miten otatte " ylimenon"
eipä tule taaskaan uni silmään. viime yö meni suppareita kuunnellessa, tämä yö näköjään kiukun sekaisessa vatvomisessa, milloin se vauva oikein syntyy. rv on 40+5, ei siis vielä pahasti yli, mutta näköjään kärsimätön luonne ei kestäisi tätäkään.
ehkä eniten rassaa se, että olen viikolta 38 asti varautunut lapsen tuloon ja äkkilähtöön sairaalaan. koska ensimmäinen synnytys oli " helppo" ja nopea, neuvolakin kehoitti olemaan lähellä sairaalaa. esikoinen syntyi 40+3, joten hölmö luulin ja toivoin, että tämä vauva tulisi jo ennen laskettua aikaa. varsinkin, kun muut " viisaat ja kokeneet" ovat varoitelleet, että toinen saattaa tulla ennen laskettua aikaa. viimeiset viikot olen siis kökkinyt kotinurkissa esikoisen kanssa ja ollut valmiina lähtöön. supistuksia on, mutta liian laimeita. nyt ottaa tosiaan aivoon, että olen ollut niin typerä ja vaan jäänyt kotiin. tuulettuminen olisi tehnyt terää!!
vaikka on ihana asia, että ystävät ja tuttavat ovat täysillä mukana raskaudessa, ylenpalttinen kysely ärsyttää. olen miettinyt, missä nämä viimeiset päivät/viikot luuhaisi, kun joka paikassa tuntuu olevan joku utelias utsimassa, että eikös se vielä olekaan syntynyt. tekisi joskus mieli sanoa, että syntyihän se, mutta muuten vaan tungin tyynyjä tänne takin alle. pahinta on nämä " eikö se kasva kamalan isoksi" -kommentit.
minä olen kamalan herkässä mielentilassa. itken sitä, että vauva ei voi vielä syntyä ja ärsyynnyn helposti, kun raskaudestani tulee puhetta. välillä kuvittelen, että kohdussa on nyt joku vika, kun mitään ei tapahdu. välillä jopa tuntuu, että en jaksa iloita koko vauvasta, kun tämä vaan kestää ja kestää ja kestää. hermot on tosiaan riekaleina.
olen pettynyt siihen, että vauva ei vielä olekaan maailmassa. pettynyt tavallaan turhiin lupauksiin, vaikka ei minulle kukaan ole mitäään oikeasti luvannut. olen myös itselleni vihainen, etten osaa olla oikella tavalla, että vauva voisi tulla. en ole riittävän rento, seksuaalisesti aktiivinen tai sopivasti jännittynyt, että synnytys voisi alkaa.
olen toki miettinyt, mitä tästä kokemuksesta voi oppia ja että joku tarkoitushan tällä on. ja oppiihan tässä itsestä ihan uusia puolia. välilä on helppoa saavuttaa mielenrauha ja ottaa pitkät päivät kypsän rauhallisesti. kunnes vene taas keikahtaa. mutta eipä auta jäädä itsesäälin mereen lillumaan. vene on vaan käännettävä ja lähdettävä seilaamaan kohti toisen lapsen syntymää. esikoinen pitää onneksi huolen siitä, että arjessa on oltava tietty rytmi ja järjestys. ja kun lähtee ulos ihmettelemään hiekkaa tai kuivunutta etanan kotiloa, siinä omat murheet hetkeksi unohtuu.
olen henkisesti alkanut varautua siihen, että synnytys ei lähde itsestään käyntiin ja se pitää käynnistää, mikä tuntuu henkiseltä tappiolta. olen myös varautunut saamaan lähemmäs viisi kiloisen vauvan, että ei enää tulisi lisää turhia pettymyksiä. kaikki tämä älytön stressi syö kuitenkin niitä voimia, joita tarvitaan sitten, kun vauva on maailmassa. tuli sitten vaikka ensi jouluna. :)
jaksamista ja piiiitkäää pinnaa kaikille " yli menneille"
Kommentit (20)
Mikäs tässä ; ). Esikoinen syntyi 11pv yliaikaisena, oli ihanan valmis jo, ja vähän isomman näköinen ja oloinen likka - osasi heti massusta tullessaan jo kiskaista hymyn tapaisen jopa naamalleen, vilkaisi niin iskäänsä kuin minua, kun hänet sottaisena nostettiin masulleni : ). Murskasi sydämemme alta aikayksikön! Kannatteli päätään, imi hyvin tissiä, " pisteet" täydet eikä ollut kuullutkaan termiä keltaisuus. Kaikin puolin ihanan valmis maailmaan! Ja kivahan tuota oli kaikkine vaivoineen hautoa ; ). En suotta kotiin jäänyt nököttämään, vaan pari päivää vielä ennen synnytyksen alkua mm. kiskaisin kolmen kilometrin uimalenkin uimahallissa.
Ja tämä toinen.. nyt hmm.. 40+2?! Vasta nyt olen " valmis" häntä synnyttämään. Haluan, että hän on mahdollisimman valmis ja terve maailmaan tupsahtaessaan. Vaivoja on ollut paaaljon enempi kuin esikoista odottaessa, mutta hyvää kannattaa odottaa! Ja ihana kesä onkin ollut! Tänään tuli uitua kahteenkin otteeseen meressä - tuollainen +19c merivesi tekee ihmeitä niin selän välilevytyrälle, koipien ja alapään suonikohjuille ja vaikka mille raskaudesta tai muusta syystä johtuvalle vaivalle. Aurinko paistoi upeasti!
Toivon, että saisin pitää pikkuistamme vielä vähän aikaa " hautomossani" , että olisi varmasti valmis (vaikka alkaakin olla tosi iso! ja runnoo minut muussiksi). Vastahan sain sen synnytyslaukunkin valmiiksi, mutta vauvan kamppeet ovat suurimmaksi osaksi muovipusseissa, ja muutenkin paikat kotosalla pahasti kesken valmistelujen. - Semmoisten, joiden jälkeen se toinenkin lapsi paremmin meille mahtuisi :).
Mikä parasta - jos aika tuore tutkimus pittää paikkansa, niin vauvan keuhkojen solut valmistuessaan " lopullisesti" ilmoittavat jollain kemikaalilla tms. äiteen elimistölle, että nyt saa syntyä ja sitten se synnytys käynnistyy. Jos mittään perää hommassa, niin paras antaa tuonkin vuoksi lapsen kölliä rauhassa pesässään ja odottaa oikeata hetkeä - niin isän kuin minun suvun ollessa kolmessa polvessa pullollaan astmaatikkoja, allergikkoja, atoopikkoja..
Nauttikaa haudottavistanne! Kohta ne jo rääkyvätkin vieressänne ja työllistävät teidät puolikuoliaiksi! ; ) hehehe!
- Tiina -
Lisäys vielä edelliseen : ) ei stressaa ihmisten ihmettelyt ja kyselyt (" " Eikös se vieläkään ole tullut?" etc.) ja järkyttävän kokoisen masun ihmettelyt. Lähinnä huvittaa ja näistäkin hommista on tullut monet makoisat vitsit revittyä.
Tullee, kun tullee!
- Tiina -
Grrr.... Olen niin kypsä koko odottamiseen että melekin repeän liitoksistani. Viikkoja vasta 40+3. Viikolla 36 sellasia suppareita että luulin vauvan syntyvän ja ksoka en ollut tehnyt asian eteen mitään laitoin kaiken kiireesti kuntoon... siivoukset, vaatteet, sängyt, ihan kaiken. Ja sitten... ei mitään... Öisin muutamia keveitä mitäänsanomattomia suppareita, jotka valvottavat kun odottaa että tulsi nyt lisää, mutta ei mitään.... ja viikon 40 kohdalla nekin loppuivat. nyt sitten on tunne että ei tää täältä ite ulos tuu ja käynnistystäkään en tahtoisi. EN tiedä onko voiko ihmeinen enempää kypsä olla!!! Tiuskin ja äyskin ukolle ja lapsille ihan syyttä ja mitään ei huvita tehdä. mihinkään ei huvita lähteä ja mikään ei ole hauskaa...
Meidän ihana pieni poju syntyi rv 41+0 ja TOSI kypsä olin, saattoi se johtua supistuksista jotka alkoivat kipeinä ja säännöllisinä rv 34+? eli kuutisen viikkoa niiden kanssa kärvistelin.
Lääkärit veikkailivat, että poika syntyy ennen laskettua aikaa reilusti, oli laskeutunut ja tosiaan supisteli, joten ei ollut mitenkään mukavaa, varsinkin kun piti jaksaa esikoisen kanssa...
Että semmoista....Ja kiitos Teenalle(?) rohkaisevasta ja mieltä piristävästä kirjoituksesta!! Ehkäpä tämä taimi on kohtapuoleen vasta täysin voimissaan syntyä tähän maailmaan ja varsinkin tähän perheeseen,missä säpinää riittää....ja juniorikin on aloitellut jo potalla käynnin itsenäisesti parin viikon aikana...mitenhän olisi malttanut jos olisi ollut jo vauva syntynyt silloin...Ainoa mikä harmittaa tällä hetkellä eniten on se 42 viikon raja,kun vielä pääsisi Haikaranpesään synnyttämään....no ehkäpä tämä vielä tämän vuorokauden aikana innostuu,kun hiukka supistelee jatkuvasti...mutta ei todellakaan napakasti....kaikkia kolmea s:ää on tehty ja harrastettu ja nyt kyllä voisi vaan mennä päiväunille ja illalla taas lämmittää ukon kanssa saunan kaksin. Lapset tulivat käymään välillä kotona ja lähtevät taas illalla mummin luo ja huomenna menevät mökille:-) Täytyy nyt vaan ottaa loman kannalta,kun ei ole passattavia kotona;-) Vähän kyllä kaihertaa,että miksei se pikku-ukko tahdo jo syntyä....?
Ensimmäinen syntyi vkolla 42 muutaman pg-geelisatsin jälkeen,tyttäremme syntyi 41+1 ja kolmonen 41+4...
Anyway, koittakaahan jaksella;-) Minäkin yritän...
Ajatuksesi olivat kuin omiani vielä viikko sitten. Olin todella turhautunut raskauteen ja joka aamu väänsin itkua, kun vauva ei vieläkään ollut syntynyt. Esikoisen synnytys lähti käyntiin yöllä ja ajattelin, että näin käy varmasti nytkin. Olin myös ollut sairaslomalla ennenaikaisten supistelujen takia ja kovasti oli huolettanut miten pikkuinen pysyy matkassa mukana. Neuvolassakin veikattiin, että ennen laskettua-aikaa syntyy varmasti, kun vauvan pää oli jo viikolla 30+ todella alhaalla ja kipeitä supistuksiakin oli usein.
Esikoinen syntyi rv 40+2 ja kun mitään ei tuohon päivään mennessä tapahtunut, olin jo ihan kypsä. Yritin keksiä joka päivälle jotain kivaa tekemistä, mutta kovin pitkälle en uskaltanut kuitenkaan lähteä, koska joka päivä supisteli kuitenkin aika kipeästikin. Näitä supisteluja oli jatkunut jo useamman viikon ja niistä en jaksanut enää lopulta innostua, kun tiesin niiden kuitenkin lopahtavan. Oma olo oli kiukkuinen, väsynyt ja vatsa tuntui hillittömän kokoiselta. Pelkäsin myös isokoista vauvaa. Esikoisesta oli jäänyt myös synnytyspelko ja olisin halunnut kaiken vain olevan nopeasti ohi.
Kamalasti myös ärsytti kaikkien utelut, että eikö vieläkään ja vatsani koon arvostelu. Olin jo varautunut käynnistykseen, kun tuntui ettei mitään kuitenkaan tapahdu, mutta sitten yhtäkkiä rv 41+3 synnytys lähtikin yöllä käyntiin kovilla supistuksilla. Synnytys oli nopea ja vaikka pelkäsin joutuvani synnyttämään yli nelikiloisen vauvan, kaikki sujui todella hyvin. Tyttö painoi syntyessään 4220 g. Onneksi en painoa-arviota tiennyt etukäteen...
Tiedän, että tuossa tilanteessa ei lohduta, kun muut sanovat, että ei kukaan ole jäänyt masuun asumaan, kun itsestä tuntuu, että oma vauva ei todellakaan halua ulos tulla. Mutta oikeasti sinulla on todella vähän aikaa synnytykseen, vaikka käynnistykseen joutuisitkin. Toivottavasti synnytys kuitenkin lähtisi itsestään käyntiin pian. Ja sehän voi tapahtua koska vaan =)
Oikein paljon jaksamista ja tsemppiä!! Kyllä se vauva ihan kohta syntyy!
emmi-liini ja pikkuneiti 8 vrk
Eka syntyi tasan 42, toka 42+1. Nyt odotellaan kolmatta ja laskettu aika heittää 2,5 viikkoa (siis menkkojen mukaan ja ultran mukaan). Ultrassa ei saatu useammallakaan kerralla mitattua vauvelia, joten tarkkaa tietoa lasketusta ajasta ei todellakaan ole. Eka painoi n. 3800g ja toka 4810g, molemmat 53 cm pitkiä. Minulle aina sanotiin että jos lapsi menee yliaikaiseksi niin ei se enää kasva. Satun kyllä olemaan asiasta eri mieltä sattuneesta syystä!
Kolmatta odotellessani minua ei olisi neuvolasta lähetetty edes synnytystapa arviointiin, itse piti pyytää. Molemmat aikaisemmat ovat lähteneet itsestään käyntiin, mutta mitäs jos nyt aikaisin laskettuaika onkin oikea ja sairaala kohteelee myöhemmän ajan mukaan, niin kuinkakohan yliaikaiseksi ja isoksi tämä kolmas nyt sitten pääsee menemäänkään.
Nyt viikkoja on kasassa aikaisemman ajan mukaan 38+6 ja asia alkaa todellakin painamaan mieltäni ja etenkin hermoja. Lisäksi kaikki ystäväni ovat synnyttäneet joko ennen laskettua aikaa tai päivää sen jälkeen ja vielä huomattavasti pienempiä lapsia. Kukaan ei oikein käsitä miltä tuntuu kun kaikki sanovat viikkotolkulla että olet ihan sen näköinen että lähtö olisi jo. Kyselevät: Joko laskettuaika on mennyt? Vieläkö sä olet kotona?
Ihmisillä on hienoja ideoita miten heidän vauvansa ovat syntyneet, mutta ei meillä ainakaan ole sauna, seksi, pitkät lenkit ja siivoaminen mitään aikaan saaneet. On välillä tuskastuttavaa kuunnella ihmisten neuvoja kunka vauva saadaan syntymään.
Lisäksi saan kuulla että liikun liian vähän, syön liikaa, olen ulkona liian vähän, saan raskausaikana painoa enemmän kuin toiset, syön sokeria... ym juttuja josta johtuen meille syntyy isokoisia lapsia. Käyn siis joka päivä lenkillä , en syö makeata juuri ollenkaan, paino ei ole noussut muita enempää raskausaikana, ravintoterapeutti tarkistanut ruokavalioni hyväksi, sokerirasituksissa arvot kaikki loistavat..., mutta suvussa muutama isokoinen vauva, jopa yli 5 kg.
Kassia en edes haaveile vielä pakkaavani, mutta unelmani olisi että jos tämä vauveli ei olisi kuutta viikkoa vielä tähän 38+6 päälle masussa!!!
Kaikille lasketun ajan jälkeen synnyttäville jaksamisia.... hyvä vinkki on se että elä kerro kenellekään oikeata laskettua aikaa. Sano vain että viimeistään silloin ja silloin syntyy (eli lasket 42+5, niin on varmasti ulkona).
minulla on poika 3kk, ja muistan kuinka turhauttavaa se odottaminen oli!!
minulla meni n.9pv yli lasketun ajan kunnes minut laitettiin tarkastukseen että kai vauvalla oli vielä kaikki hyvin ja hänellä olikin asiat loistavasti, joskin tila vähissä =) siellä se täti sitten tutkiskeli alapäätäni ja samalla puhkaisi jotain kalvoja, ja se sitten edistikin paljon, sillä samana yönä alkoi supistukset.
sen vain tahtosin sanoa että olen todella kiitollinen että meni yli, sillä tuntuu että tämä meidän poika on niiiiin kiltti ja suloinen ja kehtaan perustella sen sillä että kun hän sai rauhassa " kypsyä" ja kehittyä sisälläni niin hän on siksi tuollainen. joten malttia vaan odotukseen, se palkitaan kyllä =)
olipa lohduttavaa kuulla, että joku muukin on kärvistellyt samojen tunteiden kanssa. kyllähän tämä meidänkin vauveli joskus sieltä vielä tulee. miten nyt tuntuukin, että siihen menee ikuisuus, vaikka oikeasti synntys on jo tosi lähellä. neuvolassa ei enää tartte ravata, seuraava aika onkin sitten yliaikaisuus kontrolliin. neuvola tosin edelleen valoi uskoa, että useimmat syntyvät ennen käynnistystä. en jaksanut enää oikein innostua. harkitsen, että laittaisin puhelimen kokonaan kiinni, niin ei tarttisi jatkuvasti vastailla jollekin. esikoisen kanssa ei ollut lainkaan tälläistä utelutulvaa.
mäkin yritän keksiä ohjelmaa jokaiselle päivälle. neljän seinän sisälle ei tosiaan kannata jäädä makailemaan.
vauvantuoksuisia hetkiä!!
Mullakin on ollut ennenaikaisia suppareita ja viikolla 27 kohdunkaula oli jo lyhentynyt. Viikolla 36 lääkäri sanoi, että tuskin menee loppuun asti. No, nyt on viikkoja 38+6 ja vielähän tuo masussa viihtyy. Odottaisin rauhallisesti ainakin laskettuun aikaan asti, jos ei olisi " varoiteltu" aikaisin syntymästä. Nyt on koko ajan semmoinen olo, että milloin, milloin. Ja kauheaa ajatella, että siihen voi mennä vielä kolme viikkoa.
Itse olen yksin kotona päivät, mies on töissä. Arvaa vaan käykö aika pitkäksi. Kaikki päivät tuntuu samanlaisilta. Aamulla herää, suihkuun, syömän, nettiin, sit ulos, sit ruokaa, sit jotain, sit tulee mies kotiin, sit taas ruokaa ym. Ja mies yleensä lähtee lenkille vielä illalla, joten yksinäistä on.
Itsekin olen melkein kyllästynyt arvuuttelemaan supistuksien voimaa, koska aina ne lopahtaa. Välillä kun tulee napakka supistus, niin toivo herää mutta taas saa pettyä. Se on vielä ärsyttävää kun ei voi kauhean pitkälle lähteä jos synnytys käynnistyy. Kaupungillakaan ei oikein joka päivä keksi tekemistä eikä rahatilanne sitä kestäisikään.
No, yritän nyt malttaa mieleni vielä jonkun aikaa. Äsken tuli hymy kasvoille kun vauvalla oli pitkästä aikaa hikka. Rupes naurattamaan kun toinen hytkyi mahassa. Elämän pienet ilot. =)
Tytteli-83 rv 38+6
..jo neuvolassa pitäisi tarkentaa lasketusta ajasta, että se on vaan arvio missä tienoilla vauva syntyy, että se voi mennä sen parikin viikkoa pitempään ennen kuin nyytti päättää tulla ulos. Olen monelta taholta lukenut näitä jo vähän tuskastuneita viestejä siitä, kun ollaan ns. yliajalla, eli vasta lasketun ajan yli, vaikka vauvat syntyy plus miinus kaksi viikkoa ennen tai jälkeen lasketun ajan. Ei ne siellä massussa kalenteria katso :D
Oma la 28.8, rv26 ultrassa lääkäri sanoi 4.9 ja tänään ultrassa rv28+2 30.8 - alkuperäisen mukaan silti mennään. Minä taas olen varautunut siihen, että vauva voi syntyä sitten vasta rv42, joten mun pitäneisi tässä nyt skarpata sen suhteen, että se voi tulla ilmoille JO elokuussakin, ettei sitten tule ihan yllätyksenä synnärille lähtö :D
Esikoinen syntyi viikolla 40+3 ja toinen viikollla 41+6. Joka toinen päivä joutu juoksemaan ultrassa. Sanoin sillon kun olin ultrassa viikolla 41+6 et nyt en kyllä lähde enää kotiin. Väkisin olisivat laittaneet vielä kotiin odottelemaan. Olin sillon ihan kurkkuani myöten täynnä vauvaa ja sillon oli tietysti heinäkuun helteetkin vielä.
Paino arvio oli n.3,2kg. Kun sitte lopultakin alettiin käynnistelemään niin kolmelta pääsin saliin ja vauva oli ulkona 18.20. Itse en kyllä siitä muista mitään, kun lopuks hätäsektioon jouduin. 9 cm olin auki ja lääkäri pyydettiin paikalle. Sit muistan vaan et alko kauhee huuto ja hälinä ja ihmiset juoksi joka suuntaan. Olin kyllä aika pihalla koko touhusta. Ilokaasullakin oli varmaan osuutta asiaan. Sydän äänet oli romahtanu niin alas et poika oli saatava heti ulos.
Sitä oon alkanu miettiä et annettiinko pojan kasvaa liian isoks mun kokooni nähden. Oon vaan 157cm ja normaalisti painan n45kg. Poika paino syntyessään 3970 ja oli 49 cm pitkä. Sitä aion kysyä kun seuraavaks meen ultraan. Nyt siis rv 19.
En tie miten muilla mut mulle ei oltu edes varattu vielä aikaa käynnistykseen vaikka viikkoja oli jo tuo 41+6.
Ei sillon lohduttanu se et ihmiset sano et kyllä se sit syntyy kun on valmis siihen. Suppareita oli ollu jo muutamia viikkoja ja kaks viimistä viikkoa olin jo monta kerta lähdössä kun sitte taas supparit loppu. Ei siinä kyllä auttanu saunat eikä siivoomisetkaan.
olin tänään ekassa kontrollissa. kohtu on auki 3 cm ja kaulu hävinnyt kokonaan. lääkäri epäili, että syntyisi päivän-kahden sisällä. mutta jos viikonloppuna ei inahdakaan, niin ma:na puhkaistaisiin kalvot. nyt on viikkoja 41+2, ma:na 41+5. lääkäri oli aivan ihana, vaikka itse olin negatiivinen.
enää ei pelota vauvan koko ja nyt tästä yli lasketun ajan ohimenemisestä on hävinnyt se kamala stressi ja ahdistus. lääkärikin painotti, että vauva on oikeasti yliaikainen vasta kun lasketusta ajasta on mennyt kaksi viikkoa. puhui neljän viikon periodista, jolloin lapsi syntyy.
jos vielä joskus saan odottaa lasta, en edes ajattele, että lapsen pitäisi syntyä tiettynä päivänä! (siis jos sitten osaan.. luonteeni tuntien ei liene ihan helppoa)
Nyt viikkoja kasassa 40+5, ja eihän todellakaan ole vielä yliaikainen. Vielä ehtii ennen rv 42 tapahtua vaikka mitä edistystä. Pitäs vaan hyväksyä se tosiasia, että vauvat tulee kun tulee, ja päivää ei voi sanoa etukäteen. Onhan tämä hieman piinaavaa aikaa. Pitäs vaan yrittää rentouta ja levähdellä, ja tehdä kaikkea kivaa. No, onneksi meitä on samassa junassa useampi. Kyllä ne vauvat sieltä vielä tulee : )
Mä oon jotenkin koko ajan ajatellut, että synnytän vasta pari viikkoa la:n jälkeen, joten en vielä ole odotellut. Ehkä vähän jopa toivonut, että syntyisi vasta vähän myöhässä. Eikä kyllä vielä ainakaan mitään synnytykseen viittaavaa. Supistuksia lähipäivinä tullut, muttei kipeitä. Tänään ekaa kertaa väsynyt olo ja pelkään, että olen tulossa kipeäksi tai sitten se on tota allergiaa...
rv. 39+4
Sain ihanan poikani vuosi sitten kaksi viikkoa lasketusta ajasta. Raskausaika oli ihanaa loppuun saakka (ei endometrioosi tai kuukautiskipuja..) Rasittavinta oli muiden " painostus" ja odotus: eikö se vieläkään ole syntynyt, vieläkö oot kotona, eikö yhtään tunnu siltä, luuttua lattioita ja juokse rappusia..." Jouduin sulkemaan puhelimen melkein kahden viikon ajaksi, kun en jaksanut vastailla ihmisten ihmetyksiin ja voivotuksiin. Itsellä oli hyvä olo ja tiesin, ettei kukaan vauva ole mahaan jäänyt.
Omat vauvani ovat olleet vähän turhankin pikaisia, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Mutta olen tässä seuraillut parhaan kaverini toista raskautta.
Hänellä toinen raskaus meni -kaikista lääkäreiden puheista huolimatta- reippaasti yliajalle. Lopulta kun vauva syntyi, todettiin, että viikkoja ei olutkaan niin paljon kuin oli laskettu. Kokoa vauvalla oli, mutta muuten kehitys vastasi korkeintaan rv38 syntynyttä. Näin ei varmasti monella ole, mutta ehkä antaa vähän perspektiiviä tähän hommaan...
Että yleensä se luonto tietää parhaiten. Ehkäpä juuri sinun vauvasi tarvitsee vielä! nämä pari päivää, jotta se jaksaa tulla täysivoimaisena tähän maailmaan:)
Itse toivon hartaasti, että seuraavat (mahdolliset) vauvani jaksaisivat pysyä mahassa lasketun ajan tienoille. Varmasti sitten kärvistelen täällä tuskaisena:D:D:D
Ihailin kyllä kaverin asennetta. Hän oli järkännyt joka päivälle jotain pientä kivaa ohjelmaa. Semmoista, ettei aamulla aina harmittanut, kun ei ollut tullutkaan lähtöä. Kyläili paljon ja tekivät koko perheellä/yksin juttuja, jotka muulloin olivat jääneet tekemättä " tärkeempien" asioiden takia. Hällä tietty kuntokin oli aika hyvä.
Silloin olin lukenut näitä juttuja yliaikaisuudesta ja joku oli vielä kertonut, että jos on itse syntynyt aikoinaan yliaikaisena niin omatkin lapsen syntyvät samoilla päivillä. Olinkin ajatellut, että rupean laittamaan vauvalle valmiiksi kaikkia juttuja vasta lasketun ajan tienoilla, ettei sitten tuo " ylimääräinen" odotus käy vallan ylivoimaiseksi. Synnytystapa-arviossa lääkäri sanoikin, että syntyy 1-2 viikon sisällä niin siinä tulikin sitten vähän kiire ;).
Nyt on toinen odotuksessa. Kovasti veikkaillaan, että syntyisi esikoisen kanssa samoilla viikoilla. Toisaalta tietää, että se voi mennä sen pari viikkoa ylikin eli olen yrittänyt tässä " asennoitua" myös siihen mahdollisuuteen.
Päivät ovat PIIIITTKIÄÄÄ ja sitten ilahdus kun tulee pari kipeää supistusta. Mutta mitään sen enempää ei tule. Kaikki kotikonstit on olleet käytössä mutta ei mitään apua. Kesä on ulkona parhaimmillaan ja vituttaa. Huomenna lähdemme reissuun. En jaksa enää kärvistellä kotona ja odottaa. Jos vauva syntyy reissussa, olemme koko ajan lähellä synnytyssairaalaa vaikka se ei olekaan se minne vauvan pitäisi syntyä. Jos vauva ei synny reissussa (hope not) ainankin saan lisävoimia tähän loppuraskauteen kun ei tarvitse kotona seiniä tuijotella ja odottaa päivästä toiseen...
Ensimmäinen meni yli ja niin tämäkin.Yhtä pahasti hermot oli riekaleina ekankin kanssa, eli yhtään kärsivällisyyden kasvamista ei ole tällä rintamalla tapahtunut - valitettavasti.
Jaksamista!