7-kuisen öiset valvomiset ja touhuamiset, mitä teette NYT ja kuinka kauan voi kestää???
Hei!
Tyttäremme on noin kuukausi sitten oppinut istumaan, konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Oppiminen vaikutti heti yöuniin ja taitoja pitää harjoitella myös öisin. Olin jo niin onnellinen, kun huonosti nukkuva lapsi oli jo jonkun aikaa nukkunut vähän paremmin. Puuh...
Tiedän, että tämä on ohimenevä vaihe ja aika auttaa, mutta mitä te muut teette, kun tämä vaihe on meneillään??? Eli kun vauva rupeaa yölläkin touhuamaan sängyssä, niin annatteko tissiä/pulloa ja yritätte, että uni jatkuisi ennen kuin vauva herää edes kunnolla? Kun ei viitsisi koko ajan olla syöttämässäkään... Meillä ei tosin aina sekään auta, vaan syötön jälkeen vielä virkistytään. Esim. luulen, että tyttö nukahtaa tissille ja nostan takaisin sänkyynsä ja tyttö herääkin.... Tuttia tarjotaan tietysti ensiapuna ja toisinaan se riittää, toisinaan ei. Ja jos tutti ei riitä ja ei syötäkään, lapsi virkistyy satavarmasti (kokeiltu on).
Sängyssään ei pysy hetkeäkään paikallaan eli tassuttelu ei auta, kun se ei ole mahdollista istumaan ja seisomaan nousevalle vauvalle! Eli sängyssäpysymisen ainoa vaihtoehto on, että pidän väkisin paikallaan, mikä sekin on melko vaikeaa. Ja sitten tulee aina itku ja väännetään pystyyn kahta kauheammin. Syliin rauhoittuu kyllä, mutta ei nukahda heti, vaan saatetaan sylitellä esim. 30 min. Välillä sulkee silmänsä, välillä aukaisee ja yrittää liikkeelle. Väliimme rauhoituu paremmin, mutta ei nukahda levollisesti siihenkään kovin nopeasti ja siinä sitten torkutaan huonosti kaikki kolme...
Niin, ja yövalvomisia vaikeuttaa se, että isä ei kelpaa. Isän sylissä huutaa niin, että kuulostaa, että tukehtuu ja kun pääsee äitin syliin, niin kaikki hyvin. Jonkinlaista unikoulua/isänkanssaolo-koulua/yötissiltäpois-koulua pitäisi järjestää, mutta hankalaa, kun ei tiedä, mikä on ohimenevää ja mikä opittua. Ja mistä kannattaisi aloittaa. (Vinkkejä???)
Välillä on öitä, jolloin tyttö ei valvota, vaan syö pari kertaa tissiä ja nukkuu muuten. Sitten taas tulee näitä öitä, että valvotaan 2 ½ h. (Oli muuten valvonut mummunkin kanssa, kun oli yöhoidossa hänellä.) Iltapuuro maistuu vaihtelevasti: joskus paremmin, joskus huonommin. Syöty puuron määrä ei vaikuta öihin, ei myöskään puurolaatu. Missään ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Painotan vielä, että tyttö ei itke, mikäli saa touhuta rauhassa tai on minun sylissäni. Eli en usko, että mikään paikka on kipeänä.
Tiedän, ettei ole olemassa yleispätevää neuvoa, jolla kaikki järjestyisi, mutta kaikenlaiset vinkit ovat tervetulleita! Ja kokemukset ja vertaistuki myös... Välillä tuntuu, että teemme kaiken ihan väärin. Niin, ja kauanko muilla on kestänyt? Erityisesti toivon vinkkejä äideiltä, joiden vauvat ovat olleet huonosti nukkuvia pienen ikänsä. (Mutta älkää muutkaan jättäkö tuon lauseen takia kirjoittamatta!)
Kiitos, jos joku jaksoi lukea pitkän vuodatuksen aiheesta, joka ei kuitenkaan mikään maailman vakavin ole...
Kommentit (3)
Meillä esikoinen heräili säännöllisesti 2-vuotiaaksi. Kakkonen on alunperin nukkunut hyvin, mutta nyt 8-kuisena alkoi just samat heräilyt ja riehumiset öiseen aikaan. Itse olin ykkösen kohdalla niin väsynyt että aloin itkeä 8kk nlassa kun kysyivät kuulumisia, mutta olisipa joku sanonut että kyllä se vielä helpottaa! Jotenkin kuvittelin että minussa on jotain vialla kun lapseni ei nuku. " Hyviä" neuvojahan satelee ympäriinsä, mutta tee niin kuin sinusta parhaalta tuntuu.
Olen ollut aika väsynyt varsinkin nyt kun esikoinen ei nuku päikkäreitä ja vauva valvottaa, mutta kaikki on tilapäistä! Sanoisin että nyt on riehuttu 3-4vkoa ja alkaa helpottaa(tai ainakin hetkellisesti). Joskus olen kuullut sanottavan että sitten kun se uusi asia alkaa olla hallussa, esim.kävely sujuu, alkaa yöt taas rauhoittua. Lisäksi ikä tuo toisenlaista touhua kun kävelyt ja pihalla touhuaminen alkaa olla ajankohtaista, lapset väsähtävät paljon helpommin kun ovat fyysisesti niin poikki. Tosin onhan se konttailukin varmasti aikamoista treeniä...Mutta lepää aina kun voit ja sinnittele, kyllä se helpottaa!
Ostin nyt Elizabeth Pantleyn kirjan " Pehmeä matka höyhensaarille" (jos nyt muistin nimen oikein)ja siinä oli kyllä vinkkejä pitempiin unijaksoihin, toisaalta ei juurikaan mitään uutta ja siinäkin mainittiin että uudet taidot, hampaiden tulo, flunssat yms. vaikuttavat unia huonontavasti. Eli mitä muutakaan on lapsen 6-12 kk. Meillä ainakin on ollut kaikkia niitä peräkkäin...
Useimmiten onnistutaan välttämään yöriekkumiset sillä, että poika jää suosiolla äitin viereen syötyään. Se omaan sänkyyn nosto herättää niin helposti pojan, ja sitten tosiaan istutaan, seistään ja kontataan.
Nukuttamisen suhteen: meidän taktiikka vähän vaihtelee sen mukaan, nukuttaako isi vai äiti. Äitin nukutusvuorolla poika saa rintaa siihen asti että on melkein, muttei ihan, unessa. Sitten nostan omaan sänkyynsä.
Isin vuorolla poika saa ensin (äitin:)) rintaa, sitten jää isin tassuteltavaksi omaan sänkyynsä. Ja tuutulaulua lauletaan nukahtamiseen saakka. Isin vuorolla huuto kestää 5-15 minuuttia, joskus pitempäänkin. Ja yleensäkin nukuttamisessa saattaa viedä reilusti päälle tunti, joskus lähemmäs kaksikin. Mutta ei onneksi ihan joka ilta :)
täällä; parin viikon päästä vuoden täyttävän tyttösen äiti on yrittänyt kaikkea mitä ikinä on keksinyt, ja systeemi on vain edelleen samanlainen kuin kuvailit teillä olevan.
Tyttö on päivisin kuin aurinko, hyvin sosiaalinen ja " mut-pitää-ottaa-kaikkeen-mukaan" tapaus. Yöt ovat olleet syntymästä saakka riekaleisia ja sama jatkuu edelleen. Kuten kirjoitit; ei mitään logiikkaa, ei mitään tuloksia välttämisdieeteistä tai allergiaselvityksistä; ei korva- tai pissatulehduksia... Silti nukun pahimmillaan tunnin tai pari, muu aika menee tytön tyynnyttelemiseen ja pyörimisen / pystyynnousun kuulosteluun. Joskus on yksi tai kaksi yötä hiukan helpompaa.
Tällä hetkellä koetan vieroittaa pikkuherkkistä hiljalleen. Päiväimetykset on jätetty pois pari viikkoa sitten ilman isompia vaikeuksia. Nyt on kaksi yötä menty ilman yö- ja aamusyöttöä, eli jäljellä on enää iltarauhoittuminen tissille. Nämä pari yötä tyttö on saanut nukkua/piehtaroida vieressäni, kun tätä ennen yritin kuukausia määrätietoisesti saada häntä rauhoittumaan omaan sänkyyn. Omat voimat vain loppuivat, kun roikuin yöt tuntikaupalla pinnasängyn laidalla silittelemässä, taputtelemassa ja kumoamassa pikkuista kerta toisensa jälkeen ilman minkäänlaista suuntaa parempaan.
Tarkoitus olisi saada taas yksi muuttuja pois yhtälöstä - eli ruoansulatuksen käynnistyminen yösyömisten myötä. Jospa se vaikuttaisi. Sen jälkeen voisi ehkä isäkin kelvata vieressä köllijäksi - jos unijaksot vihdoin hieman pidentyisivät ja heräämisen " taso" laskisi vain pieneen havahtumiseen pystyynponkaisun sijasta. Pääsisi tämä vuoden valvonut mammakin ehkä yrittämään jonkinlaista yöunta itselleen... :)
Toivotan hartaasti voimia sinne teille! Tiedän itseni kohdalla että niitä täytyy kaivaa kivenkoloista ja vaikka mistä, kun univaje vaan kerääntyy kerääntymistään.