Onko muiden yli 7 v vaikeita?
tyttaremme nyt 7v9kk ja ihan kuin olisi jo murkkikä! Tytär on viimeisn kuukauden aikana muutunut käytökseltään kauheeksi. On ilkeä minulla ja joillekin hyville kavereilleen. huutaa minulle ja isälleen ja pikkuveljilleen. Paiskoo ovia ja aina vastaus on jotain kysyttäessä "aivan sama" tai "ei kiinnosta". Tuntuu sille että mitä tahansa teen tai sanon hänelle niin teen vääriin ja saan huutia. Eniten harmittaa hänen ilkeä suhtautuminen hyviin kavereihinsa. Onhan heillä riitoja ollut ja tyttö on ennen ollut kuin enkeli ja suostunut kaikkeen mitä kaverit ehdottaa. Onkohan nyt takaisin "maksun" aika?
Olen yrittänyt puhua tytölle, josta seuraa itkua ja sitä että tyttö väittää etten välitä ja rakasta häntä jonka tietenkin olen heti hänelle sanonut että tottakai rakastan ja välitän jne. Keskustelun jälkeen saattaa päivä mennä ihan hyvin kunnes taas raivoaminen alkaa. Olen myös jättänyt tyttöä kotiarestiin yhdeksi päiväksi kerrallaan, mutta ei auta.
Nyt vietin hänen kanssaan laatuaikaa ja oltiin päivä shoppailemassa hänelle vaatteita ym. Meillä oli kivaa ja nyt siitä kulunut 2 päivää ja vielä näyttää hyvältä. Onko tytöllä siis vain huomiotarve?
Kotona ei ole tapahtunut mitään erityistä..tosin meillä myös häntä nuoremmat veljet 5v ja 2 v joilla myös melkonen uhmaikä menossa ja huomio menee enemmän ehkä heihin.
Kuuluuko tämä siis jotenkin ikään sillä muutama kaveri puhui omista suht samanikäisitä lapsistaan samalla tavalla? Vai onko tämä merkki jo murkkuiästä? Tyttö on ennen ollut kovin suosittu. Tuli kaikkien kanssa toimeen, jopa itseään nuorempien ja vanehmpien lasten. kaikkien kanssa on puistoissa leikit viritelty. Myös kovin tunnollinen ja auttavainen tyttö on aina ollut ja eritoten pitänyt huolta ettei ketään koskaan saa kiusata tai puhua rumasti.
Tyttö ei itse ole osannut selittää mistä huono käytös johtuu muulla tavalla kuin kerran sanoi olevansa väsynyt. Yöunia hän nukkuu tarpeeksi vähintään 10 tuntia. Arkisin meillä on viimeaikoina ollut paljon ohjelmaa ja se on tietty voinut väsyttää tyttöä.
Puuh. Tulipa vuodatus mutta kaipaisin joltakin jotain lohdun sanaa jos sellaista on tai edes vertaistukea.
Kommentit (6)
Meillä kahden jo tuossa iässä olleen tytön kanssa oli ohimeneviä vaikeuksia samana vuonna, kun koulu alkoi. Itse ajattelen, että se oli sellainen pieni irtiotto omaan itsenäiseen elämään eli siihen koulumaailmaan astumiseen. Varmasti purkaantui myös paineita suuren muutoksen vuoksi.
Molemmilla neideillä tämä vaihe kesti parista viikosta kuukauteen, sitten se oli ohi ja elämä jatkui niinkuin ennenkin. Molemmat olivat tottelemattomia, uhittelivat, itkivät pienistäkin asioista ja tuntuivat olevan kaikella tapaa hieman hankalia.
Ihana seesteinen arki palasi pariksi kolmeksi vuodeksi, kunnes alkoi todelliset murkkuilut. Nyt olenkin sitten ollut jo tooosiii pitkään kokopäiväinen tyhmä ja kalkkis, mistään mitään ymmärtämön nipo, joka päätyökseen yrittää vaikeuttaa lastensa elämää. Eli todellisen murrosiän alkamisen huomaa aivan takuulla, ainakin meidän tyttöjen kanssa.
kuin teilla, on ollut just samaa meininkia. Mina lohduttaudun silla ajatuksella etta jotkut hanen kavereistaan ovat viela pahempia, siis aivan kuin murrosiassa jo. Nyt on hyva tilaisuus puhua kaikesta ja korostaa etta tykkaat tytostasi vaikka han onkin tinttamari aina valilla.
Meillä vaan sellainen erotus, että tyttö (elokuussa kouluunlähtijä) on aina ollut tuittupäinen. Viisi-kuusivuotiaana saimme nauttia tasaisemmasta kaudesta, mutta nyt myrskyää taas. Kotona kuullaan päivittäin huutoa, komentelua ja pikkuveljen ärsytystä. Äiti on luonnollisesti ihan tyhmä, jonka olisi parasta olla suu kiinni. Kavereita valikoidaan ja säyseitä kavereita pompotetaan, heille kiukutellaan ja "pelaillaan pelejä" tyyliin: en oo sun kaveri, jos... tai mä voin tulla ulos, mut en leiki teidän kaa... Mitään tekemistä ei koskaan ole ja kaikkien muiden ehdotukset ovat tyhmiä. Ainakin täytyy kääntää toisten ehdotukset niin päin, että sopii, jos saan olla eka tai jos jään, niin sitä ei oteta. HUOH!
Joka päivä asiasta keskustellaan ja asia hallitsee perhettä ihan liikaa. Lomasta pitäisi nauttia, mutta sen sijaan pihakuviot kiristävät pinnaa, kun oma lapsi pahoittaa toisten mieltä jatkuvasti. Tiedän, että nyt ollaan väärällä polulla sen suhteen, että kodin positiivisuus on latistunut tämän tuittupään asioiden selvittelyn alle. On vaikeaa löytää se iloinen tyttö kaiken tämän alta ja jaksaa olla itse positiivinen. Muuten ollaan negatiivisen suhtautumisen kierteessä ja kaikilla paha olla.
Koetan muistaa, että kaiken takana on kuitenkin iso ristiriita kouluunlähdöstä. Syksyä odotetaan sekavin tuntein, kun ei oikein tiedä, onko iso vai pieni. Helpottaa tietää, että joillakin muillakin on samanlaista. Koetetaan pitää positiivista virettä yllä kaikesta huolimatta :)
¨täällä myös yhden "murkkuikäisen" pojan äiti. Poika on nyt 7v6kk ja voi luoja tätä menoa.
Pienistä asioista tehdään härkäsiä...meillä oli tämä sama tilanne reilu vuosi sitten , mutta tämä nayttää vielä pahemmalta.
meillä on myös tuota että kukaan ei tykkää musta . välillä poika heittelee että muuttaa toiseen perheeseen kun äiti ja isä on niin tyhmiä.
kaverillani jolla on samanikäinen poika , heillä on ihan samaa menossa .
kauhulla odotan murkkuikää :|
Meillä seesteistä kautta kesti eiliseen saakka. Totesin että kun tytöllä on joku kaveri leikkimässä tai hän on ollut jossain niin hän muuttuu sen aikana ja sen jälkeen tuittupäiseksi. Mikähän siinä on? Eilen kun tuli kaverilta kotiin oli kuin härkäpäinen illan ja nyt tänään kun yksi toinen kaveri oli meillä useita tunteja niin kiukkus mulle kaikesta asiasta. Ihan kuin jonkinlaista "esittämistä" kavereiden aikana! Meillä oli ainakin 2 viikkoa niin ettei tyttö nähnyt kavereitaan kun kaikki reissasivat ja myös me. Silloin hän oli perheen kesken ihan erilainen. Kiltti ja rauhallinen eikä mikään turhasta äksyilijä.
Jälleen pidettiin juttelutuokiota tänään, mutta ei se taida auttaa kun ei tähänkään asti ole auttanut.
Minun mielestäni tämä äksyili ei ole seurausta vain tiettyjen kavereiden seurassa olon jälkeen vaan ihan kaikkien. Tytöllä on ollut jo viimeset 2 vyotta melko sama kaveripiiri. Apaut 5 tyttöä pyörii kuvioissa vuorollaan. Kevääseen saakka en huomannut tälläistä äksyilyä olevan kun kavereita oli. Toki jonkinlaista "esitystä" aina on ollu kun kaveri kylässä, mutta ei tuollaista kiukkuamista! Puuh! Voihan nenä tätä päivää taas!
Kohta ei huvita kutsua ketään kaveria meille kylään kun joutuu kuuntelemaan tuollaista äkäpussia. Tytön kaverit on meillä aina mallikkaasti, mutta eihän kukaan kyläillessä yleensä äksyile. Tyttö ei kuulemma kavereittensa kotona käyttäydy huonosti kun olen heidän vanhemmiltaan kyselly ja kertonut tätä asiaa, mutta aina kylästä tultuaan sitten minulle raivoaa.
Voiko olla että lapsi jotenkin väsyy ihan muutaman tunnin leikkituokiosta niin paljon että se aiheuttaa kiukkua?
tyttö ja lähellä samalta kuulostava tutun poika 7v2kk.... huomiontarvettta ainakin osaksi meillä - samoin tietty elämänmuutosten vaikeutta eli tyttö lopettaa eskaria ja menee kouluun meillä. Mutta tässä kasvussa taitaa tulla näitä uhman eriasteisia kovia vaiheita aina välillä, kenellä minkäkin ikäisenä. Ja sit niitä aletaan joskus kutsua murrosiäksi ;-)).