Kohta 1v8kk, unitutista huvitutiksi, normaalia?
Poikani on kohta 1v8kk ja viime aikoina on alkanut tarvita tuttia päivisinkin vähän väliä. Monta kuukautta meillä mentiin siten että tuttia käytettiin lähes ainoastaan päivä- ja yöunilla joten en ymmärrä mistä tämä muutos nyt johtuu. Kotona kuuntelen sitä itkua tutista jonkun aikaa ennenkuin annan sen jos en saa huomioita mitenkään siitä pois, mutta jos ollaan yleisellä paikalla, niin en viitsi itkettää ja annan tutin yleensä heti. Poika osaa jo puhua jonkun verran ja sanoo sen "tutti" niin selvästi ettei jää epäselväksi mistä on kyse. Pari viikkoa on muskarissakin mennyt tutti suussa istuen ja se passivoi kyllä niin totaalisesti ettei poika sitten osallistu mitenkään. Harmittaa kun meillä on muskariinkin matkaa 30km, niin ei viitsisi vaan mennä sinne tutti suussa istumaan. Kuuluuko tämä johonkin kehitysvaiheeseen vai mistä moinen takapakki? Miten kauan tämä kestää? Mielestäni mikään ei ole pojan elämässä muuttunut, kotona ollaan hoitovapaalla äidin kanssa kuten tähänkin asti.
Kommentit (2)
tyttö 1v8kk on ehkä kuukauden parin ajan ollu hirveä tuttimaakari. Ennen riitti nukkuessa, mutta nykyään on kädet täynnä tutteja ja paita kuolassa ja hirveä valitus alkaa, jos tutti ei ole saatavilla syönnin jälkeen tai pukiessa. Joskus tulee kesken leikkien mieleen, että tutti täytyy saada. Meillä puhutaan kyllä jo selkästi ja paljon ja ei jää epäselväksi mitä halutaan.
Olen yrittänyt kertoa tytölle, että tutin saa kun mennään nukkumaan. Noh, heti kun tyttö haluaa tutin alkavat kyyneleet valua ja "mennään nukkumaan" -hokema. Olen yrittänyt sitten pedissä istuttaa tutin kanssa, mutta ei sitäkään vollotusta joka kerta jaksa. Tyttö laittaa kyllä tutin pois, kun käskee, mutta pian väninä taas alkaa tutin perään.
Jotenkin tuntuu, että tyttö väsyneempi nykyään, kun jatkuvasti tutti suussa tai sitä vänisemässä. Meillä tutin kaipuuta on ennen kaikkea kotona, ei niinkään ulkona tai kaupassa. Meilläkään elämässä ei suurempia muutoksia ole tapahtunut vielä. Toinen lapsi syntyy parin viikon sisällä, joten taidan antaa tutin olla, niin välttyy esikoinen suuremmalta järkytykseltä.
Mutta siis normaalia tai ei, niin muillakin on tätä "imuongelmaa". Jos toista ei olisi tulossa, niin varmaan laittaisin tutit pannaan ja kuuntelisin päivät huutoa, mutta nyt ei jaksa.
Tsemppiä, vaikka nyt varsinaisesti mitään neuvoja en osannutkaan antaa!
Poika on nyt karvan verran päälle 18 kk ja suurin piirtein kuukauden päivät on ollut sellaista että tutti käydään vähän väliä hakemassa sängystä ja jos olen sen jonnekin piilottanut eikä poika sitä siis löydä, huutaa ihan surkeana ja hokee "ei oo ei oo".
Luulen että liittyy johonkin kehitysvaiheeseen. Meilläkin tutti on ennen ollut mukana ainoastaan unien aikaan ja nyt tuntuu haluavan sen joka käänteessä jos vähänkin jossain vilahtaa. Useimmiten en sitä kuitenkaan anna. Mutta jos kanssa ollaan jossain ihmisten ilmoilla liikkeellä, en viitsi huudattaa vaan annan sitten periksi. Päätin, että ihan samapa tuo.
Ensi kesänä pojan täyttäessä 2 vuotta aion leikata kaikista tuteista tuttiosan pois ja todeta niiden menneen rikki - kertalaakista kaikki siis veks.
Ja kaikkein huvittavinta tässä on se, että ennen pojalla oli vain yksi tutti mutta nykyään pitää suussa olla yksi ja sitten vielä molemmissa käsissä toiset kaksi.