¤¤¤Maanantaita HELMIMASUT¤¤¤

:( mä olin ihan varma että synnytän viikonloppuna. Soitin jo lastenhoitajallekin et varmaan tulee lähtö et on valmiina tulee jos kutsu käy.... EI MITÄÄN!! Huomenna on la mä olisin niin valmis lähtee!! Kamala paine ja jomotus selkää särkee ja vatta kovettuu mut ei niitä synnytyssuppareita. Missä ne oikee luuraa??? Mä en jaksais enää.. mitä jos mun kohtu ei jaksakkaan suppailla kunnolla ja kärvistelen vielä kaksi viikkoa näissä säryissä plääh :(. Kaipa mä huomenna neuvolaan kävelen.



Onnea synnyttäneille minunkin puolesta :D



t. Hellu rv 39+6

Kotona vielä ja flunssaa pukkaa pahasti päälle, joten terveempänä olis kiva synnyttää.Toisaalta kyllä niitä supistuksia voi tännekin lähettää... ei nimittäin juuri supistele. Ajattelinkin lähteä kohta vähän lumitöihin...täällä siis sataa lunta ihan kunnolla...josko sais muutaman supistelun aikaseks.



Mulla oli jo toi leipomis ym. vimma tässä vähän aikaa sitten. Ruokia tuli tehtyä pakkasenn miehelle ja lapsille mun sairaalassolo ajaksi (ihan kun ne ei selviäis ilman mua), mutta näin mulla levollisempi olo. Pullaa tietysti vois leipoa, mutta nyt tää flunssa vie voimat ja lapsetkin kipeitä.



Huomenna sitten taas neuvolaan...se vaaka varmaan jo hajoaa kun mä astun siihen. Lähettivät mut jo viime viikolla äippäpolille tän järkyttävän turvotuksen takia, mutta " tervettä turvotusta" lääkärin mielestä...jollain vain tulee tällee reilummin. Mulla siis 1-1,5 kg viikossa painoa tän turvotuksen takia, mutta tämä onneks lähtee sitten synnytyksen jälkeen helposti pois...kokemusta on.



Mutta nyt kai niitä supistuksia hakemaan lumikolan varteen...



Larppa 38+6

elikä tätä meidän synnytystä:



Ei olis tyttö syntynyt perjantaina 10.päivä mutta mä en lähtenyt sairaalasta kotiin...

To iltana alkoi taas helvetilliset supistukset ja koko yön kärvistelin ja 6 pintaan herätin ukon ja sanoin et nyt mennään.Soitin kuitenkin päivystyksen puolelle ja naikkarilla sit laittoivatkin suoraan meidät synnärille. Kohdunsuu auki reilu 2 sormee,kanavaa ei ollenkaan.Mentiin kävelylle Meilahtee ympäri aamulla aikaisin..ja rappusia ja rappusia..sit taas tutkimuksiin, kohdunsuu auki reilulle kahdelle sormelle,sanoin et hae lääkäri ja kalvot puhki. No siirryttiin saliin ja käveltiin,supistuksia alkoi tulla tiehämpään ehkä 6 min välein(mulla ei oo mitään ajantajua..pitää kaikki lukee paperista)

Sit kätilö sanoin et lääkäri on tulossa,mutta jos suu ei oo auennut lisää ei kalvoja puhkaista koska naikkarilla oli tungosta,synnyttäjiä ei enää otettu sisään.

Lääkäri tuli,kätteli,levitä haaras(kärkevä vertaus,mutta siellä syntyi vauvoja liukuhihnalta..paitsi meidän) no lääkäri sanoi et joo puhkastaan vaan,onnea matkaan, kotiin lähdette vauvan kanssa.

Säännölliset supparit alkoi 11.15,vartti kalvojen puhkaisun jälkeen ja sit kipu lääkkeenä otin ilokaasua,iskä kans veti kalsarikännit ;)))))

ja kävelyä.

Epiduraalin pyysin ehkä 2 maissa ja sen laittaja oli erittäin taitava, vaikutti tasan 2 tuntia ja sitten oli yhtä perkelettä. Miehelle suurkiitos jaksamisesta ja oikeasti nostan hattua ja korkealle hänelle!!!!

Toinen annos epiduraalia ei sitten auttanutkaan ollenkaan ja ponnistusvaihe alkoi 16.55 ja 9 pisteen tyttö syntyi 17.26.

Summa summarum: synnytys oli vaikeampi,kivuliaampi ja kammottavampi kuin ekan lapsen. Varsinkin ponnistusvaihe, mä olin ihan kaput ja oikeesti piti ängätä naama väärässä,en nimittäin halunnut epparia. Mieskin huohotti ja pidätti hengitystä....

Iskältä pääsi itku vauvan parkaistessa ja minun eka sanat oli:Terve pikkunen olitpas tiukassa!!!

Osastolle siirryttiin vasta 21 maissa ja siellä todellakin oli tungosta, sen takia päästiinkin kotiin jo lauantaina puolita päivin.Kaikki ok mulla ja vauvalla, ei tarvii mitään renkaita istumiseen.

Tiistaina mennään calmetoimaan ja sydäntä kuuntelemaan ja vielä kunnon tarkastus tekemään ja sitten jatketaankin elämää kotona.



Tyttö on ihan isän näköinen, lukuunottamatta mun suvun väkäleukaa.



Nyt pitää mennä aamutoimiin vielä kun ennättää. Isosisko on niin ylpeä ettei meinaa ovista mahtua!!!



Onnea vielä kaikille jakaantuneille!!



Kuumetta ja tyttö 3 vrk

En ole jaksanut pinoutua enkä lukea kun ottaa niin aivoon tämä odotus,jomotus ja ketutus!!! Jokaisesta vihlasusta ja lorahduksesta housuun miettii että nytkö mutta sitten tietää että ei se ole sitä kuitenkaan. Viikon päästä pitäis aloittaa muuttotouhut ja ärsyttää kun on sitten ihan toimintakyvytön. Ei voi kun seurata vierestä ja antaa käskyjä. Olen asennoitunut nimittäin jo siihen että tää mene niin paljon yli että käynnistetään(LA on 17.). Melkein voisin siirtyä tonne maalismahojen seuroihin jo valmiiksi... ÄRSYTTÄÄ!!!!!!



Viime viikon perjantaina oli neuvola ja kaikki taas niin helvatan hyvin. Paino mulla ei vaan nouse mutta SF-mitta onneksi kasvaa eli vauva ei ole aliravittu. Terkkari siinä sitten kyseli että syönkö mä päivän aikana tarpeeksi. Syön ihan normaalisti ja iltaisin herkuttelen joten kaipa se on riittävästi,en tiedä eikä nyt kamalasti kiinnosta!!! Mä olen niin tympääntynyt tähän olotilaani että voisin vaan nukkua. Eilenkin menin kahdeksan jälkeen sänkyyn ja nukahdin varmaan puoli kymmeneltä. Samat rutiinit päivästä toiseen ja seinät kaatuu päälle. En jaksa kauppoja kierrellä taikka vauvantavaroita hypistellä kun se muutto on niin kaikki on pakattu. Ulkona ei voi kävellä kun jalat ei kanna... Tunnen itseni toisinaan vangiksi joka vaan katselee ikkunan takaa kun toiset nauttii lumesta ja talvesta!!! Jos tää odotus päättyy hyvin niin vannon etten pariin vuoteen ryhdy tähän uudestaan!!! Mä olen nyt kaksi talvea peräkkäin kärvistellyt tän mahan kanssa ja nyt riittää!!!

Mutta kun se ei ole omassa vallassa että koska tulee niin ei voi kun jatkaa odottamista... Terkkari sanoi silloin perjantaina että totaallinen kyllästyminen odottamiseen on kanssa yksi merkki siitä että synnytys lähestyy. Tokaisin vaan että sitten tän ois pitänyt jo syntyä pari viikkoa sitten...



En kiusaa teitä nyt masentavalla tekstillä enempää. Lähden viemään vaunuja huoltoon kun ovat seisseet yli vuoden tuolla lastenhuoneessa ja jotenkin tuntuu että jotain on pielessä,retkahtaneet jotenkin toispuoleisiksi.



Lumista päivää kaikille ja toivottavasti kohta päästään kaikki laitokselle!!

Devil&Toivo 39+3

Tänään on laskettu aika eikä mitään erikoista tunnu. Sitä samaa, maha kovettuu, selkää ja koko kroppaa särkee, alapäässä kamala paine, muttei niitä oikeita suppareita mitkä polttelis mahassa. Vauva on taas liikkunut ihan hyvin, joten ei siitäkään tekosyytä mennä synnärille ja saada kohdunkaulan tilaa tarkistettua. Tuskin nämä supparit paljon on saanut aikaan. Soitan tänään iltapäivällä sille vyöhyketerapeutille, eipä se paljon ota jos ei annakaan, edullinen siis on.



Siirrän sen seuraavan tavoitepäivän ihan reilusti eteen päin, eli suoraan tämän viikon perjantaihin (17.päivä). Sen kun pitäisi olla se laskettu aika oikeesti oviksesta laskettuna. Jos tuolloin sitten syntyy niin voin sanoa että ainakin mun kohdalla raskaudet on kestäneet yhtä kauan. Esikoinen kun syntyi laskettuna, joka oli myös oviksesta laskien oikea. Mutta se jäää vielä nähtäväksi.



Sitten taas ärsyttää: Nuha on palannut, menee kohta taas poskionteloihin, kurkku on kipeä ja kipu säteilee korviin. Äiti kävi äsken hakemassa pojan ulos leikkimään mun kummipojan luo niin on hetki aikaa laittaa tiskejä yms. Olisi ollut kiva mennä ulos, mutta ulkoilma saa rykimään niin pahasti että vähän vältän sitä. Pitää soitella lääkärille että mitäs nyt tehdään, kolmas poskiontelotulehdus puolessa vuodessa ja molempii aikaisempiin olen tarvinnut 2 kuuria. Että josko jo tehtäisiin se leikkaus kun mulla on ennenkin ollut ongelmia tän kanssa. Mutta milloin se sitten tehtäisiin, on vähän pahaan aikaan tämä. Samoin mun pitäis mennä lääkärille kun vasemmassa kädessä on hermopinne. Ja selvittää vakuutusyhtiöstä miten homma hoituu kun se on työperäinen. Että leikelkää vaan mut. Keisarinleikkausta en sitten tähän enää kaipaisi...



Ja lisäksi, mulla on Taas hiiva! Nyt se siis tuli jo samalla nuhan kanssa eikä vasta lääkekuurin jälkeen. Täytyy tänään kauppareissulla käydä hakemassa maitohappokapseleita jos ne ehtisi nyt auttaa ennen kun tää menee pahemmaksi.



Ääh. Plääh. Onnea nyyttinsä saaneille! Hyvää kannattaa odottaa, tiedetään, mutta...



Jospa tiskikonetta sitten täyttäisi. Ei niistä ässistä mitään hyötyä ole, eikä lenkkeilystä tai oikeastaan mistään muustakaan. Ärsyttäviä nämä supistukset kun ei ne kuitenkaan muut oikeiksi, tuntuu vaan tosi ilkeeltä kun salpaa hengitystä ja särkee. Ja selkä on taas ihan P*. Ihan kuin tuossa ristiselän kohdalta olis kaikki mahdollinen irti ja sikinsokin siellä...



Menen pois valittamasta. Lohtua luo vähän se että maaliskuun puolella en enää ole täällä valittamassa. 42+0 tulee täyteen 27.2 ja silloin ne kyllä viimeistään käynnistää kun on se raskausdiabeteskin. Eli vaikka syntyisi maaliskuun puolella, en täällä kotona ole koneella sitä ennen kirjoittelemassa...



t. Tuuliina 40+0

Kyllähän noita jakaantuneita alkaa jo olemaan.. Mutta myös meitä täällä odottelemassa ajan kulumista...



Kun on ollu puhetta noista eritteistä ja niiden tutkimisesta... Tänään aamulla oli sellanen tunne, et kohta jotain valuu. Siitä sit vessaan ja pyyhkimään. Odotin sen olevan vaan sitä normaalia runsasta valkovuotoa. Ja sitä se kai oliki. Mut siinä oli jotain vihreetä mukana... Mitähän mahtaa olla.. Täytyy tarkkailla miten päivä edistyy. Tällä hetkellä oksettaa, sekin vaiva on taas ilmestyny.. Ihan niin ku alkuraskaudesta ei saanu tarpeeks oksennella.. Kummempia suppareita ei oo, vaan niitä mahankovettumisia ja menkkajomotuksia. Eli tuskin mitään edistystä..



Voisin siirtyä tohon sohvalle, jos tää olo vaikka vähä helpottais.



Jansku & Möhkis 38+

Täällä yhä. Supistelee joo, mutta ei tarpeeksi ja paria tuntia kauemmin säännöllisesti kerrallaan. Pe-aamuna olin hieman innoissani kun bongasin limatulpan aamupisulla. No se ei sitten tiennyt yhtään mitään. Ei edes kummempaa vuotoa. Kävellessä maha on koko ajan kova, mutta levossa ei sen kummempaa. Kyllä on kömpelö ja saamaton olo. Vaan kai se tästä joskus... Se on tuo täysikuukin kai kohta hollilla eli sitten meitä on ruuhkaksi asti osastolla - ainakin yhden kätilön mukaan.



Jansku - se vihreä voi olla lapsivettäkin jos vauva on jo kakkannut. Soittaisin ehkä sinuna äippäpolille ja kysyisin...



Tsemppiä, suppareita ja helppoja synnytyksiä kaikille. JA ONNEA kaikille uusille urakkansa hoitaneille!



tu rv 40+6

Mulla on krooninen poskiontelotulehdus, eli jokaisesta nuhasta menee onteloihin ja aina syödään kuuria. Yks lääkäri löysi mun nenästä sellaisen vian että noi röörit on jotenkin auki -en muista sitä termiä mut kuitenkin -voi parantua leikkauksella . En oo vielä käyny kun nyt ei oo vuoteen kunnolla ollu ( yleensä 10 kuuria syöny vuodessa ) Mulla on lääkkeenä nasonex, duact ja bricanyl jotka auttaa heti kun nuhaa pukkaa !! Oon mie nyt syöny 2 kuuria tän raskuden aikana -se on tosi vähän !! Että sulle paranemista !!!



Kuumetta - mä täällä poraan kun luin sun synnärikertomusta -näin sitä herkistyy ;)



Devilille voimia olotilaan, tänne vaan kaikki vuodatus -kyllä me kuunnellaan. Mulla oli vähän samoja fiiliksiä tuossa pari viikkoa sitten, mikään ei huvittanu yms.. tuntui että kaikki kaatuu päälle ja oli vielä se tautikin siihen..



Nyt vielä jatkaa tuota kylppärin puunaamista kun siihen virtaa vielä on... ja loppupäivä on sitten :(



minkki edelleen

Kuumetta: kiitos synnytyskertomuksesta. Kyynelsilmin sitä täälläkin luettiin :) Onnea vielä kerran ihanasta nyytistä! Tämä on tosiaan kiireistä aikaa synnäreillä, nythän syntyy ne kuuluisat " vappuvauvat" , ja seuraavaksi sitten " juhannusvauvat" . Esikoinen syntyi 8pv etuajassa 3.2. ja täällä HYS:issä oli kova kuhina kun vappuvauvat ilmoittivat tulostaan samaan aikaan.



Täällä täysaikaisuus saavutettu, rv38+0. En muista kirjoitinko viikonloppuna, että kävin la sairaalassa näytillä kun vauva oli ollut jo pari päivää selvästi vaisumpi. Vauvan käyrä oli hyvä ja mun n.6 supistustakin näkyi siinä käyrällä, mutta NIIIIIN pieninä pykälinä, että hyvä että huomas. En tiedä mistä tuokin johtuu, koska supparit sattui jo tosi paljon. Noh, sama oli esikoisesta, olin tulossa häntä synnyttämään, niin käyrällä ei näkynyt yhtään mitään. Silloin tiuskaisin että haluan irti näistä laitteista kun paikallaan olo sattuu eikä mitkään supparit edes piirry käyrälle! Tietty siinä seurattiin myös vauvan tilaa, mutta ahdisti kun supparit ei vain piirtyneet ja olo oli tukala.



Mutta vauvan paino tällä hetkellä arvioitiin ultralla olevan n. 3,1kg. On ainakin vielä vähän pienempi kuin esikoinen, joka painoi syntyessään 38+6 3720g.



Juups, eipä kummempia tänne. Supistelee päivittäin, välillä enempi, välillä vähempi, mutta aina kipeästi. Sentään jotain merkkiä :) Ei auta kun odotella vain.





Uusia helmivauvauutisia odotellen, Mikaela.

että mulla sama " ongelma" , että paino ei nouse. Myös sf pysähtyi pariksi viikoksi mutta nyt taas ihan hyvä, 34cm. Viimeisen 8-9 viikon aikana painoa on tullut vain 1 kilo ja pian kuukauteen ei yhtään. Syön hyvin, mutta ilmeisesti olen sitten laihtunut ja kun vauva kasvaa niin tulos on plus miinus nolla. Mutta terkka sanoi, että näin loppuvaiheessa lapsivettä ei enää muodostu samaan tahtiin, eli senkään takia paino ei nouse. Eikä se vauvakaan ihan hirmuisesti siellä kasva. Mutta kaiketi ihan normaalia, kunhan syö vain hyvin että jaksaa.

Tässä mutustelen laskiaispullaa ja kirjottelen samalla!



Puhuin tuossa juuri tutun kanssa puhelimessa joka on synnärillä, perjantaina niille syntyi poika. Kertoili vaan miten häijyä tekee kun maito on noussut tänään kunnolla ja sektioarpi on aika hellänä.. sitten kun rupesin oikein funtsimaan niin kyllä mulla on vielä helppoa kun vauva on vielä mahassa. Voin vaikka näin istua rauhassa koneella, vetää laskiaspullaa napaan kun esikoinenkin nukkuu. Täytyy nyt vaan nauttia näistä vikoista päivistä.



Käytin pojan taas lääkärissä. Tai oli jälkitarkastus viikontakaisesta korvatulehduksesta ja uskokaa tai älkää, poika oli TERVE! Ihanaa, nyt olen ollut koko aamun ihan aurinkona. Jos vaikka nyt pysyis korvat terveenä kauemmin kuin viikon. Siis yhden ainoan viikon poika on ollut terve tänä vuonna. Jos nyt sitten sais olla kauemmin...



Mahassa kaikki hyvin, ainoa että vanhaa sektioarpea on käynyt kolottelemaan, jos pahenee niin pitää varmaa käydä polilla...



-sitruuna ja minttuvihtori 39+4-

maanantaita helmimasuille,



taustailijana haluan jakaa upean kokemuksen kanssanne. eli rv:lla 39+1, 7.2, syntyi perheeseemme toinen poika. ensimmäisen kamalan synnytyksen ja pelkopolikäyntien jälkeen odotin synnytystä melko sekavin miettein, mutta turhaan. liekö syynä ollut toinen synnytys vai pelkopolilla käynnit tai joku muu, mutta tämä toinen synnytys oli aivan upea.

supparit käynnistyivät 6.2 illalla kuuden aikaan ja niitä tuli pitkin iltaa, puoli 9 ja puolenyön välillä sain vielä nukuttuakin vähän yli pari tuntia. puolen yön tietämillä supparit tihenivät jo n. 6:een minuuttiin ja olokin oli sellainen että lähtö tulee piakkoin. sinnittelin kotona ammeessa aikani ja sen jälkeen juteltiin esikoisen hoitajan kanssa. sairaalaan lähdettiin vasta 3:en jälkeen.

olin jo reilu 3 cm auki ja kanava hävinnyt. ajattelin kuitenkin että kuinkahan pitkä odottelu vielä on edessä (taas). synnytyssaliin pääsimme heti. mieheni avusti kipujen tullen geelipussilla ja itse hengittelin ilokaasua. ajantaju tuntui kadonneen ja olin täysin omissa maailmoissani kipujen kanssa. välitutkimuksessa olin reilu 4 cm auki ja elättelin jo toiveita nopeasta (siis edelliseen verrattuna) synnytyksestä. kalvotkin sitten taidettiin puhkasta tässä välissä. 6:en aikaan aamulla ilokaasu ei tuntunu enää auttavan ja valitsin epiduraalin ja spinaalin välillä. otin spinaalipuudutuksen koska edelleen ajattelin että synnytys voi edetä hyvinkin nopeaa. tässä välissä olin jo 6 cm auki. puudutus tulikin heti ja kolmannen supparin jälkeen kaikki kiputuntemukset hävisivät. jonkinlaista paineen tunnetta tunsin jo aiemmin mutta nyt sitä alkoi taas pikkuhiljaa tuntua. kätilö tutki 6.30 ja yllätys, yllätys olin täysin auki!!! koska kipuja ei ollut sain odotella kaikessa rauhassa ponnistamista. hyvä niin sillä isä oli juuri lähtenyt syömään. oli hän yllättynyt kun takasin tullessa sanoin että seuraavaksi alan ponnistamaan.

ponnistamisen tarvetta ei paljon ollut mutta ponnistin kuitenkin niin paljon kuin pystyin. se ei kuitenkaan riittänyt ja n. 10-15min päästä kätilö alkoi valmistelemaan oksitosiinitippaa. samalla kuitenkin ponnistamisen tarve alkoi tuntua voimakkaampana ja vähän asentoa (puoli-istuvaa) korjaamalla sain ponnistettua poikamme ulos klo 7.13. sitä helpotuksen tunnetta ei voi sanoin kuvailla kun tajusin että lapsi syntyi omin voimin, ilman leikkauksia ja ilman apuhenkilöitä. vain isä ja kätilö olivat läsnä.

pidennetyn varhaiskontaktin aikana vauva söi hyvin ja muutaman tikin ompelun jälkeen saimmekin syötävää ja juotavaa. osastolle kävelin itse vauvan kanssa.

perhe kotiutui jo 9.2 torstaina ja kaikki on mennyt todella hyvin siitä saakka.

toivon kaikille muillekin vielä jakautumattomille yhtä upeita synnytyskokemuksia ja jo synnyttäneille oikein,oikein paljon onnea!!



suski 75

Limatulppa bongattu. Ei tullut paljon (ainakaan vielä) mutta sitä se oli, klöntti kellertävää kirkasta limaa. Ei tarvinne kuvailla tarkemmin. Ehkä tässä joskus edistytään.



Minkki: mulla kanssa poskiontelotulehdukset riesana. Tosin viime syksyä ennen edellisestä kolmisen vuotta, mutta kun se tulee niin siitä ei pääse eroon. Raskauden aikana olen syönyt nyt 4 kuuria. Mullakin on duactia, mutta sitä ei raskauden aikana saa ottaa. Mulla onneksi vakuutus korvaa hoidon niin sillä menen mielelläni jo leikkaukseen niin jos sillä siitä pääsisi. Täytyy käydä erikoislääkärillä kunhan tässä vaan kerkeän...



Sitruuna, oliko teillä puhetta onko koksissa miten täyttä nyt? Olisi kiva vähän tietää tilannetta. Kysytkö jos sinne vielä tässä soitat, jooko? Onko se nyt ensi yö kun on täysikuu vai miten? kun tänään se on, mutta onkohan yöajalla väliä? Olisihan se 14.2 ihan kiva, mutta varaudun nyt siihen perjantaihin vaan.



Poika välillä vikisee sängyssä, kirjoittelen hirmu varovaisin sormin, niin kuin tämä muka sinne kuuluisi... Mutta saisi vielä nukkua... En ole edes ruokaa kerennyt vielä tehdä kun äiti oli käymässä, se sen herättikin lähtiessään :(

Miten ihana onkaan lukea viestejä, missä on odotettu vauvaa helmikuussa syntyväksi, ja vihdoinkin syntyneitä on alkanut tulla!!! Mullakin mieli niin herkässä, että kyllä tulee itku melkein aina synnytyskertomusta luettaessa... Ja kuumetta kyllä tulee ikävä sun viestejä, kun on joka päivä lukenut, miten menee, ja sitten teidän tyttö syntyi - vaikka siis hyvä oli että syntyi ja kaikki meni hyvin!



Hassua kyllä, miten pinot pienenee. Mä tuun luultavasti olemaan ihan viimesimpänä näillä sivuilla, kun laskettu aikakin on vasta kuun lopussa. Eikä synnytykseen viittavaa oo tapahtunut yhtään mitään. Muutama viikko sitten supisteli kohtuullisen paljonkin, mutta ei enää. Nyt vaan tuskailen lähinnä tän yleisen raskaana olon kanssa. Kun en jaksa tehdä yhtään mitään enkä käydä missään. Mä myös kattelen ikkunasta ja ihailen auringon paistetta, ja odotan, että jaksaisin itekkin lähteä kauppaa pidemmälle. Tytön kanssa ollaan päivät sisällä ja odotetaan että mies tulee töistä/koulusta ja sitten tehdään jotain. Mutta outoa, että kun näin pitkään on ajatellut olevansa raskaana, ja että vauva " sitten joskus" syntyy, niin kuinka vaikea on nyt ajatuksia muuttaa. Että se saattaakin syntyä ihan oikeasti ihan pian!!! Eilen onneksi saatiin sänky laitettua ja nyt on vaunujen ja autoistuimen vuoret saatu pestyä. Vielä pitäisi mennä kauppaan, että saisi sairaalakassiin ostettua kaikkea hyvää ja sitten pakattua.



Munkin kyllä tekisi kovasti mieli leipoa ja siivota, mutta väsyttää melkein poikkeuksetta koko ajan. Aamuisin tuntuu olevan virtaa, mutta kun oon saanut tehtyä sellasen pintapuolisen siivouksen, oon jo ihan poikki.



Ai niin, ja mielenkiinnolla luin kanssa hauskan kyselyn tuloksia loppuviikolta, niin voisin itsekin vastata. Oon siis opiskelusta äitiyslomalla, pitäisi valmistua DI:ksi kunhan palaan taas kouluun. Loppu häämöttää jo! Mies kun on täältä Itävallasta niin tavattiin koulussa, kun tuli meidän osastolle vaihtoon. Jäi vielä toiseksi vuodeksi Suomeen, ja sitten tultiin tänne Itävaltaan, minä taasen tänne vaihtoon, ja että mies saisi opintonsa loppuun. Sitten tullaan taas takaisin... Yhdessä ollaan nyt oltu 3,5 onnellista vuotta. Asutaan täällä kaupungin keskustassa kerrostalossa vuokralla.



Ja sitruuna minkäs teit, kun tosta laskiaspullasta mainitsit! Vaikka kuinka laiskottaa ja oon miettinyt jo vähän rajottavani makean syöntiä (ei siis vielä käytännössä toteutettu), niin ehkä sitä vois kuitenkin ihan vaan muutaman pullan leipoa...



Voimia kaikille vielä odottaville ja suppareita niitä toivoville!!!



uikas 38+1

Tänään olin taas neuvolassa ja kaikki hyvin. painoa oli tullut nyt viikon aikana 800 g, kun viimeksi sitä oli tullut vain reilut 100 g. Mulla on toi painontulo kyllä heitellyt kamalasti koko raskausajan. Mutta terkka kehuu vaan joka kerta, miten hienosti on tullut painoa =) Itselle riittäisi kyllä vähempikin. Vauvaa tunnustellessa terkka alkoi epäröimään, kun ei löytänyt päätä alhaalta ja pyysi sitten jonkun kokeneemman terkan paikalle, joka onneksi löysi pään sieltä mistä pitikin. Mulla on maha varsinkin iltaisin kovettunut silleen jännästi, että olen luullut, että vauva painaa silloin selkäänsä jotenkin tosi kovaa mun mahanahkaa vasten ja terkka sanoi sen olevan supistus. Se ei vaan tunnu miltään, joten siksi en ole ollut varma, onko se supistus. Noita supistuksia tulee sitten kyllä pitkin päivää, mutta vielä ei ole tullut yhtään kivuliasta supistusta. Menkkakivun tapaista jomotusta on ehkä kerran päivässä noin 5 min ajan ihan lievänä. Siksi en jaksa uskoa, että vauva vielä moneen viikkoon syntyy... Taidan valita seuraavaksi synnytyspäiväksi maanantai 27.2, jolloin on rv 41+1, koska silloin Olympialaiset on jo ohi...



Mä olen normaalisti aika siivousfriikki ja rakastan imurointia, mutta nyt mua ei ole huvittanut siivota viikkoihin. Mies on siis siivonnut meillä viime aikoina. Äsken leivoin piimäkakun, jonka ajattelin laittaa parissa erässä pakkaseen, mutta ensin on syötävä siitä tuoreena osa. Vaikka tykkään siitä eniten vasta muutaman päivän päästä, mutta en nyt kyllä raaski laittaa sitä maistamatta pakkaseen. Muffinsseja voisin leipoa myös joku päivä pakkaseen tulevia vieraita (ja itseäni varten).



Mies lähti pojan kanssa temppujumppaan ja mä ajattelin, että kävelen heitä vastaan ja kävellään yhdessä kotiin, niin saan siitä tunnin lenkin. Mä en ole kokeillut vielä yhtään S-konstia ton synnytyksen käynnistämiseksi, enkä varmaan kokeilekaan. Seksi ei kiinnosta yhtään, saunaa meillä ei ole, eikä huvita siivotakaan. En usko, että tosta " lenkkeilystäkään" on mitään hyötyä sen suhteen, mutta voinpa sitten illalla taas mässäillä jotain hyvällä omalla tunnolla.



T:Fassiloora rv 39+1

Laitoin aiemmin viestiä siitä vihertävästä jutusta valkovuodossa... Jäi sit asia häiritseen ja soitin synnytysvastaanottoon. Kätilön mukaan se ois kuulostanu limatulpalta, joka vaan tulee vähitellen eikä kokonaisena. Ku oli kuitenki melko kiintee.. Ei oo sen jälkeen tullu mitään, et koskahan ne loput sit tulee.. Mut kätilö toivotti tervetulleeks jos asia jää viä kaiveleen mieltä. Mut ainaki pikkunen on liikuskellu tavalliseen tapaansa.

Että tässä sit ootellaan niitä kivuliaita supistuksia..



Ois aika vaikee uskoo et syntyis ennen laskettua aikaa. Oon jo niin varautunu ootteleen sinne maaliskuun puolelle... Saa nähä...