Kellaan kokemuksia kun suunniteltu sektio, mutta vauva lahteekin syntymaan jo aiemmin? Onko teidat luvattu leikata silloinkin, onko asia hoitunut ongelmitta vai oletteko joutuneet

Minulla kävi esikoisen kanssa niin, että säänn. supparit alkoivat vkoa ennen kuin oli sectioaika varattuna. Kotoa lähdettiin sairaalaan ja siellä tehtiin sisätutkimus ja todettiin synnytyksen olevan käynnissä, olin joitain centtejä jo auki... Kerroin, että suunn.sectio olisi vkon päästä ja se luki papereissakin, koska olin käynyt äikkäpolilla useaan kertaan.



Minut vietiin synnytyshuoneeseen odottelemaan sectioon pääsyä ja siellä kärvistelin suppareiden kanssa noin tunteroisen ja sitten lähdettiin rauhassa leikkuriin ja sain olla hereillä koko ajan ja mieheni oli mukana.



Kaikki meni ok eikä siis tarvinnut taistella, että sectio tehdään.

Eivätkö antaneet mitään kipulääkitystä supisteluihin vai eikö tuossa tilanteessa voinut kun oli päivystysleikkaus?



Hyvä kuitenkin, että onnistui ilman ylimääräistä taistelua. :)

oli sektio luvattu rv 39, mutta vauva syntyi 1 kk etuajassa. olin sitä ennen sairaalan osastolla ja jouduin taistelemaan sekton uudestaan ja kahta kovemmin, kun kyse oli ennenaikaisesta syntymästä. kaikki meni silti lopulta hyvin ja vauva oli täysin terve syntyessään.



sektiopelottelu meni aika rankaksi siellä sairaalassa, mikä oli sitä oudompaa, kun jotkut lääkärit olivat ankarasti vastaan ja jotkut sitä mieltä, ettei synnytystavalla oikeasti niin suurta merkitystä ole.

tavoin kiertää, jos synnytys käynnistyy jo aikaisemmin. En käsitä mitä sairaala kuvittelee tällä oikein voittavansa. Aihettaa todennäköisesti vain lisää traumoja mahdollisesti jo aiemmin traumatisoituneelle potilaalle.

Olen useasti vastannut näihin sektio kyselyihin (haku).



Minulla luki papereissa näin. Tiesin sen ja tiesin myös Taysin sektiokielteisyydestä. Olin varautunut taisteleen, mutta kun supparit (lapsivesi mennyt sairaalan labrassa, jossa olin raskausmyrkytys kokeissa) päällä ja huolestutti vauva, niin vaikeeta se oli...



Mies oli töissä ja hälyytetty apuihin vaatimaan sektiota. Ja hassuinta (mikä sanavalinta) oli sektioni syy: ahdas lantio todettu pelvimetriassa muutama päivä ennenkuin synnytys käynnistyi.



Eli kannattaa varautua taisteleen, koska jollei papereissa lue, että " tehdään sektio jos synnytys käynnistyy ennen sektiopäivää" tms. niin päivystävä gyne saattaa olla käännyttämässä sinua alatiesynnytykseen. Vaikka sektion syy olisi ns. lääketieteellinen puhumattakaan pelkosektioista. Todella valitettavaa, mutta mahdollista rahaa säästävissä sairaanhoitopiireissä. Sektio kustannukset n. 3xalatiesynnytykseen. Jos vertaa siis suoraan ja ei ota lukuun mahd. vammautumisia, vto:n tarvetta ym. jopa mahd. pitkäaikaisia kustannuksia, kun alatiesynnytys ei voi sujua normaalisti vauvan + äidin kohdalla, kun syy ahdas lantio. Minulla mitat olivat poikkeuksellisen pienet ja lapsi oli 4kg.



Muuten jouduin samaisessa sairaalassa toisen lapseni synnytystapa tapaamisessa vaatiin ja perusteleen taas sektiota. Silloin aloin jo itkeen toivottomuuttani, että miten voi olla asiat näin huonosti. Sain sektioajan ja onneksi ei lähtenyt syntyyn ennen sitä. Kaikki lääkärini olivat erikoistumisvaiheen naisgynejä, paitsi se joka tulkitsi pelvimetria kuvat ja toisen lapseni sektion tehnyt lääkäri. Siviilissä käyn aina miesgynellä!!!



Valitettavasti voi osua kohdalle hyvä lääkäri, jolle et joudu selitteleen mitään tai sitten huono lääkäri, joten varaudu tosi huonoon kohteluun ainakin Tays.

Minulla oli varattu aika sektioon vauvan perätilan takia.Paria päivää ennen leikkausta synnytys kuitenkin alkoi kotona lapsiveden menolla.Minulle iski paniikki,koska esikoisen synnytys kesti alle 4h ,eli pelkäsin heti että tulee kova kiire(sairaalaan n.50km).20 min.odoteltiin ambulanssia ja jo alkumatkalla supistukset alkoivat tihentyä.Puolessa matkassa alkoi olla kova ponnistamisen tarve, mutta tuntui etten millään uskalla synnyttää perätila vauvaa ambulanssiin,varsinkaan kun minkäänlaista lantion mittausta ei oltu tehty.Loppumatkan pystyin estämään ponnistamisen suoraan sanottuna hirveällä huutamisella.Sairaalassa olivat minua jo vastassa ja melkein heti vauvan pylly oli jo näkyvissä.Siinä minä sitten karjuin että leikatkaa ja äkkiä.Hoitajat kyselivät ,että etkö aio tehdä vauvaa tähän ja minä en millään uskaltanut.Lopulta armelias nukutus lopetti riuhtomiseni ja mahasta otettiin terve pikkuneiti.Juuri tällaista tilannetta olin etukäteen pelännyt.Lääkäri sanoikin leikkauksen jälkeen että jouduit nyt kärsimään kahdet tuskat,melkein synnytyksen ja haavakivun.Melko traumaattisena tämä kokemus on mieleeni jäänytkin,ensimmäiseen normaaliin alatiesynnytykseen verrattuna.Mutta lopputulos ,terve pikkuneiti, on tietysti ykkössijalla.

Vielä on auki nämä synnytystavat yms. Lääkäri sanoi viimeksi epämääräisesti ronskin sisätutkimuksen tehtyään ettei lantiostani kovin hyvin yli 3,5 kiloinen lapsi mahdu. vauvani vielä myös perätilassa minkä vuoksi ellei kääny yrityksistäkään huolimatta (yritystä siis ei ole vielä edes tehty) niin haluisin ehdottomasti sektion koska vauvastani on raskausdiabeteksen takia oletettu kasvavan isohko. Arviolta noin 4 kiloinen kaveri ainakin...

Nyt sitten jänskättää että entä jos lähteekin syntymään jo ennen päätösiä. Nyt rv 34 tasan ja ensiviikolla aika tayssiin vauvan koko ja verensokeriseurantaan. Helvetti jos ei silloinkaan suostu tekemään edes alustavaa päätöstä koka mua supistellu viimeaikoina tosi paljon ja onhan se muutenkin mahdollista että vauva syntyisi etukäteen. Aion ainakin kysyä että mitä tehdään jne ja pyrin vaatimaan sen myös paperille. Jos vauva ei olisi isohko ja jos ei olisi perätilassa haluisin ilmanmuuta alatiesynnytyksen koska minulla kaksi kokemusta siitä ja kaikki mennyt todella hienosti. Mutta tuo lantion ahtaus ja vauvan poikkeava asento vaikuttaa sektio toiveeseeni. Tosin sekin pelottaa mutta pakko valita jompikumpi kuitenkin.

Tietääkseni suht täysiaikasella vauvalla ei ole mitään vaaraa sektiossa vai onko?! Kun taas alatisynnytyksessä voi käydä miten vaan etenkin perätilan ja ison koon takia. Olen kuullut solisluiden murtumisesta tai hätäsektioista lopulta yms napanuoran kaulan ympärille menosta ja esiinluikskahduksesta ym ym ym. Tai pahoista repeämisistä. Mutta ennenkaikkea tälläsissä tilanteissa voisin kuvitella että vauvalle varmuuden vuoski turvallisempi on sektio. Vaikka sitten kärsii äiti mutta sou vat kun vauvalla on kaikki hyvin.

lyytikki:

Tietääkseni suht täysiaikasella vauvalla ei ole mitään vaaraa sektiossa vai onko?! Kun taas alatisynnytyksessä voi käydä miten vaan etenkin perätilan ja ison koon takia. Olen kuullut solisluiden murtumisesta tai hätäsektioista lopulta yms napanuoran kaulan ympärille menosta ja esiinluikskahduksesta ym ym ym. Tai pahoista repeämisistä. Mutta ennenkaikkea tälläsissä tilanteissa voisin kuvitella että vauvalle varmuuden vuoski turvallisempi on sektio. Vaikka sitten kärsii äiti mutta sou vat kun vauvalla on kaikki hyvin.

se oli tosiaan ns. pelkoon perustuva sektio. en tosin pelännyt kipua tms, vaan mun lähipiirissä on ollut pahoja alatiekokemuksia, jopa tapaus, jossa vauva kuoli alatiesynnytyksen aikana. en vaan halunnut ottaa riskiä, kun raskauskin oli niin pitkän yrittämisen ja lapsettomuushoitojen tulosta.



siellä leikkaussalissa kyllä huomasi, miksi synnäri haluaa välttää ei-lääketieteellsiä sektioita. leikkaus mm. sitoi paikallaolijoiksi varmaan 6 henkilöä, kun normaalisynnytystä käy välillä kurkkaamassa ovelta yksi kätilö, joka hoitelee samalla muitakin äitejä. eli varmaan selkeä kustannuskysymys niille.

... runsaiden supistelujen johdosta olin jännityksessä viimeiseen asti. Omakaan lääkäri kun ei päivystä koko ajan.



Olisin voinut käydä muodollisen pelkopoliprosessin ja saada sitä kautta " leiman paperiin" , mutta päätin kuitenkin vain laatia itselleni vapaamuotoisen hoitotahtopaperin (parina kappaleena), johon kirjoitin tilanteeni ja mitä oman lääkärin kanssa oli sovittu, sekä yleisellä tasolla toimenpiteet, jotka minulle saa tai ei saa tehdä. Tämä siltä varalta, että olisin h-hetkellä liian kipeä puhumaan puolestani. Paperia ei sitten tullut testattua, joten sen toimivuudesta ei ole kokemuksia. Sen verran uskallan kuitenkin arvailla, että kirjallinen ja potilaan allekirjoittama hoitotahtopaperi on monessa mielessä käytännössä tehokkaampi ja selkeämpi kuin suullinen mittely kiireisessä tilanteessa.



Jos synnyttäjä on tehnyt hoitotahtopaperin ja pyytänyt sen annettavaksi hoitopäätöksestä vastaavalle lääkärille + liitettäväksi potilastietoihinsa, niin asiasta on mustaa valkoisella.



Tällaiset dokumentit - jos ne on asianmukaisesti laadittu - voivat selkiyttää hoitotilanteita, ja tarvittaessa myös hoitopäätöksistä valittamista. Mikään " juristin kommentti" tämä ei ole, vaan ihan arkijärkeilyä. Hoitotahtopapereita tehdään muissakin yhteyksissä, miksei siis tässäkin.



Voimia ja hyvää mieltä odotukseen.

Olin " taistellut" itselleni sektion joka piti tehdä n. viikolla 39, tosin joku älypää lääkäri oli sinne lisännyt sen että harkitaan uudelleen jos synnytys kännistyy paljon aikaisemmin, paljon supisteluja kun minulla oli.

No sitten viikkolla 36 menivät lapsivedet ja sairaalaan lähdettiin, ja vielä autossa pelkäsin pirusti meinaavatko pistää minut synnyttämään alakautta. Minut vastaanottanut kätilö kuitenkin vain kysyi että vieläkö haluan sektion ja kun vastasin myöntävästi sanoi hän että lapsi onkin poikkitilassa, joten vaihtoehtoja ei edes ollut. Heti aamulla piti leikata. Aloin kuitenkin vuotamaan verta kuin pistetty sika n. tunnin kuluttua sairaalaan saapumisesta eli sektio kääntyikin loppujen lopuksi kiireelliseksi.

Syynä minulla tähän alatiesynnytyspelkoon on traumaattinen imukuppisynnytys jossa esikoiselta meinasi mennä henki.

voinut syntyä normaalisti. Jälkeen päin ärsytti tuokin, kun juuri sitä olin heille tolkuttanut jo kuukausia, en tosin vain tiennyt miksi tiesin niin varmasti etten pystyisi synnyttämään normaalisti. Mutta aika nihkeästi minua kuunneltiin, lupasinat sektion kun oli kai pakko.

Puhumattakaan siitä ettei etistä istukkaa huomioitu jo raskausaikana, sehän vaatii käsittääkseni aina lisäseurantaa.

Tiedot kyllä löytyy sairaalasta, älä huoli!



Ja sitten, toivottavasti olet jo saanut nyytin...



Melkeinpä suositteleisin lopettamaan lukemisen tähän jos et ole vielä pienokaistasi saanut syliisi.



























Minulle oli varattu suunniteltu sektio. Edellinen syntyi 21h jälkeen sektiolla synnytys pysähtyneenä 5cm. Todettiin jälkikäteen, että iso vauva+ahdas lantio+vauvan virhetarjonta (tehtiin silloinkin synnytystapa-arvio, jossa todettiin, että hyvin mahtuu lakautta).



Noh, suunniteltu sektio piti olla to aamuna, kun ma-ti yönä alkoi tihkua lasivesi. Ja sairaalaan. Luvattiin, että olemme aamun ensimmäinen, jotka saavat salista vauvan syliinsä, eli siinä klo 8 aikaan leikattaisiin.



Klo 10 sain ilokaasua luvan käyttää, kun supistukset olivat jo aika mojovia ja säännöllisiä. Ajatuksena oli suunnata pian saliin parin hätätapauksen jälkeen. Vauva voi mainiosti, minäkin muuten, mutta olin tosi kipeänä jo.



Klo 12 sanottiin, että 10min päästä haetaan saliin...No juu ei haettu. Klo 13 aikaan tultiin sanomaan, että hätätapaukset omasta sairaalasta loppui, mutta tuli ambulanssilla lisää...



Ja sitten sain viimein epiduraalinkin. Olin auennut yllättävän hyvin, jo 5cm auki. Tähän oli edellinen synnytys pysähtynyt. Yhtäkkiä alkoikin rytinällä yhtäsoittoa tulla supistuksia ja aukesi kohdunsuu lisää. Kätilö oli vaatinut meille huoneen tuntia aiemmin, kun alkoi olla aika vaikeata tutkia huoneessa jossa ei ollut kunnon tutkimusvälineitä. Kätilö huomasi virhetarjonnan. Kaveri ei painanut leukaa rintaan, vaan yritti tulla naama edellä ulos.



Kun oli jo 9cm auki....! Kuvitelkaa...olin menossa siis tosiaan suunniteltuun sektioon!!! Kätilö tuumasi, että jos yrittäisin kuitenkin alakautta, kun sali oli yhä varattu ja ainakin puoli tuntia vielä menisi. näin sitten tehtiin ja koeponnistuksen jälkeen vauva korjasi päänasentonsa ja syntyi 45min ponnistamisella alakautta.



Tikkejä tuli aika paljon, kätilön piti rouhaista aika kovasti auki jotta iso vauva mahtui ulos (25-30 tikkiä).



Vauva voi mainiosti, pääsimme kotiin vasta kun minä tokenin 3vrk kuluttua verenhukastani saatuani jälleen verensiirron (kuten sektionkin jälkeen).

Hei,

Millä viikoilla teille on tehty sektiopäätös. Ja kuinka pienellä aikavälillä sektion voi saada. Itsellä viimeinen käynti 37+5 ja pelottaa, että entä jos leikkuriaikoja ei ole enää vapaana ja antavat alkaa syntymään itsestään. Olen ajatellut, että suunniteltu sektio olisi kuitenkin turvallisempi kuin nopeampi päivystysleikkaus.

Rv 35+5 sain vihdoin ja viimein mustaa valkoselle että synnytyspelon takia leikataan ja onneksi kyselin että mitäs sitten jos lähtee aikaisemmin tulemaan. Päivystyksenä lupasivat leikata. No sitten 36+2 käynistyi synnytys lapsiveden menolla ja lähdin ambulanssilla sairaalaan. Yön olin supistuksissa (eivät olleet kovia) ja aamulla leikkasivat. Olisivat leikanneet yölläkin mutta kiirettä ei ollut eikä ollut kovia kipuja. Kaikki sujui erittäin hyvin.



Mutta se on valitettavaa kun usea lääkäri pitää synnytyspelkolaisia todellakin " vähä-älyisinä" . Minulla myös ensimmäinen lapsi leikattiin(perätila) ja silloin ei lääkärit pelotelleet tai olleet töykeitä. Nyt kyllä sai monet itkut itkeä että sai sektio päätöksen...vaikka tämä päätöksen tekijä (naislääkäri) oli ihan mukava minua kohtaan.



Nyt minua tahtoo vaivata taas vauva kuume ja sain kyllä luvan tulla vielä kerran raskaaksi. Mitenhän on taas sen sektion laita? Tuleekohan se " automaattisesti" 3 synnytyksessä vai vieläkö pitäisi taistella. Se on kuitenkin niin kuluttavaa henkisesti ja tuntuu että ei nauti niin täysillä siitä raskaudestakaan kun pelko on taustalla...

Vaadin kirjallisena papereihin, että jos vauva meinaa aiemmin lähteä syntymään, niin pääsen silti leikkuriin. Ei onneksi tullut kiirettä, vaan lapsi syntyi sektiolla rv 39. Mustaa valkoisella toi mulle ainakin mielenrauhan, varsinkin kun koko " synnytyspelkoprosessi" oli ollut tosi rankka. Itselläni pelon taustalla useat ikävät sairaalakokemukset yhdistettynä, sanottaisko nyt vaikka että " herkkään luonteenlaatuun" .

Saanko udella et missä sairaalassa synnytit? Onkohan lääkärin pakko suostua kirjoittamaan papereihin et leikataan silti vaik aikasemmin alkais syntyy ku sovittu päivä! Mua tää pelottaa ku taistelu käynnis ja muutenkin tuntuu olevan vaikeeta ni sit jos ei suostu siihen et leikkaus on ainoa vaihtoehto, ni mähän murehdin itseni ihan solmuun.. =(

Helsingissä Ja kätilöopistolla synnytin.

Toivotan voimia sinulle! Itse en joutunut " taistelemaan" viimeiseen asti. Pitkään asiaa kyllä puitiin, vatvottiin, terapoitiin... mutta lääkäri kirjoitti papereihini kun selitin, että minulle alatiesynnytys ei ole vaihtoehto( ja samalla kannalla oli kanssani keskustelleet kaksi kätilöä.)



Itse en ole päivääkään katunut että pidin pääni. Ja ihana lapsi tuli! Koeta ajatella raskauden lopputulosta pahoina hetkinä niin lohduttaa.

kiva kun vastasit!! =) Mulla sama sairaala.. alku on ainakin tuntunut hankalalta! Millä viikoilla kävit pelkopolilla? ja tarvisko käyntejä monta? Mä oo nyt käyny kerran lääkäril ja kerran kätilöllä. Seuraava lääkäri on kohta ja viikkoja nyt 28. Jouduitko odottaa tota sektio päätöstä sinne vk36 asti? Mulle sanottiin ettei ennen sitä luvata mitään..se huolettaa!! jos sitten sanotaankin ettei mitään sektiota anneta!!! =( Viimeks kätilö kyllä sanoi et ketään ei pakoteta, mut hän ei sitä voi mulle kuitenkaan luvata, et lääkärin kans yhdes mun sit pitää asiaa puida.. Tää mun lääkäri ei kovin positiivisesti suhtautunu mun asiaan, ja oon nyt molemmilla kerroilla ilmottanu et sektion haluan ja se on ainoa vaihtoehto mulle! Ja ilmeisesti tälle samalle lääkärille olen nyt seuraavallakin kerralla menossa! Jaksaisitko/haluaisitko kertoa tosta sun prosessista vähän..? Ei tietenkään oo pakko jos et halua! =) Hyvä kuitenkin jo se tietää et joku on kyseisessä sairaalassa saanut tahtonsa läpi!! ;D

En jaksa/halua ihan juurta jaksain asiaa täällä setviä,kun silloin aikanaan erehdyin täälläkin asiaa käsittelemään vähän niinkuin terapiamielessä itselle, niin sain muutamia tosi masentavia ja jopa tylyjä vastauksia.... Ehkä olen vaan niin heikkopää että voin syyttää itseäni yliherkkyydestä, mutta tän pelkoasian tiimoilta en paljon kritiikkiä kestä =)



No, asiaan. Itsekin törmäsin yhteen lääkäriin, joka oli TODELLA ynseä ja tuntui ettei hän edes vaivautunut kuuntelemaan minua, vaan useiden pelkopolikäyntieni jälkeen kun olin siinä hänelle asiaa itkenyt, hän vaan tokaisi: " kaikkiahan se vähän jännittää" .... että sellainen alku meidän " hoitosuhteelle" ...



Onneksi olin jo rv. 25, tai jotain sinnepäin, vaatinut erästä toista lääkäriä kirjoittamaan mustaa valkoiselle, että mikäli vielä raskauden loppuvaiheessa alatiesynnytys tuntuu mahdottomalle ajatukselle, niin minulle on luvattu sektio. Ja se tilanne meni kutakuinkin niin, että pelkopolikätilölle itkettyäni tuli huoneeseen myös lääkäri jolle myös kerroin peloistani ja niiden syistä. Hän kävi kanssani läpi molempien synnytystapojen ns." kylmät faktat" ja sitten sanoin hänelle, että voisiko hän kirjoittaa minulle sektiolupauksen, koska muuten en saa nukuttua kun olen niin paniikissa. Olin todella niin ihan äärettömän stressaantunut pelosta, koska en tiennyt miten asiassa käy. Mustaa valkoisella vieritti kyllä kiven harteilta.



Myöhemmin vielä jouduin vielä inttämään tämän aiemmin mainitsemani tylyn naisimmeisen kanssa, joka kyllä sektioon " suostui" , mutta puhui minulle kuin vähäjärkiselle...no joo, ei siitä sen enempää..



Kävin pelkopolilla useamman kerran, enää en tarkkaan muista, mutta olisinko käynyt n.4 kertaa keskustelemassa, lisäksi kävin tutustumassa synnytysosastoon, jossa sitten itkin ja hengitin paperipussiin ja sen käynnin jälkeen olin itseni lisäksi vakuuttanut parit kätilötkin sektion tarpeesta. Lääkäreitä tapasin kolme. Ihan se lopullinen " tuomio" minulle tuli rv. 36.



Luota vaan itseesi!!! SINÄ olet se joka synnyttää, ja itse tiedät

tilanteesi ja pelkojesi määrän. Vaadi vaan rohkeasti!

Sinua ei voida pakottaa alatiesynnytykseen, emme elä keskiajalla. Itse olen tullut siihen tulokseen, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Meillä on kaikilla omat pelot ja traumat ja niiden kanssa vaan täytyy elää parhaansa mukaan (kun ei ne napista painamalla mene pois, kuten monet lääkäritkin näyttää kuvittelevan..), ja jos esimerkiksi alatiesynnytys tuntuu täysin mahdottomalta, niin on olemassa toinenkin tapa synnyttää. Sama ihana vauva siinä kuitenkin on lopputuloksena!



Täytyy vielä mainita, että oma sektiosynnytykseni meni oikein hyvin, ja vauva on nyt jo terve puolitoistavuotias. Itse synnytyksestä siis ihan hyvät muistot, mutta toista lasta ei ole suunnitteilla vielä moniin vuosiin (jos koskaan) juuri sen takia, että en kestäisi heti perään uutta " pelkoprosessia" .