joilla on ihan eri maailmankuvat kun sulla, mutta kyllä lapsi ehtii ne ihmiset tavata vanhempanakin. Ja läheinen suhde vanhempiin voi minusta juuri edesauttaa tällaisten asioiden pohdintaa ja keskustelua.
USAssa tehtyjen tutkimusten mukaan kotikoulu on hyvin positiivinen juttu lapselle.
Lainaus tähän lopuksi:
Tutkimuskatsaus kotikoululasten sosiaaliseen kehitykseen
Christopher J. Klicka: The Right Choice: Home Schooling (2002)
www.hslda.org/docs/nche
- luonteva aikuisten kanssa oleminen ja tekeminen
- tekemällä oppiminen, oppipoikamenetelmän käyttäminen
- keskivertolasta aktiivisempi sosiaalinen osallistuminen: seurakunta, harrastukset, naapurusto ym.
- Itsetunto korreloi positiivisesti sosiaalisten taitojen kanssa. Itsetunto-tutkimuksessa puolet kotikoululaisista sijoittui parhaimman kymmeneksen joukkoon, ja vain 10 % sijoittui keskiarvon alapuolelle.
- Eräässä tutkimuksessa verrattiin 9-vuotiaita kotikoululaisia ja yksityiskoulujen oppilaita. Merkittäviä eroja psyko-sosiaalisessa kehityksessä ei löydetty. Suurin ero oli se, että kotikoululaiset eivät kokeneet ikäistensä ryhmäpainetta (mielipiteet ym.) niin suurena kuin yksityiskoulujen oppilaat.
- Erään tutkimuksen mukaan kotikoulu kehittää johtajuustaitoja vähintään yhtä hyvin kuin tavallinen koulu.
- Eräässä tutkimuksessa verrattiin julkisten koulujen ja kotikoulujen oppilaiden kommunikointitaitoja, sosiaalisuutta ja arkielämässä selviytymisen taitoja. Kotikoululaisten vertailuluvuksi tuli 84, ja julkisten koulujen oppilaiden 27.
- Eräässä tutkimuksessa verrattiin 8-10-vuotiaita kotikoululaisia julkisten ja yksityisten koulujen oppilaisiin. Kotikoululaisilla oli vähemmän käyttäytymisongelmia. Tutkija kirjoittaa: " Tulokset näyttäisivät osoittavan, että lapsen sosiaalinen kehitys riippuu enemmän aikuiskontakteista kuin samanikäisten kontakteista, toisin kuten aiemmin on oletettu."
- Neljän kotikoululasten sosiaalisen ja tunne-elämän tutkimuksen katsaus osoitti, että kotikoululasten sosiaalinen aktiivisuus ja tunne-elämä olivat tasapainoisia.
- 53 aikuisen kotikoulutuksen saaneen kyselytutkimus osoitti:
* kukaan ei ollut työtön tai sosiaaliturvan tarpeessa
* lähes kaksi kolmesta oli yrittäjiä
* kaksi kolmesta oli avioitunut (sama suhdeluku kuin muulla väestöllä)
* 96 % oli sitä mieltä, että kotikoulu oli ollut heille hyvä asia. Etuina mainittiin mm. läheinen suhde vanhempiin sekä henkilökohtainen ja joustava opetussuunnitelma.
Löytyisiköhän täältä ihan oikeita kotikouluäitejä??? Olisi kiva kuulla heidän kommentteja myöskin!
" Tuosta isosta ryhmästä vielä mainitsen, kun se tuli esille. Minun ei ole tarvinnut olla työelämässä tai jatko-opinoissakaan olla tekemisissä 20-30 samanikäisen kanssa. Lähinnä on ollut ihan eri-ikäistä porukkaa molemmissa, eli on tarvinnut osata olla vanhempien ja nuorempien kanssa."
Ei tietysti kaikissa ammateissa tarvitsekaan, mutat etukäteen ei voi tietää tarviiko taitoa vai ei, enkä usko tällaisesta taidosta mitään haittaakaan olevan.
" Lueskelin kahden suomalaisen perheen kokemuksia kotikoulusta. Ensiksi sanon, että molempien äidit oli tosi tyytyväisiä ja onnellisia kotona opettamiseen; oli aikaa olla lapsen kanssa, ja koulutehtäviin meni kotona vähemmän aikaa kuin koulussa yleensä menee, kun ei ole järjestyshäiriöitä eikä tarvitse odotella muita oppilaita. Lapsi sai tehdä omaan tahtiin eikä keskittymisvaikeuksia kotona ollut. Lisäksi opetusta voitiin laajentaa lapsen mieltymyksien mukaan, sinne vaadittujen aineiden lisäksi. Näin siinä tuli hyvin otettua huomioon lapsen uniikki persoona. Molemmat äidit olivat iloisia, että koko perhe sai olla enemmän yhdessä ja TEHDÄ ja oppia tekemään yhdessä asioita. Ihan tavallisiakin hommeleita. He olivat siis ottaneet taitoaineet eri harrastuspiireistä kodin ulkopuolelta, joten lapset eivät " kasvaneet tynnyrissä" . Tää perheen kesken oleminen oli heille positiivinen asia."
Olisin ollut kiinnostunut kuulemaan myös lasten kommentit asiasta. Sen kyllä allekirjotan, että opetus voi hyvissä olosuhteissa olla paljon parempaa kotikoulussa.
" Sitten se " outo lintu" pointsi. Toinen perhe mainitsi sen, että oli tärkeää olla yhteydessä muiden kotikoululaisten kanssa, ja siitä sai vertaistukeakin. USAssahan se on jo niin tavallisempaa, että siellä ei kai tuota outo-lintu-kokemusta ole."
Niin, mutta Suomessa ongelma on juuri siinä, että muita kotikoululaisia ei ole niin hirveästi tarjolla.
" Kaveri-pohdintaa: aloin miettiä omia koulussa saatuja kavereita, ja huomasin, että ne eivät ole olleet niitä sydänystäviä, vaan parhaat kaverit ja pysyvät ystävyydet olen saanut muiden vapaa-ajan touhujen ja harrastusten parista. Joten en allekirjoita tuota, että jos lapsi ei ole koulussa, niin jää kaverittomaksi. Entäs 5-6-vuotiaiden kotiäitien lapset, kai heilläkin on jo omia kavereita, vaikkei päiväkodissa/koulussa vielä ollakkaan? Meillä on ollut ihan pienestä asti tapana käydä vieraisilla, kutsua kylään ja tutustua ihmisiin muissakin kuin kouluympyröissä."
Ei minullakaan kouluajoilta ole kuin muutama kaveri mutta en tarkoittanut että lapsi jää kaverittomaksi vaan että koko se kouluympäristö ja -elämä on tietyssä iässä lapsen tärkein elämä ja siellä saa kokea olevansa jossakin porukassa mukana. Sitä paitsi vertaamalla itseään ei voi aina päätyä optimaalisiin ratkaisuihin lapsen kohdalla. Itse olen aina ollut ujohko ja viihtynyt kotona mutta lapseni ovat aivan toista maata. Heille kaverit ovat todella tärkeitä ja jos kuvittelen meidän esikoista, niin hän tulisi kyllä hulluksi jos ei pääsisi sinne kouluun omien juttujensa pariin.
Faith_:
Kiva lukea suomalaisten kommentteja kotikoulusta. Täällähän se on niin erikoista, että harva osaa edes kommentoida, kun ei tiedä mitä se on.
Tähän aloitukseen vastanneilla on kylläkin kokemusta muistakin maista kuin Suomesta.
Esimerkiksi Alankomaissa kotikoulutus on käytännössä kielletty. Viranomaisten näkemyksen mukaan kotikoulutuksen laadun ja sisällön valvominen on liian hankalaa. Taustalla on paitsi voimavarojen kohdentaminen myös pitkälti lapsen etujen valvominen. On vanhempia, joiden kotikouluvalinnan tärkeimpänä motiivina on se, etteivät he halua, että heidän lapsilleen opetetaan evoluutioteoriaa tai sukupuolivalistusta tai että lapset joutuvat kanssakäymisiin esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa. Alankomaat ei tosiaan ole mikään poliisivaltio, mutta minusta on ihan hyvä, että yhteiskunta valvoo nimenomaan lapsen oikeutta asianmukaiseen koulutukseen.
Tästä ei ap:n tai kenenkään kotikouluttajan pidä vetää hernettä nenään. Valtaosalla kotikouluttajista ei varmastikaan ole äärikonservatiivisia tai äärioikeistolaisia motiiveja, ja kotikoulutetut lapset voivat varmasti menestyä elämässään aivan yhtä hyvin kuin muutkin. Esimerkiksi opiskeluympäristön rauhallisuus ja oman opiskelutahdin kunnioittaminen ovat mielestäni aivan päteviä syitä kotikoulutuksen valitsemiseen.
Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää, mitä oppiaineksen sisältöä ap tarkkaan ottaen haluaisi valvoa omien lastensa kohdalla? Mitä sellaista esimerkiksi Yhdysvaltojen kouluissa opetetaan, miltä ap haluaisi lapsiaan suojella?
Yksi suurin syy siihen, miksi mietin kotikoulua on se, että me tulemme olemaan työssä ulkomailla maassa, missä paikallinen koulu (vaikka lapsi sinnekin menee) ei ole tarpeeksi laadukas jatko-opintoja (ja elämääkin) ajatellen. Siksi täytyy joko laittaa lapsi kansainväliseen kouluun, lähettää ulkomaille sisäoppilaitoksen tai opettaa kotona. Käytännön syistä on tuo kotiopetus meille miellyttävin vaihtoehto.
En tiedä, että jos olisin ihan tavallisesti naimisissa suomalaisen kanssa ja eläisimme tavallista suomalaisten elämää Suomessa, olisiko tuo kotikouluajatus koskaan edes vilahtanut mielessäni :) ehkä siltikin olisi.
Mutta me olemme erilainen perhe ja siitä onnellisia, ja siihen sisältyy haasteiden mukana sitten hyviäkin puolia.
Suomalaisen opetuksen sisällöstä en ole miettinyt, että " mitä haluaisin valvoa" , niin kuin JBB kysyi. Olenhan itsekin menestynyt suomalaisessa systeemissä hyvin. Mutta tykkään ajatuksesta, että lapsi saa oppia rauhassa kotona, omaan tahtiinsa (oli se sitten hitaampi tai nopeampi) ja omien mieltymysten mukaan. Ja saa mahdollisuuden olla perheensä ja vanhempiensa kanssa paljon. Sillä sanomallani, että tietää tasan tarkkaan mitä lapsi on oppinut, on se taka-ajatus, että kun tietää lapsensa vahvuuden ja heikot kohdat, voi niissä olla tukena ihan eri lailla kuin opettaja koulussa 25 muun oppilaan kanssa...enkä siis tällä väitä että kouluakäyvien lasten vanhemmat eivät olisi lapsensa tukena sitten läksyjen kanssa, mutta tässähän taas tulee esille se, miten vanhempi on tärkeä lapsen oppimiselle.
Haluan myös keskustella lapsen kanssa kaikista näistä evoluutiojutuista ja sukupuolisuudesta ja maahanmuuttajistakin :) ja siihen on sitten ihana mahdollisuus kun kaikkea opittavaa käydään yhdessä läpi.
Muuten, kotikoulua käyneistä 94% valitsi vanhempiensa arvomaailman/maailmankatsomuksen. Kyllä vanhemmilla on suuri vaikutus lapsiinsa, ja sitä pitää hyvällä ja oikealla tavalla käyttää.
Yhdysvaltain opetuksesta tiedän tosi vähän, eikä miehenikään siellä käynyt public schoolia ensimmäsiä vuosiaan. Toisaalta verrattaessa kotikoulun käyneitä minorities (eli ei-valkoisia amerikkalaisia), he menestyivät paremmin kuin julkisissa kouluissa olevat minorities. Eli olisiko siellä koulumaailma niin rankka näille muille...en tiedä. ...mutta en ole oikein mitään imartelevaa kuullut USAn julkisesta koululaitoksesta.
Löysin yhdysvaltain vanhempien tärkeimmät syyt kotikoululle, ja ne ovat:
1. Vanhemmat olivat huolestuneita koulujen ympäristö/ilmapiiristä
2. 30% sanoi, että halusivat antaa uskonnollista tai moraalista (instruction) neuvoja/opetusta.
3. 16% sanoi olevansa pettyneitä koulujen akateemiseen opetukseen.
Alankomaiden tilaanteesta en tiedä muuta kuin sen, että ulkomailla työkavereina olleet Alankomaalaiset eli hollantilaiset juuri kotikouluttivat lapsiaan. Ja lapset tykkäs siitä ihan tosi paljon :) siellä oli valmis paketti mukana, että miten lasta opettaa, kirjat ja paperit ja kaikki. Tottakai se valvominen vaatii työtä, mutta en nyt sen takia jättäisi lapsia kotikouluttamatta, kun siitä on niin paljon vaivaa sitten opettajalle tulla tutkimaan, miten meidän lapsi on menestynyt. (sivuhuomautus, siis kotikouluttamisessa on mukana " virallinen" taho, joka tulee joka lukukauden lopussa katsomaan mitä on opiskeltu ja miten mennyt, sitä varten tehdään portfoliot sun muut, joten ihan villinä ja vapaana ei kodissakaan mennä).
Yhdysvalloissahan tätä kotikouluttamista on paljon tutkittu ja vertailtu, ja tulokset ovat puhuneet hyvää kotikoulun puolesta.
Mitä lapsi ajattelee kotikoulusta. Minusta tuntuu, että jos normaali vanhempi kokee kotikouluvuoden todella positiivisena ja antoisana juttuna, niin ei se lapsi ole siinä itkenyt ja kärsinyt, että kun ei pääse oikeaan kouluun. Uskoisin, että terve vanhempi ottaa huomioon mitä lapsensa tästä kotikoulusta tykkää. Löysin kotikoulua käyneiden lasten kertomuksia netistä, ja kaikki oli positiivisia. Voihan olla sitten aivan kamalia kertomuksia, mutta ne ei ole julkisuudessa? Lainaus toisen suomalaisen perheen kokemuksista: " Suvi-tyttären sydän oli täynnä iloa viime elokuussa, kun hän sai aloittaa kotikoulun 1. luokalla yhdessä äidin kanssa." Eli tässä tapauksessa myös lapsi oli iloinen mahdollisuudesta oppia kotona. Tokihan en kaikkia tapauksia ole kuullut, ja jos jollakin on tietoa tällaisista huonoista tapauksista, niin tottakai haluan ne kuulla.
Tutkimus ameriikoista taas:
- 18-24-vuotiaiden kotikoulua käyneiden kysely- ja haastattelututkimus
- 7000 vastaajaa, 205 kysymystä
- vertailuryhmänä olivat muut samanikäiset amerikkalaiset
- 74 % oli suorittanut college-tason opintoja (vertailuryhmästä 46 %)
- Asteikolla 1-5 (1 = olen vahvasti samaa mieltä, 5 = olen vahvasti eri mieltä):
* väitteen " Olen iloinen, että minut kotikoulutettiin" keskiarvo oli 1.3
* väitteen " Kotikoulutus on ollut minulle etu aikuisena" keskiarvo oli 1.4
- väitteeseen " Minä tulen kotikouluttamaan omat lapseni" 82 % vastasi myöntävästi
- 71 % osoitti erityistä sosiaalista aktiivisuutta kuten urheiluvalmentajana toimiminen tai vapaaehtoistyö koulussa, seurakunnassa tai järjestössä (vertailuryhmästä 37 %)
- väitteeseen " politiikka on liian monimutkaista ymmärtää" vastasi myönteisesti 4 % (vertailuryhmästä 35 %)
- väitteeseen " Olen hyvin onnellinen elämässäni" 59 % vastasi myöntävästi (vertailuryhmästä 28 %)
Eli siis nyt on tullut esille
-lapsen erilaisuus, että onko se erilaisuus sitten suurempi paine lapselle kuin opiskella kotona
-onko lapsi ihan tynnyrissä kasvanut kun kodissaan kasvaa.
-saako lapsi kotonaan asianmukaista opetusta.
kaikkea näitä mietiskelen, kiitos kommenteista!
Onko muita näkemyksiä asiasta?
Se, mitä itse kirjotin oli lähinnä siis siinä tapauksessa että joku harkitsee tavallista suomalaista koulua tai kotikoulua.
Mitenkäs sitten se kansainvälinen koulu? Nehän on kyllä laadukkaita ja opetus hyvää + ilmapiiri yleensä erittäin positiivinen. Mutta maksut eivät ole mistään pienimmästä päästä eli ellei työnantaja sponsoroi niin ihan tavallisella talliaisella ei ole luultavasti varaa laittaa lastaan kansainväliseen kouluun.
Minä en niinkään epäile, ettetkö pystyisi opettamaan itse lastasi, jos todella omistaudut asialle.
mutta " apinasuodatin" taísi toimia kun viesti katosi enkä sitten jaksanut enää naputella uudelleen.
Enkä nytkään taida jaksaa paneutua niin pitkällisesti kuin siinä kybervaruuteen kadonneessa viestissäni, mutta kommentoin sen verran, että itse olen jotakuinkin niin kotikoulua kuin koulunaloituksen varhentamistakin vastaan - mutta siis täällä meidän koto-Suomemme oloissa! Toit nyt vasta keskusteluun esille sen, ettet siis aio kotikouluttaa lapsianne Suomessa. Sehän mielestäni muuttaa keskustelun näkökulman aivan toiseksi. (Kuten kentkin jo vihjaisi.)
Toistuvasti esiin tuomasi esimerkit ja tilastot perustuvat Yhdysvalloissa tapahtuneeseen kotikoulutukseen ja sikäläisten katsontakantoihin sekä mielipiteisiin. Ihmisiä amerikkalaisetkin toki ovat :-), mutta tuonkaltaisia " tilastoja" ei voi suoraan verrata Suomen koulumaailmaan. Yhdysvalloissa vähemmistöperheiden, vaikkapa kouluttettujen vanhempien, jotka kotikoulua pystyisivät (ja ehtisivät) pitämään, lapset ihan takuuvarmasti menestyvät kotikoulussa paremmin kuin " valtavirtakoulussa" . Sama ilmiö heijastelee myös Ison-Britannian suurissa kaupungeissa, joissa monesti vähemmistöjen edustajat asuvat kaikesta huolimatta vielä hiukan köyhemmissä kaupunginosissa ja lapset käyvät kaupunkien suuria köyhiä kouluja, joissa oppilaiden kurinpitoon menee kohtuuttomasti aikaa ja kaverit ja " tie" uhkaavat viedä potentiaaliset menestyjätkin. Etenkin Amerikan mustien poikien huonoon koulumenestykseen verrattavasta ilmiöstä on puhuttu Britanniassakin pitkään ja Yhdysvaltojen " mentorointi" -mallin perään on haikailtu. Se on Yhdysvalloissa tuottanut erinomaisia tuloksia monin paikoin - mutta vaatii resursseja, tietty... Lontoossa esimerkiksi vanhemmat turvautuvat mieluummin vaikkapa katolisiin kouluihin tai islaminuskoisiin - ainakin vielä ennen taannoisia Lontoon-iskuja islam-kouluihin jonottivat myös ei-islaminuskoiset, silä kouluissa on hyvä kuri ja opiskelutahti on tiukka. Nyt on varmaan toisin.
Eli kouluympäristön ollessa yllä kuvatun kaltainen, saattaisin itsekin harkita kotikoulutusta, mutta Suomen oloissa se ei _vielä_ ole tarpeellista. Eli täältä tuskin löydät kovin laajaa kokemusta asiasta. Monikulttuuristen perheiden palstalla voisi tärpätä paremmin?
Eri maiden väliset kulttuurierot näkyvät jo siinäkin, ettei Suomessa " kotiäitiys" ole likikään yhtä yleistä kuin Yhdysvalloissa - tai Britanniassakaan. Täällä äidit ovat useammin taloudellisista syistä palkkatyössä.
Muutamaan otteeseen mainittua " outolintu" -ilmiökään ei tapauksessanne olisi relevantti, jos asutte ulkomailla ja isän työyhteisössä saattaa jopa olla vastaavia perheitä. Siinä olisi jo vertaisryhmääkin. Lasten ulkomailla asuminen ja koulunkäynti jo sinällään on yksi erilaisuustekijä - toki positiivinen sellainen.
Mitä noihin amerikkalaisiin tutkimustuloksiin tulee, niin edelleen korostan, että yhteiskuntarakenteemme ovat kovin erilaiset ja *jos* olisi kyse Suomessa tapahtuvasta kotikoulutuksesta, argumentit eivät olisi sellaisenaan kovin vertailukelpoisia. Koulusysteemit yksistään ovat jo kovin erilaiset.
Minäkään en epäile, ettetkö olisi kykeneväinen opettamaan lapsiasi kotona, mutta jos haluat olla mahdollisimman hyvä opettaja, aloita etsimällä puoltavien tutkimustulosten vertailukohdaksi toiseen vaakakuppiin vaikkapa Internetistä myös kotikoulua kritisoivia artikkeleita/tutkimuksia. Henkilökohtaisesti minua eniten kotikoulasiassa juuri tökkii sen sisäänlämpiävyys ja mahdollisuus esittää asiat ja maailma kovin yksipuolisessa valossa. Totuuden nimessä sanottakoon, että se tökkii toisinaan jo valtakunnallisessa opetussuunnitelmassamme, puhumattakaan päiväkotien monesti turhan yksipuolisesta maailmankatsomuksesta, mutta nämäkin ovat luonnollisesti kovin kulttuurisidonnaisia asioita ja " yltiöneutraalia" ympäristöä tuskin on mahdollistakaan löytää/luoda. Oli miten oli, esittämissäsi kotikoulua puoltavissa kommenteissa on tullut esiin mm. se, miten lapset ovat oppineet vuorovaikuttamaan aikuisten kanssa erityisen hyvin. Itse en oikein ymmärrä, miksi se olisi tärkeämpää kuin sosiaalisten taitojen omaksuminen menestyäkseen omassa vertaisryhmässään.
...en saa yhdessä viestissä kaikkea haluamaani sanotua, vaikka ne pitkiä ovatkin....
Niin, selvä puute noissa tutkimuksissa on se, että ne ovat ns. kotikoulusivuilla, eli ne sivut jo ovat kotikouluja tukemassa. Toisalta tutkimuksethan itsessään ovat riippumattomia, muuten niiden tuloksia täytyy kyseenalaistaa. En vain ole (vielä) löytänyt toisenlaisia tuloksia. Ja kyllä, ne ovat " vain" USAsta, ja tottakai siellä ovat kouluolosuhteet erilaiset kuin esim. Suomessa.
Olen siis kiinnostunut vanhempien mielipiteistä/kokemuksista kotikouluttamisesta nimenomaan Suomessa, koska täällä se on harvinaisempaa. Onko se harvinaista siksi, etteivät vanhemmat tule ajatelleeksi toisenlaista mahdollisuutta, tai tulopuolen vuoksi ei ole mahdollista, tai eivät ole kokeneet hyvän koulusysteemin vuoksi sitä tarpeelliseksi?
Kerran luin erään kasvatusasiantuntijan, lastenlääkäri Dobsonin mielipiteen, että jos hänellä olisi se tieto mitä hänellä vanhemmalla iällä nyt on, hän olisi pitänyt omat lapsensa ainakin pari vuotta pitempään kotona. Hänkin on amerikkalainen, kylläkin...
Siispä olen itsekkin ajatellut, että jos olemme Suomessa kun tyttären kouluikä tulee, niin pitäisinko lapsen kotona pari ekaa vuotta, tai koko ala-asteen, vai ? Noissa (amerikkalaisissa) tutkimuksissa kotikoulun hyöty oli sitä suurempi, mitä pitempään lapsi oli kotikoulussa.
Se tuli myös esille, miten kotikoulua pitävät vanhemmat eivät olleet suora otos kaikesta kansasta. Esim. yli 93% heistä oli naimisissa, ja tulot olivat muistaakseni keskivertoa tai paremmat...Sitoutuminen täytyy olla suuri, mutta vanhempien koulutuksella ei ollut vaikutusta tuloksiin.
Eli nimenomaan haluan mielipiteitä kotikoulusta Suomen kamaralla, mutta meidän tapauksessa tämä kotikouluvaihtoehto on ponnahtanut esille juuri siksi, kun puolet perheestä on amerikkalaisia ja sitä kautta olen altistunut vaikutukselle :) ja sitten se, että ulkomailla työssä se olisi meidän vaihtoehto. Ja että olen nähnyt kotikoulu pitäviä perheitä (ulkomailla) ja aina se on heille ollut positiivinen juttu.
Kansainväliset koulut...niin, ne ovat kalliita, mutta toisekseen niitä ei ole kaupungeissa, joissa tulemme työskentelemään...en halua lähettää lasta edes toiseen kaupunkiin kouluun, pois perheen parista. Ja sitten se suomen kieli, historia, laulut jne pitäisi kuitenkin kotona opettaa...
Ja jos vielä löytyisi tavallinen suomalainen, jolla on kokemusta kotikoulusta...vaikka taidan väärältä sivulta etsiä... :)
Faith_:
Kerran luin erään kasvatusasiantuntijan, lastenlääkäri Dobsonin mielipiteen, että jos hänellä olisi se tieto mitä hänellä vanhemmalla iällä nyt on, hän olisi pitänyt omat lapsensa ainakin pari vuotta pitempään kotona. Hänkin on amerikkalainen, kylläkin...
Siispä olen itsekkin ajatellut, että jos olemme Suomessa kun tyttären kouluikä tulee, niin pitäisinko lapsen kotona pari ekaa vuotta, tai koko ala-asteen, vai ? Noissa (amerikkalaisissa) tutkimuksissa kotikoulun hyöty oli sitä suurempi, mitä pitempään lapsi oli kotikoulussa.
Tämä on juuri se pointti, johon viittasin! Eli noita tutkimuksia ei voi soveltaa sellaisenaan meidän maassamme. Koulunaloitusiästä on keskusteltu paljon ja keskustellaan edelleen, ja taisin jo mainitakin, että itse vastustan Suomen koulunaloitusiän alentamista. Eli: lääkäri Dobson olisi halunnut pitää pienet 3-4-vuotiaansa vielä pari vuotta kotona eikä laittaa heitä koulutielle kuten monissa muissa maissa tehdään. Todellakin! Oma kuopukseni täyttää loppusyksystä 4v ja olen viime aikoina katsellut häntä päätäni pyöritellen sille ajatukselle, että mikäli asuisimme lapsen isän kotimaassa Isossa-Britanniassa, hän aloittaisi pikapuoliin koulutiensä. Reppu selkään ja kouluun klo 9-15. Saattaisinpa minäkin harkita kotikoulua...
On tehty jonkinkin verran mielenkiintoisia tutkimuksia koulunaloitusiästä. Esimerkiksi Norjan ja Suomen tietynikäisten koululasten niin luku- kuin matemaattisia taitoja on vertailtu muiden lasten vastaaviin maissa, joissa koulu alkaa varhain - esim. 4-5-vuotiaana. Taidoissa ei myöhemmin ole mitään eroja, ellei pikemminkin päin vastoin eli myöhemmin koulunsa aloittaneet menevät edelle... Itse olen sitä mieltä ihan jo omia lapsiakin katseltuani, että juuri tuossa 6-7 ikävuoden kieppeillä tapahtuu todellakin sellaista kypsymistä, joka antaa paremmat valmiudet koulunaloitukseen. Aivan eri asia on sitten se, että akateemisia taitoja varten voi alkaa valmentaa jo päiväkodissa (=leikki-ikäiset, joiden nimityskin hyvin kuvastaa sitä, mitä heidän pitäisi vielä tehdä, eli leikkiä). Hiljattain julkistettiin mm. tutkimus siitä, miten matemattisia taitoja voi päiväkodissa valmentaa mm. laskemalla yhdessä lasten kanssa ihan arkisia asioita, kuten vaikkapa, montako hernettä on ruokalautasella ym. Tällainen lähestymistapa antoi lapsille " esitaitoja" matematiikan opiskelua varten, ja se oli heille helpompaa ja luonnollisempaa koulun alettua.
Edelleen *oma* mielipiteeni siis on, ettei kotikoulua juurikaan (ainakaan toistaiseksi) ole maassamme syytä harkita. Paitsi, jos lähikoulut sattuvat jostain kumman syystä olemaan ihan surkeita... (??) Tosin nykyisin saa jo valita muunkin kuin ihan lähikoulun, jos vain kauempaan kouluun mahtuu. Epäilenkin edelleen, että mikäli Suomesta kotikoululapsia löytyy, he lienevät kotikoulussa joko etäisyyksien (Lappi), uskonnon tai muun vakaumuksen (lestadiolaiset, islaminuskoiset tms.) tahi vaikkapa oman kotikielen säilymisen vuoksi. Samoista syistä kuin Yhdysvalloissa ei kotikoulua taideta juurikaan täällä pitää... Jos oleskelette Suomessa niinkin kauan, että lapsenne menisi täällä kouluun, pitää muistaa, että hän on silloin jo 7v ja jos pidättekin hänet (heidät) vielä kotikoulussa pari vuotta, minkä jälkeen siirrytte ulkomaille, on ikää ehkä enemmän kuin muilla kotikoululaisilla?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kotikoulu#Kotikoulu_.28oppivelvollinen_kir…
Siinä jonkin verran tietoa Suomen kotikoulusta ja harvinaista näyttää tosiaan olevan. Tuon sivun alaosassa on pari linkkiä, joista saattaisit hyötyä, etenkin Yahoolla olevasta keskustelupalstasta, josta varmaan saat paremmin haluamiasi vastauksia.
...USAssa koulu alkaa 6-vuotiaana (kysyin mieheltäni kun en itsekään tiennyt :), Kindergarten vuotta aiemmin, mutta se ei ole pakollinen.
No niin...kävin lukemassa tuolla linkeissä, kiitos vaan!!! ja sieltä pompin pitkin poikin mitä muita linkkejä löytyi...Aika kauan vietin Feeniks-koulun sivuilla lukemassa. SIinä on ajatus, että oppilaat itse opiskelevat mitä haluavat, ja käyvät Feeniks-koulussa pari kertaa viikossa... Aluksi olin ihan, että tää on kyllä älytöntä, ei lapset itte opi mitään jos ei vahdita, että tulee tehtyä, mutta onhan sielläkin ne tentit ym. Itse en kylläkään tuohon Feeniksin filosofiaan ala, kotikoulussa on se (hyvä?) puoli, että vanhempi on tosi aktiivinen ja vastuussa lapsen oppimisesta, eikä jätä lasta yksin opiskelmaan ja hakemaan mitä opiskelisi. Feeniksissä näyttikin olevan enemmistö yläasteikäisiä, jotka eivät viihtyneet omassa koulussaan. Ala-asteikäinen minun mielestä tarvii sen auktoriteetin siihen rinnalle...
Katsoin myös pikku videonpätkän, kun oli Suomen kotikoulusta, pari oppilasta esittelyssä. Siinä tuli ilmi, että sosiaalisuus on myös tärkeää, että jos oppilas on vain kotona, niin jää paitsi muiden kanssa olemisesta ja tekemisestä. Itse en ollut kylläkään ajatellut, että lapseni olisi aamusta iltaan kotona, vaan meidän perheessä on aina ollut tärkeää myös kodin ulkopuolella tapahtuvat harrastukset ja jutut. Eihän sitä itsekkään kotona 24/7 istu :) Että jos se on ainoa heikko lenkki, niin osaan ottaa sen huomioon.
Ja vaikka moni Suomen koulu on tosi ihana ja hyvä, niin siltikin tykkään ajatuksesta lapseni kotikouluttaa... mutta elämässä ei pidä liian varmaksi mitään päättää. Katsotaan sitten kun koulu-ikä lähestyy!
Niin, ja niitä herneiden laskeskelua voi myös kotona harrastaa :) Se on aina vanhemmasta kiinni, kuinka paljon lapselle opettaa ja siitä ottaa vastuun, vai jättääkö vastuuta enemmän " virallisille" tahoille.
...jos joku vielä kommentoida haluaa, niin kiva! Keskustellaan!
...siis ulkomailla monet näyttävät olevan, kunnes lapsi on lukioiässä. Sitten mietitään, että meneekö koko perhe kotimaahan lapsen jatko-opiskelujen vuoksi, vai meneekö lapsi sisäoppilaitokseen, tai yksin kotimaahan esim. sukulaisten luo asumaan ja koulua käymään. Se on aina lapsesta kiinni.
Eli siis luokat 1-9 ovat nuo tietämäni perheet kotona opiskelleet. Siihen täytyy jo sitoutua :) Onneksi koulumatskut saa monesta maasta mukaansa.
Faith_:
...USAssa koulu alkaa 6-vuotiaana (kysyin mieheltäni kun en itsekään tiennyt :), Kindergarten vuotta aiemmin, mutta se ei ole pakollinen.
Ok, lienen sitten ollut väärässä - olen ymmärtänyt, että koulu alkaa Yhdysvalloissa aiemmin, mutta johtuneeko niistä kovin yleisistä " preschool" -aktiviteeteista, jotka aloitetaan monesti jo siinä 3 ikävuoden nurkilla? Samahan se on tavallaan tuon esikoulun kanssa niin meillä (6v, eihän se ole pakollinen, joskin lähes kaikki sen käyvät, tosin jotkut eivät) kuin UKssakin, jossa " esikoulu" alkaa nykyisin jo 4v iässä ja koulu sitten 5-vuotiaana. Tuo " esikoulu" ei ole " pakollinen" , mutta minulle muinoin Lontoossa sanottiin, että käytännössä sinne on lapsi syytä laittaa... Tiedä häntä. Tässä vain yksi pätkä joltain Amerikkalaiselta " preschool puolesta ja vastaan" keskustelusivulta, sori, etten tallentanut lnkkiä...:
" I chose to send my daughter to preschool, but my sister-in-law decided to keep her daughter (same age) at home until kindergarten. The one main difference between the kindergarten experience of these two girls was *not* academic, but rather, social. My niece struggled with dealing with her peers for an extended period of time, on her own (without mom' s help or input). My SIL had assumed that because her daughter went to Sunday School each week, she was getting peer-experience and teacher experience. While this was true, it is totally different being with 19 other children for three to six hours every single day, all week long. Her daughter did not have the social skills to deal well with conflict, negotiation, sharing, compromise, and so on. To her surprise, her daughter had a hard time for the first six months or so. She has thus decided to send her now three year old daughter to preschool for a year before kindergarten. A Preschool Happy Parent
--------------------------------------------------------------------------------
Tässä oli siis kyse preschoolia käymättömästä (3-4v:n iässä??) ja siihen vapaaehtoiseen Kindergarteniin kuitenkin ennen koulua (5v??)menneestä lapsesta.
No, totuushan on se, että jokainen perhe on erilainen ja ennen kaikkea jokainen *lapsi* on yksilö ja erilaisella temperamentilla varustettu kuin vaikkapa jo sisaruksensa, joten niin paljon kuin on perheitä ja lapsia niin paljon lienee myös kokemuksia ja mielipiteitä.
Mukavaa sysksyn jatkoa teille ja onnea ja menestystä pohdinnoille!
Hei,
Kasvatustieteen tutkijana en malta olla heittämättä paria kommenttia keskusteluun mukaan. Haluan ensinnäkin korostaa, että teidän tapauksenne on hieman erilainen ja voi hyvinkin olla, että kotikoulu on järkevä vaihtoehto.
Sitten muutama syy miksi en innostu ns. normaaleissa olosuhteissa juurikaan kotikouluideasta:
- Lapselle on hyvä kohdata erilaisia arvoja ja oppia yhteiskunnan pluralistisuus VAIKKA kotona sitouduttaisiinkin tiettyihin arvoihin. (Esim. kasvatusfilosofian professori Tapio Puolimatka argumentoi näin, vaikka on itse vakaumuksellinen kristitty). Toisin sanoen yleensä on vain hyväksi, että lapsi kuulee muunkinlaisia perusteluja kuin mihin vanhemmat tai muu ympäristö on sitoutunut. Omassa lapsuudessani perheelläni oli vahvat kristilliset arvot, mutta silti vanhempani pitivät hyvänä, että osallistuimme nimenomaan tavalliseen kouluun ja kohtasimme siellä myös toisenlaisen maailman.
- Jos vanhemman ja lapsen välillä on kismaa, riitaa tms., nämä heijastuvat helposti myös kotikouluun, kun ollaan jatkuvasti yhdessä. Tällöin tulee helposti myös ylilyöntejä. Perhetutkimuksessa on kiinnitetty nykyään huomiota siihen, että ns. normaaleillakin perheillä on vuorovaikutuksessaan " pimeitä puolia" eli esim. mitätöintiä, ristiriitaista viestimistä jne. En tarkoita, etteikö koulussakin olisi, mutta siellä opettajan on pakko pitäytyä tietyssä roolissa. Kotona on helpompi sortua ylilyönteihin. En siis epäile mitenkään erityisesti sinua, vaan argumentoin vain, että mitä läheisemmät suhteet ovat niin sitä suurempi vaara on myös niihin negatiivisiin reaktioihin ja puoliin.
- Se, että vanhemmat ovat itse tyytyväisiä kotikouluihin, ei kerro lapsen kannasta vielä juuri mitään. Esim. professori Lea Pulkkinen on korostanut sitä, että nimenomaan LAPSEN KOKEMUS on ratkaiseva esim. kasvatusilmastoja tutkittaessa, ei vanhemman tulkinta. Tämän vuoksi olisi tehtävä tutkimusta, jossa tutkittaisiin nimenomaan lasten kokemuksia kotikoulusta. Tällaista systemaattista tutkimusta ei kuitenkaan taida vielä kovin paljon olla vai tietääkö joku sellaisesta?
En siis ole tyrmäämässä ideaa suoralta kädeltä, mutta halusin tuoda muutamia näkökohtia keskusteluun lisää.
Faith_:
Eihän se koulu pelkästään koulua varten ole, vaan elämää. Myös aikuiset " joutuvat" toimimaan ryhmässä työelämässä ja muualla yhteiskunnassa.
Minusta ei ole ollenkaan haitaksi, että lapsi tutustuu myös yhteiskunnan vallitseviin arvoihin ja vieläpä moniin erilaisiin vähemmistöjenkin arvoihin. Jos kodin arvomaailma on vakaalla pohjalla, lapsi voi vallan hyvin pysyä " kaidalla tiellä" ympäristön vaikutteistakin huolimatta. Toisaalta ei ole mitenkään taattua, etteikö lapsi/nuori jossain vaiheessa kapinoisi vanhempiensa arvoja vastaan, vaikka häntä kasvatettaisiin minkälaisessa tynnyrissä.
Periaatteessa en ole mitenkään kotikoulutusta vastaan, mutta se vaatii kyllä vanhemmilta suurta omistautumista asialle. Itse annan lasteni koulutuksen mieluiten ammattilaisten tehtäväksi, vaikka toki siihen haluan itsekin osallistua esim. läksyjen teossa tukemalla.