Mitä mieltä olette ruoan tuputtamisesta lapselle?
Siis siitä, että pöydästä ei nousta ennen kuin lautanen on tyhjä?
Kommentit (7)
hyvä sääntö voi olla vaikka että syö 3 lusikallista ja että kaikkea pitää maistaa. En oikeen ymmärrä mitä joku kuvittelee hyötyvänsä ruuan tuputtamisella. Lapsi rupeaa entistä enemmän inhoamaan koko syöntitilannetta ja siinä on varmaan hyvä alku jos jonkinlaiselle syömishäiriölle. Eli monipuolista ruokaa pöytään päivittäin ja kaikkea maistettava. Jos lapsella on jokin (yksi tai pari) inhokkiruokaa niin sillon musta on kohtuutonta vanhemmalta pakottaa lasta syömään niitä.
Nelosluokkalaisella tytölläni kauhea pirttihirmu ope, joka vieressä vahtii kun itkevä lapsi syö ison annoksen inhokkiruokaansa.
Joskus käsken syömään esimerkiksi kolme lusikallista tai rajaan jonkin kasan, joka pitää syödä. Vihasin lapsena tuputtamista ja olin kouluruokailussa tosi huono syömään.
karua, ei voi muuta sanoo. Yhdessä perheessä oli 4v halunnut 14 lihapullaa ja oli joutunut sitten syödäkin ne kaikki. Toisessa perheessä lapsi kääntelee päätä toiseen suuntaan mutta äiti työntää lusikallisen väkisin suuhun, varmasti tulee terve suhde ruokaan :(
Itellä kauhumuistot pakosta. Jos ei maistu niin ei. Korkeintaan maistaminen. Mutta muutakaa ei sitten tule tarjolle. Poika täyttää 2v ja on alkanut tuota peliä pitämään, vaatii mitä milloinkin ja aina jotain mitä ei pöydässä ole. Tarjoan ruoan ja pois pöydästä jos alkaa temppuilla.
 Itse oon päiväkodissa aikoinaan istunut tunnin ruokalautasen kanssa ja katsonut kun jälkiruuaksi tarkoitettu jäätelöpuikko sulaa pöydälle. Muut lapset olivat jo poistuneet ruokahuoneesta.
 Ja koulussa myös itkin ja söin. Opettaja vahti vieressä että tulee syötyä.
 Kotona oli myös pakkosyöttöä.
 Omalle lapselleni en syötä pakolla mitään. Jos ei maistu niin yleensä sitten seuraavalla aterialla maistuu.
 
Kaikkea pitää maistaa, mutta pakko ei ole syödä.