**TAMMIKUISTEN RIPPEET LAUANTAIHIN**

Niin sitä taas on yksi viikko takana ja tänään on PALJON puhuttu laskettuaika.

siinähän tuo yö meni kuten aikaisemmatkin. Unta, pissalla käyntiä ja miettimistä kummalla kyljellä paikat puutuu vähemmän.



Eilen oli neuvolakin ja ei tainnut olla tarpeeksi ronski tutkimus.

Positiivista olis se että paikat olisivat valmiina, mutta nyt kun sais supistella, niin ei niitä kuulu eikä näy. :(



No max odotusaika enään n.2vkoa, toivottavasti ei. Olishan se kiva jakaantua tammikuussa.



Kuten minenkanssa tuumattu " toivossa on hyvä elää"



Täytyy keksiä jotain vaikka kauppakierrosta tällepäivälle, jos se tekis jotain....





Tiikuli ja masukki 40+0

Ja kyllä tää alkaa jo niiiiiin riittämään. Eniten alkaa ärsyttää kaikkien " NO EIKÖ VIELÄKÄÄN????" - kommentit kun ne näkee mut. Jään kohta sisään istumaan loppuajaksi ettei tarvitse nähdä ketään. Ymmärtäisin jos tää ois jo monta viikkoa yliajalla että ne ihmettelis, mutta kun laskettu aikakin on " vasta" huomenna, eli ei tän nyt niin ihmeellistä pitäis olla.

Jos joskus vielä odotan, niin taidan suosiolla sanoa jonkun muun lasketun ajan kuin sen todellisen niin ei tarvii koko ajan selitellä.

Kai ne ihmiset vaan on niin innoissaan ja uteliaita, luo vaan hirveitä paineita itsellekin, varsinkin kun ei synnytyksestä ole vielä mitään tuntemuksia.

Olenkin itse yrittänyt olla utelematta liikaa kun joku tuttu odottaa, varsinkin loppuajasta, kyllähän he ilmoittavat siitä sitten kun on jotain kerrottavaa:)

Toivon niin että äitipoli maanantaina tois vähän lisävalaistusta, esim kohdunsuun tilanteesta, meillä ei nimittäin tehdä mitään sisätutkimuksia neuvolassa. Mutta olen varautunut siihen että kotiin minä vielä tulen, ellei vauva nyt ihan älyttömän isoksi ole kasvanut.

Mies on aivan varma että syntyy tiistai aamuna, hänellä on silloin hammaslääkäri (ainakin täälläpäin saa jonottaa puoli vuotta tarkastusaikaa) ja joutuu sitten perumaan sen viime tipassa ;))

Ajattelin tänään pedata vauvan sängyn, tuskin ne niin pahasti enää ehtii pölyyntyä.



Toivotaan ettei meitä viimeisiä harakoita enää näy täällä viikonlopun jälkeen ... Toivossa on hyvä elää!



ronsu 39+6

Kiitos kaikille tammikuisille joiden tunnelmia olen saanut lueskella koko syksyn ... Paljon on ollut lohtua siitä, että samoja vaivoja ja ajatuksia on muillakin.



Todellakin, ois pitänyt sanoa laskettu aika kyselijoille ainakin pari viikkoa myöhäisemmäksi... Onneksi omat vanhemmat on sentään ymmärtäväisiä, äidilläkin meni esikoinen 2 vko yli ja käynnistelemään jouduttiin.



Ei tässä muuten mikään kamala kiire olisikaan (paitsi että kyljellä nukkuminen alkaa jo kyllästyttää ja tuntuu että unta ei enää millään saa riittävästi), mutta se käynnistys pelottaa... Palstalla on monet kirjoitelleet, että käynnistyksellä aikaansaadut supistukset on luonnollisia kivuliaampia. Ootteko muut jäljelle jääneet tammikuiset ajatelleet kokeilla mitään (muuta kuin niitä kolmea S:ää), esim. vyöhyketerapiaa, jos lapsi ei meinaa itsekseen tulla ja sairaalasta kutsuvat käynnistykseen?



Jaksamista kaikille, ei mene enää kauan,



Sini 40+3

Kirjoitan nopsasti vain Sini76:lle että käynnistystä ei omasta kokemuksesta kannata pelätä. Minulla nyt kokemus molemmista ja supparit kyllä HUOMATTAVASTI kipeämmät luonnollisella tavalla. Olin tosin ' syöksysynnyttäjä' , eli tosi nopea avautumisvaihe molemmilla kerroilla. Kätilö sanoi nyt sunnuntaina kun poika oli syntynyt että jos noin nopea avautuminen niin myös tosi kivulias. Eli ilmeisen henkilökohtaista ja säkää, miten kipeää tekee.... Käynnistyksessä tilanne oli jotenkin hallitumpi, alusta asti tiesi missä mennään ja supparit kipeytyi tasaisesti.



Terveisiä vaan ja onnea kaikille koitokseen,



-Ihana syöttövälit nukuttu yö takana ei enää pallomaha tyyppi :)

Tänään on sitten se kuuluisa laskettu aika eikä minkään laisia oireita. Äippäpolilla, neuolan lääkäri ja terkkari on ollu koko ajan sitä mieltä ettei mene laskettuun aikaan asti, mutta tässä sitä vaan ollaan yhtenä kappaleena vielä. Meillä masuvaavi ei kovasti enää liiku kuitenkin silloin tällöin ilmoittelee itsestään. Maanantaina on neuvola ja toivottavasti silloin sais lähetettä jo eteenpäin. Mulla kun ei siinä ultrassa muutettu askettua aikaa vaikka vaavi oli kooltaan jo viikkoa pidemmällä mitä viikkoja oikeasti oli. Sanottiin vaan että pitää kiinnittää huomiota jos lähtee " yliaikaiseksi" menemään. Nyt oon kuitenkin yöt nukkunut kohtuullisen hyvin eli ei ole ollu turhaa valvomista vaikka vessassa on pitänyt käydä. On saanut heti unen päästä kiinni.



Reitsu Rv 40+0/41+1

Olin eilen satavarma, että yöllä tulee lähtö, mutta niin vain taas omasta sängystä heräsin.. On jo muutamaan otteeseen käyny mieles, että taitaa tää pentu olla se ensimmäinen, joka jää syntymättä! Ja sitte kuitenki lähes samaan ajatukseen mahtuu jo ikävä tätä mahaa.. Omituista on tuo ajatustenkulku.



Mitähän sitä tekis tänään ja siivota ei huvita. Siivotkoon muut sillä aikaa, ku meikäläinen tekee vauvaa sairaalas (toiveajattelua.) Jotain tehokasta toimintaa pitäis keksiä, vaikka toisaalta pitäis kai levätä vielä, ku voi ja kerätä voimia. Ihan mukavasti kyllä supistelee, mutta tiedä näistä sitte takuuseen mennä.



Koitellaan ny jaksella, ei kai täs taas muuta, ku ei mitää kerrottavaakaa oo!



Hemppa 40+4

Täällä kans yks joka on ihan kypsänä tähän oottamiseen. On ihanaa huomata, et täällä on muitakin samassa jamassa. =)



Sukulaisiin ja ystäviin menee kohta hermo kun kaikki soittelee jatkuvasti: " vieläkö sä oot yhdessä osassa? Siis et vieläkään oo purkautunut?Noh kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen.."

Toi viimenen kommentti ärsyttää kaikista eniten. Tottakai tiedän, et hyväähän kaikki vaan tarkottaa ja et ihmiset välittää, mutta jossain vaiheessa liika on aina liikaa. Kyllä mä varmasti ilmotan ku jotain alkaa tapahtumaan.



Mulla lääkärit ennusti jo joskus marraskuussa et vauva ei varmaankaan laskettuun päivään asti masussa pysy. Sanoivat, että " jos jaksais jouluun asti olla masussa, niin sit saa jo syntyä"

Mulla on nimittäin supistellu jo jostain viikosta 24 lähtien. Taitaa vaan vaavi härnätä.

Just joo, tää pysyy varmaan täällä juhannukseen asti jos vaavi vaan saa päättää.

Kaikki mahdolliset keinot on kokeiltu, mut ei auta yhtään. Päinvaistoin kun yrittää hulluna saunoa, siivota , shopata, sekstata, syödä salmiakkia, nyplätä nännejä ja lenkkeillä, niin viimesetkin oireet ja supistukset loppuu aina.

Noh, eikai tässä oikeestikkaan auta enää muu kun vaan ootella, huomenna olis viimenen laskettu aika.



41+4 /39+6 Alkuraskauden suurten epäselvyyksien vuoksi mulla on 2 eri laskettua aikaa...

Ei tullu lähtöä yöllä... Yö nukuttiin kumminki katkonaisesti ku mahaan saattui aina välillä ja siihen sit heräs. Katotaan vaan ni illalla taas alkaa paikkoja särkeen mut mitään ei sit kumminkaan tapahdu... Sehän sopiski et ku mies menee töihin yöksi ni tottakai silloin mennään :)



Jaksamista kaikille!!!



Marika 40+1

Yhtenä kappaleena ollaan täälläkin aina vaan. Kävin sentään jo viime su-ma synnärillä kääntymässä, kun vauva oli perätilassa ja lapsivettä tihkusi hieman ja supisteli tiheästi. Mutta kummasti täällä sitä ollaan vaan. Positiivista on se, että lääkäri sai nyt toisella yrittämällä vauvan kääntymään oikein päin, joten sektiosuunnitelmat on nyt romukopassa! Muutenhan mut olisi jo eilen leikattukin. Suppareita tosiaan tuli aika kivasti laitoksella mutta sitten vaan ne hiipui ja päätin lähteä kotiin odottelemaan. Ja täytyy sanoa, että odottavan aika on pitkä, kuten kaikki tässä pinossa varmasti tietää! ; ) Kovasti on yritetty kaiken maailman vippaskonsteja, mut ei... No, max 2 viikkoo enää... : /



Kovasti jaksuja ja tsemppiä kanssaodottajille! Pitää vaan yrittää muistaa, että maailman ihanin palkinto odottaa ihan nurkan takana!!! =)



Daisy ja JJ 40+2

...piti vielä sanomani, että muakin jännittää se, milloin se todellinen H-hetki koittaa, kuinka nopeesti saadaan tuolle 1v7kk pojulle hoitaja jne jne... Nyt olisi ollut mun äiti koko viikon meillä päivystämässä, niin ei voinu vaavi syntyä. Varmaan su-ma yöllä sitten mennään laitokselle, kun on se pahin mahdollinen ajankohta, ei harmainta aavistustakaan, kenet saisi siihen aikaan hoitajaksi...

Siis nuo kommentit muilta, mulla on laskettu aika viimeinen päivä ja sanoin jo pari viikkoa sitten miehelle, ettei huvita kauppaankaan mennä kun kaikki kyselee.... Täällä kun ei minnekään voi mennä törmäämättä tuttuihin, joiden ajantaju on ihan toista kuin oma. Onhan mulla tätä vatsaa ollut, muttei itsestä vielä tunnu siltä että MITÄ? EIKÖ VIELÄKÄÄN???



Tosin on meilläkin vauva härnännyt, taas viime yönä. Illalla supisteli muutaman kerran kipeästi. Olin todella väsynyt ja pistin sekä kädet että jalat ristiin että saisin vielä nukkua... Aamuyöstä heräsin suppareihin ja kävin jo lämpimässä suihkussa, mikä auttoikin... Supistelut loppuivat juuri ennen kuin ehdin herättää mieheni lähtöä varten. On paikat niin auki, ettei saisi kuulemma kauheasti hidastella jos sairaalaan aikoo ehtiä, vaikkei kumpikaan aiempi synnytys mikään syöksy olekaan ollut. Tekee noi kivuttomatkin supistukset jotakin, niitä on paljon. Tulee koeteltua vatsaa, välillä se on kuin kiveä, vaikkei edes jomotusta tunnu...



Kuopuksen kanssa kävin 1,5 km:n lenkin, mitä en ole uskaltanut kuukauteen tehdä, kun on nivusessa joku hermo ahtaalla ja tulee joskus niin kipeäksi ettei voi muuta kuin huutaa... Ja kohdunsuulla on tuntunut siltä kuin papakoetta otettaisiin kohdunkaulan kanavasta sellaisella harjalla... Nyt ei mitään ongelmia, olin itsekin ihmetyksestä soikeana. Illalla saunaan... Ja pitää sitä seksiäkin yrittää saada, nyt ihan loppumetreillä on jotenkin tahti hyytynyt. Jospa ensi yönä sitten...



Tsemppiä odottaville! On tässä vielä muutama päivä tammikuuta jäljellä eikä se helmikuu sen huonompi ole...



sagolika 39+4

tulin kertomaan että itsekkin olin SATA varma että mulla käynnistettäisiin synnytys. kävin viikolla 40+4 (ti) neuvolassa ja th antoi sieltä käynnistysajan seuraavalle maanantaille. mutta sitten seuraavana aamuna heräsin ennen viittä pienen pieniin supistuksiin ja niitä jatkuikin koko keskiviikko päivän, kunnes puolen yön aikaan sanoin miehelleni että nyt mennään. supistukset oli säännöllisiä, muttei kipeitä =( ennen yhtä yöllä olimme sairaalassa ja supistukset voimistuivat yhtäkkiä niin koviksi että jouduin pyytää jo kolmelta epiduraalin! hassua miten ne yhtäkkiä koveni niin kivuliaiksi! pitkän odottelun jälkeen poikamme syntyi torstaina (40+6) kello 14:08.. kaikenkaikkiaa synnytys kesti hurjat 20h20min. ja ponnistusvaihekin oli tuskaiset 58min.!!!! jouduin ponnistamaan pojan korkealta, kun ei se itse ollut laskeutunut tarpeeksi alas.

synnytys oli loppuvaiheessa erittäin kivulias ja tuskainen, mutta tuloksena oli yheksän pisteen potra poika, 52cm ja 4195g =)



nyt ollaan reilun viikon harjoteltu yhdessä eloa =D ja vauva-arki on lähtenyt hyvin käyntiin!



joten jaksamisia teille muille odottajille vielä =) kyllä se siitä..



nekkuli ja " elmeri" -poika 9pv

Tiistaina kirjoittelin yön kestäneistä supistuksista. nukahdin kuitenkin 8-10 tiistaiaamuna, kun supistukset loppui. Siinä sitten heräillessäni pähkäilin et tais olla väärä hälytys. Mutta ne alkoivat uudelleen, klo 12 tuli jo 4 min välein säännöllisesti ja soittelin miehelle et tulee hakee mut, kun sitä vertakin(kirkasta) oli yöllä vuotanut nii halusivat mut sairaalaan päivystykseen käymään. Yhden jälkeen sitten oltiin sairaalassa ja odottelin lääkäriä tutkimaan, kolmelta kun kukaan ei ollut tullut.. ja olin jo tosi tuskainen niin soitettiin hoitaja paikalle, joka tutki mut ja sanoi et näyttäis siltä et oisin 3 cm auki, et voisivat kohta puoliin siirtää mut suoraan synnytyssaliin ja tilata epiduraalin. Neljän jälkeen tosi tuskaisena kävelin synnytyssaliin, jossa yrittivät laittaa käyrille ja sänkyyn makaamaan, tunkivat ilokaasumaskia puolväkisin naamalle, josta melkein suutuin, kun sanoin et epiduraalin halusin, en muuta. Samalla rupesi tehdä mieli pakosta ponnistamaan, joka tietenkin kiellettiin, mutta en kyllä voi sanoa et oisin pystynyt pidättelee.Puoli viiden jälkeen kätilö sitten tutki mut ku luuli varmaan et oon vaan hankala kun sanoin et nyt sattuu ja ihan helvetisti.Kätilä siihen sit totes et oho, nyt tuli kiire, olin täysin auki, kipulääkkeet saisivat jäädä ja kuulemma pitäis ruveta ponnistaa. Siinä ne sit määräsivät mut kylkiasentoon ja ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti 16.58-17.03 virallisesti, et poika tuli tosi äkkiä pihalle.

Vaikka hoppu tuli ja en itse edes kaikkea ehtinyt tajuta 4 ihmisen häärätessä ympärillä, niin loppujen lopuksi mun mielestä kaikki meni hyvin. Olin jo salista lähtiessä pirteä ja omin jaloin kävelin. Mieskin sanoi et oli vaikea pysyä vauhdissa mukana. Eikä ollut niin kamalaa kuin olin kuvitellut. Olin vielä kertonut kaikille et just noin pelkään sen menevän, et en ehdi saada kivunlievitystä.. mut loppu hyvin kaikki hyvin.

Pojan mitat oli 50 cm, 3325 g ja pipo 35 cm ja mulla viikkoja silloin 39+5 ja eilen tultiin kotia. Söpöläinen nukkuu tossa vierellä.

Tulipas stoori...

Nyt jään taustalle taas ja odottelen milloin te loputkin pääsette hommiin :)

Meille syntyi tyttö laskettuna päivänä keskiviikkona 25.1.06 klo 14.12. Neidin mitat 48,5cm ja 3870g, pipo 36cm.

Tänään kotiuduttiin ja nyt ihmetellään pientä vaativaista neitiä.



tihveröinen

raskausviikkoja tolloin 40+2.

pituutta 52,5cm ja painoa 3855g.

Susku

Elikkä olen käynyt melkein joka päivä mielenkiinnolla lukemassa tammikuisten kirjoituksia mutta nyt sit kirjoittelen eka kertaa. Minulla viikkoja 39+5 ja hartaasti jo toivois pääsevän tositoimiin. Odotan viidettä lastani ja olen aivan ihmeissään kun vielä ollaan yhtenä kappaleena, nimittäin kaksi viimeistäkin on syntynyt jo 36+5 ja 35+2 viikoilla. Tein tammikuun 3.päivä turhan reissun sairaalaan, sillä minulla tuli lapsivettä,veivät jo saliin asti, mutta minulla puhkesi kalvot jostain tuolta ylempää ja lähdimme seuraavana päivänä kotiin. Ja vielä ollaan edelleen. Viime yönä minulla oli sellainen olo että kohta tulee lähtö,teki pahaa.. olis jommasta kummasta päästä saannu jotain tulemaan jotain mutta ei. Ruoka ei ole oikein maistunut ja välillä vihloo alaselästä. Minulla kaikki neljä aikaisempaa synnytystä käynnistynyt lapsiveden tulolla ja sitä myöten on lähdetty ambulansilla sairaalaan. Matkaa 105 km, ja olen nopea synnyttäjä! Pitää vain nyt täs katsoa mihin suuntaan täs mennään, kuinka kauan uskaltaa olla täällä kotona. Minulla on nimittäin auennu paikat sit veden menon jälkeen nopeasti aika pienillä supareilla. Mutta eiköhän se tästä.

neiti syntyi rv 40+1 (muutaman tunnin yli la:n ;). Synnytys oli nopea, avautuminen 2 sentistä 10 senttiin kesti 50 min ja ponnistusvaihe 6 min. Tosin kuuden tunnin supistelut olivat takana ennen tuota kahteen senttiin avautumista... Petidiinipiikki lihakseen sai aikaan tuon nopean avautumisen ja mitään muuta ei sit ehditty enää antamaan. Petidiini saattaa kuulemma uudelleen synnyttäjillä joskus harvoin tehdä tuollaisen tempun. En olisi ikinä uskonut pystyväni noin " luomuna" synnyttämään ja vieläpä toteamaan ettei ollut aivan kamalaa :) Neiti painoi 3785g, pipo 36cm ja pituus 51cm. Paikat pysyivät ehjinä, ei tullut mitään tikattavaa. Jossain vaiheessa kirjoitan sinne synnytyskertomusten puolelle tarkemman stoorin.

Tsemppiä kaikille vielä kokonaisille tammikuisille. Kyllä se lähtö voi tulla koska vaan. Mullakin puolen päivän aikoihin alkoi limatulppa irrota, illalla yhdeksältä supistaa ja vauva maailmassa viideltä aamulla.