*~*SYYSKEIJUT LAUANTAIHIN*~*

Babyt 03ja 06: Multa esikoisen kohdalla löytyi vain ruskuaispussi ei muuta ja viikkoja olisi pitänyt olla tuolloin jotain 7+, varattiin uusi ultra aika kolmen viikon päähän ja kappas, sieltä löytyi sikiö!!! Oli vain ollut liian aikaista ultrata ettei sikiötä vielä näkynyt. Ruskuaispussiahan sikiö käyttää ravinnokseen tai siis elää sillä ekat viikot, ennenkuin istukka alkaa muodostua.



Joten jospa sinultakin se sikiö sieltä löytyisi seuraavalla kerralla!! Lääkäreillä on paha tapa tuoda julki heti pahimmat mahdollisuudet.

Pidän sinulle kovasti peukkuja!

Esikoisen odotuksessa saatiin sitten ne verikokeiden tulokset ja huomasivat että veriryhmäni on rhesus negatiivinen ja heti kertoivat pahimmat seuraukset, kuten vammaisuus, vesipäisyys, keltaisuus, lapsen ja äidin kuolema, mahdollisesta veren vaihdosta vauvalle jnejne... ei ollut mukavaa kuunneltavaa, mutta tulipa asia harvinaisen selväksi!

Mitään komplikaatioita ei kummankaan kohdalla tullut ja verikokein seurasivat koko raskauden ajan. JA sama seuranta siis tälläkin kertaa. Ennen kuin aloimme yrittää tätä kolmatta, soitin neuvolaan ja kysyin että uskaltaako tässä vielä lisää lapsia yrittää kun tuollainen veriryhmä? ja siellä oli tosi mukava kätilö toisessa päässä ja kertoi että nykyään on todella harvinaista nuo komplikaatiot raskauden ja synnytyksen kohdalla että hyvin uskaltaa. ja on hyvät hoidot jos kuitenkin jotain ilmenee... eli hyvillä mielin uskalsimme lähteä vielä kerran raskautumaan ;D

ja toisaalta haikeana sillä tämä on sitten se viimeinen...



Tällä viestillä halusin vain rohkaista niitä joilla todetaan tuo sama rhesus negatiivinen eli ei hätää! en tiedä onko täällä muita? synnyttäjistä kun on vain se 1% näitä...



*tiitiäinen79, pojat 02 ja 04, masu 8+3*

Imetin esikoista 11kk ja kuopusta 1,5 vuotta ja alku ei todellakaan ollut ruusuista. Esikoisen kohdalla taistelin pullon ja rinnan välillä 3 kk ja napsin muutaman psyykelääkkeenkin!! ( neuvola-setä määräsi maidon herutukseen!!!! uskomatonta kun näin jälkikäteen miettii.) ennenkuin naapuri pitäjästä tuli mukava neuvolatäti meille ja sanoi heti, että kuuleppa..kyllä voit huoletta kokeilla vaikka kolme päivää täysimetystä, sen verran pullea vauva kuitenkin on. ja siitä se sitten lähti..tarvittiin vain vähän kannustusta.

Seuraavan kohdalla muistin tädin sanat ja imetys lähti heti hyvin käyntiin.

Kummatkin pojat ovat silti saaneet myös pullosta, sillä pitäähän isänkin välillä saada ruokkia lapsiaan ;D



sitten rintojen koosta: itselläni on b-kuppia ja raskauden sekä imetyksen aikana ne kasvoivat niinkin hurjasti että kävin ostamassa liivikeskuksesta g-kuppia olevat liivit!!! Nyt ne ovat taas norm.koossa eli se b-c-kuppi... tosin ovat kuin lapaset ladon ovessa/ ajokoiran korvat ;) mutta eivät rinnat naista tee, kuten ei imetyksen epäonnistuminenkaan huonoa äitiä!!!



Sairaalasta sai muistaakseni sitä LANSINOH-rasvaa joka on ehtaa lampaan rasvaa. On tosi hyvää ja kannattaa käyttää. Itse aion ostaa apteekista lisää jahka aika on sopivampi ;)



Mutta nyt saunaan...mukavaa lauantai-illan jatkoja kaikille!!



*tiitiäinen, masu 8+3*

Minä vielä täällä riekun.



Imetyksestä

LANSINOHiapa hyvinkin, mutta sain siitä tiedon vasta, kun esikoinen oli nyplänny rinnanpäät niin auki, ettei suostunut edes syömään sitä veristä maitoa. Mie ite koen, että miun ongelma on aina ollu pienisuinen lapsi+ylisuuri rinta yhtälö.Ja etten ole saanu ehkä oikeenlaista ohjausta, vaikka saikulla kelloa riluutin aina. VAuva otti aina otteen ja laski irti, otti uudestaan otteen ja laski irti. Vaikka ote auttajien mielestä olikin oikein hyvä niin aina samajuttu. Siis hinkkien kokoon nähden maitoa on tullut aina vähän. Ja rinnat on jääneet joka kerran isommiksi :( esikoista aloin odottamaan DD kuppisena, päädyin E/F kuppiin, toisesta kasvoin taas F/G kuppiseksi. Sitten olikin edessä pienennysoperaatio G-kupissa on kantamista 156cm varrella. Nyt koko on D (toivoin Ctä, mutta ei kaikkea voi saada..täytyy vaan olla tyytyväinen julkisen puolen toimintaa, ovat kauniit) ja mielenkiinnolla odotan, mitä raskauden myötä tapahtuu. Mutta imetys ei enää onnistu, se on sata varma.



JA kaksi tervettä tuttelivauvaa kasvattaneena en ole asiasta huolissani enkä suostuuisi edes ottamaan stressiä, ihan varmasti on muutakin stressattavaa :)





Ai niin, tuntuipa ihanan tutulta tänään olotila: nousin päivätirsoilta olevinaan liian nopeasti ja alavatsalla tuntui sellainen kasvurepäisy lihaksissa. Että kai siellä jotain tapahtuu..



Onko kellään muuten ounasteluja jo sukupuolesta? Mie veikkaisin odottavani poikaa. En tietenkään voi olla asiasta varma, mutta esim.suklaa ei maistu (mikä siis on jo ihan ihme) kuten ei viimeksikään poikaa odottaessa. Ja yleensäkin tekee mieli jotain suolaisempaa ennemmin kuin makeeta. (Appelsiinit tursuu jo korvista kohta, ruisleipäkin tympii, niin paljon niitä pahoinvointiin puputtanu) JA toisena argumenttina se, että esikoistyttärestä mulla oli monta kertaa pahempi olo kuin pojasta ikinä. Pojan aikaan en oksentanu kertaakaan.



Ainoa joka harmittaa on se, että joka tapauksessa jompikumpi nimi jää melko varmasti käyttämättä ja mie kun löysin niiin ihanat...(tää on siis mitä ilmeisimmin meidän perheen viimeinen vauva, kuinka haikea ajatus)



Minjuska,9+4 edelleen

Munkin piti kysellä noista tyttö/poika tuntemuksista!! Milloinkas meidän esittely pinoon saisi kohdan:



Heille tulee poika:

Heille tulee tyttö:

Heille tulee tuntemusten mukaan poika:

Heille tulee tuntemusten mukaan tyttö:



Minullakin on on vahva tunee että tälläkertaa tulee poika, mutta kunhan tuo maha alkaa kasvaa, niin osaan sanoa itsestäni 80% varmuudella sukupuolen!

Joka kerta kätilö on sairaalassa kysynyt, että kumman väriset vaatteet otetaan esille. Ensimmäisen kanssa siniset ja kahden seuraavan vaaleanpunaiset, eli aina osunut oikeaan =)

Mä oon kanssa rh-negatiivinen. Miehen äiti kertoi vähän aikaa sitten että niin on miehenikin, eli mitään ongekmia ei pitäis tulla koska ei voi vauvakaan olla ku negatiivinen. Mutta kun ei ole näyttää mitään paperia, niin eiköhän ne ota sitä verta musta kuitenkin siellä neuvolassa. Ei oo onneks piikkikammoa.



Sukupuolesta. Mulla on kanssa semmonen muistikuva että pahempi olo oli ensimmäisessä raskaudessa ja tyttö tuli. Seuraavassa ei muistaakseni olo ollut niin huono ja olis ollut poika. (*Iso hali pienelle enkelillemme*). Nyt siis vähän kallistuis ajatus pojan puolelle, mutta en taida ainakaan vielä sanoa mitään. Katotaan vielä sitä mahaa, kunhan kasvaa. Jos se vaikka vielä paljastais jotain.



Nyt hyvää yötä!