***ELOisat lauantaina***
Kommentit (33)
Hei pitkästä aikaa...
Meillä onkin sitten sama laskettuaika opemamman kanssa. Uskon kyllä vakaasti siihen, että meidän vauveli syntyy ennen tuota päivänmäärää. Voihan olla, että olen väärässä.
Kesää on vietetty oikein toden teolla, eikä aikaa olekaan ollut muuhun. Olimme mm. telttailemassa viikon verran heinäkuun tokalla viikolla ja hyvin meni. Laitoin juuri marjoja pakastimeen sekä mummon leipomaa pullaa. Lihapullia lötyy pakkasesta myös, muuten onkin nämä ruokavarustelut kesken. Viime kerrasta viisastuneena aion laittaa kunnon satsin ruokaa pakkaseen.
Minukin vaivaa unettomuus, heräilen klo 5 aamulla, kuten olen jo viimeisen kuukauden ajan herännyt. Harmittaa vähän, kun tuhlaan hyviä nukkumistunteja joutavaan kuppaamiseen.
Oloni on ollut yllättävän pirteä, jopa niin, että olen tehnyt ihan liikaa kaikkea kotona, kuten järjestänyt varastoa yms. Se on sitten kostautunut yöllisinä supisteluina ja seuraavan päivän uupumuksena. Olen yrittänyt pikkuhiljaa rauhoittua ja levätä enemmän.
En tiedä jos joku vielä muistaa, mutta kuukausi sitten epäilin hepatoosin uusiutuneen, mutta olin väärässä. Kaikki verikokeen tulokset oli ok, mistä lie kutina johtunut. Ehkä helteestä? Onneksi kaikki on ok, sitä vaivaa ei huvikseen itselleen toivo.
Vauvalle on kaikki muu hommattuna, paitsi kertakäyttövaippoja ensi alkuun. Aion sekakäyttää kestovaippoja sekä kertakäyttövaippoja, kuten tein esikoisenkin kanssa. Muuten täällä onkin vain odottelun meininki... kunpa nämä viikot nyt menisivat nopeasti ja pääsisin taas liikkumaan ketterästi :)
tammikukka 35+4
täälläkin herätty 5 aikaan,olipa niin kauhee nälkä et vetäsin kipollisen muroja naamaan ja mehua,kattelin canaliltä jotakin leffaa ja menin 6 aikaa takasin sänkyyn ja voi pojat ku on pirtee olo :).
mun ukko kulta lähtee poikien viikonloppuu viettää,nehän tietää että juomapainotteista se reissu on,mut antaa mennä ku kohta ei sillai oo tilaisuutta ja mieskin sanoi että ei viittis ees lähteä!. tulee niiiiiiiiin ikävä vaikka onki vaan 1 yön poissa.tilasin pikkusiskon viihyttää mua :)
mut nyt toiselle aamiaiselle mars..
k.h.p ja tärppi 35+6
ja valitettavasti hiljaiselo ei ole johtunut synnyttämisestä vaan siitä, että vaihdoin tässä taas majapaikkaa ja nettiyhteys oli muutaman päivän pois.
mutta kasassa siis ollaan ja ti odotan kuin kuuta nousevaa, silloin on ä-polille aika ja josko siis saisi käynnistyksen. on tämä hilpeää, kun ei oo ollu enää oikeestaan minkäälaisia supistuksia ja niitä oli vaikka kuinka silloin kriittisillä viikoilla.
nyt on päällimmäisenä tunteena vain ja ainoostaan ikävä lapsia ja miestä kohtaan. siitä on nyt viikko kun lähtivät kotiin ja ei tuo puhelin paljo ikävää lievitä. mutta en uskalla lähteen niin pitkän matkan päähän sairaalasta, joten täälä on oltava ja riuduttava ikävästä.
Täällä taas. Mua olis niin väsyttänyt aamulla etten millään olis viittinyt herätä. No mä oon taas niitä ihmisiä jotka kukkuvat illasta/yöstä vaikka kuinka myöhään ja aamulla nukkuisin vaikka kuinka pitkään jos vaan vois. Muksut heräävät viimestään puoli kasi. Yksi-Kaksi on sellanen normaali nukkumaan meno aika. Eli unet jää täälläkin aikas lyhkäseksi. siihen päälle kun herää vessaan. Mutta näillä unilla oo jo monta vuotta tottunut pärjäämään.
Opemamma mullakin on helpotusta luvassa ens viikolle kun mies palaa/haetaan se tänään kotiin. Mies laittaa mielellään ruokaa ja puuhailee lasten kanssa. Helpotusta siinäkin mielessä että siskon tyttö jäi pois hoidosta. Tosin tulee sit syyskuun alusta takaisin.
Nyt täytyy käydä kurkkaamassa ilmailulaitoksen sivuilta että mikä olis noin suurin piirtein lennon saapumis aika niin tietää vähän mihin aikaan täältä lähtee ajeleen ettei kauheesti tarviis kentällä miestä odotella.
Tildamarille jaksamisia. Puhelin ei paljoo tuskaa helpota. Mulla sentään on lapset kotona ja mieskin palailee tänään bulgariasta kotiin. itseasiasssa taitaa juurikin istua lentokoneessa kohti kotia.
puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja masuasukki 37+2
Toiset on heränny viideltä kun minä taas pääsin nukkumaan viiden jälkeen :)... tytölle nous kuume viimeyönä, toivottavasti ois siitä mpr-rokotteesta johtuvaa, oli ku kekäle siinä miun selän takana. Pakko oli ottaa viereen kun vaippa oli valskannu niin lahjakkaasti että tuon koko sänky lainehti, oli siis pissannu PALJON... Monta tuntii tuo jakso siinä höpötellä omiaan, minnuu kävi välillä ihan naurattamaan ne sen jutut.
NIVUSET huutaa öisin armoa, siis aivan tajun kipeet! en mie tiedä mikä niihin auttas, ei varmaan mikään.
jaahas, ei miula mitään sen ihmeempää, sen vaan aattelin kertoo etten sitten tänä vl lähde synnyttämään :), kun haluan itse hoitaa sairaan lapseni... katotaan vaan ni sillä onki joku flunssa minkä se tartuttaa minnuun ja mie pääsen jälleen sairaana synnyttämään. Tyttöä kun odotin ni alle viikko ennen synnytystä sain flunssan (edellisestä oli ainakin 3 vuotta) johon liittyi yskä, arvatkaas oliko kiva korskua kun tuntu että eppari repeää hetkenä minä hyvänsä....
hanneli ja natikka
Nukuin yön kuin tukki, eikä nyt herättyä oo tullu yhtään supistusta. Toivottavasti tää väsytystaistelu ei kestä montaa päivää...et välillä supistelee niin, et kuvittelee jo pääsevänsä tositoimiin ja sit ne taas loppuu ku seinään. Ei oo ollu tällästä aiemmin. Molemmista muksuista on kunnon supistukset alkanu vasta synnytyksen alkaessa.
Tildamarialle paljon voimia kestää perheestä erossa. On varmasti tosi rankkaa.
Opemamman ens viikko kuulosti tosi mukavalle. Meillä ei mies oo ikinä käyny reissussa lasten kanssa ilman minuu. Tosin taidan kyllä olla niin innokas lähtemään joka paikkaan, että änkeisin mukaan! Mie oon käyny esikoisen kanssa pari kertaa risteilyllä ja mieskin on sanonu, että on ollu sillä välin mukavaa ollaa pojan kanssa kahdestaan. Ehkä jatkossa tulee enempi harrastettua pikku matkoja yhden tai kahden lapsen kanssa kerrallaan. Kolme aika eri-ikäistä muksua ei ehkä ees halua samoihin paikkoihin mukaan.
Nyt muutkin heräilee ja mie pääsen purkamaan turhautumistani imurin varteen.
Hipsuhiiri ja Pipana 38+6
Opemammalle mukavaa " lomailua" .
Tildamarialle tsemppiä, josko vaikka suostuisivat käynnistämään synnytyksen.
Vielä olisi vauvanlakanoita pestävänä ja edelleen makuuhuoneen järjestely on tekemättä. Mutta mikäs kiire tässä. Pinniksen patja myös puuttuu, mutta sen saa mies hakea vaikka sitten kun vauva on syntynyt.
Tänään voisi vaikka siivota. Mattojen tamppaus voisi olla hyvä homma aggressioiden purkamiseen.
UNETTOMUUTTA näyttää olevan aika monella. Minäkin sitä olen valitellut täällä varmaan liki päivittäin. Nuorempi tyttö näkee myös usein painajaisia ja kun en jaksa " nukuttaa" häntä uudelleen omaan sänkyynsä niin sitten otan meidän viereen, jolloin taas se oma uni huononee. Tyttö on jo kooltaankin niin iso, että vielä tilaa sängystä ja muutenkin kun yöt on niin kuumia niin ei se kuumuus ainakaan yhtään helpota tollasen pikkupatterin vieressä maatessa. Me haettiin vanha patja hänelle kellarista ja ajateltiin, että saa vähitellen ruveta nukkumaan siinä jos tarvii yöllä jotain seuraa. Ehkäpä sitten kun vauva syntyy, niin tyttö alkaa arvostaa omaa sänkyä ja rauhallisia öitä?
Jamssa rv38
Täällä taas vähästä aikaa, meidän tämä nettiyhteys tökkii välillä pahasti. Onnea kaikille omien nyyttien omistajille, ihanaa! Paljon sattuu ja tapahtuu näin h-hetken lähestyessä.
SYNNYTYSTAPA-ARVIO
Oltiin loppuviikosta arviossa kun ykkönen syntyi sektiolla ja saatiin vihdoin varmuus mitenpäin tämä kakkonen masussa on - ja ihan oikein päinhän se siellä on, nyt valmistaudutaan alatiesynnytykseen, jee! Olishan se kivempi jos tulis sitä kautta, todennäköisesti toipuminen on nopeampaa. Vauvan koko oli jo 3,2-3,3 kg, se jäi vähän mietityttämään. Oli kuitenkin helpotus käydä ja nyt alkoi jännittämään tosissaan.
HERMOISTA
Oli tavallaan mukava lukea että muillakin menee hermot pienistä asioista ja ärsyttää, itsellä välillä kovia morkkiksia kun suutun esikoiselle aika pienistä jutuista ja annan uhmaiän käydä hermoon. Ihan turhaa. No, toivon että h-hetken jälkeen taas osais relata, toivotaan!
OMAA NAPAA
Kovasti on kaikenlaista kolotusta, liitos- ja nivuskipua, selkäkipua, supistuksia, yöllisiä vessajuoksuja - en kokenut mitään tämmöstä ekan kanssa kun oli toisinpäin. Vauva on kuulemma jo tosi alhaalla, lääkäri ei saanut sitä " nostettua" - mitä se sitten tarkoitaakin, joten varmasti painaa virtsarakkoon. Sairaalakassiakin jo aloin vähän pakkaamaan, on itellä sitten varmempi olo kenties. Esikoisen hoito vähän mietityttää, ei ole tässä ihan lähelä ketään ja kaikilla kavereilla on itsellä pieniä vauvoja, joten elämäntilanteet ei oo oikein suotuisat hoitokeikalle. Onneksi saadaan mummu avuksi, mutta tulee kauempaa niin väliaikaispaikka pitää kuitekin löytää.
Mukavaa ja aurinkoista päivää kaikille!
Papuna 36+2
.. vaikka olin lähes 99,9 % varma, että poika saadaan. Eilen palattiin kotiin. Sairaalareissulle lähdettiin su - ma välisenä yönä (jolloin oli menossa rv. 39+0), kun lapsivedet meni kotona nukkumaan käydessä. Tyttö syntyi sitten ma - ti välisenä yönä 2:52. Täydellinen ihana pienen pieni söpöläinen 2770g ja 48cm. Isoveli on ihan ihmeissään ja ylpeänä, kuten me vanhemmatkin.
Palailen kirjoittelemaan synnytyksestä lähemmin tässä, kun saan tämän kodin nyt ensin järjestykseen. Kaikki meni ihan hyvin, epiduraali epäonnistui ja aiheutti ikäviä jälkioireita. Hyvä mieli kuitenkin.
Ihana vauvantuoksu hurmannut!
AuroraM ja tyttönen 5pv
lämmin onnentoivotus AuroraM:lle ja perheelle.
Ensin tuli poikia peräkkäin, olikos 5 nyyttiä ja nyt on tullut neitokaisia, montakohan jo, peräkkäin. Ihania pakkauksia kuitenkin, olkootpa kumpia tahansa. Yhtä lailla saavat kaikkien pään pyörälle.
opemammako kyseli vauva-arjesta...
Meillä lähtenyt arki mukavasti pyörimään uuden vauvelin kanssa. Siskot ovat sopeutuneet hyvin vauvan tuloon, jopa nelonenkin on ottanut hänet mukavasti vastaan. Toki joskus tulee hetkiä kun vauva on tylsä, mutta ovat ohimeneviä hetkiä. Hän vain sanoillaan ilmaisee eikä onneksi ole käynyt vauvan kimppuun...
Poju on ainakin toistaiseksi hyvin rauhallinen tyyppi. Yöt menee mukavasti yhdellä tai kahdella syötöllä. Hänellä on ollut aika kellontarkka rytmi nämä pari viikkoa eli heräilee päivästä toiseen suht samoihin aikoihin syömään. Se on helpottanut tätä arjen pyörittämistä. Mutta monen lapsen kokemuksella tiedän, että kaikenlaista on odotettavissa...
Nelosen kanssa kävi esim. niin että hän alkoi nukkua yöt heräämättä 5 viikon ikäisenä. kaikki muuttui kun hän sai muutaman päivän kuumeen ja tarvitsi tietysti yölläkin maitoa. ja jatkossakin hän tietysti halusi yöllä maitoa kun muutamana yönä siihen tottui. En kuitenkaan halunnut häntä vieroitella yösyönneistä vaan hän jatkoi niitä lähes yhden vuoden ikään asti. Meillä eletään niin vauvantahtista elämää etten raaski tehdä muutoksia vauvan rytmiin, jos ei ole pakko. Ajattelen aina että ovat niin hetken pieniä, joten saavat olla rauhassa. Mutta jokainen tekee niinkuin se on omalle perheelle parasta.
Nyt laittamaan ruokaa pöytään ni ehdin itsekin syödä ennenkuin poju heräilee syömään.
mukavaa vauva-arkea teille joilla se on jo alkanut ja mahakkaille jaksamista ja supistuksia viime metreille.
Myry ja poika 2vk
AuroraM:lle hurjasti onnea!!! Ihanaa!
Papuna: meillä samankaltaista esikoisen hoidon järjestelyn kanssa, monta viikkoa jo saanut miettiä kenelle milloinkin soittaa jos pitää lähteä NYT. Rasittavaa! ensi ti mun äiti tulee tänne päivystämään, joten sitten on onneksi hyvin yksinkertaista vaan lähteä...
Opemamma: varmaan ihanaa kun saa lomailla noin kun on tottunut vähän suurempaan pesueeseen! Nauti päikkäreistä joka päivä.
YÖHERÄILY JA UNET: Täällä kans viimeistään klo 5 ylös, kun ei vaan pysty. ja sitten onneksi ainakin joka toinen aamu uudestaan nukkumaan, niin jaksaa päivän. Kahtena edellisyönä olen nähnyt unta että on oltu lähdössä sairaalaan, ja sitten ollu aamulla ihan ihmeissäni että eikö sittenkään... :) Josko pian oikeasti!
Oma napa: 10 aamua täällä h-hetkeen, eli 38+4. Saisi jo syntyä on mun mielipide! mietin jo pitäiskö mennä vielä esikon kanssa lintsille, josko käynnistyisi siitä kävelystä ja rasituksesta, mutta ehkä antaa olla kumminkin... Toisaalta nämä viime metrit ovat niiiin pitkiä matelevia päiviä, ja kumminkin tiedän että myöhemmin manailen että " miksi en tehnyt sitä ja sitä kun olisin vielä voinut..." . Toisaalta kaikkea tekemistä on ja on ollut ihana nauttia koko perheen rauhallisesta yhdessäolosta ja ladata akkuja syksyyn, talveen ja valvomiseen.
Suppareita ollut iltaisin sängyssä vähän napakampinakin, mutta aina laantuneet, eikä limatulppaa ole näkynyt ainakaan selkeästi.
adalmina
Meille syntyi keskiviikkona rv 38+5 pieni vikkelä poika. Mitat 3140 g, 50 cm ja pipo 33 cm.
Olin tiistai-iltana varma ettei tämä tästä enää heinäkuun puolella synny. No, yöllä klo 4.30 lirahti lapsivettä sänkyyn. Oltiin Jorvissa klo 5.40 jolloin supistukset olivat vielä reilun 10 minuutin välein ja kohdunsuu 1 sormelle auki. Mies lähtikin kotiin jatkamaan unia ja minä jäin synnärille lepäämään.
Mies soitettiin takaisin Jorviin kun supistukset muuttuivat säännöllisiksi (5 min. välein) klo 10 aikoihin. Saliin siirryttiin klo 10.30 aikoihin, jolloin olin auki 3-4 sormelle. Klo 11 sain vihdoin epiduraalin, jonka jälkeen olo helpotti reiluksi tunniksi (suosittelen!!!!). Klo 12 aikoihin kätilö kävi laittamassa oksitosiinitipan, koska supistukset olivat harvenneet 7-8 minuuttiin. Sitten hän lähti hakemaan minulle uutta epiduraaliannosta ja ei mennyt kuin 10 minuuttia, niin ulvoin kivusta. Kätilö tuli ruiskun kanssa sisään saliin ja sanoin että sattuu ihan hirveästi ja kamala paineentunne alapäässä. Kävikin niin että unohdettiin koko epiduraaliannos ja alettiinkin sitten samantien ponnistamaan. Vajaan puolen tunnin työn tuloksena syntyi pieni soma poika klo 12.51
Poika sai täydet 10 pistettä kun oli niin ärtyväinen epiduraalista huolimatta (huuto alkoi, kun vasta pää oli ulkona). Äiti selvisi kahdella " kosmeettisella tikillä" . Synnytyksen kesto säännöllisistä supistuksista oli siis vain 3 tuntia ja 20 min, eli todella nopeaa toimintaa ensisynnyttäjäksi!
Osastolla saimme perhehuoneen ja isä on hoitanut pikkuista todella innokkaasti. Imetyskin lähti hyvin käyntiin ja maitoa tulee riittävästi. Tosin perjantai oli ihan tuskaa kun mun pienet A -kupin rinnat turposi yhdessä yössä sellaiseen reiluun B-kuppiin ja olivat kivikovat. Koko päivän olin niin kipeä että makasin vaan tuskaisena sängyllä ja tihrustin itkua. Mies oli aivan ihana ja piti huolto pojasta, kun minä keskityin kätilön kanssa avaamaan rintoja (kävin päivän aikana varmaan 10 kertaa suihkussa, sitten välillä lypsämään ja pojalle kivilimppu-tissiä). Onneksi kipu meni ohi seuraavan yön aikana ja päästiin lähtemään kotiin tänään.
Nyt sitten ihmetellään tuota söpöliiniä ja opetellaan perhe-elämää!
Onnea muillekin vauvan saaneille ja tsemppiä vielä mahan kanssa jatkaville!
Onnesta sekaisin: Karmiini perheineen
Minä sinua huhuilin tuossa torstaina ja eilen ja epäilin sauvakävelyn tehneen tehtävänsä...enpä ollut kaukana totuudesta. Onnea!
Opemamma
Niin niitä ny vaan putkahtelee maailmaan.... ja tahti taitaa vaan kiihtyä :).
Kotiuduimme viikon pituiselta mökkireissulta ja täällä on ilmeisesti melko monta vauvaa syntynyt sillä aikaa:) Paljon, paljon onnea!!! Meillä oli mukavan rentouttava viikko; saunottiin ja uitiin joka päivä, mies juoksi tytön perässä ja minä sain istua löhötuolissa ottamassa aurinkoa, ainakin enemmän kun tähän mennessä koko kesänä:D Nyt vaan odotellaan, että millon se H-hetki tulee... Supistuksia ei ole kun muutama sillon tällöin, maha ei ole laskeutunut eikä muitakaan merkkejä ilmassa, ei limatulppaakaan näkynyt. Taitaa mennä vielä viikkoja. Kyllä alkaa olla tuskaa saada tätä ruhoa liikkeelle, kolottelee joka paikasta. Paras olo on makuuasennossa kyljellään. Maanantaina neuvolassa käynti, on taas joku sijainen kun oma lomalla. Nyt taidan käydä lukemassa teidän kuulumisia takautuvasti.
raskausviikot 38
täällähän tulee iha kokoaika vaavi uutisia...:)
opemamma: ei se ollut sauvakävely, vaan auton käsinpesu ja imurointi... ...ehkä....
*k*
niin ja mies lähti sitä autoo tunti sitten pesemään ja vahaamaan :(...
Minulla on tänään tasan kuukausi laskettuun aikaan. Äitiyslomakin alkoi torstaina vihdoin ja viimein. Eihän se muuta mitään kuin hieman rahallista tilannetta. Kodinhoidontuki on ollut " pieni mutta vaatimaton" , kuten joku on joskus tullut todenneeksi minun lisäkseni. Kun ensimmäinen äitiyspäiväraha kilahtaa tilille niin mihinkähän oikein joudunkaan sen rahamäärän kanssa:).
Voi vinetto, että ottaa nuo yöheräilyt päähän. Kaikki muut nukkuvat niin autuaallisesti ja minä kökin hereillä...ei ole kyllä järjen hiventäkään...vielä kun saisi nukkua niin keho käy jo hormoneista johtuen ihan omilla kierroksilla...vauvasta ja synnytyksestä yleensäkään ei ole edes hajua vielä...pah!
Huomenna aamulla muu perhe ,minua ja kuopusta lukuunottamatta, lähtee sinne Lapin lomalle. Minä nautin hetken rauhasta ja hiljaisuudesta ja nukun päikkäreitä pienimmän kanssa. Ravintolat saavat minulta kannatusta ensi viikolla tiuhaan ja vanhempanikin ovat luvanneet ruokkia meitä...ei siis ruuanlaittoa, ei pahemmin pyykkäystä eikä siivoustakaan viikkoon, jippii!
Jaaha, sitten poistun ja palaan taas häiriköimään myöhemmin...
Opemamma ja vimpula rv 35+4