Koira näykkäisi lastamme. Mitä tekisitte tilanteessani?

mutta sanoisin, että miettikää MIKSI koira on näykkinyt? Meillä on nyt talossa neljsä koirani ja eka oli pelkopurija. Nykyinen taas ei ole koskaan mieltään osoittanut (muuten kun " sulkemalla korvansa" ).



Koiralla taitaa olla itsestään vähän suuret luulot. Tehkääpä selväksi, että se on perheen pohjimmainen ja ylempiarvoisia ei näykitä. Tietty koirakin saa puolustautua, mutta mun mielestä esim. roskiksen tonkiminen täytyy saada loppumaan käskemällä ja jos ei muu auta niin ottamalla koira pois. Ja silloin jos koira näykkii tai edes murisee niin kunnon selätys ja kaapin paikan näyttö. Samoin, jos koira lapselle murisee/näykkii niin fyysisesti koiralle tehdään selväksi, ettein niin saa tehdä. Hakkaamista/potkimista yms en tietenkään tarkoita vaan kunnon niskaselätys ja silmiin tuijotusoperaatio. Lapsi tuohon ei toki kykene eikä tarvikaan,mutta aikuinen puuttuu sit tilanteeseen. Kannattaa demonstroida noita tilanteita harjoituksen vuoksi. Jos koira tajuaa, että näykkäsemällä se pääsee pois epämiellyttävästä tilanteesta ilman rangaistusta niin sit olette lirissä.



Jos koira muutenkin on dominoivaa laatua niin kannattaa olla tarkkana monessa muussakin asiassa. Meillä kakkonen (suursnautseri) oli tosi kova kokeilemaan, saisiko itseään arvoasteikolla ylemmäs milloin milläkin keinolla. Pennusta lähtien kuitenkin oltiin tarkkana ja koira ei esim. koskaan saanut koskea ruokaansa ilman lupaa, tuli ovista ihmisen jälkeen, koiraa ei koskaan tervehditty kotiin tullessamme (vain alempiarvoinen tervehtii ylempiarvoista) yms. Pieniä asioita ihmismielelle, mutta koiralle tärkeitä singnaaleja.



Jos tilanne menee hankalaksi niin otapa yhteyttä kasvattajaan/koiraongelmaneuvojaan. Missään tapauksessa ei kannata luopua koirasta noiden näykkimisten takia vaan miettiä mitä voitais asialle tehdä. Et kertonut koirasta juuri mitään (ikä, sukupuoli, rotu), joten nuokin vaikuttavat. Vanhakin koira oppii ja rodulla ei nyt suurta merkitystä ole.



Kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta tilanne vaatii. Koko perheen täytyy olla asiassa samalla puolella ja tavallaan koiraa vastaan, jotta kukaan ei tosipaikan tullen hyväksy koiran murinaa/näykkäisemistä.



Tällaiset mietteet tuli äkkiseltään, tsemppiä teille ja kertoile vaikka välillä kuulumisia!



T: Vuokko, lapset -99, -01, -04 ja rv 27 sekä tällä hetkellä vain yksi koiruus

koiran fyysisellä alistamisella (niskasta repiminen, selätys, silmiin tuijotus jne.) ovat nykyisellä koirankoulutustietämyksellä jo historiaa. Ikävä kyllä näitä metodeja edelleen osa koiranomistajista käyttävää ja suosittelee. Todennäköisesti ongelmat vain kasvavat, koira ei enää voi luottaa teihin ja siitä tulee entistä arvaamattomampi. Kova ja itsetietoinen koira vain ottaa haasteen vastaan ja pehmeä koira taasen tulee epävarmaksi pelkopurijaksi.

Molemmissa kuvailemissasi puremistilanteissa laumassa oikean asemansa (ja se on siis koiralle aina alin) tietävän koiran ei olisi kuulunut reagoida puremalla vaan väistämällä. Koirasi kaipaa selvästi " piikakurssia" , mutta siihen ei kuulu koiran fyysinen riepottelu. Suosittelen, että soitat jollekin koiranomille/koiraterapeutille (yhteystietoja löytyy googlettamalla), joka pystyy antamaan yksityiskohtaiset neuvot ensin sinua haastateltuaan.

ja meillä koira kyllä lähti koirien taivaaseen sen jälkeen. Koira oli jo muutenkin alkanut käyttäytyä oudosti, vahti esim. omaa paikkaansa ihan hulluna, kellään ei ollut asiaa lähellekään sitä osaa talossa, ja muutenkin murisi ja ärisi herkästi ja vahti " lelujaan" ja luitaan.



Pureminen tapahtui aivan yllättäen ilman mitään ns. syytä, en komentanut tms. kävelin koiran ohi ja silitin vaivihkaa ohimennessäni ja samantien koira nappasi käteeni johon tuli ihan tikit, aika syvä puremajälki tuli.



Itse olen ehdottomasti koiraihminen mutta mielestäni lasten kannalta arvaamaton koira ei ole kyllä enää hyvä ajatus. itselle ainakin jäi pelko tuosta tapahtumasta.