@@ SYYSkeijujen MA-TI @@

Lämpömittari näyttää hurjat +2c ulkona! Kalikali, kun kävin lehden hakemassa laatikosta. No eiköhän tuo päiväksi lämpene, mut en silti meinannu uskoa silmiäni, kun katoin mittaria..



En kyllä millään muista, mitä juttua ollut viikonlopun aikaan..



NIMISTÄ jatkan sen verran, et miten aiotte paljastaa nimen..? Heti, kun se on tiedossa ja vauva syntynyt vai vasta ristiäisissä/nimiäisissä? Me olemme säilyttäneet esikon ja kuopuksen nimet salaisuutena ristiäisiin saakka, mutta nyt teemme tod.näk. poikkeuksen, eli alamme kutsua vauvaa heti nimellään. Olisko niin päin helpompi isoja sisaruksia ajatellen..



Nyt kun viikot vähenee, huomaan itestäni jonkinmoista alakuloa.. Vauvan tulo on niin lähellä ja silti välillä tuntuu, ettei se oo tulossakaan, katon vaan ihmeissäni vaate- ym. läjiä ja mietin, kenelleköhän noikin kuuluu. Ja välillä mietin, et mikähän hulluus tääkin oli, tehdä nyt vauva taas :D Muistan hyvin sen ekan yön, kun olin sairaalassa ja kuopus oli muutaman tunnin vanha ja huuti kuin mikä.. Aattelin, et voi ei, mikä järki tässä sitten muka oli. Se yö tuntui hyvin pitkälle, vaikka olinkin onnellinen pienestä tyttövauvasta.



OMA OLO: Masu on nyt aika ylhäällä ja sen huomaa siitä, ettei meinaa löytyä sopivan pitkiä paitoja päälle. Suonenveto jatkuu yhä, jotain jytympää magnesiumia on käytävä ostamassa. Turvottaa hullun lailla. Vauva osaa mutkutella itseään kiitettävästi, mutta raivotarjonnassa on pysynyt.



Kivaa viikonalkua kaikille joistakin hankaluuksista huolimatta ;)

-piias- kera uuden lukeman: rv 34 :)

Terveisiä Ylivieskasta ja kalajoelta! Oltiin viikonloppuna miehen ja tämän sisarusten kanssa lomailemassa ja poika ekaa kertaa anoppilassa hoidossa. Hyvin oli pojan kanssa mennyt, vaikka hieman arveluttikin jättää, kun olen päivät pojan kanssa niin tuntuu ettei raski jättää ;)



Viikonlopun pino lukematta, mutta laitan ensin kommettia viime viikon puheenaiheista.



Nimi: ei ole vielä hajuakaan nimesta. Esikoisesta nimi " valmiina" rv6 alkaen (mietittiin ennen ristiäisiä, mutta pysyi samana). Eli esikoisen nimi oli kaikille selvä. Nyt voi olla että nimi säilyy ristiäisiin yllätyksenä, siksi ettei se ole vielä meillekään täysin selvä :) Ja siis ristiäiset pidetään ei nimiäisiä. Kuulutaan kirkkoon, mutta ei olla aktiivi jäseniä tuntuu kuitenkin hyvältä että lapsi saa kasteen. Kummeja ei olla vielä päätetty.



Paino: noin 12kg varmaankin tullut. Sama tahti kuin esikoisesta.



Seksi: seksielämääkin on, tosin harvempaan kuin normaalisti. Ei haluta ja välillä tuntuu alapäässä ilkeältä.



Siviilisääty: kihloissa ollaan oltu kohta 5 vuotta ja naimisiin todennäköisesti aikalailla tasan vuoden päästä.



Pinnasänky: meillä sellainen, josta saa pohjaa säädettyä ja se on riittänyt. Voihan sellainen, mistä saa laidan laskettua olla kätevä mutta itse en ole sellaista kaivannut.



Asento ja supistelut: tod.näk. rt ja ei ole juurikaan supistellut.



Nyt ulos pojan kanssa! Mukavaa päivää!

Oona, poika ja sintti 32+1 [color=deeppink][size=5]♥

Täällä viikonloppu mennyt kovien liitoskipujen merkeissä. Alapäänluut aivan hellänä ja kävely sujuu kuin ankalla. Itse en ole edes housuja jalkaan saanut, kun ei pysty vasenta jalkaa ollenkaan nostamaan. Mies joutuu siis palvelutehtäviin.. Vauvan pää on neuvolantädin mukaan jo tosi alhaalla, joten ilmeisesti siitä syystä nämä kivut vaivaa jo nyt. Aiemmissa raskauksissa tällaset tuskat vasta lähellä synnytystä. Kuinka sitä kestää vielä n. 7 viikkoa, jos liikkuminen on tällaista?



Nimistä: Meillä myös poikien nimet pysyneet salaisuutena ristiäisiin saakka, mutta tällä kertaa olemme jo nyt antaneet poikien maistella uuden tulokkaan nimeä. Etunimen siis aiomme paljastaa jo ennen ristiäisiä. Ei nyt mitenkään ilmoitusluontoisesti ilmoittamalla, mutta jos joku sen kuulee, niin kuulkoot. Toinen ja kolmas nimi sitten paljastunee vasta ristiäisissä.



Nyt pihalle kuopuksen kanssa. Esikoinen onkin isänsä kanssa allergiatesteissä. Mukavaa, kun on vähän viileämpää.



Andoliniska + vauva-kirppu 33+2

Taas ehtii pinoutumaan, kun on muutot ja muut hässäkät takanapäin.



Nimi asiaa: Esikoisesta oli niin selvä poikaolo koko raskauden ajan ja kutsumanimikin tiedossa alkumetreiltä asti. Toista nimeä piti hieman miettiä, mutta sekin oli aika helppo päättää. Meillä siis ensimmäinen nimi on " perinteinen" ja toinen sitten vähän nykyaikaisempi, mutta ihan kivalta tuo edelleen meidän korvaan kuulostaa. Tälle toiselle sitten.. mies ei oo hirveesti ottanut kantaa, sanoo kyllä ehdottoman ein, jos mennään hatelikkoon. Tytölle olis periaatteessa nimi valmiina, mutta ei tietoa kumpi tulee. Ja appiukko tuossa viimeksi tavatessa juuri tokaisi, että älkää antako suvun painostaa, antakaa sellainen nimi kuin itse haluatte... Jää siis nähtäväksi.



Siviilisääty: Me mentiin tuossa pari viikkoa sitten naimisiin, ihan vaan poikettiin maistraatissa. Syy; ei enää toista isyyden tunnustusta, meillä niin kakkamainen lastenvalvoja, ettei mitään rajaa. Ja mukavampi tämä koko perheen yhteinen sukunimi on. Taidetaan me vielä kaiken lisäksi toisistamme vähän tykätäkkin;) 12 vuotta kuitenkin tässä on/off suhteena säädetty, niin nyt jäi sitten Onni päälle :D



Oma (.) Supistellut on, pari oikein ilkeetäkin, mutta ei kuitenkaan mitään hälyttävää. Huomenna mennään äitipolille kontrolliin, kun tuossa pari viikkoa sitten neuvolassa huiteli verenpaineet ties missä pilvissä ja ne laitto mut samontein sitten tarkistuttaan tilannetta äitipolille. Lääkäri totesi, että todennäköisesti tulee aikasemmin, kuin la. Ja että tuon huomisen kontrollin jälkeen ei enää estellä, jos vauva haluaa syntyä.. noh, tuon tiesinkin, onhan näitä viikkoja jo 35+1. Ja nyt ollaan sitten esikoisen nosto/kantamiskiellossa, onneksi mies on lomalla.



Hankinnat: Me haettiin viimeviikolla rattaat ja autobaby, rattaista yksi rengas viallinen ja tänään tuli postissa osa, millä tilanteen pitäis korjaantua.. Anoppi on joltain työkaveriltaan kovasti ostamassa meille toista pinnasänkyä, vaikka mä olisin laittamassa esikoista " isojen poikien sänkyyn" 1½ vuotiaana.. Onko kokemusta, kuinka hyvin ne siellä pysyy? Vauva saisi siis sitten tämän pinniksen.



Täytyy myöntää, että tämä epätietoisuus sukupuolen suhteen on aika tehokkaasti estänyt suuremmat hankinnat, vihreän unikkotutin uskalsin ostaa:) Ja kaikki muu meillä melkein onkin, vaatteetkin on aika neutraaleita, joten kelpaavat tytölle ja pojalle. Ja kun niitä kuitenkin aina tulee, vaikka kuinka sanoisit, ettei tarvitse...



Tulihan taas turistua, nyt annan kyllä suunvuoron jo muillekkin:)



Kyllikki ja toukka 35+1

piias, ihan sama fiilis täällä. Ihan ihmeellinen alakulo vaivaa, toivottavasti se katoaa kun käärön syliin saa. Ja samat mietteet siitä että mitä ihmettä varten sitä meni pakkaa taas sekoittamaan ja itseään väsyttämään ja koliikkihan tällä sitten ihan taatusti on ja kun meidän lapset kaikki ovat olleet aika vilkkaita ja itkuisia ja vaativia... toisaalta välillä on pää ihan pilvissä että tämän saa vielä kokea, mutta nuo tummemmat mietteet vähän harmittaa. Ja jos ihan totta puhutaan ne on vaivanneet alusta asti aina silloin tällöin, välillä ihmettelen että miten minä niin kovin toivoin silloin loppuvuodesta tulevani raskaaksi jos kuitenkin plussan jälkeen on mietityttänyt näin kovin. Tiedänhän minä sen että kn vuava sytnyy ja sen ekan parin kuukauden jälkeen elämä asettuu uomiinsa niin se tuntuu siltä että ainahan se on näin kuuluntu ollakin, mutta nyt mietityttää. Neljä lasta, huh sitä rahan menoa ja meteliä ja liikkumisen vaikeutta ja jääkö meille miehen kanssa omaa aikaa ja kaikkea. Aina asiat ovat jokaisen vauvan jälkeen järjestyneet mutta aina vaan pitää panikoida. Minä, kun tiedän tytön syntyvän, niin pelkään että tämä on samanlainen kun kakkonen joka huuti siitä sekunnista kun ulos minusta tuli siihen asti että oli vuoden vanha ja siltikin vielä yöt oli yhtä hulinaa 3v asti. Tämä viimoinen, poika, kun oli ihan eri maata niin olen niin varma että kun tyttö tulee niin huutokonserttia taas tiedossa, huoh. No ehkä osa ajatuksista johtunee siitäkin että tämä loppuraskaus väsyttää ihan peevelsiti ja kun ei tuo nuorin suostu nukkumaan päikkäreitä vaikka on jo niin väsynyt että miua hirvittää, niin en saa ikinä itsekään nukutuksi päivällä. Illalla haluan pari tuntia valvoa lapsia pidempään että saan sitä ikiomaa aikaa kun en jumpallekaan tms enää pääse niin unet jää 23-8 välille ja sillä on pärjättävä kaikkinen tsiljoojinen vessassa juoksu kertoineen ynm.



Janottaako muita ihna tolkuttomasti iltaisin ja öisin??? Minä olen nyt yrittänyt oikein tsempata että joisin päivällä koko ajan jotain ettei sitten illalla tulisi juotua, sillä la-su välisenä yönä juoksin pissalla tunnin välein. Riisuin lopulta pyjaman housut vessan lattialle kun en jaksanut hilata niitä edestakaisin ja solmia nauhoja =)



painosta: tullut jo 15-16kg ja itseäni hirvittää ja inhottaa, mutta näin se on aina mennyt. sormetkin on jo lihonneet ja huulet näyttää kunnon pusuhuulilta. Selluliittiä kerääntyy reisiin ja takapuoleen lisää, plääh.



Nimi. tytölle on jo nimi kokonaisuudessaan, mutta naama tarvitsee silti vielä nähdä että istuuko hänelle vai pitääkö etunimi laittaa uusiksi.



Seksi: ei oikein uskalla suppareiden takia, eikä juuri tee mielikään. Onneksi mies ymmärtää ja muistaa edellisistä ja tietää että lopussa kyllä seksielämä vilkastuu kun yritetään häätää asukasta ulos =)



mitäs vielä, en muista muita kyselyitä. Lähdenkin ruuan laittoon ja jos tuon pikkumiehen saisi jotenkin nukahtamaan...



tuisku 32+

Neuvolassa kävin tänään ja kuten eilen ja yöllä mietin, on vauva perätilassa! Iskee paniikki jos vielä seuraavallakin kerralla on väärin päin.



Eli siis rv 32+4 näin:

Paino: +300/vko, yhteensä n. 4kg

Rr: 113/65

Pissa puhdas

Sf-mitta: 29cm, jipii keskikäyrällä

Tarjonta: No pt, piruvie

Syke:140



Sitten NIMISTÄ. Esikoiselle ei ollu nimeä valmiina, tosin minä ehdin muutamaan kertaan nykyistä nimeä ehdottaa. Mies ei oikein ollut varma, mutta niin vaan se sitten näytti siltä mitä ehdotin :) Ja löytyy muuten ruotsalaisesta kalenterista tuo nimi. Tälle tulokkaalle on etunimi valmiina oli sitten tyttö tai poika. Eipä taida näitäkään nimiä kalenterista löytyä, vaikkei mitään erikoisia olekaan. Ja tulokas kastetaan kuten esikkokin. Suoraan sanoen en edes tiedä, minkä takia, koska ei sillä mulle mitään suurta merkitystä ole eikä mies kuulu kirkkoon.



PINNASÄNGYSTÄ: Meillä on joku mikälie, puunvärinen :D Pinnoja ei saa pois eikä laitaa laskettua eli ts. sanoen huonoin mahdollinen.



AVOliitossa elellään, kuten joskus olen maininnutkin. Ollaan oltu kihloissa ja asuttu yhdessa reilut 2 vuotta, muuten ollaan oltu yhessä piakkoin 3 vuotta. Eli aika nopeesti ollaan edetty. Naimisiin mulla ei kyllä ole mikään kiire.



Mitäs muuta olikaan.. No, pätkii muisti sen verran, että jääköön nyt tähän. Meen imuroimaan kun vielä virtaa riittää :P



Tisha rv 32+4

Heippa pitkästä aikaa! Ruusunen on vedellyt eilisen päivän ja tämän aamun Ruususen unta. Koskapa viime viikon loppupuoli meni ilman supistuksia sain taivuteltua miehen Särkänniemen reissuun lauantaiksi ja siellähän mentiin koko perheellä, mies ja lapset riekkuivat laitteissa, itse seurailin menoa varjopaikoilta. Koskapa olen vain makoillut viimeiset pari viikkoa, reissu oli ilmeisesti minulle raskas koska nyt on väsyttänyt ihan kamalasti. Mieli kuiteskin kirkastui kun päästiin edes yksi suunniteltu reissu tekemään koko perheellä. Tänään mies on lasten ja esikon kummitädin kanssa Visulahdessa, saa laiskotella ihan hyvällä omalla tunnolla.



OMA(.): Liitoskivut ovat rantautuneet tännekin, tietyt asennot ovat tosi hankilia noiden takia. Kohdunpohja on kuitenkin vielä korkealla, sillä esimerkiksi sukkia jalkaan laittaessa meinaa happi loppua. Pisulle joudun heräämään taas joka aamu klo 05, kumma aika kun koko raskauden olen aina herännyt klo 05. Nykyisin pisuttelureissun jälkeen Ruulle tulee aina hikka, ihan vaivaa, kun se kestää hällä niin pitkäänkin. Eilen ja tänään on supistellut jonkin verran, enimmäkseen harjoitusmielessä, johtuu varmaan tuosta Treen keikasta. Huomenna on äpkl kontrolli kohdunsuun tilanteesta, samalla pitäisi taas yrittää keskustella lääkärin synnytyspelosta, saa nähdä huvittaako lääkäriä tällä viikolla kun viime viikolla ei huvittanut.



NIMI: Tytölle on nimi valmis, mies ei ole ihan vielä vakuuttunut, mutta eipä ole aikaisemminkaan parempaan pystynyt. Pojallekin on kaksi kolmesta nimestä olemassa.



VARUSTEET: Meillä on tavispinnasänky josta saa pelkästään pohjaa laskettua, se on ollut ihan hyvä kaikilla lapsilla. Ostin nyt tätä vauvaa varten sellaisen sängyn päälle laitettavan hoitotason, myin viime kesänä hoitopöydän pois. Sain viime viikolla uudet ilmakumit meidän vaunuihin, ovat nyt kuin uudet. Kyllä kelpaa työnnellä kun vain sen vauvan nyt varmasti saisi. Joitakin vauvan vaatteita pitäisi vielä silitellä pesun jäljiltä.



Nyt ei jaksa enempää, yritän tässä lähteä matto-ostoksille ettei ihan unohtuisi sänkyyn.



Mukavaa alkanutta viikkoa,

Ruusunen ja pikku Ruu 33+3

RUUSUNEN76: Saanko kysyä, kuinka on joskus käynyt, kun kirjoitat niin usein, että kunpa elävän vauvan saisi..? Olet saattanut joskus kertoakin, en vaan muista. Paljon jaksamista oloosi :)



TUISKU020: Onpa ihanaa, että en ole yksin näiden ajatusten kanssa. Mulla pitkälti johtuu tämä " pelko" siitä, kun kuopus oli niin itkuinen (jotain koliikinpoikasta), imetys ei sujunut eikä neiti meinannut saada painoa. Koin kamalaa häpeää, etten onnistunut imetyksessä. Enkä uskaltanut oikein ihmisten ilmoille juuri tuon itkuisuuden takia. Tässä joku aika sitten tajusin, miksi melkeinpä petyin kuullessani masuvauvan olevan tyttö: pelkään saavani samanlaisen " hankalan" vauvan! Parisuhderintamakin mietityttää: Meillä oli miehen kanssa viime loppusyksy kriisin täyteistä aikaa, ero oli lähellä ainakin minun mielestä. Talon rakennus veti meidät niin kauas toisistamme, joka sitten kärjistyi niin, että kumpikin eli melkeinpä omaa elämäänsä :( Kun alettiin kokoamaan meitä taas yhteen, jompi kumpi ehdotti vauvaa.. Ei ehkä ollut maailman paras ratkaisu, mutta onneksi raskaus kestää 9kk eli alkuvuotena saatiin paranneltua luottamusta ja puhuttua suhde taas eheäksi. Tietysti olen ylpeä ja onnellinen tulevasta. Ja varmaankin ihan hyvä, että sallii itselleen nämä ajatukset..



Mulla on (meikäläisen) tyypillisiä loppuraskauden oireita: hillittömän kuuma, happi loppuu hyvin äkkiä jos vähääkään kumarreltava, suonenvetoa paljon, janottaa, turvottaa, yöt katkonaisia, kokoa kuin elefantilla ja mieli kypsänä tähän odotukseen. Alapään karvojakaan ei saa karsittua, kun ei mahan alta nää mitään! No jospa ei ois enää uimaan hinku, muuten mies pääsee höyläämään..



Juups, jatkakaamme tätä päivää.. -piias- rv 34

Piias: no juuri se minullekin ekaksi tuli mieleen, kun kuulin tulokkaan olevan tyttö. toivoin niin poikaa koska tämän pojan kanssa on ollut helppoa ja meillä on jotenkin ihan erikoinen sidekin, johtuisiko siitä että on ainoa jota olen pystynyt imettämään kunnolla vai liekö äidin ja pojan suhde erilainen kun äidin ja tyttären, tiedä sitä. vieläkin välillä kun hipelöin pinkkejä vaatteita pesun jälkeen, mietin että päästäisiinkö helpommalla jos saataisiin toinen poika. Perustelen sen niin että poikamme saisi kaverin itselleen, mutta totuus on se että pelkään että saan samanlaisen typykän kun kakkonen. se oli niin hirveää se alku, koliikit ja yöhuudot ja kaikki. Tyttö karkaili puistoista kun oppi kävelemään oli levoton ja rauhaton ja tosiaan alkoi öitä nukkumaan vasta lähempänä 3v. Tytön ollessa reilu puoli vuotta lääkäri diagnosoi valtavan uupumukseni synytyksen jälkeiseksi masennukseksi ja mikäs ihme se olikaan sillä huudon määrällä. Ja kun oli vielä se 1,6v esikoinenkin hoidettavana. Olo oli jatkuvasti turhautunut ja myös aggressiivinen kun mikään ei kelvannut lapselle. Näin jälkikäteen on helppo nähdä mitä tekisin erilailla ja käytimmehän jo s illoin tyttöä lääkärissä mutta minua ei otettu todesta ennenkuin lähdin helsinkiin asti. (eikö rouva tiedä että vauvat itkevät?? No tietysti tiesin, mutta minusta itkun määrä ei ollut enää normaalia). vasta siellä helsingissa, ruusulankadulla lääkäri uskoi että lapsella on sillä huudon määrällä oltava joku allergia tms. mutta mitään selkeää iho-oiretta tai ripulia kun ei ollut niin kela ei korvannut erikoismaitoja vaikka ne selkeästi auttoivat, ynm. No mutta, jos tällä kertaa tulisi samanlainen tapaus, ehkä sitä osaisi ajoissa reagoida ja viedä lapsi lääkäriin. No näitä minä päivät pitkät mietin ja pohdin, ihmekös tuo että synnytyksen lähestyessä iskee alakulo :)



galluppeihin vielä että naimisissa mekin olemme, oltu tänä vuonna 6v, yhdessä 8v kaikenkaikkiaan.



tuisku 32+

Mä en oikeen oo mikää hellefani, lähimmälle järvelle on joku 10 kilsan matka ja seki on ihan liikaa. Ilmastointi meni rikki, auto kerkes oikeen 4 päivää oleen. Ens viikolla on sairaalaan tutustuminen ja olis tosi kiva saada matkustaa ilman hikoilua.



Joko muilla rupee oleen valmennuksia? Kyllä jäi tämän kylän valmennuksesta ihan paskan maku suuhun. Toisaalta se oli kiva kun sai olla yksin ja kysyä ihan mitä huvitti. Huomenna meillä onki site leffailta ku saan hakee synnytysvideon neuvolasta. Sen jälkee luultavasti lievä paniikki ja isännälle musta silmä, täähän on kuitenki kaikki sen vikaa. =)



Tän hetkisistä raskausoireista sen verran että se rajottuu tohon helvetilliseen kylkikipuun, ja uutena tulokkaana supistuksiin ja suonenvetoihin. Supistukset onneks ihan mitättömiä ja suonenvetoki lähtee ku painaa jalan patjaan. Mutta kylki tosiaan niin kipee että tekis mieli ottaa vauhtia ja juosta päin seinää. Oliskohan murtumia?



Jano on tääläki, vesilaseja on ympäri kämppää. Mä en todennäkösesti koskaa pääse eroon raskauskiloista koska otan heti synnytyksen jälkee takas tän ajan jonka oon joutunu oleen ilman vihreetä jaffaa. Jessus mitä kidutusta, ennen meni yks iso pullollinen päiväs.



Suhteesta. Asutaan avoliitos mutta ei olla kihlois. Seurusteltu ollaan 2 vuotta. Tän hetkinen tila yllättävän hyvä vaikka pari kertaa raskauden aikana oon ollu täysin vakuuttunu että nyt kyllä saa äijänretale lähtee. Naimisiin eikä kihloihinkaa olla menos vaikka oonki tästä suhteesta varma, ollaan toistemme parhaat kaverit. Ja siitä seksiin, nyt ollu hiljasta ku mä en jaksa ja olo on nii kömpelö. Asentojaki vaikee keksiä. Jännä silti että mä haluan koko ajan ja ajattelen seksiä!



Mä oon kans aika alakulonen ja aamusin ei haluais nousta sängystä. Tuntuu että on ollu koko ikänsä raskaana ja aika ei mee mihinkää päin. Mä haluan jo tästä mahasta eroon, on niin vaikee hengittääki. No eiköhän se tästä!



Miisa84 & Pirkko, rv 32+4

Jos taas vaihteeksi jotain kirjoittelis.



Mitähän galluppeja täällä olikaan. No juu, seksistä oli ainakin. Minäkin kuulun siihen ryhmään, joka kysyy, että ai mitä se on ;-).



Ja sit oli tuo siviilisääty eli avioliitossa ollaan. Viime viikolla oli just 10-vuotishääpäivä.



Perinteiset ristiäiset meilläkin pidetään. Ei olla mitään aktiiviseurakuntalaisia, mutta kyllä minulle silti merkitsee se, että lapsemme liitetään seurakunnan jäseniksi. Kyllä siinä kastetilaisuudessa aina kyynel tulee silmään eli ei se kuitenkaan ihan merkityksetöntä ole. Ja pääseepähän muksut seurakunnan kerhoon. Mitään muuta kerhotoimintaa täällä meillä ei pienille lapsille olekaan ja tuo srk:n kerho on kyllä muodostunut heille todella tärkeäksi.



Nimiasioista on myös ollut keskustelua. Me ollaan aina pidetty nimet salassa ristiäisiin asti (paitsi jos kummit on kysyneet kaiverrusten takia niin heille on kerrottu). En sitten tiedä, onko tulossa yleisestikin muotiin tuo, että nimi kerrotaan jo ennen ristiäisiä. Saa nyt nähdä, miten tällä kertaa tehdään.

Mehän ollaan jo pitkään tiedetty, että tyttö on tulossa ja tyttöjen nimiä on kyllä tullut kauheasti pähkäiltyä. Varmaan ainakin kolme kertaa nimi on ollut muka päätetty, mutta minä olen sitten kuitenkin ottanut asian uudelleen mietintään. Nyt olis kyllä taas hyvä nimi mielessä, mutta en osaa lopullista päätöstä tehdä ennen kuin näen vauvan.

Jokuhan täällä kertoi, että joku tuttu oli peräti kaksi kertaa " varastanut" omille lapsilleen samat nimet (vaikea muotoilla tuosta kunnon lausetta). Minusta todella törkeää ja ennen kaikkea mielikuvituksetonta. Minä ainakin tuntisin itseni ääliöksi, jos en pystyisi keksimään itse nimiä, vaan pitäis laittaa samat, mitkä joku tuttava (vai oliko peräti sukulainen) on jo omilleen antanut. Ihmettelen.



Supistellut ei ole viime viikkoina juurikaan. Just niin mun tuuria, että nyt kun sais jo alkaa ruveta paikat vähän valmistumaan, niin supparit loppuu. Mullahan on la 3.9., mutta olen täysin valmistautunut odottamaan 18.9. asti eli mietin, että mulla vois olla käynnistys tuona päivänä (kaksi edellistä siis käynnistettyjä synnytyksiä).



Viikko sitten oli ultra. Vaavilla oli kokoa 2290 g tai siis arvio oli tuo. Kohdunsuu on kiinni ja kanavaa jäljellä 3,3 cm. Seuraava ultra taisi olla 21.8. Mullahan noita ultria tehdään tukostaipumuslääkityksen takia. Juu, ja merkittävä tieto oli myös se, että vauva oli rt:ssä. Olipas ihanaa, että neiti tajusi kääntyä, koska hänhän viihtyi siihen asti poikkitilassa (varmaan ultraa edeltävänä yönä kääntyi).



Ai niin, sitä piti kysyä, että onko teillä muilla rinnat kipeät? Mulla nännit tuntuu aroilta ja välillä ihan muutenkin rinnat kipuilee. Tässä yhtenä iltana olin vielä vailla 10 illalla vattuja keräämässä. Tuntui, että kylmä alkaa käydä rintoihin. Mulla ei oikeastaan ole tässä raskaudessa ollut näitä rintatuntemuksia ennen kuin vasta nyt eli alkuraskaudessa ei ollut.



Liitoskipuja on ollut tänään, mutta onneksi vielä ihan siedettävissä määrin. Iltaisin jalat turpoaa ihan selvästi, mutta onneksi ovat taas seuraavana aamuna ihan normaalit.



Tässäpä kai meikäläisen kuulumiset. Hyvää odotusta kaikille jatkossakin!



neronja rv 35+1

Täällä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on mukavan lämmin, ei liian kuuma ja täällä mie istun koneella... Tekisi mieli lähteä ulkoilemaan, mutta eilen oli supistusten suhteen aika huolestuttava päivä, joten jos tänään ottaisi vielä rauhallisesti. Supparit tulivat jo jonkin aikaa säännöllisesti 10 min välein ja koski jo aika mojovasti. Säikähdin jo, et nyt tuli lähtö, mutta rauhoittuivathan ne. Ei tarvitsisi pyöriäisen kiirehtiä vielä tähän maailmaan, sitten tytön leikkauksen jälkeen ei enää haittaisi vaikka tulisikin.

Miun pitäsi vielä ensi viikoksi mennä töihin loman jälkeen, mutta nuo supistelut pisti vähän miettimään, että jos kuitenkin pyytäisi saikkua, perjantaina kun taas olisi neuvola. Ei taida olla tästä mammasta enää seisomatyötä tekemään 8h/ päivässä.



Neronjako se kyseli rintojen kipuilusta? Miulla ne on olleet enemmän ja vähemmän kipeät koko raskauden ajan. Mistä se sitten johtuukin, siitäkö, kun ne yks kaks turpoaa A-kupista C-kuppiin, maitoa ei vielä niinkään tihku, mitä nyt välillä saattaa tippa tai kaksi kastella yöpaitaa. Mut oon niistä suunnattoman ylpeä, oon aina " kärsinyt" pienistä rinnoista ja nyt jos joku sanoo, että onpas siun tissit kasvaneet, miuta ei nolota yhtään, hymyilen vaan ja sanon, et harmi vaan kun ne on vaan tilapäisesti " lainassa" :)



Pyöriäiselle kuuluu varmaankin ihan hyvää, rt:ssä pysyttelee. Välillä ihan säikähdän, kun tajuan, ettei oo liikahtanut pitkään aikaan, mutta kun häntä vähän kiusii, niin saa pienen potkun vastaukseksi. Alkaa kai olla niin ahdasta jo, ettei niitä napakoita potkuja ole oikeastaan ollenkaan. ITsekin voin ihan hienosti, oon saanut yötkin nukuttua hyvin, eikä tarvii edes kertakaan herätä pissille, vaikka miusta tuntuu, että oon jatkuvasti kuitenkii illalla juomassa.



Kohta lähdetään omien ja naapurinlasten kanssa katsomaan stunt-showta, viime kesänä pääsin itse mukaan siihen temppuun, missä se kuski ajoi kahdella renkaalla, nyt taitaa joutua tyytymään seuraamaan sivusta :)



Aurinkoista alkuviikkoa kaikille!



Niina ja pyöriäinen rv 33+3

Plaah, tulin juuri kotiin töistä. Saikkuloma siis loppui eiliseen ja kun tu selkä on siinä kunnossa että " kai tässä töihin kärsii" , niin menin sitten. Kyllähän tuon huomasi ettei se kunnossa ole, kun alkoi puolen päivän aikaan jomotella mutta sitkeästi nyt olin kuitenkin koko päivän. Pitää nyt katsoa päivä kerrallaan miltä tuntuu ja käydä sitten vaan rohkeasti saikkua jos jatkuu moiset jomotukset.



Muita kipuja mulla ei tällä hetkellä olekaan. Liitoskipuja olen odotellut, koska esikoisesta mulla ne alkoi about näillä viikoilla. Toivotaan, että pysyvät mahd. kauan pois. Muutenkin olo alkaa olla helpottumaan päin kun useita viikkoja jatkunut ikävä nuhakin alkaa olla ohitse. Tosin jouduin turvautumaan antibioottikuuriin mutta kun nuha alkoi olla niin jatkuvaa. Lääkäri kirjoitti sitten kuurin, jota voi raskaudenkin aikana ottaa vaikka mielelläni sitä en syökään. Mutta olo on helpottanut nuhan suhteen jo muutamassa päivässä. Poskiontelotulehdusta tämä kuulema tod. näk. on.



Perjantaina olis sitten neuvola, jossa katotaan onko Masukki vielä rt:ssä, pitäkää siis peukkuja että olisi kääntynyt. :) Varmaan ultrallakin katsotaan, ainakin terkka näin viimeksi puheli. Hän kun osaa ultrata ja nyt se laite sinne kuulema on tullut.



Mutta nyt ruoan laittoon. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



T: Anmari rv 32+2

En todellakaan halua pelotella ketään odottavaa jolla on ongelmia sokereitten kanssa tai vaikka ei olisisikaan ongelmia.

Kummipoikani äiti oli insuliini hoidolla raskaus aikansa ja lapsi meinasi kuolla kun synnytys oli liian kova rasite lapselleja sokeri arvot laskivat heti synnytyksestä, mutta asia saatiin korjattua kun poika vietiin teholle pariksi päiväksi.

TAYS:issa mulle ei ole sanallakaan mainittu et mitä lapselle voi tapahtua, eivät kai halua pelotella mutta pahimpaan on varauduttava.



***Mutta eikö juuri siksi yritetä huolehtia joko ruokavaliolla tai sitten insuliinihoidolla äidin sokereita jotta vauvan sokerit pysyisivät mahdollisimman normaaleina ja vauvalle ei oireita tulisi. Näin ainakin minä olen asian ymmärtänyt. Kun kummipoikasi äiti hoiti itseään insuliinilla niin pysyivätkö hänen sokerinsa normaaliarvoissa?

Typo:nyt on kyllä joku käsittänyt asioita väärin insuliinihoitoisen raskausdiabeteksen vaaroista.Mä en usko että äideille valehdellaan tai jätetään kertomatta joistain vaaroista,jotka koskevat vauvan terveyttä.Ei ei....insuliini ei altista vauvaa kertakaikkiaan millekkään vaaralle,insuliini on oman elimistön tuote,jota vaan laitetaan lisää kun oma elimistö ei kykene tuottamaan sitä tarpeeksi,ja tämä siksi ettei veren sokeripitoisuus nouse liikaa,ja tämä sikis ettei a:vauva kasva liikaa=makrosomiseksi,josta voi seurata synnytyskomplikaatioita=ei mahdu alakkautta tai jää jumiin tms,makrosomia myös altistaa vauvaa hapenpuutteelle,koska iso vauva kuluttaa enemmän happea.MUTTA TÄHÄN TILANTEESEEN PÄÄDYTÄÄN VASTA SITTEN jos äidin verensokeriarvot ovat JATKUVASTI YLI 10 luokkaa!!!!!!Ja sellaisilla lukemilla äidinkin olo on HUONO,erittäin VÄSYNYT,ja täytyy sanoo et jos on diagnosoitu rd,ja on em.oireita eikä äiti tajua että sokerit on peffallaan,niin täytyy kyllä olla aika ****** :(

b:vauva ei kykene itse säätelemään sokereitaam,eli tuottaa insuliinia itseensä edelleen liikaa syntymän jälkeen jolloin verensokerit laskee liikaa ja ensioire on vapina.Tämä hoidetaan välittömästi laittamalla vauva glukoositippaan.Meillä tämä tapahtui 20 minuuttia syntymästä.



Siis insuliini ei ole SYY,eikä raskausdiabeteskaan,rd on aineenvaihdunta sairaus,jota ei voi ennustaa kuinka se vaikuttaa vauvaan.Insuliinin lisäksi omilla valinnoillaan eli ruokavaliolla voi vaikuttaa omaan sekä vauvan vointiin.



PUUH.Tuo oli kyl hirvittävää kuultavaa että asialla on peloteltu,tai kertoiltu kauhutarinoita,vauvan matalat sokerit on ihan JOKA PÄIVÄÄ syntyneillä rd-vauvoilla,siihen osataan varautua kyllä.Nämä vauvat joilla itsellä on säätelyongelma,ovat normaalipainoisia,makrosomisilla vauvoilla on vaan sitä kokoa joka johtuu äidin elimistön sokeripiikeistä,eli liian korkeille nousseita sokereista.



Joten,älkää lietsoko mitään hysteriaa tästä asiasta nyt,pliis.



Femmis ja Pimu

Täällä kanssa yksi " poikkinainen" mamma. Väsyttää, jalat turvottaa ja selkää särkee. Eilen kun tuli vähän raivattua kellarikerroksesta turhaa tavaraa autotalliin ja lauantai päivä meni paikallisessa rock-konsertissa lasten ja miehen kanssa... nyt sitten kostautuu.



Anmari: kerroit että olit ostanut pinnasängyn. Minkähän hintaisia ne sängyt liikkeessä oli? Meidän nimittäin pitäisi se hankkia ja tutuilla olisi myynnissä 90 euroon, mutta eikö sillä rahalla jo saa melkein uudenkin?



Keskiviikkona neuvola, jossa kanssa selviää onko vauva vielä pt:ssä. Ainakin tuntemukset ovat ettei olisi vielä kääntynyt!!



t. Tuittu 33+2

Kiitti kun jaksoit selittää. Yritin ajatella järjellä, mutta kieltämäti ehdin jo vähän huolestua Leena_Maijan kommentista, että enkö nyt olekkaan ymmärtänyt jotain kohtaa asiasta. Mulle meinaan tyrkytettiin insuliinia, mutta halusin ekaksi nähdä mikä vaikutus ruokavaliolla on sokruihin. Koska tiesin syöneeni vähän huonosti. Lopputulos oli että ainakin vielä mennään ruokavaliolla. Nyt seuraan itse sokruja ja otan tarvittaessa yhteyttä diabeteshoitajaan.



rv 35+0

Huh, olipas paljon luettavaa vkl ja nyt ma, enkä enää juuri muista mitä luin. Kamala, kun muisti on mennyt niin huonoksi. :(



Täällä on tänään voitu taas huonosti. Vatsa ollut aivan sekaisin ja väsyttänyt aivan mielettömästi. Kevyesti nukuin pojan kanssa päiväunet ja pidempäänkin olisin nukkunut, jos poju olisi jatkanut uniaan. Nukuttiin n. 3 h.



Pinnasängyistä on ollut puhetta. Meillä esikoiselle ostettiin pinnasänky, josta saa toisen laidan alaspäin, mutta en suosittele sitä muille. Poika kolisuttaa sitä, kun haluaa sängystä pois..ja muuten ei itse olla sitä tarvittu laisinkaan. Meillä esikoinen myös 1,5v. ja ollaan päädytty siihen ratkaisuun, että isojen lasten sänky hänelle on vielä liian iso ja muutenkin parempi, että nukkuu pinnasängyssä. Sen verran levoton öisin, että sitähän saisi olla vahtimassa, että missä poju on tai mitä tekee, kun muut nukkuu. Päätettiin, että siirretään poika vasta 2v. isompaan sänkyyn, josko tilanne sitten muuttunut.



AVO/AVIO: Me ollaan kihloissa ja tarkoitus olisi mennä naimisiin muutaman vuoden kuluttua. Kun tilanne tästä rauhottuu ja pääsen itse takaisin hyvään kuntoon ja lapset eivät ole ihan vaippaikäisiä enää, niin sitten aletaan suunnittelemaan häitä. Ei haluta kaikkea samaan kertaan, vaan nauttia jokaisesta suuresta asiasta/elämänvaiheesta kerrallaan.



Mites se p-kaupunkiseudun tapaaminen? Onko ollut puhetta viime aikoina?



inkuli ja nuppu rv 33+5

Nyt on sitten siviilisääty vaihtunut - kylläpä tuntuukin hyvälle olla vaimo :))



Kaikki sujui muutenkin aivan täydellisesti sekä perjantaina maistraatissa että lauantaina juhlissa. Ei niin, että jok' ikinen asia olisi ollut viimeisen päälle prameeta tms., mutta olo oli kaikilla hyvä ja rento ja sitä kautta hommat sujui.



Vihkimisessä vähän itkin runoa lukiessani, sulho-kulta hieman vetisteli myös. Hääkuvia kuvaaja napsi sadoittain (kohta saadaan alkaa niitä ruotimaan, saatiin cd jo tänään), sekin sujui hyvin sekä kahdestaan että lasten kanssa. Sormus on aivan ihana! Hääjuhlassa pitopalvelu todella yllätti positiivisesti - oli siis vielä ihanampaa kuin olin kuvitellutkaan. Morsiuskimppu oli upea, samoin kukkalaitteet pöydissä. Häätanssi oli ikimuistoinen (no mikäpä sinä päivänä ei olisi..?), valittiin todellakin täysin oikea biisi, ja hetki oli todella romanttinen. Ja.. Ja.. Ja..



No se siitä :) Jospa koittaisin keskittyä nyt tämän palstan puheenaiheisiin.. :



NIMI aiotaan julkistaa heti kun se vain itse tiedetään. Molemmat isommat lapset on " saaneet nimensä" jo synnärillä, ja samantien on sitten kerrottu kaikille. Niin käy nytkin - tai sitten ei.. Poikahan meille nyt luultavimmin on tulossa (r-uä:ssä nähty, mutta uskaltaakohan ihan luottaa..) ja nimi on ollut valmiina rv10 tms asti. Mutta nyt ihan hiljattain onkin alkanut mietityttämään! Mitään kakkosvaihtoehtoa ei edes ole, eli jotenkin ollaan nyt tyhjän päällä tämän nimihomman kanssa. No eiköhän tuo selviä aikanaan.



Joku kyseli 1 1/2v:n siirtämisestä ISOJEN SÄNKYYN. Esikoinen meillä siirtyi pinniksestä pois siinä just 1 vuotiaana. Ei mennyt kovinkaan mallikkaasti. Siis vieressä sai istua just siihen asti että nukahti, muuten juoksi ympäriinsä villinä. Toinen siirrettiin isoon sänkyyn tossa alkukeväällä (n. 1v4kk), kun en enää jaksanut kasvavan vatsan kanssa roikkua pinniksen reunalla jokaista unillelaittoa varten. Eipä hänkään sinne yksin nukahda, eli samassa huoneessa on oltava, mielellään käsi vatsan/selän päällä rauhoittamassa. Ja nyt sitä yhäkin systemaattisesti opetellaan pojalle että nukkumaan käydään vain omaan sänkyyn, eikä vieressä olevaan parisänkyyn. Kävi nimittäin niin, että tuossa pahimpien väsymysten aikaan vesitin koko nukuttamishomman kun otin aina viereen sekä illalla että päikkäreille. Olin niin väsynyt että halusin nukkua itsekin, ja siihen kainaloon poitsu nukahti rauhallisesti ihan satavarmasti. Että kantapään kautta.



Mutta, ihan mielipiteenä, parempi siirtää pinniksestä pois ennen uhman alkamista :) Kyllä puolitoista vee sopeutuu nopeammin kuin 2vee jolle KAIKKI on asiasta riippumatta EI!!



Omaa napaa vielä sen verran, että on tämä kauheeta kun rv33 vasta, ja olo on ihan valmis :( Siis näin raihnainen olo on edellisistä tullut siinä 38+ viikoilla. Tosin tämä selkäkipuhan on ihan uusi juttu, edellisissä ei ole ollut. Aika lamauttavaa. Siis oikeasti. Kun jonnekin pitäisi päästä, niin et pääsekään. Kun näet että lapsi kiipeää tuolille ja nappaa veitsen pöydältä ja yrität päästä hätiin, mutta selkään sattuu niin että jalat menee alta.. pelottavaa. No mutta, tehän tiedätte mitä tämä on..



Jaahas, ja nyt pötkölleen selkää lepuuttamaan!



Itta 33+3 Just married ;)

Ja KOVASTI ONNEA!!!!! On nuo häät aina vaan jotenkin niin ihana tapahtuma ja varsinkin kun kaikki menee hyvin ja juuri niin kuin toivoo :) Itse täällä haikeana muistelen juuri tuota aikaa, meille tulee nimittäin huomenna (tai siis itseas. tänään kun vaihtui juuri vrk) 3v. siitä kun mentiin maistraatissa naimisiin ja keskiviikkona 3v.avioliiton siunauksesta+juhlista =) Niin se aika vaan vierähtää! On ihana aina välillä selailla valokuvia ja katsoa häävideota,palailla niihin tunnelmiin. :)



Onnea vielä kerran!



:) elaine + pikku possut rv 32 - juuri vaihtui -jee!!