Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
outoja mietteitä lapsien olemuksesta
20.05.2006 |
Katselin tuossa yhtä sarjaa, missä oli lapsia. Mulle tuli outo olo kun katselin yhtä lasta. Se tuijotteli suu auki ympärilleen, näytti tyhmältä. Kuitenkin tiesi olevansa telkkarissa. Vieressä olleet kaverit näytti skarpilta. Sitten aloin muistelemaan ystäväpiirien lapsia. Osa lapsista on useinkin sellaisia puusta pudonneilta näyttäviä. Jos keskustelemme aikuisten pöydässä niitä näitä, niin lapsi voi tuijottaa meitä tylsämielisen näköisenä keksiä maiskuttaen. Sitten osa on näitä lapsia, jotka ovat maan pinnalla aina ja joka hetki. Jopa silloinkin kun ne ovat väsyneitä ja miettivät omiaan. Miten tuollaisesta kasvaa pois? Ovatko ne kokemuksienne mukaan sillaisia taivaanrannan maalareita luonteeltaan vai vain vähän yksinkertaisia toljottajia?
Voi kunpa tuo " masuasukki" (inhoan tuota nimitystä) antaisi nukkua, niin ei aivot suoltaisi näin päättömiä ajatuksia. Anteeksi, en tarkoittanut mitään pahaa, toiv. kukaan äiti ei suuttunut. Ajatelkaa, että täällä on yksi univajeinen ja selkäsärkyinen hormonihirviö :)
Kommentit (13)
vai onko kaikki vaan nukkumassa?
Hyvää yötä :)
(Kunpa mäkin saisin nukuttua)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten pohtivia taivaanrannanmaalareita.
Ja ehkäpä ne kokoajan skarppina ja tekevinä pysyvät lapset ovat jotain adhdriiviöitä, tai yliaktiivisia tulevaisuuden rellestäjiä.
Who knows.
että omat lapset on aina ihania (toljottajia tai ei) ja muitten lapset on aina enempi vähempi kamalia :D
Niitä on muutamia tuttavapiirissä. Ne katsoo ihan eri tavalla.
Mä tarkoitin sellaista " Elovena" -tyttöhymyä ja skarppia olemusta.
Tosin musta usein tuntuu, että aikuisissakin ihmisissä on sellaisia taivaanrannan maalareita tai tyhmiä toljottajia.
ap
toiset jatkuvasti läsnä, toiset jatkuvasti poissaolevia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan fiksu jätkä on jne, mutta hetkittäin kyllä suu auki istuessaan ja eteenpäin tuijottaessaan ei vaikuta kovinkaan älykkäältä ;-)...
Lähinnä on hajamielinen professori tyyppiä, älykäs ja osaava mutta kovasti omissa ajatuksissaan.
jotka tuijottavat ravintolassa tai muualla vieressä istuvia ihmisiä. Juuri sellaiset ala-asteikäiset, jotka jo tajuavatkin jotakin ja sitten jäävät tuijottamaan. Mä olen varmaan itse sitten kypsymätön aikuinen, mutta mua sellainen ärsyttää.
Juuri tänäänkin bussissa yksi tuijotti viereisellä penkillä kokonaisen vartin. Eikä ollut vajaaälyinen, koska jutteli kuitenkin äidilleen jotain kun tämä kysyi. Tuijotus metrin 60cm päässä - nyt se kosketti suupieliään - nyt se otti laukun esille - nyt se avasi vetoketjun - nyt se kaivaa sitä laukkua - nyt se otti sieltä huulirasvan - nyt se avasi korkin - nyt se pyöräytti sen auki - nyt se levitti sitä huuliinsa - nyt se laittoi korkin kiinni - nyt se laittoi sen laukkuun - nyt se laittoi vetoketjun kiinni - nyt se meni ja avasi sen heti uudelleen - - sen puhelin piippasi!!!- nyt se avasi sen tekstiviestin!! - nyt tapahtuu jotain todella mielenkiintoista!!! Sama tuijotus muihin viereisiin istujiin. Harmi, että mä olin se lähin. Ikää jotain 8-9 vuotta.
argh.
Enkä ollut pukeutunut yhtään ihmeellisesti enkä ollut mitenkään tunnetun tai oudon näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eivät koskaan jää silleen tuijottelemaan tyhjä katse silmissään vain tyhjää edessään. Niitäkin näkee aika usein. Niistä monilla on varmaan jotain aivohäiriöitä, esim. autismia, aspergeria, adhd:tä. Pahinta on just kun suu auki, silmät tyhjinä istuskelevat. Riipaisee aina ja mietin tajuavatko vanhemmat lastensa olevan vajaita.
Relax. Ole oma itsesi ja anna tuijottaa. Lapset on uteliaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nää suu auki toljottavat ovat luonnollisia ja vapaita, he eivät mieti koko ajan miltä näyttävät, mitä joku ajattelee, katseleeko joku heitä. He vain toljottavat :)
Ja sanonpa, että heidän elämänsä on helpompaa.
Hän oli juuri tuollainen suu auki ällistelijä, hiukan yksinkertaisen oloinen. On aikuisenkain vähän junasta jääneen oloinen.
Mutta on niitä sellaisiakin suu auki " idiootin" näköisenä ympärilleen mulkoilevia, jotka ovat enemmänkin sitä hajamielistä professorityyppiä. Kummilapseni on juuri sellainen. Poika on terävä kuin partaveitsi, mutta syventyy omiin ajatuksiinsa niin paljon, että vaikuttaa joskus hölmöltä. Hän miettii asiat pitkälle mielessään itsekseen valmiiksi ja kertoo sitten valmiita ajatuksiaan vasta. Kun joku toinen, äkkiseltään terävämmän oloinen lapsi kertoilee ajatuksiaan fiksusti&filmaattisesti ensimmäisestä ajatuksesta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli sitten lapsi tai aikuinen.
Ihan sama. Minusta on rikkaus, että voin kadota mielikuvitusmaailmaani vielä aikuisenakin ja sulkea kaiken ympäriltäni. Minulla ei ole KOSKAAN tylsää. Vaikka ei olisi tekemistä, tai joutuisin jonottamaan, aina riittää ajateltavaa ja pohdittavaa.
Alue: Aihe vapaa
ap