Gallup: Onko toisen lapsen synnytys oikeasti nopeampi tai " helpompi" ?
Kokemuksia kaipailen, kun kaikkialla sanotaan että toinen lapsi tulisi ulos nopeammin - onko todella näin? :) Voiko toinen synnytys kestääkin pidempään kuin ensimmäinen? Ekaan synnytykseen mennessä kun ei vielä yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää (ja saattoi toivoa, että ehkä mä olen niitä joilla synnytys ei satu yhtään, heh ;). Nyt tietää jo miten paljon se sattuu ja olisi mukavaa voida etukäteen ajatella, että tuskaa on odotettavissa edes tunti vähemmän.. Kokemuksia?
Kommentit (16)
Jännittää tietysti aina,mutta kun tietää paremmin mitä tuleman pitää,niin sujuu " helpommin" vaikkei tietty helposti ;)
Nopeesti? juuh, ehdottomasti.
Helpompi? en nyt niin sanois..
Kivulias? pahempi kuin eka
Miks? en ehtiny saada mitään ja vauva ei laskeutunu joten jouduin seisoo et vauva laskeutuis, eikä ollu kivunlievitystä.
Oli ne erilaisia mut onneks oli tosi nopea ja paranikin nopeemmin. =) kiva kokeilla sekä " luomuna" että ihan " lääketokkurassa" . mitenköhän tää kolmas menee??
my_selene ja Frööken rv 25+
Poikaa tein yhteensä yli 20, supistukset väsyivät jossain vaiheessa ja ponnistus kesti tunnin, koska epiduraali vei aika paljon tuntua " alapäästä" . Tyttö alkoi syntymään tipan avulla, ponnistusvaihe kesti murto-osan edellisestä, synnytys kesti yht. 6,5h. Kivuista en voi sanoa muuta kuin hyvin olivat unholassa esikon jälkeen :D
Ekaa mennessä synnyttämään ei jännittänyt yhtään, kun taas kuopuksen kohdalla jännitti niin kauheesti.
-piias- rv 10+3
Kyllä mulla ainakin oli kaikkinensa puolet nopeampaa toimintaa toisella kierroksella, ponnistusvaihekin puolittui 20min 10min. Kolmannella kerralla avautumisvaihe ehkä vielä nopeampi ja ponnistus vaati enää 5min.
Ensimmäinen synnytys minusta kamalin, varmaan juuri siksi kun ei oikein tiennyt missä mennään ja mitä pitää tehdä. Sain epiduraalin, mikä ei minulla toiminut kuitenkaan ja sain siitä aineesta allergisen reaktion...
Toinen " ihanan" rauhallinen ja pysyi itse tilanteen herrana kokoajan, ilman puudutuksia menikin se synnytys.
Ja kolmas rajua supistusta alusta loppuun, ei kerennyt saada kuin jonkun pistoksen alapäähän siinä hötäkässä.
Saapi nähdä miten tämä neljäs tulee maailmaan! Pelko on nyt ensimmäistä kertaa mukana jo heti alusta asti!!! Ehkä tämä tästä helpottaa, kunhan viikkoja taas kertyy.
neljäs rv 4+5?
Niin myös minulla. Fyysisesti rankin oli ensimmäinen. Ajallisesti sekä avautumsvaihe että ponnistus ovat puolittuneet joka kerta, niin että viimeinen oli enää 6 tuntia (josta sairaalassa tunti) ja 2min ponnistusta. Kipu ei ole vähentynyt, mutta kesto tekee siitä miellytävämmän.
Minulle henkisesti toinen synnytys oli rankin. Ensimmäisen kohdalla en " tiennyt" mitä odottaa ja uskoin siitä selviytyväni kuten monet muut kautta aikojen. Ensimmäinen rankka synnytyskokemus tuli mieliin toista odottaessa - tiesi mitä tuleman pitää ja pelottikin! Kolmas synnytys on ollut kaikkein mukavin. Tiesi mitä tuleman pitää, mutta pelko oli jäänyt pois. Nyt odotan synnytystä levollisin mielin sattuuhan se, mutta kyseessä on synnytys.
Tänään 16 vkoa täynnä!
Minulla ainkin toka raskaus oli rankempi, mutta synnytys nopeampi ja paljon helpompi ( ei ekakaan mikään hankala ollut) vaikka kuopus oli isompi kuin eskoinen. Kuopus oli 54 cm ja 4,205 kg esikoinen 48 cm ja 3,100 kg
nopeampi: kyllä
8h ja 6h, ja jos otetaan vielä se aika huomioon kun oikeat supistukset alkoivat ja taukosivat niin 30h ja 12h. Ennen ekaa olin siis valvonut kaksi yötä supistellen, toinen herätti vasta viideltä aamulla.
helpompi: kyllä ja ei,
ponnistusvaihe oli ihan kakun pala toisella kerralla, ekalla oli vaikeampaa. 30 min/15min. Avautumisvaihe yhtä paha molemmissa, ehkä tokassa hetkellisesti kovemmat tuskat.
kivuttomampi; ei oikeastaan, molemmilla kerroilla avautumisvaiheen lopppu ihan kamalaa tuskaa. Ekalla ehdin saada epiduraalin, tokassa pelkän puudutuksen kohdunsuulle. Ehkä ponnistusvaihe siksi myös kivuttomampi tokalla kertaa.
Aika paljonkin nopeampi.
Toka synnytys oli helppo vaikka ekakin oli sitä, mutta myös se että tietää kokemuksesta miten homma sujuu, tekee synnytyksestä helpomman. Ehkä se samasta syystä tuntui kivuttomammaltakin...
Tosin raskausaika oli vähän vaikeampi, kun ekasta ei ollut mitään oireita, ja loppuaika kakkosesta piti olla koko ajan varuillaan, koska laskeutui alas jo turhan aikaisin ja teki tuloaan aivan liian varhain. ( syntyikin kk ennen la.)
Toinen oli nopeampi ja paljon helpompi synnytys. Ekasta sairaalan papereihin merkkasivat kestoksi 10h20min (oikeasti n.16h ekasta säännöllisestä supistuksesta) ja toisesta merkkasivat 7h (9h ekasta supistuksesta). Ponnistusvaihe ekassa 20min ja tokassa 8min.
Ekalla kerralla en saanut mitään muuta kuin ilokaasua, kun pyysin liian myöhään ja sattuikin todella paljon. Ponnistusvaihe oli suht rankka...tuli toisen asteen repeämä johon alle 10 tikkiä. En pystynyt istumaan kuukauteen. Vauva 3430g.
Toisella kerralla sitten vahingosta viisastuneena otin spinaalin ennen kuin alkoi edes kunnolla sattua. Spinaali ei kyllä paljoa auttanut, mutta muuten supistukset eivät olleet läheskään yhtä kivuliaita. Ja ponnistusvaihe oli suorastaan ihana kun ei sattunut ja sai tehdäkin jotain. Yksi tikki vain laitettiin ja pystyin heti istumaan...olisin ollut heti valmis uudestaan samaan:) Vauva 3980g.
Esikoisen synnytys käynnistyi itsestään rv 40+0, kokonaiskesto 12,5h, josta 2. vaihe kesti lähes tunnin. Tyttö 3140g.
Toisen kohdalla kok.kesto samoin 12.5h, 2.vaihe 18min. Käynnistettiin Sytotecein rv39+5, syntyi seuraavana päivänä. Poika 3550g. Käynnistys tilanteessa kohdunkaulaa jäljellä 1cm, ulkosuu sormelle auki.
Esikoisen synnytys oli kuitenkin paljon rankempi, toinen taas jo " tuttua hommaa" ja sikäli helpompi. Molemmat synnytykset säännölliset ja etenivät normaalisti. Molemmissa sain epiduraalin, joka helpotti hyvin. Silti esikoisen (7v) synnytys aiheuttaa yhä kauhun/hallitsemattoman pelon puistatuksia, kun taas toisen (reilu 1v) vain hyviä muistoja.
Itta rv10 tms.
Esikoisen synnytys melko kamala johtuen käynnistyksestä ja mulle sopimattomasta petidiinistä (olin ihan pöllyssä ja oksensin itteni kuiviin), kesti 4,5 tuntia, ponnistusta siitä tunti kun epiduraali vei tunnon, enkä tuntenu liikkuuko lapsi ollenkaan.
Toisen synnytys 3tuntia ja 1minuutin, ponnistusta 16 minuuttia. Aivan mielettömän ihana synnytys, vaikken kivunlievitystä saanutkaan (kiitos vaan kätilölle...) ja vaikken ikinä kuunaan olisi uskonut että MINÄ voin ilman kivunlievitystä synnyttää.
Kolmatta ootellaan ja mietitään että tällä kertaa täytyy varmaan lähteä heti eka lorahduksesta sairaalaan (molemmista on menny vedet ensin ylhäältä ja sit kokonaan) jos tuo synnytysaika vielä tuostaan lyhenee...
Minjuska joka toivottavasti pääsee tositoimiin syyskuussa
Eka synnytykseni oli pitkä ja kivulias, kesti kaikenkaikkiaan yli 30 tuntia. Toinen synnytys kesti vain alle 7 tuntia mutta olin yhtä kipeä kuin ekassakin. Kolmas synnytys kesti noin 10 tuntia, kivut olivat yhtä pahoja kuin aikaisemmissakin. Neljäs synnytys kesti 11 tuntia ja oli kaikista kamalin, kivut yltyivät todella pahoiksi.
Ponnistusvaiheet ovat olleet aina tosi nopeet: 10min, 8min, 6min ja 3min.
Tansku & pesue (p93, p94, t04, t05)
Ekassa luulin että kätilöt oikeesti auttaa ja epiduraali helpottaa, mutta johtoihin köytettynä ja jo toista yötä valvoneena oli kyllä aika kamala kokemus. Kun vähän ennen ponnistusvaihetta yritin edelleen pyytää kätilöiltä neuvoja ja ohjeita, miten synnytys parhaiten etenisi, sain maailman huonoimman neuvon siinä selälläni maaten: Yritä pinnistää kuin isoa kakkaa. Peräpukamathan siinä vain purskahtivat ulos ja olivatkin sitten viikkokaupalla tosi kipeät. Vauvaa jo meinattiin imukupilla ruveta kiskomaan ulos, mutta ei puhettakaan että olisin saanut lantiolle enemmän tilaa esim. kylkiasennossa, konttausasennossa, istumalla nojaten synnytysjakkaraan/mieheen/kätilöihin tai edes peppu reunalla kuten jo ihan normaali gynelläkin ollaan:-(
Toka synnytys ehkä sattui enemmän, koska en ehtinyt mitään kivunlievitystä saada (ainoastaan iholle siveltävää puudutusvoidetta repeämien ompelun ajaksi), mutta sujui ilman epiduraalia paljon nopeammin. Ponnistin jälleen sängyllä, mutta kylkiasennossa eikä menny montaa minuuttia.
Olin myös itse paljon paremmin tilanteen tasalla, ymmärsin että itse on rentouduttava, hengitettävä, itse on vaadittava päästä hyvään asentoon sekä supistusten että ponnistusten ajaksi. Kätilöitä ei juuri kiinnosta muu kuin lapsen ulos saaminen keinolla millä hyvänsä ja äidin säilyminen hengissä. Niitähän siellä sairaaloissa tilastoidaan, eikä äitien fiiliksiä tai alapään parantumisvauhtia!
Toivon vaan että kolmosen synnytyksellä on edellytykset sujua yhtä reippaasti. Jotain kivunlievitystä tietysti olisi myös kiva ehtiä saada, mutta epiduraaliin en enää suostuisi mistään hinnasta! Se vie täysin tunnon, juuri tuota odotettua synnytystapahtumaa kun lapsi vihdoi tulee ulos, ei tunne lainkaan, supistukset heikkenee ja koko hommasta menee maku. Mulle jouduttiin ainaki antamaan heti perään supistuksia voimistavaa tippaa... Ihan sekava meininki!
esikoisen raskaus ja synnytys oli kuin unta tähän toiseen verrattuna.ajallisesti toinen synnytys oli lyhyempi mutta tulplasti kivuliaampi. ja voi olla että meille ei enää tule lapsia juuri tämän toisen synnytyksen takia. niin ja jälkisupistuksista ei voi edes puhua...
kuumetta ja tyttö 8 vrk
Eli eka synnytys kesti 8h30min, mistä puol tuntia ponnistusta. Epiduraali teki olosta taivaallisen, kun ei kertakaikkiaan tuntunu minkäänlaista kipua. Toinen synnytys kestikin sitten vain 2h47min. Siitä ponnistusta 2min. Kivunlievitykseen en kerenny muuta saaha kun ilokaasua (ja aika pökkyrässä olinkin!!). Vaikka tokassa kivut oli ihan kamalat ja supistukset tuli tauotta viimesen tunnin ajan, niin mielestäni se oli silti helpompi. Kätilötkin oli upeita molemmissa synnytyksissä:)
Saas nähä miten käy nyt tässä kolmannessa.. Jännittää aikalailla. Mielellään kyllä otan vaikka spinaalin jos vaan kerkee! Eniten tässä jännittää kuin nopeesti tää syntyy ja miten keretään sairaalaan, kun matkaan menee noin tunti.
Lini 38+3