Oletko kieltäytynyt kalvojen puhkaisusta, synnytyksen käynnistymisestä jne.
Onkohan täällä ketään, joka olisi kieltäytynyt näistä keinotekoisista synnytyksen aloittamisista? Itsellä ei siis ole kokemusta aihesta. Mutta eikös se ole niin, että jos menee yli ajan, onko se nyt 42 viikkoa, niin aletaan jo käynnistelemään synnytystä. Siinä on kai riski, että vauva kasvaa liian isoksi.
Itseä jotenkin vierastaa nää keinotekoiset lapsen ulosauttamiset, varsinkin kun ne sit tuntuu kestävän päiväkausia. Mietin, että jos tulee omalle kohdalle, niin miten lääkäri tai muu asiasta päättävä suhtautuu, jos äiti ei halua aloituttaa synnytystä, vaan haluaa odottaa luonnollista alkamista.
Sit oon monesti lukenut, että salissa puhkaistaan kalvot. Ja eikös ne supparit oo paljon kipeämpiä sen jälkeen? Auttaako se oikeesti, vai eikö se lapsi voi niitä kalvoja sit tullessaan puhkaista?
Ja vielä perätilaisen kääntämisestä: Oletko kieltäytynyt sektiosta ja odotellut, että lapsi kääntyisi itsekseen rt:aan?
Kiitos kokemuksien jakamisesta etukäteen!
Ja asiantuntija viittaukset (artikkelit, tutkimukset) ovat myös tervetulleita.
Kommentit (15)
oli selvästi sairaalan tapa puhkaista. Heti kun mut tuotiin synnytyssaliin niin makuulle sängylle ja piuhoihin kiinni ja kalvot puhki.
jo sitä ennen mulle oli laitettu oksitosiini, joka sekin oli järjetön juttu, koska mun synnytys oli jo käynnissä, mutta kun kerta tulin käynnistyksen vuoksi sairaalaan niin tekivät niin.
eli heidän piti laittaa tabletti kohdunsuulle mutta totesivatkin että olet 3cm auki. ja laittoivat sitten oksitosiinin. en tiiä kauanko oisi synnytyskestänyt ilman sitä.
mutta todellakin kieltäydyn oksitosiinista ja kalvojen puhkaisusta jos siis vauvalla ei ole hätää. en halua kokea sellaista synnytystä enää.
toisen lapset ponnistusvaiheessa puhkasivat kalvot ja se oli hyvä juttu!!!
Molemmat kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinitipalla. En tiedä koska esikoinen olisi syntynyt ilman käynnistystä, viikkoja oli jo 43+5 eikä merkkiäkään siitä että synnytys olisi alkamassa. Kuopuksesta oli niin suuri huoli, etten olisi kieltäytynyt käynnistyksestä. Vaikkei vauvalla ollut mitään hätää, mutta raskautuminen ja ensimmäiset 17 raskausviikkoa kun en vielä tiennyt olevani raskaana, vetivät vakavaksi ja pelkäsin koko raskauden ajan että jotain on pielessä tai vauvalle tapahtuu jotain.
Näiden käynnistettyjen välissä on kaksi itsekseen alkanutta. Oli niin hidasta toimintaa, että mielelläni otin tipan ja kalvojen puhkaisun vastaan. Kakkosen synnytys kesti 23 tuntia ja risat, jossain vaiheessa minut pistettiin johonkin tarkkailuun nukkumaan muutamaksi tunniksi kun oli niin hidasta. Kolmosen kanssa supistuksia oli tullut jo yli vuorokausi siinä vaiheessa kun mentiin sairaalaan. Tosin olin jo 6cm auki, mutta kuinkahan kauan olisi mennyt lopun 4cm:n kanssa jollei kätilö olisi ehdottanut että laitetaanko vauhtia että vauva syntyy ennen aamu seitsemää.
Mulla ei esikoisen synnytystä tarvinnut käynnistää, mutta oksitosiinitippa kyllä laitettiin synnytyksen aikana. Näin jälkeenpäin ajatellen lapsi olis varmasti jouduttu leikkaamaan ulos, jos tippaa ei olisi ollut. En nimittäin olisi jaksanut ponnistaa lähes 5 kiloista pikku-ukkoa ulos ilman " vahvistusta" . Mulla oksitosiini ei lisännyt kipuja, vaan piti supistukset " vakaina" .
Tässä voi taas huomata, miten huonosti äitejä usein informoidaan toimenpiteiden syistä. Yliaikaista raskautta (yli 42 viikkoa) ei pyritä päättämään vauvan koon vuoksi (yleensä kasvu hidastuu viikon 40 jälkeen, joten painoeroksi viikkoon 42 tulisi vain noin 200 grammaa), vaan siksi että istukan toiminta heikkenee. Istukka on suunniteltu noin 40 viikoksi, jonka jälkeen se ei enää toimi yhtä hyvin. Se kalkkeutuu ja siinä saattaa esiintyä tukoksia. Käynnistäminen johtuu siis siitä, että vauvan terveys voi vaarantua, jos synnytystä siirretään. Tämän vuoksihan käydään myös tihennetysti yliaikaisuuskontrolleissa, jotta voitaisiin varmistaa, että vauva pärjäilee vielä hyvin. Jos raskaus on yliaikainen, on tärkeää tehdä kotona vauvan liikeseurantaa (minimi kymmenen liikettä jonkun valitun tunnin aikana, jos vauva liikkuu vahän, juo mehua ja vaihda kylkeä, jos vieläkin liikkuu huonosti, niin näytille neuvolaan tai polille).
Jos käynnistystä suunnitellaan, kannatta aina kysyä tarkasti, miksi näin halutaan tehdä, jos henkilökunta ei itse ymmärrä sitä kertoa.
...mutta vastaan silti.
MInulla käynnisteltiin synnytystä tässä muutama viikko sitten. perjantaina sain kaksi cytotec-tabua suun kautta, lauantaina yhden suun kautta ja toisen palasen kohdunsuulle. MItään ei tapahtunut. Perjantaina kahden tabun jälkeen iltavuorossa ollut lääkäri ehdotti seuraavana aamuna kalvojen puhkaisua. Juttelin yövuoron kätilön kanssa ja aamuvuoron kätilön kanssa mitä hän tekisi minun asemassaan. Olin suhteellisen epäkypsässä tilassa (kohdunkaulaa jäljellä sentti ja suu auki 2cm). Molemmat kätilöt, kokeneita molemmat, olivat sitä mieltä, että ei kalvojen puhkaisua. Joten heidän asiantuntemuksellaan ja minun pienellä maallikon pelolla asiaa kohtaan, kalvoja ei puhkaistu lauantaina vaan tabujen syöttämistä jatkettiin tuloksetta KUNNES sitten la-su yöllä kalvot puhkesivat itsestään ja vettä alkoi lorahdella kello 03 yöllä. Poju oli maailmassa jo ennen aamuseitsemää .Synnytyksen kestoksi merkattu vajaa 3h. Olen TODELLA onnellinen, että en lähtenyt kalvojen puhkaisuun.
Hyvä kysymys ammatti-ihmisiltä on aina äitini sanoja lainatakseni. " Mitä sinä tekisit, jos olisit minun tilassani?"
Toivottavasti kaikki menee hyvin. On täysin eri asia puhkaista kalvot epäkypsässä tilassa kuin kypsässä tilassa ja jopa synnytyksen kulussa. TÄysin eri. Asiantuntijat kyllä tietävät, mutta heitäkin voi kyseenalaistaa. kannattaa kysyä useampaa näkemystä!
Minulta puhkaistiin kalvot esikoisen synnytyksessä. Synnytys oli käynnistynyt itsestään ja supistuksia oli tullut siihen mennessä jo 12h,mutta olin vasta 2cm auki. Minut oli laitettu jatkuvaan sydänääni-seurantaan koska vauvan sydänäänet olivat käyneet kerran hetkellisesti liian matalina. Kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua,että saataisiin supistuksiin voimaa ja aukeaminen nopeutuisi. En osannut siinä tilanteessa kieltäytyäkään,huoli vauvasta oli niin kova. Mutta jälkeenpäin olen miettinyt oliko se toimenpide kuitenkaan tarpeen,sillä heti kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset voimistuivat tosi koviksi ja lapsen sydänäänet romahtivat täysin. Mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin kiidättää minut juoksujalkaa hätäsektioon. Koska olin niin vähän vasta auki ja sydänääniä ei saatu heti normaaleiksi,ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vauva selvisi kuitenkin hyvin,oli vain hiukan sininen ja joutui hetkeksi lämpökaappiin,mutta minulle kaikesta jäi paha maku. Sydänäänten romahtamisen syyksi selitettiin se,että napanuora oli tosi pitkä ja lytyssä vauvan ja kohdun välissä. Kovan supistuksen tullessa se painui niin lyttyyn,että veri ei kulkenut ja näin lapsi ei saanut happea. Jos synnytys olisi saanut edetä omaa tahtiaan,olisiko ehkä voitu seurata tilannetta ja olisin saanut synnyttää alakautta,en tiedä...
Yleensä käynnistyksen syynä ei ole lapsen kasvaminen liian isoksi. Istukka kalkkeutuu ja toimintakyky pienenee rv 40 jälkeen, joten ns. yliaikaiset vauvat voivat jopa laihtua. Pelko vauvan hyvinvoinnista ja hapen saanista syynä.
Hyvä että otat asioista selvää.
Mulle ehdoteltiin että käynnistettäis jo rv 40+6! (Ilman hyvää syytä!) Olisin kai suostunutkin kun en asiasta mitään tiennyt. No, synnytys käynnistyikin itsekseen ja synnytin rv 40+4
Synnytyksessä multa puhkaistiin kalvot, en tiedä miksi (synnytys kuitenkin eteni, supistuksia tuli entiseen malliin ja vauva voi hyvin), mutta kalvojen puhkaisu ei vaikuttanut millään lailla. Vähän myöhemmin laitettiin oksitosiinitippa(en taaskaan tiedä, miksi), joka todella vauhditti synnytystä (supistukset oli ihan sietämättömiä...).
Kuulemma sairaalaan oli tungosta, joten sekö oli syy synnytyksen nopeuttamiseen...?
Jos ensi kerta tulee, aion kieltäytyä näistä ja antaa synnytyksen sujua omaan tahtiin (siis jos kaikki on hyvin eikä kiirettä ole). =)
Ajankohtainen aihe, kun la koittaa huomenna eikä vauva ole vielä maailmassa! Ensi viikolla nimittäin jo aika äitipolille ja luulenpa että pian käynnistävät ellei ole siihen mennessä syntynyt (voi kun tulisi sieltä jo...)
Minä olen synnytystoiveisiin laittanut, että mikäli vauvan ja minun terveys sen sallivat, niin toivon ettei kalvoja puhkaistaisi aikaisessa vaiheessa synnytyksen jouduttamiseksi. Ei ole kokemusta sellaisesta tilanteesta, mutta kavereiden kokemusten mukaan supistukset saattavat äityä sietämättömiksi.
Esikoisen synnytyksessä kalvot olivat puhki vain jostain ylhäältä, ja kun olin käyrillä ja todettiin että vauvan sydänäänissä oli laskua, kätilö päätti laittaa piuhan vauvan päähän ja sitä varten piti puhkaista kalvot. Tällöin olin auki jo 9cm joten siinä mielessä se ei ainakaan " aikaista" ollut. Tuon jälkeen vaan supistukset heikkenivät, piti laittaa oksitosiinitippa (josta en kokenut saavani vauhtia ponnistuksiin) ja alkaa ponnistelemaan heikoilla supistuksilla. Napanuora oli kiristyksissä vauvan nilkan ympäri, siitä hapenpuute. Todella sekava oli koko ponnistusvaihe, asentokin vaikea kuten olen jossain toisessa ketjussa valittanut, ja lopulta vauva vedettiin imukupilla kun sydänäänet katosivat välillä kokonaan. En tiedä mikä oli kalvojen puhkaisun/oksitosiinin osuus tähän loppukaahelmukseen mutta miellyttävää se ei missään tapauksessa ollut.
Nyt toisella kerralla toivon todella, että tämä synnytys lähtisi käyntiin itsellään kuten viimeksikin, mieluiten vaikka jo ensi yönä...
eikkuli, rv 39+6
Minulla puhkaistiin kalvot toisen lapsen synnytyksessä, ekassa puhkesivat itsestään. Eka synnytys on jäänyt mieleen mukavana, luonnollisena. Aion seuraavalla kerralla kieltää kalvojen puhkaisun, jos vain mahdollista. Kun toinen lapsi syntyi avautumisvaihe oli nopea, olin aivan auki saavuttuani synnytyssaliin. En ollut kuitenkaan henkisesti valmis ponnistamaan. Oli aamu ja kello läheni kätilön vuoronvaihtoa. Tuli sellainen tunne, että kätilö napsautti kalvot puhki, jotta lapsi saataisiin maailmaan ennen vuoronvaihtoa. Synnytys etenikin sitten nopeasti, itse olin lähes shokissa.
Minulla kaikki kolme edellistä synnystä on kyllä käynnistyneet ihan itsestään ja supistukset ovat voimakkaita, mutta kalvot ei ole puhjenneet itsestään kertaakaan. Ei ole tullut lapsivesiä. Viime kerralla tuskat olivat valtavat, mutta en ollut edes avautunut kunnolla. Kun kätilö puhkaisi kalvot, rävähti paikat auki ja sain luvan ponnistaa jolloin toisella työnnöllä kahden minuutin ponnistuksen jälkeen meillä oli pieni tyttö. Olen miettinyt voiko tämä olla rakenteellista? Ajatteln tätä seuraavalla kerralla kysyä. Toivoisin, että kalvot puhkaistaisiin odottelematta jos siitä on apua. Eipähän tarvi muuta kivunlievitystä jos kaikki menee nopeasti ohitse. Minulla ainakin kalvojen puhkasusta on ollut siis apua, mutta en tiedä miten sitten jos tätä käytettäisiin ns. synnytyksen käynnistämisesessä.
Kretukka 15+3
Kalvojen puhkaisun tarkoitus kai on saada aikaan voimakkaammat (ja mahdollisesti sen vuoksi myös kipeämmät) supistukset, jotta synnytys nopeutuisi - näin minä olen asian ymmärtänyt. Minulta puhkaistiin kalvot kun puolen vuorokauden säännöllisten ja kipeiden supistusten jälkeen en ollut vielä paljonkaan auki, ja vauvan sydänkäyrä ei ollut paras mahdollinen. Sain myös oksitosiinitipan, ja noilla keinoin avautuminen kyllä nopeutui. Kivutkin taisi lisääntyä, mutta vähitellen, enkä kokenut niitä ylivoimaisina.
Sittemmin olen alkanut suhtautua entistä kriittisemmin kalvojen puhkaisuun ym. käynnistely/nopeutuskonsteihin, perusteena lähinnä se, että ne häiritsevät synnytyksen luonnollista kulkua. Todennäköisesti en kuitenkaan nytkään samassa tilanteessa kyseenalaistaisi lääkärin ratkaisua. Minun kohdallanihan puhkaisuun oli selvä peruste, vauvan liian tasaiset sydänäänet. Sen sijaan jos mitään tällaista syytä ei olisi, vastustaisin varmaankin kaikkia ei-välttämättömiä toimenpiteitä. Mutta mikä sitten on välttämätöntä ja mikä on tarpeeksi hyvä syy puuttua synnytyksen kulkuun? Minua kiinnostaisi kovasti kuulla jonkun kokeneemman/perehtyneemmän näkemyksiä asiasta.
sain cytotec-tabletteja, ensin suun kautta, sitten kohdunsuulle. Kolmantena päivänä kalvot puhkesi itsellään ja synnytys lähti nopeasti käyntii.
Jälkeenpäin olen ajatellut asian niin päin, että mielummin ensin kalvojen puhkaisu (jos mahdollista) kuin muita " luonnottomia" keinoja. Tavallaan pidän kalvojen puhkaisua luonnollisena, vaikkei ne siis itsellään puhkeaisikaan.
kaverini olisi " joutunut" käynnistykseen, tai siis lääkäri sanoi että osastolle vaan. Mutta onneksi kaverini tajusi kysyä itse, että miksi tällainen päätös. Lääkäri sitten sanoi että " ai, eikö sulla olekaan kiire saada vauvaa ulos?"
Oli olettanut, että käynnistys on se, minkä äiti automaattisesti haluaa...
Vauvalla oli kaikki hyvin, joten kaverini ei mennyt käynnistykseen, ja potra poika syntyi spontaanisti vk 42+0, ja kaikki meni paremmin kuin hyvin.
Kalvojen puhkaisua harjoitetaan aivan liian rutiinisti sairaaloissa - erään kätilön kanssa tästä juttelin, ja heidän osastollaan on nyt onneksi kätilöt liittoutuneet yhteen siinä mielessä, että panevat vastaan lääkärille (jotka näitä kalvoja kuulemma puhkoo sen takia, että saatais äiti mahdollisimman nopeasti synnytyssalista ulos ja uusi tilalle).
Minä en kannata mitään keinotekoisia toimenpiteitä JOS VAUVALLA EI OLE HÄTÄÄ :)
Ja aion ensikerrallakin puhkaisututtaa, jos synnytys edistyy yhtä hitaasti kuin edelliset. Ekassa ja tokassa synnytyksessä puhkaistiin heti puudutuksen (epiduraali, kohdunkaula) yhteydessä.
Toisessa olin 6cm auki tosi kipeä, niinpä puudutus laitettiin ja samalla kalvot puhkaistiin. Tuli pari mojovaa supistusta, ja vauva alkoi yhtäkkiä tyntymään ulos. Paikat oli täysin auki, ja 7min ponnistuksella vauva syntyi. Oli ihanaa ku kaikki tapahtuikin yhtäkkiä niin nopeasti. Ja jäi hyvä maku.
Kolmannessa synnytyksessä menin eri sairaalaan, jossa 5,5cm auki ollessani sain kohdunkaulapuudutuksen. Lääkäri sanoi, että odotellaan jos synnytys etenis itsestään. Meni pari tuntia odotellessa, supistukset harveni, eikä ollut tapahtunut juuri mitään. Sitten pyysin uutta puudutusta, ja että kalvot puhkaistaan. Niin tehtiin, ja parissa supistuksessa paikat oli taas auki ja sain lapsen 6 min ponnistuksella syliin. Leikillisesti harmittelen sitä, että vauva syntyi puolenyön jälkeen, eikä kerennytkään ystävänpäivälle, kuten toivoin. Oon sit ajatellut, että jos olisin mennytkin sinne toiseen paikkaan synnyttään, missä edelliset olivat syntyneet, ja jossa harrastetaan enemmän puhkomisia, niin vauva olisi syntynyt ystävänpäivänä. No, eihän sillä ole tosiasiassa merkitystä, kunhan kaikki sujui hyvin ja loppujenlopuksi rauhallisesti. Ei enää pelota seuraava synnytys yhtään.