Osastolla vietetty aika!

Oli pakko yrittää nukkua silloin, kun sai. Yöt saattoi mennä valvomiseen, jos huonekavereiden vauvat heräili eri aikaa kuin oma. Sairaalassa olo aika on väsyttävää.

Kyllä se meni mullakin nukkuessa,tai ainakin sitä yrittäessä! Oli niin poikki et hyvä et jaksoi nukkua. ;)

...eli yritin nukkua. Paino sanalla "yritin", koska a) synnytyksen jalkeen on sellainen ylivireystila etta on vaikea rauhoittua nukkumaan vaikka olisi kuolemanvasynyt ja b) koska naapureiden vauvat eivat valttamatta nuku silloin kuin sinun ja c) koska omakaan vauva ei valttamatta nuku pitkaan (ja jos nukkuu, sita pitaa jok tap herattaa syomaan neljan tunnin valein). Ei ole kylla kummallakaan kerralla ollut tekemisen puutetta tai "ikavystymista", pain vastoin. ;-)

Meidän neiti ei paljoa nukkunut, mutta sitten kun nukku, ni mä kirjottelin päiväkirjaa, lueskelin sairaalan hoito-ohjevihkoa, söin karkkia ja juttelin naapurin kanssa. Miehellä alkoi loma jo ennen synnytystä, joten hän oli kanssani kaikki päivät. Juteltiin ja loikoiltiin. Nukuttiinki välillä.

lähinnä kannattaa yrittää itsekin nukkua/ainakin levätä silloin.



Ja jos aikaa silti jäi, niin vauvan nukkuessa

- kirjotin päiväkirjaa (kiva kirjottaa esim. kuvaus synnytyksestä + sairaalassaoloajasta itselle muistiin, jos vielä vaikka tekee joskus lapsen; yllättävän paljon unohtuu)

- luin kotoa mukaan otettua vauvalehteä

- osastollakin tais olla jotain infokansioita / lehtiä yms. luettavaa

- päivähuoneessa voi katella myös telkkaria

- käytin vauvan unihetken hyödyksi ja hieman siistin ulkomuotoani (vähän hiusten laittoa/kevyttä meikkiä tms.) vierastuntia varten

- tai jätin vauvan isälle / hoitsuille että pääsin suihkuun

- ruokakin oli kai 5 kertaa päivässä, joten kiva oli jos vauva nukkui että sai syödä rauhassa



Lisäksi vauvat nukkuu niin pätkissä, että ei siinä ehdi kummemmin pitkästyä...

Aika lailla se "luppoaika" meni tosiaan sängyssä makoillessa :) Välillä kävin kattomassa telkkaria päivähuoneessa tai luin lehtiä ja kuuntelin radiota, mutta enimmäkseen lepäilin ja vain ihailin vauvaa :x



Päivisin toki mies oli seurana ja vierailuajatkin oli aina joku käymässä, mutta kyllähän sitä "yksinäistäkin" aikaa oli varsinkin öisin kun aluksi oli niin vireenä ettei uni meinannut heti tulla. Ei otettu perhehuonetta, koska mies ei olisi kuitenkaan osannut nukkua sairaalassa ja kotona oli myös kissa jota ei haluttu jättää niin pitkäksi aikaa yksin. Onneksi osastolla oli hiljaista ja sainkin olla koko ajan (su-to) huoneessa ihan vain kaksistaan vauvan kanssa niin ei tarvinnut välittää muiden unirytmeistä eikä kysyä lupaa pitää radiota päällä yöllä tai ikkunaa auki tms..



Loppujen lopuksi aika meni kyllä hurjan nopeasti, vaikka me tosiaan oltiin osastolla tavallista kauemmin (vauvan veriarvoja tarkkailtiin muutaman päivän ajan kun syntyi alle 3 kiloisena jonka jälkeen hoidettiin vielä vrk keltaisuutta sinivalolampun alla). Toki oli ihanaa päästä vauvan kanssa omaan kotiin, mutta eipä mulla ollut mitään sitäkään vastaan että ruoka tulee valmiina pöytään, joku muu pesee sun pyykit ja itse saa vain olla ja lepäillä jne.. ;)