Oireeton alkuraskaus
Esikoista odottavana olen ihan paniikissa koko ajan, kun ei ole kokemusta aiemmista raskauksista. Olen tällä hetkellä aivan alussa, rv 5+5 enkä oireile mitenkään. Muutama päivä sitten oli väsymystä jonkin verran ja hitusen on tuntunut repäisykipuja alavatsalla, mutta siinä se onkin. Tuntuu, että kaikki muut valittavat tässä vaiheessa jos vaikka minkälaisista oireista ja minä olen kuin aina ennenkin. Yhden olen täältä palstalta bongannut, joka kertoi voivansa hienosti ilman mitään oireita ja siitä seurasi km. :( Ei siis ihme, että pelottaa.
Kertokaa rakkaat kanssasisaret omia kokemuksianne ja lievittäkää (jos pystytte) tuskaani. Pääsen alkuraskauden ultraan kunnalliselle puolelle rv 7+2, mutta sinne on vielä kovin pitkä aika...
Huolesta soikeana,
Paaru
Kommentit (12)
itse tein testin juuri tuossa vaiheessa ja oireita ei ollut, vain jonkinlainen aavistus että plussa tulee ja joitakin "vauvafinnejä" (mulla ei siis norm. ole finnejä lainkaan ja nyt tuli muutamia näppyjä kasvoihin). Samoin sekä ekasta että tästä toisesta. OIreet alkoi pari viikkoa myöhemmin. Olen kalenteriinkin merkannut: "nukahdin sohvalle kesken esikon leikkien lattialla. Alkaako väsymys?" ja seuraavalle päivälle "huono oli pari tuntia aamiaisen jälkeen". Yleensä syön tosi harvakseltaan. Siitäpä sitten alkoi nuo kummatkin oireet lisääntyä ja nyt jokusen viikon myöhemmin olen niihin jo ihan kypsä. KOko aamupäivä menee kun koko ajan jotain napostelee. Esikkoa nukuttaessa simahdan viereen joka ilta... Koti on kuin pommin jäljiltä ja einekset on nousseet esikon ruokinnassa arvoon arvaamattomaan. Joten älä murehdi, vielä ehtii oireita tulla!
Moi Paaru! Älä huolehdi turhaan! Mulla on nyt menossa viikko 16+3 ja mulla ei ole ollut oireen oiretta ollenkaan. Mä olin kans alkuraskaudesta ihan hulluna huolesta varsinkin kun meillä on 2v lapsettomuus takana ja sitten vihdoin tärppäsi ekasta inseminaatiosta! Joten olen ollut vähän hysteerinen odottaja heti alusta alkaen. Kävin teettämässä raskaustestin verikokeessakin kun en uskonut omia silmiäni apteekin testistä.
Tuohon aikaan soitin huolissani Väestöliittoonkin (jossa olimme hoidoissa), että miksi mulla ei ole oireita. Hoitaja siellä lohdutti, että eri naiset reagoi eri tavalla raskaushormoniin ja sillä ei ole mitään tekemistä esim. keskenmenojen kanssa! Se helpotti mua itseäni ainakin tosi paljon. Ja hyvin on raskaus mennyt vaikka ei mitään oireita ollut! Vähän oli tietysti rinnat arat mutta se oli ainut oire.
Eli ole huoleti! Aiotko mennä alkuraskauden ultraan? Itse kävin viikolla 7 ja helpotti kovasti, kun näin siellä elävän alkion!
Viikkoja kasassa 7 + 5, ja väsymystä sekä öisin kerran pitää vessassa käydä. Odottelen pahoinvointia, mutta ei sitä näytä tulevan. Vähän siis huolestuttaa juuri se kun ei kuvota ollenkaan.
Finnejä minullekkin pukkasi, nyt näyttää rauhoittuneen se puoli.
Useampia raskauksia takana ja kaikissa kuvottanut kovasti.
nythän mä huomasin että menet alkuraskauden ultraan. Hyvä! Yritä ajatella muita asioita siihen asti (joo helppo sanoa...). Muistan kun itekin olin ihan hermorauniona ja laskin vaan suurin piirtein tunteja siihen ultraan. Mutta sitten se päivä jo tulikin vastaan!
Mutta kyllä pystyn samastumaan sinuun, koska vaikka mun raskaus on jo näin pitkällä (tosiaan tuo 16+3) niin silti tulee välillä fiilis, että onkohan siellä ketään? Kun liikkeetkään ei vielä tunnu. Sydänääniä oltiin kuuntelemassa viimeksi pari viikkoa sitten ja olen käynyt jo kolme eri ultraa, mutta välillä tulee silti epäusko!
Tsemppiä! Kyllä kaikki menee varmasti sinulla parhain päin!
t. Kerveli vk 16+3
että jostain kirjasta tai muusta luotettavasta lähteestä luin, että noin puolilla naisista ei ole raskausoireita ollenkaan. Eli todellakaan niilä raskausoireilla ei ole mitään tekemistä keskenmenojen kanssa! Soita vaikka sinne Väestöliiton neuvontaan tai johokin muuhun vastaavaan paikkaan (tai sun omaan terveyskeskukseen) jos se helpottaisi. Mua ainakin se helpotti, en oikein uskonut netistä lukemiani tekstejä.
Ja tosiaan ne oireet voivat tulla myöhemmin. KYllä mullakin sitten tuli kauheesti lisääntynyt virtsaamistarve jossain viikolla 13 ja siitä eteenpäin. Mut nyt se on vähän rauhoittunut mutta vieläkin joutuu käydä kahdesti yössä vessassa. Lisäksi on tullut näppyjä naamaan ja tosiaan rinnat on vieläkin arat. Että kyllä se sunkin kroppasi varmasti jollain, edes pienellä, tavalla tulee jossain vaiheessa reagoimaan raskauteen.
Piti tulla onnittelemaan Paarua:) Muistan sut ku kirjottelit enskapinoon joskus ku mäkin siellä kuumeilin (eikös vain?)
Terkuin Butterfly
onneksi olkoon :)
Minäkin muistan sun nimimerkin tuolta kuumeilijoista, joten tervetuloa tälle puolelle!
Mulla ensimmäiset oireet oli mahan kasvaminen ja jossain vaiheessa kaikki alkoi ärsyttää (mies ennenkaikkea)..
Eli ei pahoinvointia, pissalla juoksemista, tissien kasvua, väsymystä ja mitä muita pitäisi olla.. Ei edelleenkään ole. Vauva kyllä potkii, mutta "kirjojen mukaan" liian vähän.
Olin ihan yhtä huolissaan alussa kuin sinäkin. Varsinkin kun joku väitti, että keskenmenon vaara on suurempi oireettomissa raskauksissa.. joopa joo!!
Ja sitten on niitä, jotka tietää heti olevansa raskaana, kun vain on sellainen olo. Mulla tuli jotenkin huono omatunto, kun en tuntenut sisälläni olevan mitään.. aloin jo epäillä, että musta tulee sen takia huono äiti, ihan höpöä :)
Toivotaan, että vauva pysyy matkassa :)
fanny 30+4
Eiköhän tämä tästä taas.. Pitkän yrityksen jälkeen sitä vain on niin paniikissa, että mitä jos jotain meneekin pieleen. Olen toisaalta yrittänyt hokea itselleni, että sillekään en sitten voi mitään. Että rauhallisia hengityksiä vain. Mutta kyllähän te jos ketkä tiedätte, että ei se hengitys aina ihan rauhallista ole. :)
Vanhoille tutuille kiitokset onnitteluista! Kyllä minäkin teidät muistan. Missäs pinoissa te luuraatte?
Fannyllä on vielä vauva mahassa, mutta Butterfly lienee saanut jo pienokaisensa pihalle?? Mitäs mahasta paljastui? :) Onnittelut perheenlisäyksestä!
-Paaru 5+5 (tuntuu tosi hassulta kirjoittaa noin :)
Ja nauttimaan raskaudesta, ei ne alku tai keski tai loppuraskauden vaivat herkkua ole, eivätkä todista sitä, etteikö voisi tulla ongelmia/keskenmeno.
Ihan oikeesti suosittelisin rauhoittumista, se huoli vauvasta ei vähene viikkojen myötä kuitenkaan, joten 9kk on pitkä aika olla paniikissa. On ystäväpiirissä aika hurjia esimerkkejä.
Onnea odotukseen!
Eli meillä siis kaksi poikaa, jotka ovat jo puolivuotiaita suloisia miehen alkuja:) Enskapinossa kirjottelen tuolla vauvapuolella.
Äläkä sinä siellä panikoi suotta:) Nauti nyt vaan raskausajasta (tiedän helpommin sanottu ku tehty...) Oon kyllä niin onnellinen sun puolesta kun pitkä odottaminen palkittiin. Tarrasukkia ja vauvalimaa TOOOSI paljon!!! :)
Terkuin Butterfly & Lauri ja Leevi
Oli vain tosi kiva kuulla teidän kokemuksia. Kiitos niistä. :)
Vai tuli teille Butterfly kaksoset! :O Tuplaonnittelut siis! Miten on mennyt elo kahden vauvan kanssa? Varmasti aika hässäkkää, ainakin kun olen kaveriani kaksosten kanssa seurannut... :) No, heidän kaksoset ovat jo 3v ja voin sanoa lohdutuksena, että heidän kanssaan elo on jo suht helppoa, ainakin verrattuna alkuun. Siis, niin helppoa kuin vain lapsen kanssa nyt ylipäätään voi olla. :DD
- Paaru, jo komeat 5+6 :)
Eka raskausoire taisi olla se, kun tyttö alkoi potkia :D Ja joo, tulos on nyt 5,5v ja kattoo tossa soffalla piirrettyjä.
Pojasta mua kuvotti jotakuinkin 24/7 monta viikkoa.
Nyt mulla on menossa rv 6+ jotain, eikä ole muuten oireen poikastakaan (ellei hillitöntä turvotusta lasketa...)
Takana on myös kaksi keskenmenoa, toinen meni niin alussa että sain tietää koko raskaudesta siinä vaiheessa, kun se jo loppui ja toinen viikolla 13. Viimeksimainittu havaittiin np-ultrassa. Alkuraskauden ultrassa pieni oli vielä elossa. Silloin mulla oli ainakin pahoinvointia, joka loppui kuin seinään viikolla 9. Myöhemmin selvisi, että pikkuinen oli kuollut niihin aikoihin...
Näiden kokemusten perusteella päättelisin lähinnä, että odottelen jälleen tyttöä... :)