*~*SYYSKEIJUT LAUANTAIHIN*~*
Kommentit (25)
En ookkaa pitkään aikaan kirjotellukkaa.Väsymys armoton ja kuvotusta pukannu jo 3 viikkooo,huh!Jos syö vähä väliä niin ettei maha pääse tyhjenemään ni olo suht hyvä,mut jos maha pääsee kurina-asteelle niin olo on ihan järkky.Kyrsii vaa pupeltaa jotain vähä väliä ku mikää ei maistu,syöminenki o ihme suorittamista vaa.Aaamulla ku herää ni aattelee että en jaksa taas alkaa syömää ku ei tee mieli,mut pakkoha se on.
Maanantaina on eka neuvola.Ootteko muute raahannu miehiänne ekaan neuvolaan mukaan?
Inhottaa ootella ekaa ulttraa,mikä täällä on tod.näk. rv12-13.Ois kiva saada varmuus että siellä on jotain,ettei esim.oo tuulimuna.Ja että koko vastaa viikkoja.
Pahoitteluni km:n saaneille.Se tuntuu todella kurjalta!*halaus*
-Pepsi ja vompatti rv7+5(8+1)
Minä kun esikoista odotan, niin en tiedä vielä imettämisestä yhtikäs mitään. Siskoni (jolla myöskin kuppikoko A) on sitä mieltä, että hänellä ei imettäminen onnistunut pienten rintojen takia, mutta eihän se nyt ihan niin mene...
Minäkin olen miettinyt tuota, että raahatako mies mukaan ekaan neuvolaan?? Voipi olla ettei hän edes töitten takia pääse, mutta voihan sitä aina kysyä. Ensi viikon alkuraskauden ultraan hän on kyllä tulossa.. Minähän en ole kyllä edes neuvola-aikaa vielä soittanut. Ajattelin soittaa vasta ultran jälkeen, jos siellä kaikki hyvin..
Huono olo senkus jatkuu. Joku kirjoitti muutama päivä sitten, että oksentaa joka toinen päivä? Minulla näyttää nyt olevan samoin. Torstaina oksentelin pitkin päivää, eilen vain oli huonoa oloa ja tänään heräsin taas siihen kun rupesin kakomaan. Ei muutakuin äkkiä mehua nokkaan ja oksentamaan. B-vitamiinia syön nyt kolmatta päivää ja ehkä se on vähän jollain tavalla helpottanut oloa??
Viikonloppuja kaikille :)
MiaMik rv 6+0
Ajattelin kertoa meidän imetyksistä kokemuksia. Elikä ensimmäistä imettelin pari kuukautta kunnes maito loppui.Huusi yötä päivää lisää maitoa ja ensikertalaisena uskoin neuvolatätiä joka sanoi että jatka vain imettämistä kyllä sitä sieltä tulee!! Onneksi tajusin ja vaihdettiin rinta pulloon ja tutteliin. Toisen kanssa sama juttu. Sanoivat samaa ettei se niin vaan lopu... Kolmosen kanssa olin sitten jo asenteelle " ei varmasti onnistu" , mutta kuinkas ollakaan jostain syystä imetys sujuikin tällä kertaa =) puoli vuotiaaksi neiti söi mammanmaitoa perunaan ym totuttelun ohella. Enkä ole vieläkään keksinyt missä juju onnistumiseen oli? Saa nähdä kuinka syyskuussa käy nelosen kanssa.
Toivottavasti teilläkin onnistuisi imetys tällä kertaa, mutta yhtä hienoja muksuja kasvaa kyllä pullollakin =) tsemppiä vain!
Sunmom rv 9+0
Täällä ollaan jo aika " paksussa" kunnossa, paino on tippunut nelisen kiloa, mutta vatsa on vastaavasti pullahtanut esiin, ja on oikein pyöreä pikku pampula, jotenkin järksyä. Tuolta esikoiselta oikein odotti että milloin se maha pullahtaa ja nyt jotenkin ärsyttää ruveta nyt jo käyttämään mammavaatteita, no tuleepahan käyttöä niillekin kunnolla. :) Torstaina katsottiin ultralla ja pikku möhkälehän siellä köllötteli, jonka sydän löi ihanasti.
Jaksamisia kaikille jotka elävät epätietoisuudessa ja myös niille, jotka ovat jo toivonsa menettäneet. Paljon tarrasukkia ja vauvapölyä!
Heikkopeikkonen rv 9+1
Olen jotenkin jo alistunut siihen ettei siitä mitään tule!
Ensimmäisen kanssa stressasin siitä imetyksestä, joten se ehkä sai aikaan loppumisen! olin koko ajan huolissani saako tarpeeksi maitoa! Toisen kanssa oli liikenteessä tyylillä " jos riittää niin riittää, jos ei niin tuttelia" ! Silti loppui, mutta pumppasin aika ahkerasti ja aivan väärin! Kolmannen kanssa olin myös stressaamatta, enkä pumpannut maitoa ollenkaan, muuta kuin käsin sen pingotuksen pois! Ei siltikään onnistunut! Nyt täytyisi sitten alkaa selvittämään mitä pitäisi tehdä! Haluaisin niin kovasti imettää ainakin 6kk asti, mutta katsotaan nyt...
Risteilyltä kotiduttu ja nyt pääsin koneelle. Risteilyllä oli kivaa. Nyt on vaan todella todella väsynyt olo, vois kohta mennä päikkäreille.
Poitsu oli aivan onnessaan laivalla ja hurmaili siellä ihmisiä. Innoissaan leikki aina siellä lasten leikkihuoneessa, juoksenteli pitkin laivan käytäviä ja polskutteli porealtaassa. Yöt nukkui myös todella hyvin. Toivat hyttiin matkasängyn jossa pystyi hyvin nukkumaan ja ei päässyt karkuun. Paljon karkkia tuli ostettua=)
Eilennä oli tullut kättäriltä ultra-ajat. Ensimmäinen ultra on 21.2. Ei enään niin kovin pitkä aika oo siihen.
Pahaa oloa on edelleenkin. Nyt on taas hieman paremmin saanut syötyä ja paha olo hieman pysynyt kurissa.
En ottanut miestä mukaan ensimmäiselle neuvola käynnille. Siellä kun vaan pääsääntöisesti täytellään niitä papereita yms niin en viittinyt mukaan raahata. Sit seuraaville käynneille otan mukaan. Varsinkin sit kun vaavin sydänäänet kuuluu.
Nyt meen lepäilemään.
Öttis, poitsu 1v4kk ja masutoukka rv10+3
voi tätä olemista!!
Liityn huonosti nukkuvien puolueeseen. Iltaisin väsymys on ihan kamalaa ja kuukahdan jo ennen 22, mutta sitten se pyöriminen alkaa 03 tienoilla.Tuntuu, että olen vähän väliä hereillä. Näen unia ja eteenkin painajaisia. Joko työstä tai keskenmenosta (toissayönä kylppärinlattialla oli peukalonpituinen vauva ja mie vaan paruin ja paruin, olipa herttasta herätä töihin sellasesta unesta, koko päivän paha mieli) tai siitä, ettei np-ultrassa olekaan elävää vauvaa.
Kävin työterveyshoitajan vuosihuollossa ja se totes että mulla on selkeesti työuupumuksen oireita. Ja siltä olo kyllä tuntuukin öisine työunineen ja ahdistavine oloineen. En pääse työajatuksista eroon vielä lauantainakaan ja viikonloppu tuntuu siksi kovin lyhyeltä, eikä tietoakaan, millon saisin lomani pidettyä. Ahdistaa.
Tänään on taas sellanen päivä että tekisin raskaustestin jos olis. Ihan vaan varmistaakseni.
Mulla on imetykset menny kans ihan penkin alle, kumpikaan vauvani ei ole oppinut oikeeta otetta, vaan on jo sairaalalla nylpänny rinnanpäät auki vaikka kuinka olen apua pyydelly. Ja pumppaamalla sitä maitoa on riittäny pari kuukautta. Nyt mulla ei moista ongelmaa edes tule, en edes voi imettää leikattujen rintojen vuoksi. Eipähän tarvitse neuvolan tätinkään painostaa enää.
Tulispa pian 22.2 ja niskapussiultra...*huokaus*
Minjuska 9+4
-BabyBlues-:
...Silti loppui, mutta pumppasin aika ahkerasti ja aivan väärin!...Miten pumppasit väärin? Olis kiva tietää jos mäkin tein sitten jotain väärin. Meillä poitsu ei suostunut imemään millään ja mä päätin sitten yrittää pumpata ja sitä teinkin tosi ahkeraan, mutta mä en saanut herumaan kuin muutamia millejä ja olin tosi pettynyt. Siksi olis kiva tietää mitä tein mahdollisesti väärin?!
rv 9+5
Ps. Koskakohan Naistenklinikka lähettää ajat ultraan?
Olen löytänyt pelastukseni! Pakastevadelmat, voisin syödä niitä litroittain. Jäiset marjat parantavat oloa kummasti. Täällä odottelen kuumeisesti ystävänpäivän neuvola aikaa, jos ne sydänäänet kuuluisivat.
Millä viikoilla teillä on aiemissa raskauksissa sydänäänet saatu kuuluviin?
T: Ull-Maij & Pikku Pupu rv 8+5
Vadelmat on tosi hyviä. En sitten tiedä mutta noista ulkomaisista vadelmista on jotain varoiteltu eli jos vaan voi valita niin ehkä kannattaa valita kotimaisia.
Eilen oltiin anopilla kylässä ja juteltiin raskaudesta ja muista siihen liittyvistä asioista. Tuli puhetta, että kesällä pitää sitten alkaa opettaa kissoja siihen, ettei makuuhuoneeseen ole tulemista. Tästä sitten juteltiin ja anoppi oli aivan kauhuissaan kun kuuli, että aion ottaa vauvan makuuhuoneeseen nukkumaan ja tarvittaessa jopa meidän sänkyyn. Hänellä on yksi lapsi, siis minun mies, ja kuulemma heti ensimmäisestä yöstä lähtien on poika nukkunut omassa sängyssä omassa huoneessa. Eli lapsi illalla sänkyyn ja ovi kiinni. Ja sittenhän ei edes kuule itkua kun ovi on kiinni. Näin kuulemma lapsi oppii, että öisin nukutaan. Eikä kuulemma kertaakaan yöllä itkenyt, vaan oppi nukkumaan kunnolla yöt läpi heti alusta alkaen. Muuten kuulemma lapset oppivat, että haluavat aina nukkua vieressä tai samassa huoneessa ja sitten niitä on mahdotonta opettaa nukkumaan yöt läpi.
En jaksanut anopille muuta vastata, kuin että meillä tehdään sitten eri tavalla ja piste. En pysty mitenkään ymmärtää hänen logiikkaa... Ja tietysti ärsyttää kun nyt jo satelee noita lapsenkasvatusohjeita tyyliin: niin minä tein ja on ainoa oikea tapa, muuten olet huono äiti...
Arggg.
Seirana rv8 +3
Nyt vasta kerkesin koneelle...
Kun kerrankin mies kotona koko päivän, niin miten sen muutenkaan käyttäis ku pyykkiä pesten ja siivoten. Jipii...
Väsymys kun on nykyään niin ankaraa ja kokoaikaista niin ei viikolla jaksa tehä oikee mitään.
Pyykkiäkin on kertynyt kun tyttö on nyt parina yönä tehny pissat meijän sänkyyn ja parit housuun. En tiä mikä siihenkin on menny. Pitkään meni ihan hyvin vaikka tietysti niitä vahinkoja sattuu, mut nyt tuntuu et ois tullu vähä takapakkia.
En tiedä sitten, olenko huomioinut tyttöä liian vähän tän väsymyksen takia, niin on aatellut että saampa äidin huomion jos pissin housuun ;) on hoksottimet tytöllä paikallaan. Ja taitaa sillä olla uhmakin päällänsä, sellasta kädenvääntöä tuntuu päivät olevan.
Mutta taidampa kuitenkin taas yöksi vaippoja ostaa.
Meillä oli joitakin kuukausia tyttö samassa huoneessa. Sitten omaan huoneeseen. Jos ei helpolla omaan sänkyyn, yöllä herättyään, suostunut jäämään, niin viereen se otettiin. Nykyään se kipittää itse meidän väliin jos herää. Minä en edes herää kun tyttö siihen kömpii.
Illalla nukutetaan meidän sänkyyn ja sitten kannetaan omaansa.
Mielestäni se on vaan niin paljon helpompi jos ottaa lapsen yöllä viereensä tarvittaessa. Muuten saa parhaassa tapauksessa pomppia monta kertaa itse ylös lasta nukuttaan. (siis vauvaiässä). Meillä ainakin tyttö nukkunut meidän välissä aina heräämättä, niin saa itekin nukkua. Muutenhan sitä ois joka aamu ku p****eseen ammuttu karhu.
Jees, mutta siivoukset kutsuu taas jatkamaan...
MINJUSKA:
Eivätkö antaneet sinulle sitä voidetta? Minulla oli myös rinnat ihan ruvella esikoisen kanssa ja kyyneleet silmissä imetin. Joskus seuraavana päivänä vsta minulta kysyttiin, että haluatko sellaista voidetta? No viikon päästä alkoivat olemaan siedettävät. Tytön kanssa pyysin voidetta heti kun alkoivat kipeytymään ja imetys meni ihan kivasti, vaikka kyyneleitä vuodatinkin vähän kivun takia! Kolmannen kanssa aina viisaammin ja pyysin voiteen heti kun ensimmäisen kerran imetin ja laitoin nänneihin oikein kunnon kerroksen. Rinnat eivät koskaan ruvettuneet, vaikka ihan pikkasen arat olivatkin =)
Nimeä en voiteelle nyt muista(alkaa L:llä?), mutta on sellaista tosi rasvaista ja paksua kellertävää rasvaa!
TYPO:
Tarkoitin sillä väärin pumppaamalla pumppaus aikojani! Eli pumppasin rinnat tyhjäksi joku tunti imetyksen jälkeen ja tottakai vauvalla tuli aina melkein heti sen jälkeen nälkä, jolloin jouduttiin pullosta se tissimaito juottamaan, kun minulta ei tullut enää mitään. Toiset sanoo että usein pumppaamalla tissit luulee että vauva syö niin usein ja tuottaa näin enemmän maitoa, mutta ei minulla ainakaan =(
Tuo sinun herumis juttu kuulostaa kyllä oudolta, riippuen tietenkin siitä milloin pumppasit ja millä? Esim. alussahan sieltä ei tulekaan kuin muutama tippa sitä keltaista alkumaitoa, ja myöhemmin muutama tippa valkoista ja alkaa siitä sitten lisääntyä sitä mukaa kun vauva kasvaa. Pumppasitko käsin vai pumpulla? Käsin pumppaaminen on aika vaikeaa, mutta ei sieltä nyt tarvitsekkaan pumpata kuin se pingottuneisuus pois. Kovin moni joutuu totuttelemaan siihen pumppaukseen, eivätkä minunkaan rintani suostuneet yhteistyöhön alussa! Joten uutta yritystä vaan =)
Baby & Keiju 7+2
Viime viikolla tuskailin kun kaikki raskausoireet katosivat.. mutta perjantain eka neuvola pelasti kaiken, sillä dopplerilla kuului ihanat, voimakkaat sydänäänet :))
Otettiin tuo kuuntelu ensin vähän " kuuluu jos kuuluu" -asenteella kun viikkoja vasta 8+1 (ultran 19.1. mukaan, jolloin näkyi syke ja alkio 4mm) tai 9+1 (menkkojen mukaan). Mutta kuuluihan ne sitten, aivan ihanaa oli kuulla taas se pieni jumputus!!
Edellisessä raskaudessa kuului äänet 9+4, että melko aikaisin silloinkin.
---
Imetyksestä: Esikoista imetin 3kk, erinäiset ongelmat johti maidontulon hiipumiseen ja sitä kautta lopettamiseen. Toisen kanssa imetystä jatkuikin sitten 14kk, eli ensimmäisen imetyksen epäonnistumisen ei välttämättä vaikuta seuraaviin! Onnea tulevalle imetystaipaleelle niille jotka (pitkää)imetystä toivovat ja joille se on mahdollisuuksien rajoissa! (Tulipas nyt poliitikkomaisesti, mutta tästä imetyksestä on aina niin kovaa vääntöä, etten viitsi mitään vahvaa kantaa ottaa... ;) ).
---
Mukavaista viikonloppua kaikille masunkasvattelijoille!
Itta (rv8+1 - 9+1)
Täällä taas ollaan, heti kun on enemmän aikaa olla koneella. :) Pariin päivään en olekaan ehtinyt käydä mutta nyt mies ja esikoinen ovat vähän happea haukkaamassa. Täytyykin käydä lukemassa mitä muille kuuluu pariin päivään.
Itsellä olo ennallaan. Oksentanut en ole kertaakaan mutta etovaa oloa on välillä. Hieman olen säännöllisen suun avaamisella sitä saanut lieventymään mutta alkaa hedelmät jo pikkuhiljaa tulla korvistakin ulos.. Jo tässä vaiheessa? En viitsisi koko ajan mitään leipääkään syödä. Uuden herkun ja hyvän olon tuojan muuten löysin minäkin tässä viikolla, paprikan makuiset suolakeksit! :) Äärettömän hyviä mutta vettä saa taas niiden päälle juoda aika paljon.
Minäkin olen saanut aikaiseksi varattua ekan neuvolan. Harmikseni se on vasta 20.2. Vielä niiin pitkältä tuntuva aika! :) Esikoista odottaessa mulla oli mies mukana ekalla kerralla mutta nyt aattelin mennä itekseni koska siellä tosiaan vaan täytellään niitä papereita ja saa mukaan läjän luettavaa. Toki tuli tässä mieleen että kun se neuvola on vasta kolmen viikon päästä, josko ne sydänäänet jo kuuluis muuten? Huomenna siis viikkoja tasan 8 omien laskujen mukaan. Oishan se miehenkin kiva kuulla se jumputus. :) Ja sais ainakin lopullisen varmistuksen että joku siellä pamppaa.
Tuosta imetyksestä.. minä imetin hikiseen sen puoli vuotta esikoista ja toivon että ainakin saman verran saisin sitten tätä kakkostakin imettää. Meillä poika itse jätti tissin pois enkä alkanut väkisinkään tissiä suuhun tunkemaan kun semmoista " tappelua" alkoi olla rinnalla loppuajasta.
Mutta nyt lukemaan parin viime päivän pinoja. Rentouttavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja pahoittelut km:n kokeneille.
T: Anmari
Eli kaksi päivää olen tässä miettinyt asiaa hyvin surullisena ja pettyneenä. Lyhyesti niille, jotka eivät tiedä mistä puhun: eli torstaina alkuraskauden ultrassa löytyi ruskuaispussi, joku 2,2mm ( en tajunnut kysyä, tarkoittiko lääkäri sikiöö vaiko ruskuaista vai mitä. Ja sikiökaiku löytyi. mutta koko ei vastaa viikkoja joita olisi pitänyt sinä päivänä olla 7+2. Viimeiset menkat alkoi 13.12 ja haamun testasin aikaisin, jo kp 25, eli 6.1. Ei kai lääkäri tuulimunaa ois epäillytkään jos oisin esim. testannut myöhemmin, mutta juuri tuon aikasin testauksen takia, lääkäri oli sitä mieltä, että normaali raskaus tää ei voi olla. En tajunnut tietenkään kysellä mitään, no, sen verran, että millä viikoilla olisi kasvu pysähtynyt niin siihen lääkäri sanoi, että rv6 vastaa tää löydös. Uusintaultra on ensi torstaina.
Tänään mulle iski kuitenkin ihan hirveen paha olo tuon sikiökaiku löydön takia. Olen selannut aiheeseen liittyviä keskusteluita ja muuta tietoa netissä ja ymmärtänyt asian niin, että jos löytyy sikiökaiku niin silloin sielllä kohdussa on sikiö, joko sitten elävä tai kuollut. Onko kellään oikeaa tietoa asiasta. lääkärikään ei oikein selitellyt mitään antoi vain ajan ensi viikolle.
Tää on ihan hirveetä, kun välillä ajattelen, että jos tuolla mahassa onkin kuollut vauvan alku, jonka kasvu on nimenomaan pysähtynyt rv 6. Lohduttelin itseäni jo sillä että kun tää kerran on tuulimuna niin eihän siellä mitään sikiöö ole koskaan ollutkaan, se on ollut vain mun ajatuksissa. Mutta entäs jos siellä onkin. Vielä 5 päivää täytyy kärsiä tässä epätietoisuudessa. Pahoinvointia on edelleen lievempää kuin on ollut, mutta kuitenkin. Tää heikko ja pahoinvoiva olo masentaa vielä entisestään, mitään ei jaksa tehdä, muuta kuin kelata asiaa mielessä ees taas.
Onneksi on tuo pieni poikani, elämäni päivänsäde, ettei kaikki nyt täysin toivotonta ole. Olipa hyvä, ettei ekan raskauden aikana osannut pelätä mitään oikeen ja että kaikki meni hyvin. En tiedä miten sitä uskaltaa vauvahankintoja edes jatkaa, suru on nyt aivan valtava. Kuukauden kun ehti jo ajatteleen, että meille tulee syysvauva. Vaikka olihan toisaalta arveluttava olo. Mutta väliin jaksan ajatella asian " hyviä" puolia, sitä ettei kyseessä ole kuitenkaan kohdunulkoinen tai rypäleraskaus, etten ehtinyt kuulla sydänääniä, ja sitten se, että asia selvisi jo näin varhain. Olisi ollut kamala saada tietää vasta np- ultrassa ja ennen sitä kuvitella että kaikki on ok.
Onnea vaan teille kaikille muille!!!Toivottavasti olen tosiaan viimeinen joka keijuista joutuu poistuun. syyskuu olisi ollut ihana kuu saada vauva, olen itse syntynyt syyskuussa ja ajattelin jo niin että saan parhaimman synttärilahjan syliini silloin.
Voi kun sitä oppis oleen ajattelematta liikaa etukäteen niin säästyis monelta murheelta.
Minä " onnistuin" vajoamaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen tytön syntymän jälkeen. Kaikki oli uutta ja elämän muutos valtava vaikka sen kuinka oli muka tietävinään ennen synnytystä, että kaikki muuttuu. No imetyskään ei sitten ollut vain ihanaa, vaan kaikkea ihanan etuoikeuden ja kamalan pakon välistä, mielialan mukaan. No sitten ajattelin että turhaan stressaan imetystä kun muitakin keinoja on. Imettäminen väheni, pummpasin kyllä niin kauan kun maitoa tuli. Mutta kolmeen kuukauteen se äidinmaidon saanti tytöllä jäi.
Nyt olen kyllä ajatellut imettää niin pitkään kuin vauva huolii. Mutta varmaksihan sen näkee vasta syksyllä.
Yhtään en ole imetystäni/ imettämättömyyttäni katunut. Kukin löytää itselleen parhaan ratkaisun.
Kukaan ei ole parempi tai huonompi, imetti tai ei.
Lykkyä kaikille oman tyylin löytämiseen ja turha sterssi pois! :))
[color=lime] Tänään mennyt päivä vähän paremmin, ollut kyllä koko ajan kuvotusta, mutta ei niin pahasti kuin muulloin. Nyt vaan iski huono olo päälle kun juuri imuroin. Pakko oli saada aikaseksi jotain, ku ei mitään meinaa jaksaa tehdä.
Esikoisen sydänäänet kuuluu viikoilla 8+2, nyt sitten on eka neuvolakäynti viikoilla 9+3, saa nähdä kuuluuko silloin... Ja mies tulee mukaan jos haluaa/töiltään pääsee... Viimeksi oli eka käynnillä mukana ja onneksi silloin sydänäänet kuulukin. Oli nimittäin juuri silloin intissä, eikä ollut kovin mahdollisuuksia päästä neuvolakäynneille.
Imetyksestä sen verran että mulla oli kyllä melkoista taistelua aluksi. Vauvalla oli vääränlainen imuote ja mulla nännit ihan verillä. Bepanthen ja rintakumi oli pelastus! Rintakumin avulla imetin ensimmäisen kuukauden ja sain sitten jätettyä senkin pois. Maitoa kyllä riitti, siitä ei ollut pula. Imetinkin sitten 8kk ja lopetin kun nyt plussasin. =)
Jaksamisia sinulle Babyt 03&06! Kyllä se elämä lopulta voittaa, vaikka aluksi tuntuukin aivan kauhealta. Puhu asiasta, niin sekin auttaa. *rutistus*
Mutsi-82, neito 8,5kk ja masuasukki 6+5
No pääsinpäs aloittamaan ekan pinoni =)
Yö meni taas hyvin nukkuessa, mutta näin taas samaa unta!! Eli kahtena päivänä unissa pyörinyt nyt maitoa tursuavat tissit! Kaikissa unissa huomaan vähän väliä, että paita ihan märkänä maidosta!!
Enteilisiköhän tämä nyt sitten hyvää??
Mulla ei nimittäin ole nuo imetykset sujuneet kovinkaan hyvin =(
Esikoista imetin kaksi kuukautta, sitten ei maitoa enää tullut.
Keskimmäistä kuukauden, kunnes maito loppui.
Kolmatta kaksi viikkoa, kunnes lopahti!!
Tilastojeni mukaan imettäisin tätä viikon, mutta olen aina haaveillut imettäväni pitkään =(
En sitten tiedä mistä tuo johtuu, kun väittävät, ettei maito niin vaan voi loppua! Tällä kertaa ajattelin mennä johonkin tukiryhmään...
Rinnat muuten tuntuvat nyt jo ihanan täyteläisiltä! Ennen rintojen turvotus alkanut vasta loppuraskaudesta, kipuja ei koskaan! Tämä on ihanaa, varsinkin kun normaali kuppikoko on A tai AA =)